Rukous ja innoitus
Kokemukset rukouksesta ja innoituksesta eivät ole harvinaisia kirkossa. Ne ovat osa sitä ilmoitusta, jota taivaallinen Isä meille antaa.
Yksikään isä ei lähettäisi lapsiaan eliniäksi koeteltavaksi kaukaiseen, vaaralliseen maahan, jossa Lusiferin tiedettäisiin vaeltavan vapaana, antamatta heille voimaa suojautua. Hän varustaisi heidät myös yhteydenpitovälineillä, niin että isä voi olla yhteydessä lapseen ja lapsi isään. Jokaiselle maan päälle lähetetylle Isämme lapselle on annettu Kristuksen Henki eli Kristuksen valo.1 Meitä ei ole jätetty, ei ketään meistä, tänne yksin vailla toivoa opastuksesta ja lunastuksesta.
Palautus alkoi 14-vuotiaan pojan rukouksesta sekä näyllä Isästä ja Pojasta. Aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi alkoi.
Evankeliumin palautus toi tietoa kuolevaisuutta edeltävästä olemassaolosta. Pyhistä kirjoituksista tiedämme taivaassa olleesta neuvonpidosta ja päätöksestä lähettää Jumalan pojat ja tyttäret kuolevaisuuteen saamaan ruumis ja koeteltaviksi.2 Me olemme Jumalan lapsia. Meillä on henkiruumis, joka toistaiseksi asuu maallisessa lihallisessa majassa. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” (1. Kor. 3:16.)
Jumalan lapsina saamme tietää, että Hänen suuri onnensuunnitelmansa (ks. Alma 42:8) koskee meitä.
Tiedämme, että taivaassa oli sota ja että Lusifer ja hänen seuraajansa karkotettiin pois ilman ruumista:
”[Saatana, tuo vanha käärme, nimittäin Perkele] – – kapinoi Jumalaa vastaan ja yritti ottaa meidän Jumalamme ja hänen Kristuksensa valtakunnan – –
sen tähden hän käy sotaa Jumalan pyhiä vastaan ja piirittää heitä joka taholta” (OL 76:28–29).
Meille annettiin tahtomme vapaus.3 Meidän tulee käyttää sitä viisaasti ja pysyä lähellä Henkeä. Muutoin me huomaamme, että lankeamme mielettömyyksissämme vastustajan houkutuksiin. Tiedämme, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta meidän virheemme voidaan pestä pois ja että meidän kuolevainen ruumiimme palautetaan täydelliseen muotoonsa.
”Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta” (Moroni 7:16).
On olemassa täydellinen yhteydenpitotapa Hengen kautta: ”Sillä Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet” (1. Kor. 2:10).
Kastetta Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi seuraa toinen toimitus: ”kätten päällepaneminen Pyhän Hengen lahjan saamiseksi” (UK 4).
Tuo suloinen, hiljainen innoituksen ääni tulee pikemminkin tunteena kuin äänenä. Mielelle voidaan puhua puhdasta älyä. Pyhä Henki on yhteydessä henkemme kanssa pikemminkin mielemme kuin fyysisten aistien välityksellä.4 Tämä opastus tulee ajatuksina, tunteina, kuiskauksina ja vaikutelmina.5 Voimme tuntea hengellisen yhteydenpidon sanat pikemminkin kuin kuulla ne ja nähdä hengellisillä pikemminkin kuin kuolevaisilla silmillä.6
Palvelin monta vuotta kahdentoista apostolin koorumissa vanhin LeGrand Richardsin kanssa. Hän kuoli 96-vuotiaana. Hän kertoi meille, että 12-vuotiaana poikana hän osallistui suurenmoiseen yleiskonferenssiin tabernaakkelissa. Siellä hän kuuli presidentti Wilford Woodruffin puhuvan.
Presidentti Woodruff kertoi eräästä tapauksesta, jolloin Henki oli innoittanut häntä. Ensimmäinen presidenttikunta oli lähettänyt hänet ”kokoamaan kaikki Jumalan pyhät Uudesta-Englannista ja Kanadasta ja tuomaan heidät Siioniin”7.
Hän pysähtyi erään veljen kotiin Indianassa ja jätti rattaansa pihalle. Hän jäi niihin yöksi vaimonsa ja yhden lapsensa kanssa, mutta muu perhe nukkui talossa. Pian sen jälkeen kun hän oli asettunut yöpuulle, Henki kuiskasi hänelle varoittaen: ”Nouse ylös ja siirrä rattaasi.” Hän nousi ylös ja siirsi rattaat jonkin matkan päähän siitä, missä ne olivat olleet. Kun hän oli palaamassa vuoteeseen, Henki puhui hänelle jälleen: ”Mene siirtämään muulisi pois tuon tammen luota.” Hän teki niin ja meni sitten taas vuoteeseen.
