Täydellinen esikuvamme
Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma kaikille on se, että me voimme ja meidän täytyy odottaa tulevamme paremmiksi elämämme loppuun asti.
Tunnen itseni siunatuksi saadessani tilaisuuden puhua teille tänä sapatinpäivänä. Niin erilaisia kuin me olosuhteiltamme ja kokemuksiltamme olemmekin, meille on yhteistä halu tulla paremmiksi kuin mitä olemme. Saattaa olla joitakuita, jotka erheellisesti tuntevat olevansa tarpeeksi hyviä, ja joitakuita, jotka ovat lakanneet yrittämästä olla parempia. Mutta Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoma kaikille on se, että me voimme ja meidän täytyy odottaa tulevamme paremmiksi elämämme loppuun asti.
Osa sitä odotusta on esitetty meille ilmoituksessa, jonka Jumala antoi profeetta Joseph Smithille. Siinä kuvaillaan päivää, jolloin tapaamme Vapahtajan, kuten me kaikki tapaamme. Siinä kerrotaan meille, kuinka voimme valmistautua ja mitä on odotettavissa.
Se on Moronin kirjassa: ”Rukoilkaa siis, rakkaat veljeni, Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on; että meillä olisi tämä toivo; että meidät puhdistettaisiin niin kuin hän on puhdas. Aamen.”1
Sen pitäisi auttaa teitä ymmärtämään, miksi kuka tahansa uskova myöhempien aikojen pyhä on optimistinen sen suhteen, mitä hänellä on edessään – olkoonpa nykytilanne kuinka vaikea hyvänsä. Me uskomme, että elämällä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan meistä voi tulla sellaisia kuin Vapahtaja, joka on täydellinen. Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksien pohtimisen pitäisi murtaa sellaisen itseensä tyytyväisen henkilön ylpeys, joka arvelee, ettei hänellä ole tarvetta kehittyä. Ja kaikkein nöyrinkin ihminen voi saada toivoa kehotuksesta tulla Vapahtajan kaltaiseksi.
Se, kuinka tuo ihmeellinen muutos tulee tapahtumaan, on mielestäni kuvattu hyvin eräässä lasten laulussa. Muistan, kuinka koko huoneen täyttävä lapsijoukko lauloi sitä eräänä sunnuntaina, ja katselin heidän kasvojaan. Jokainen lapsista nojautui eteenpäin, melkein tuolin etureunalle. Heidän laulaessaan innolla saatoin nähdä heidän silmissään valon ja heidän kasvoillaan päättäväisyyden. Tekin olette ehkä kuulleet sen laulun. Toivon sen soivan muistoissamme ikuisesti. Toivon vain, että voin antaa sille saman tunteen, joka noilla lapsilla oli.
Kuin Jeesus mä olla tahdon, esimerkkiään seurata
ja pyrkiä rakastamaan sanoissa ja teoissa.
Jos kohtaan mä vääryyteen kiusauksen,
silloin kuulla voin, kun ääni hiljainen kuiskaa:
”Jeesuksen lailla suo rakkautta.
Kaikkien anna se tuntea
ja hellä ja lempeä ole sä vain.
Niin opetti Jeesus ain.”2
Minusta tuntui, etteivät he pelkästään laulaneet; he julistivat vakaata päätöstään. Jeesus Kristus oli heidän esikuvansa. Hänen kaltaisekseen tuleminen oli heidän pysyvä tavoitteensa. Ja heidän innokkaat ilmeensä ja heidän loistavat silmänsä vakuuttivat minulle, ettei heillä ollut epäilyksiä. He odottivat onnistuvansa. He uskoivat, ettei Vapahtajan ohje tulla täydelliseksi ollut toive vaan käsky. Ja he olivat varmoja, että Hän oli valmistanut tien.
Tuo päättäväisyys ja luottamus voi olla – ja sen täytyy olla – jokaisen myöhempien aikojen pyhän sydämessä. Vapahtaja on valmistanut tien sovituksellaan ja esimerkillään. Ja tuota laulua laulaneet lapsetkin tiesivät, millä tavalla.
