Voimallisen sydämen muutoksen säilyttäminen
Kestääksemme loppuun asti meidän pitää tehdä innokkaasti sitä, mikä on Jumalan mielen mukaista, ja palvella Häntä hartaasti.
Ensimmäinen onnistunut sydämensiirto tehtiin Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa joulukuussa 1967. Kuolevan miehen sairas sydän poistettiin, ja sen paikalle ommeltiin kuolleen luovuttajan terve sydän. Sen jälkeen maailmassa on tehty yli 75 000 sydämensiirtoa.
Jokaisen sydämensiirtopotilaan oma elimistö pitää uutta hengen pelastavaa sydäntä ”vieraana” ja alkaa hyökätä sitä vastaan. Mikäli siihen ei puututa, elimistön luonnollinen reaktio torjuu uuden sydämen ja sen saaja kuolee. Tämä luonnollinen reaktio voidaan ehkäistä lääkkeillä, mutta lääkkeet pitää ottaa päivittäin ja täsmällisesti. Uuden sydämen tilaa täytyy myös valvoa. Aika ajoin sydämestä otetaan pieni koepala, joka tutkitaan mikroskoopilla. Kun merkkejä hylkimisestä havaitaan, lääkitystä tarkistetaan. Jos hylkiminen havaitaan riittävän ajoissa, kuolema voidaan välttää.
Niin hämmästyttävää kuin se onkin, jotkut potilaat käyvät välinpitämättömiksi siirtosydämensä suhteen. He jättävät silloin tällöin lääkkeensä ottamatta ja menevät tarpeellisiin jälkitarkastuksiin harvemmin kuin heidän pitäisi. He ajattelevat, että koska he voivat hyvin, kaikki on hyvin. Tämä lyhytnäköinen asenne saattaa potilaita liiankin usein vaaraan ja lyhentää heidän elämäänsä.
Sydämensiirto voi pidentää vuosilla sellaisten ihmisten elämää, jotka muutoin kuolisivat sydänhalvaukseen. Sydämensiirto ei kuitenkaan ole ”ylivertainen toimenpide”, joksi Time-lehti sitä vuonna 1967 kutsui.1 Ylivertainen toimenpide ei ole fyysinen vaan hengellinen, voimallinen sydämen muutos.2
Tämä ylivertainen toimenpide, tämä hengellinen sydämen muutos, tapahtuu Kristuksen sovituksen kautta ja kuuliaisuudesta evankeliumin laeille ja toimituksille. Rikkomustemme seurauksena hengellinen sydämemme on sairastunut ja paatunut, niin että olemme altistuneet hengelliselle kuolemalle ja erolle taivaallisesta Isästämme. Herra on selittänyt meidän kaikkien tarvitsemaa leikkausta: ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.”3
Aivan kuten sydämensiirtopotilailla tämä hengellisen sydämemme voimallinen muutos on kuitenkin vasta alku. Parannus, kaste ja konfirmointi ovat välttämättömiä, mutta ne eivät riitä. Jos haluamme kestää loppuun asti, meidän täytyy todellakin huolehtia yhtä hyvin, ellei paremminkin, hengellisesti muuttuneesta sydämestä kuin siirtosydämestä. Vain siten meitä voidaan pitää syyttöminä tuomiopäivänä.4
Loppuun asti kestäminen voi olla haastavaa johtuen luonnollisen ihmisen taipumuksesta hylkiä hengellisesti muuttunutta sydäntä ja antaa sen kovettua. Ei ihme, että Herra on kehottanut , että ”myös ne, jotka ovat pyhitettyjä, ottakoot varteen”5.
Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka ovat kokeneet tämän voimallisen sydämen muutoksen mutta ovat sittemmin antaneet periksi luonnolliselle ihmiselle. Heistä on tullut välinpitämättömiä jumalanpalveluksessaan ja Jumalalle omistautumisessaan. Heidän sydämensä on paatunut, ja he ovat siten vaarantaneet iankaikkisen pelastuksensa.
