Turvaa sielulle
Kun seison Jumalan tuomioistuimen edessä, tahdon tehdä ehdottoman selväksi, että julistin maailmalle – – että Mormonin kirja on totta.
Viimeisiä päiviä koskevissa profetioissa viitataan usein suurimittaisiin katastrofeihin, kuten maanjäristyksiin ja nälänhätiin tai tulviin. Ne voivat puolestaan johtaa yhden- jos toisenkinlaisiin mittaviin taloudellisiin tai poliittisiin mullistuksiin.
Mutta on olemassa yhdenlainen myöhempien aikojen tuho, joka on minusta aina kuulostanut enemmän henkilökohtaiselta kuin julkiselta, enemmän yksilölliseltä kuin yhteisölliseltä – varoitus, joka koskee kenties enemmän kirkon sisä- kuin ulkopuolta. Vapahtaja varoitti, että viimeisinä päivinä totuuden vihollinen voisi eksyttää jopa nekin, jotka ovat valittuja liiton mukaan.1 Jos ajattelemme sitä eräänlaisena hengellisenä tuhona, se saattaa valaista erästä toista myöhempien aikojen profetiaa. Ajatelkaapa sydäntä uskomme kuvaannollisena keskuksena, uskollisuuksiemme ja arvojemme runollisena sijaintipaikkana. Ajatelkaa sitten Jeesuksen julistusta, että viimeisinä aikoina ”ihmisten sydämet pettävät heidät”2.
Rohkaisevaa on tietenkin se, että taivaallinen Isämme tietää kaikki nämä myöhempien aikojen vaarat, nämä sydämen ja sielun vaivat, ja on antanut neuvoja ja suojaa niiden suhteen.
Siinä valossa minusta on aina ollut merkittävää, että Mormonin kirja, yksi Herran voimallisista lakikivistä3 tässä vastahyökkäyksessä myöhempien aikojen pahuutta vastaan, alkaa suurenmoisella vertauksella elämästä, pitkällä vertauksella toivosta ja pelosta, valosta ja pimeydestä, pelastuksesta ja tuhosta – vertauksella, josta sisar Ann M. Dibb puhui niin koskettavasti tänä aamuna.
Jo ennestään vaikea matka muuttuu Lehin unessa entistä vaikeammaksi, kun pimeyden sumu nousee hämärtäen näkyvistä turvallisen mutta kapean polun, jota hänen perheensä ja muiden tulee kulkea. On välttämätöntä huomata, että tämä pimeyden sumu lankeaa kaikkien matkalaisten päälle – uskollisten ja päättäväisten (voisimme jopa sanoa valittujenkin) päälle samoin kuin heikkojen ja perustuksettomien päälle. Kertomuksen pääopetus on, että perille pääsevät matkaajat vastustavat kaikkia häiriötekijöitä, myös kiellettyjen polkujen houkutusta sekä niiden turhamaisten ja ylpeiden pilkkaajien ivaa, jotka olivat lähteneet sellaisille poluille. Aikakirjan mukaan turvaan päässeet ”ponnistelivat tietään eteenpäin pitäen jatkuvasti [ja voisin lisätä, sinnikkäästi] kiinni rautakaiteesta”, joka kulkee pettämättömänä oikean polun vieressä4. Olipa yö tai päivä miten pimeä tahansa, kaide on tuon ainoan lunastukseen vievän polun merkkinä.
”Minä näin”, Nefi sanoi myöhemmin, ”että rautakaide – – oli Jumalan sana, joka johti – – elämän puulle, – – [joka] kuvasi Jumalan rakkautta.” Katsellessaan tätä Jumalan rakkauden ilmentymää Nefi sanoo edelleen:
”Minä katsoin ja näin maailman Lunastajan, – –[joka] kulki palvellen ihmisiä – –.
Ja minä näin joukoittain ihmisiä, jotka olivat sairaita ja joita kaikenlaiset taudit ja riivaajat ja saastaiset henget ahdistivat. – – Ja he parantuivat Jumalan Karitsan voimasta, ja riivaajat ja saastaiset henget ajettiin ulos.”5
Rakkaus. Parantuminen. Apu. Toivo. Kristuksen voima vastata kaikkien aikojen, myös aikojen lopun, kaikkiin vaivoihin. Se on se turvasatama, jonka Jumala haluaa meille yksityisinä tai julkisina epätoivon päivinämme. Sillä sanomalla Mormonin kirja alkaa, ja sillä sanomalla se päättyy kutsuen kaikkia tulemaan ”Kristuksen luokse” ja tulemaan ”täydellisiksi hänessä”6. Nuo Moronin todistuksen viimeisiltä riveiltä otetut sanat, jotka oli kirjoitettu tuhat vuotta Lehin näyn jälkeen, ovat kuolevan miehen todistus ainoasta oikeasta tiestä.