Rakkaus on se kannustimena toimiva periaate, jonka avulla Herra johdattaa meitä tulemaan Hänen, täydellisen esikuvamme, kaltaiseksi. Meidän tapamme elää, tunti tunnilta, täytyy olla täynnä rakkautta Jumalaa ja toisia kohtaan. Siinä ei ole mitään yllättävää, sillä Herra julisti, että ne ovat ensimmäiset ja suurimmat käskyt. Juuri rakkaus Jumalaa kohtaan saa meidät pitämään Hänen käskynsä. Ja rakkaus toisia kohtaan on tärkeä osa kykyämme totella Häntä.
Aivan kuten Jeesus käytti kuolevaisen palvelutyönsä aikana lasta esimerkkinä puhuessaan ihmisille siitä puhtaasta rakkaudesta, jota heillä täytyi ja voi olla, jotta heistä tulisi Hänen kaltaisiaan, samoin Hän on antanut meille perheen esimerkiksi ihanteellisesta ympäristöstä, jossa voimme oppia rakastamaan niin kuin Hän.
Näin on siksi, että suurimmat ilot ja suurimmat murheet, joita koemme, ovat perhesuhteissa. Ilot tulevat siitä, että asetamme toisten hyvinvoinnin oman hyvinvointimme edelle. Juuri sitä rakkaus on. Ja murhe tulee pääasiassa itsekkyydestä, joka on rakkauden puutetta. Se ihanne, joka on Jumalan toiveena meitä varten, on perheen muodostaminen tavalla, joka todennäköisimmin johtaa onnellisuuteen ja pois murheesta. Miehen ja naisen tulee solmia pyhiä liittoja, että he asettavat toisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden elämänsä keskipisteeksi. Lasten on määrä syntyä perheeseen, jossa vanhemmat pitävät lasten tarpeita yhtä tärkeinä kuin omia tarpeitaan. Ja lasten on määrä rakastaa vanhempiaan ja toisiaan.
Se on rakastavan perheen ihanne. Monissa kodeissamme on näkyvillä sanat: ”Meidän perheemme voi olla yhdessä ikuisesti.” Kotini lähellä on erään henkilön hautakivi. Hän oli äiti ja isoäiti. Hänet ja hänen aviomiehensä oli sinetöity Jumalan temppelissä toisiinsa ja jälkeläisiinsä ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Hautakivessä on kirjoitus: ”Pyydän: ei tyhjiä tuoleja.” Hän pyysi sitä kirjoitusta, koska hän tiesi, että se, tuleeko koko perhe olemaan yhdessä, riippuu kunkin perheenjäsenen tekemistä valinnoista. Pyyntö on siinä, koska ei Jumala eikä hän itse voi pakottaa toista valitsemaan onnea. Ja on olemassa Saatana, joka haluaa perheisiin epätoivoa eikä onnea tässä elämässä ja tulevassa.
Toivon, että voin tänään esittää joitakin valintoja, jotka saattavat vaikuttaa vaikeilta mutta jotka saisivat teidät vakuuttuneiksi, että olette päässeet siihen pisteeseen, ettei teidän perheessänne ole tyhjiä tuoleja tulevassa maailmassa.
Ensiksi annan neuvoja aviomiehille ja vaimoille. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka sallii teidän nähdä kumppanissanne olevan hyvän. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka saa heikkoudet ja virheet näyttämään vähäisiltä. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka tekee kumppaninne ilosta oman ilonne. Rukoilkaa sitä rakkautta, joka haluaa keventää kumppaninne kuormaa ja lieventää hänen murheitaan.