Niiden ihmisten elämä, jotka kääntyivät, kun Moosian pojat saarnasivat heille, auttaa meitä oivaltamaan, kuinka me voimme olla hylkimättä hengellisen sydämen voimallista muutosta. Luemme heistä, että ”kukaan niistä, jotka Ammonin ja hänen veljiensä saarnaaminen johdatti tuntemaan totuuden – – ja [jotka] kääntyivät Herraan, ei koskaan luopunut”6.
Kuinka he onnistuivat kestämään loppuun asti? Tiedämme, että kansa ”oli myös tunnettu palavuudestaan Jumalaa kohtaan sekä ihmisiä kohtaan, sillä se oli täysin rehellinen ja oikeamielinen kaikessa; ja se oli luja uskossa Kristukseen loppuun asti”7.
Heidän palavuutensa Jumalaa kohtaan näyttää kuvastavan innokkuutta olla Jumalan mielen mukaisia ja palvella Häntä hartaasti. Heidän palavuutensa ihmisiä kohtaan kertoo siitä, että heillä oli suuri halu auttaa ja palvella muita. Se, että he olivat täydellisen oikeamielisiä ja rehellisiä kaikessa, osoittaa, että he noudattivat tarkoin liittojaan eivätkä yrittäneet keksiä verukkeita väistääkseen sitoumuksiaan Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Tiedämme edelleen, että he opettivat lapsilleen evankeliumia kodeissaan. Tiedämme, että he hautasivat sota-aseensa etäännyttääkseen itsensä kiusauksista.
Varmaankin he usein arvioivat hengellisesti muuttuneen sydämensä tilaa. He eivät vain otaksuneet, että kaikki on hyvin. Kuvaannollisesti tutkimalla muuttunutta sydäntään he saattoivat huomata mahdollisen paatumisen eli hylkimisen varhain ja hoitaa sen.
Alma nuorempi esitti Ammonin kansan aikalaisille sarjan kysymyksiä ikään kuin olisi ottanut koepalan ihmisten muuttuneesta hengellisestä sydämestä. Alma kysyy: ”Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”8 Edelleen hän kysyy, ovatko he olleet riittävän nöyriä, vailla ylpeyttä ja kateutta sekä ystävällisiä lähimmäisiään kohtaan.9 Vastaamalla rehellisesti tällaisiin kysymyksiin voimme varhain korjata poikkeamiset kaidalta ja kapealta polulta ja pitää tarkasti liittomme.
Perheemme muutti vuonna 1980 vastapäätä sairaalaa, jossa harjoittelin ja työskentelin. Olin töissä joka päivä, sunnuntaisinkin. Jos lopetin työt sunnuntaina viimeistään kello 14.00, pystyin ajamaan yhdessä vaimoni ja tyttäreni kanssa kirkkoon kokouksiin, jotka alkoivat kello 14.30.
Eräänä sunnuntaina ensimmäisen harjoitteluvuoteni lopulla tiesin, että todennäköisesti pääsisin työstä viimeistään kello 14.00. Käsitin kuitenkin, että jos viipyisin sairaalassa vain vähän pidempään, vaimoni ja tyttäreni lähtisivät ilman minua. Silloin voisin kävellä kotiin ja ottaa tarpeeseen tulevat nokoset. Surukseni joudun sanomaan, että tein juuri niin. Odotin, kunnes kello oli 14.15, kävelin hitaasti kotiin ja asetuin makuulle sohvalle toivoen nukahtavani. Mutta en saanut unta. Olin levoton ja huolissani. Olin aina mennyt mielelläni kirkkoon. Ihmettelin, miksi aikaisemmin tuntemani todistuksen palo ja into olivat tuona päivänä poissa.