Saanen viitata erääseen nykyaikaiseen ”viimeisten päivien” profetiaan. Kun Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum lähtivät Carthageen kohdatakseen, kuten he tiesivät, välittömän marttyyrikuoleman, Hyrum luki nämä sanat lohduttaakseen veljensä sydäntä:
”Sinä olet ollut uskollinen; sen vuoksi – – sinusta tehdään vahva, jopa niin että voit istua sille sijalle, jonka minä olen valmistanut Isäni huoneisiin.
Ja nyt minä, Moroni, jätän jäähyväiset – –, kunnes me kohtaamme Kristuksen tuomioistuimen edessä.”7
Muutama lyhyt jae Mormonin kirjassa olevan Eterin kirjan 12. luvusta. Ennen kirjan sulkemista Hyrum taittoi kulman siitä sivusta, jonka hän oli lukenut, merkiten sen osaksi ikuista todistusta, jonka vuoksi nämä kaksi veljestä pian kuolisivat. Minulla on kädessäni tuo kirja, sama kappale, josta Hyrum luki, sama taitettu sivun kulma yhä nähtävissä. Myöhemmin ollessaan tosiaankin vankilaan suljettuna profeetta Joseph kääntyi heitä vankeina pitävien vartijoiden puoleen ja todisti voimallisesti Mormonin kirjan jumalallisesta aitoudesta.8 Pian sen jälkeen pistooli ja luoti veivät näiden kahden todistajan hengen.
Yhtenä oman todistukseni tuhannesta elementistä Mormonin kirjan jumalallisuudesta esitän tämän vielä yhtenä todisteena sen totuudellisuudesta. Kysyn teiltä: olisivatko nämä miehet tänä heidän suurimpana – ja viimeisenä – hädän hetkenään pilkanneet Jumalaa Jumalan edessä yhdistämällä edelleen elämänsä, kunniansa ja oman iankaikkisen pelastuksen tavoittelunsa kirjaan (ja sitä kautta kirkkoon ja palvelutyöhön), jonka he olisivat sepittäneet täysin tuulesta temmaten?
Unohdetaan se, että heidän vaimoistaan oli tulossa leskiä ja heidän lapsistaan isättömiä. Unohdetaan se, että heidän pieni seuraajajoukkonsa tulisi vielä olemaan ”asunnottomana, ilman ystäviä ja kodittomana” ja että heidän lapsensa tulisivat jättämään verisiä jälkiä virtojen jäähän ja kesyttömän preerian kamaraan.9 Unohdetaan se, että suuret joukot tulisivat kuolemaan ja toiset suuret joukot elämään julistaen tämän maailman neljällä kulmalla, että he tietävät Mormonin kirjan ja sitä julistavan kirkon olevan totta. Sivuuttakaa kaikki tuo ja sanokaa minulle, olisivatko nämä kaksi miestä tällä kuoleman hetkellä astuneet iankaikkisen tuomarinsa eteen lainaten kirjaa ja saaden siitä lohtua, ellei se olisi Jumalan tosi sanaa, jos se leimaisi heidät pettureiksi ja huijareiksi aikojen loppuun asti? Sitä he eivät olisi tehneet! He olivat valmiit kuolemaan ennemmin kuin kieltäisivät Mormonin kirjan jumalallisen alkuperän ja iankaikkisen totuudellisuuden.