Näin sitä vanhempieni avioliitossa. Kun äitini sairaus paheni loppua kohti, niin mitä heikommaksi hän meni, sitä tärkeämpi osa isäni elämää oli tehdä hänen elämänsä mukavaksi. Hän pyysi, että sairaala järjestäisi hänelle vuoteen vaimonsa huoneeseen. Hän oli lujasti päättänyt olla paikalla varmistaakseen, ettei äidiltäni puuttunut mitään. Hän käveli ne kilometrit töihin joka aamu ja takaisin hänen vierelleen iltaisin, läpi noiden äidille vaikeiden aikojen. Uskon, että oli Jumalan lahja isälleni, että hänen kykynsä rakastaa kasvoi silloin kun se merkitsi äidilleni niin paljon. Uskon, että hän teki, mitä Jeesus olisi tehnyt, rakkaudesta.
Nyt annan neuvoja harhateille joutuneen lapsen vanhemmille. Vapahtaja on täydellinen esimerkki hellittämättömyydestä rakkaudessa. Muistatte Hänen lohdulliset sanansa nefiläisten joukossa oleville ihmisille, jotka olivat hylänneet Hänen aikaisemman kehotuksensa tulla Hänen luokseen. Hän puhui ristiinnaulitsemisensa jälkeen tapahtuneesta tuhosta selviytyneille: ”Oi sinä Israelin huone, jonka minä olen säästänyt, kuinka usein minä olenkaan kokoava sinut, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan, jos teet parannuksen ja palaat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin.”3
Kertomus tuhlaajapojasta antaa meille kaikille toivoa. Tuhlaajapoika muisti kodin, samoin teidänkin lapsenne muistavat. He tuntevat rakkautenne, joka vetää heitä takaisin luoksenne. Vanhin Orson F. Whitney esitti vuoden 1929 yleiskonferenssissa merkittävän lupauksen, jonka tiedän olevan totta, niille uskollisille vanhemmille, jotka kunnioittavat temppelisinetöimistä omiin lapsiinsa: ”Vaikka jotkut lampaista harhailevat, Paimenen silmä näkee heidät, ja ennemmin tai myöhemmin he tuntevat jumalallisen Sallimuksen käsivarren ohjaavan heitä ja vetävän heidät takaisin laumaan.”
Sitten hän jatkaa: ”Rukoilkaa huolettomien ja tottelemattomien lastenne puolesta; pitäkää heistä kiinni uskollanne. Toivokaa ja luottakaa, kunnes näette Jumalan pelastuksen.”4 Voitte rukoilla lastenne puolesta, rakastaa heitä ja ojentaa heille kätenne luottaen siihen, että Jeesus ojentaa heille kätensä yhdessä kanssanne. Kun jatkatte yrittämistä, teette sitä, mitä Jeesus tekee.
Nyt tässä on neuvoni lapsille. Herra antoi teille käskyn, johon liittyy lupaus: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”5 Se on ainoa kymmenestä käskystä, johon liittyy lupaus. Teillä ei ehkä ole vanhempia elossa. Joissakin tapauksissa teistä ei ehkä tunnu, että vanhempanne ovat kelvollisia saamaan lastensa kunnioituksen ja arvostuksen. Ehkä ette edes ole koskaan tunteneet heitä. Mutta olette heille velkaa elämänne. Ja joka tapauksessa, vaikkei oma elämänne pitenisikään, sen laatu tulee paranemaan pelkästään siksi, että muistatte vanhempianne kunnioittaen.
Nyt teille, jotka olette adoptoineet toisten ihmisten perheitä ikään kuin ne olisivat teidän omianne: Minulla on ystäviä, jotka muistavat lasteni syntymäpäivät paremmin kuin minä. Vaimollani ja minulla on ollut ystäviä, jotka ovat lähes aina käyneet luonamme tai muistaneet meitä juhlapäivinä. Olen usein liikuttunut, kun joku aloittaa keskustelun: ”Mitä teidän perheelle kuuluu?” ja sitten odottaa kuulevansa vastauksen rakkauden säteillessä hänen kasvoillaan. He näyttävät tarkkaavaisilta, kun kerron kuvauksen kunkin lapseni elämästä. Heidän rakkautensa auttaa minua tuntemaan voimakkaammin Vapahtajan rakkauden lapsiamme kohtaan. Aistin heidän kysymyksestään, että he tuntevat, mitä Jeesus tuntee, ja kysyvät, mitä Hän kysyisi.