Kauan minun ei tarvinnut ajatella. Kiireideni vuoksi olin alkanut suhtautua huolettomasti rukouksiini ja pyhien kirjoitusten tutkimiseen. Nousin ylös aamulla, pidin rukoukseni ja menin työhön. Päivä vaihtui usein yöksi ja uudeksi päiväksi, ennen kuin pääsin palaamaan kotiin myöhään seuraavana iltana. Silloin olin jo niin väsynyt, että nukahdin ennen kuin olin rukoillut tai lukenut pyhiä kirjoituksia. Seuraava aamu alkoi samalla tavalla. Ongelmana oli, että en tehnyt niitä perusasioita, jotka minun oli tehtävä estääkseni voimallisesti muuttunutta sydäntäni muuttumasta kiveksi.
Nousin sohvalta, polvistuin ja pyysin Jumalalta anteeksi. Lupasin taivaalliselle Isälleni, että muuttuisin. Seuraavana päivänä otin sairaalaan Mormonin kirjan. Tehtävälistallani sinä päivänä ja jokaisena päivänä sen jälkeen on ollut kaksi kohtaa: rukous ainakin aamulla ja illalla sekä pyhien kirjoitusten lukeminen. Toisinaan on ollut jo keskiyö lähestymässä, ja minun on pitänyt kiireesti etsiä jokin rauhallinen paikka rukouksen pitämiseen. Joinakin päivinä pyhien kirjoitusten lukemiseni on jäänyt lyhyeksi. Lupasin myös taivaalliselle Isälleni, että yrittäisin aina päästä kirkkoon, vaikka en aina ehtisikään alkuun. Muutamassa viikossa into palasi ja todistukseni paloi jälleen voimakkaasti. Lupasin, että olosuhteista riippumatta en enää milloinkaan lankeaisi hengelliseen kuolemanansaan käymällä huolettomaksi näiden näennäisen pienten asioiden suhteen ja vaarantamalla siten sellaista, mikä on luonteeltaan iankaikkista.
Kestääksemme loppuun asti meidän pitää tehdä innokkaasti sitä, mikä on Jumalan mielen mukaista, ja palvella Häntä hartaasti. Se tarkoittaa sitä, että säilytämme uskon Jeesukseen Kristukseen rukoilemalla, tutkimalla pyhiä kirjoituksia, nauttimalla sakramentin joka viikko ja pitämällä Pyhän Hengen alituisena kumppaninamme. Meidän pitää auttaa ja palvella muita aktiivisesti ja kertoa heille evankeliumista. Meidän pitää olla täydellisen oikeamielisiä ja rehellisiä kaikessa, emmekä saa milloinkaan, olosuhteista riippumatta, tinkiä liitoistamme Jumalan kanssa tai sitoumuksistamme ihmisten kanssa. Meidän pitää kodeissamme puhua, riemuita ja saarnata Kristuksesta, niin että lapsemme – ja me itse – haluamme soveltaa sovitusta elämässämme.10 Meidän täytyy tiedostaa, mitkä kiusaukset helposti kietoutuvat meihin, ja siirtää ne pois ulottuviltamme – kauas pois. Lopuksi meidän pitää ottaa usein koepala voimallisesti muuttuneesta sydämestämme ja puuttua hylkimisen merkkeihin jo varhaisessa vaiheessa.
Ajatelkaa muuttuneen sydämenne tilaa. Huomaatteko hylkimisen saavan sijaa sen seurauksena, että luonnollisella ihmisellä on taipumus käydä huolettomaksi? Jos huomaatte, etsikää tekin paikka, jossa voitte polvistua. Muistakaa, että kyse on enemmästä kuin vain vuosista kuolevaisuudessa tämän maan päällä. Älkää ottako sitä riskiä, että menettäisitte ylivertaisen toimenpiteen hedelmät: iankaikkisen pelastuksen ja korotuksen.
Rukoilen, että voisimme ponnistella eteenpäin uskoen lujasti Kristukseen ja kestää iloiten loppuun asti11. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.