Tätä kirjaa on tutkittu ja sitä vastaan on hyökätty 179 vuotta; se on kielletty, sitä on todisteltu vääräksi, sitä vastaan on käyty ja se on revitty kappaleiksi pahemmin kuin kenties mikään muu kirja nykyajan uskonnollisessa historiassa – kenties pahemmin kuin mikään muu kirja missään uskonnollisessa historiassa. Ja yhä se kestää. Sen alkuperästä on syntynyt, toisteltu ja kuollut tuloksettomia teorioita – Ethan Smithistä ja Salomon Spauldingista mielenvikaiseen vainohulluun ja juonia punovaan neroon. Yksikään näistä suoraan sanoen säälittävistä muista vastauksista tämän kirjan alkuperästä esitettyihin kysymyksiin ei ole milloinkaan kestänyt tutkintaa, koska ei ole olemassa mitään muuta vastausta kuin se, minkä Joseph antoi sen nuorena, oppimattomana kääntäjänä. Tässä olen yhtä mieltä oman isoisäni isän kanssa, joka sanoi kyllin yksinkertaisesti: ”Kukaan jumalaton mies ei voisi kirjoittaa sellaista kirjaa kuin tämä, eikä kukaan hyvä mies kirjoittaisi sitä, ellei se olisi totta ja ellei Jumala käskisi hänen tehdä niin.”10
Todistan, ettei kukaan voi tulla täyteen uskoon tässä myöhempien aikojen työssä – ja löytää siten täysimääräisintä rauhaa ja lohtua tässä meidän ajassamme – ennen kuin hän hyväksyy Mormonin kirjan jumalallisuuden ja Herran Jeesuksen Kristuksen, josta se todistaa. Jos kukaan on niin mieletön tai niin harhaanjohdettu, että torjuu 531 sivua siihen mennessä tuntematonta tekstiä, joka pursuaa kirjallista ja seemiläistä monimuotoisuutta, yrittämättä rehellisesti selittää noiden sivujen alkuperää – erityisesti selittämättä niiden voimallista todistusta Jeesuksesta Kristuksesta ja syvällistä hengellistä vaikutusta, joka tuolla todistuksella on ollut nyt jo kymmeniin miljooniin lukijoihin – jos asia on niin, niin sellainen henkilö, valittu tai muu, on tullut petetyksi, ja jos hän lähtee tästä kirkosta, hänen täytyy tehdä se ryömimällä Mormonin kirjan yli tai ali tai ympäri päästäkseen pois. Siinä mielessä kirja on sitä, mitä Kristuksen itsensä sanottiin olevan: ”kompastuskivi – – johon langetaan”11, este sen polulla, joka ei halua uskoa tähän työhön. Silminnäkijät, jopa sellaiset silminnäkijät, jotka olivat jonkin aikaa vihamielisiä Josephia kohtaan, ovat todistaneet kuolemaansa asti, että he olivat nähneet enkelin ja olivat käsitelleet levyjä. ”Ne on näytetty meille Jumalan eikä ihmisen voimalla”, he julistivat. ”Sen tähden me tiedämme varmasti, että kirja on tosi.”12
En ollut Jeredin veljen mukana ylittämässä valtamerta ja asettumassa uuteen maailmaan. En kuullut kuningas Benjaminin pitävän enkelin hänelle antamaa saarnaa. En ollut käännyttämässä Alman ja Amulekin kanssa enkä nähnyt viattomien uskovien polttokuolemaa. En ollut niiden nefiläisten joukossa, jotka koskettivat ylösnousseen Herran haavoja, enkä itkenyt Mormonin ja Moronin kanssa kokonaisen sivilisaation tuhoa. Mutta todistukseni tästä aikakirjasta ja sen ihmissydämeen tuomasta rauhasta on yhtä sitova ja yksiselitteinen kuin heidänkin. Heidän laillaan minä annan nimeni ”maailmalle, todistukseksi maailmalle siitä, mitä [olen nähnyt]”. Ja kuten he, minäkään en ”valehtele; Jumala on sen todistaja”13.
Pyydän, että minun todistukseni Mormonin kirjasta ja kaikesta siihen sisältyvästä, minkä vahvistan tänään omalla valallani ja virkani mukaisesti, kirjataan ihmisten toimesta maan päällä ja enkelien toimesta taivaassa. Toivon, että minulla on muutama vuosi jäljellä omia ”viimeisiä päiviäni”, mutta olipa tai ei, kun seison Jumalan tuomioistuimen edessä, tahdon tehdä ehdottoman selväksi, että julistin maailmalle niin selvin sanoin kuin kykenin, että Mormonin kirja on totta, että se tuli esiin sillä tavalla kuin Joseph sanoi sen tulleen ja että se annettiin tuomaan onnea ja toivoa uskollisille myöhempien aikojen ahdingossa.
Minun todistukseni toistaa Nefin todistusta. Hän kirjoitti osan kirjasta omina ”viimeisinä päivinään”:
”Kuulkaa näitä sanoja ja uskokaa Kristukseen; ja ellette usko näitä sanoja, uskokaa Kristukseen. Ja jos te uskotte Kristukseen, te uskotte näihin sanoihin, sillä ne ovat Kristuksen sanoja – –; ja ne opettavat kaikkia ihmisiä tekemään hyvää.
Ja päätelkää itse, eivätkö ne ole Kristuksen sanoja – sillä Kristus on osoittava teille voimalla ja suurella kirkkaudella viimeisenä päivänä, että ne ovat hänen sanojaan.”14
Veljet ja sisaret, Jumala antaa aina turvaa sielulle, ja Mormonin kirjan myötä Hän on jälleen tehnyt niin meidän aikanamme. Muistakaa nämä sanat, jotka Jeesus itse sanoi: ”Sitä, joka vaalii minun sanaani, ei eksytetä”15 – eikä sydämenne eikä uskonne petä teitä viimeisinä päivinä. Todistan tästä vakavasti Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.