Meille kaikille voi olla vaikeaa nähdä omassa elämässämme lisääntyvä voima rakastaa ja se, että tulemme itse enemmän Vapahtajan, täydellisen esikuvamme, kaltaisiksi. Haluan kannustaa teitä. Teillä on ollut todisteita siitä, että te etenette tiellä yhä enemmän Jeesuksen kaltaisiksi tulemiseen. On avuksi, kun muistatte, kuinka olette ajoittain tunteneet olevanne kuin pieni lapsi, huolien ja koetusten keskellä. Ajatelkaa niitä lapsia, jotka lauloivat sitä laulua. Ajatelkaa aikoja, jolloin tunsitte, ehkä äskettäin, noiden lasten tavoin, jotka lauloivat: ”Kuin Jeesus mä olla tahdon, esimerkkiään seurata.” Muistatte, että Jeesus pyysi opetuslapsiaan tuomaan lapset Hänen luokseen ja sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni – –. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.”6 Olette tunteneet viattoman pikkulapsen rauhaa sellaisina aikoina, kun olette yrittäneet olla kuin Jeesus.
Se on saattanut tapahtua silloin kun teidät on kastettu. Hän ei tarvinnut kastetta, koska Hän oli viaton. Mutta kun teidät kastettiin, te tunsitte tulevanne puhtaiksi kuin pieni lapsi. Kun Hänet kastettiin, taivaat avautuivat ja Hän kuuli taivaallisen Isänsä äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”7 Te ette kuulleet ääntä, mutta tunsitte taivaallisen Isän hyväksynnän tehtyänne sen, mitä Jeesus teki.
Olette tunteneet sen perheessänne, kun pyysitte puolisoltanne anteeksi tai annoitte lapselle anteeksi jonkin virheen tai tottelemattomuuden. Näitä hetkiä tulee useammin, kun yritätte tehdä sitä, mitä tiedätte Jeesuksen tekevän. Hänen teidän puolestanne tekemänsä sovitustyön ansiosta teidän lapsenkaltainen kuuliaisuutenne johtaa tunteeseen siitä, että Vapahtaja rakastaa teitä ja te rakastatte Häntä. Se on yksi niistä lahjoista, jotka on luvattu Hänen uskollisille opetuslapsilleen. Eikä tämä lahja tule yksin teille, vaan myös rakastaville perheenjäsenillenne. Se lupaus annettiin Kolmannessa Nefin kirjassa: ”Ja Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi, ja suuri on sinun lastesi rauha.”8
Toivon, että lähdette tänään pois etsien tilaisuuksia tehdä niin kuin Hän teki ja rakastaa niin kuin Hän rakastaa. Voin luvata teille, että se rauha, jota tunsitte lapsena, tulee päällenne usein ja se viipyy luonanne. Hänen opetuslapsilleen esittämänsä lupaus on tosi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”9
Kukaan meistä ei ole vielä täydellinen. Voimme kuitenkin saada usein vakuutuksen siitä, että olemme tiellä sinne. Hän taluttaa meitä ja Hän viittoo meitä seuraamaan Häntä.
Todistan, että se tie on uskossa Jeesukseen Kristukseen, kasteessa ja Pyhän Hengen lahjan saamisessa sekä siinä, että kestää rakkaudessa pitäen Hänen käskynsä. Todistan, että Isä elää ja rakastaa meitä. Hän rakastaa rakasta Poikaansa, Herraa Jeesusta Kristusta, joka on täydellinen esikuvamme. Joseph Smith oli palautuksen profeetta. Hän näki Isän ja Pojan. Tiedän, että se on totta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa on pappeuden voima tarjota toimituksia, jotka sallivat meidän tulla yhä paremmiksi ja enemmän Vapahtajan ja taivaallisen Isämme kaltaisiksi. Jätän teille siunaukseni, että saatte tuntea sen varmuuden ja hyväksynnän, jota tunsitte pienenä lapsena. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.