Ei kulunut kuin puoli tuntia, kun pyörretuuli osui siihen puuhun, johon hänen muulinsa olivat olleet ensin sidottuina, ja veti sen irti maasta. Se kulkeutui sata jaardia (90 m) ja kahden aidan läpi. Valtava puu, jonka rungon ympärysmitta oli viisi jalkaa (1,5 m), putosi juuri siihen kohtaan, jossa hänen rattaansa olivat olleet. Kuuntelemalla Hengen kuiskauksia vanhin Woodruff oli säästänyt oman henkensä ja vaimonsa ja lapsensa hengen.8
Tuo sama Henki voi innoittaa myös teitä ja varjella teitä.
Kun minut kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi lähes 50 vuotta sitten, asuimme Utahin laaksossa hyvin pienellä maatilkulla, jota kutsuimme maatilaksemme. Meillä oli lehmä ja hevonen ja kanoja sekä paljon lapsia.
Eräänä lauantaina minun oli määrä ajaa lentokentälle lentääkseni erääseen vaarnakonferenssiin Kaliforniaan. Mutta lehmä odotti vasikkaa ja oli vaikeuksissa. Vasikka syntyi, mutta lehmä ei päässyt ylös. Kutsuimme eläinlääkärin, joka tuli pian. Hän sanoi, että lehmä oli niellyt rautalankaa eikä eläisi päivääkään.
Kopioin erään sellaisen yrityksen puhelinnumeron, joka teki eläimistä sivutuotteita, niin että vaimoni voisi soittaa sinne ja sieltä tultaisiin noutamaan lehmä heti kun se kuolisi.
Ennen lähtöäni pidimme perherukouksemme. Pikku poikamme piti rukouksemme. Kun hän oli pyytänyt taivaallista Isää ”siunaamaan isiä hänen matkoillaan ja siunaamaan meitä kaikkia”, hän alkoi sitten vedota vakavasti. Hän sanoi: ”Taivaallinen Isä, siunaa Bossy-lehmää, niin että se tulee kuntoon.”
Kerroin tapauksesta Kaliforniassa ja sanoin: ”Hänen täytyy oppia, että me emme saa kaikkea, mitä rukoilemme, aivan niin helposti.”
Tähän sisältyi opetus, mutta sen sain minä eikä poikani. Kun palasin sunnuntai-iltana, Bossy oli ”tullut kuntoon”.
Tätä prosessia ei ole varattu pelkästään profeetoille. Pyhä Henki toimii yhtä hyvin miesten, naisten ja jopa pienten lastenkin kanssa. Juuri tämän ihmeellisen lahjan ja voiman kautta voidaan löytää hengellinen parannuskeino mihin tahansa ongelmaan.
”Ja nyt, hän julistaa sanansa enkelien kautta ihmisille, eikä vain miehille vaan myös naisille. Eikä tässä kaikki; pienille lapsille annetaan monta kertaa sanoja, jotka saattavat viisaat ja oppineet ymmälle.” (Alma 32:23.)
Herralla on monia keinoja vuodattaa tietoa mieleemme innoittaakseen meitä, opastaakseen meitä, opettaakseen meitä, ojentaakseen meitä, varoittaakseen meitä. Herra on sanonut: ”Niin, katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi” (OL 8:2).
Ja Enos kirjoitti: ”Kamppaillessani näin hengessä, katso, Herran ääni tuli jälleen mieleeni” (En. 10).
Voitte tietää asioita, jotka teidän on tarpeen tietää. Rukoilkaa, että opitte saamaan sitä innoitusta ja pysytte kelvollisina saamaan sitä. Pitäkää tuo kanava – mielenne – puhtaana ja vapaana maailman epäjärjestyksestä.
Vanhin Graham W. Doxey, joka palveli aikanaan seitsemänkymmenen toisessa koorumissa, kertoi minulle eräästä kokemuksesta. Samoin hänen äitinsä, josta tuli myöhemmin neuvonantaja Alkeisyhdistyksen ylimpään johtokuntaan, kertoi minulle tästä tapauksesta.
Vanhin Doxey oli toisen maailmansodan aikana laivastossa sijoitettuna Kiinaan. Hän ja monet muut menivät junalla Tianjinin kaupunkiin katselemaan paikkoja.
He nousivat myöhemmin junaan palatakseen tukikohtaansa, mutta runsaan tunnin kuluttua juna kääntyi pohjoiseen. He olivat väärässä junassa! He eivät osanneet kiinaa. He vetivät hätäjarrunarusta ja pysäyttivät junan. Heidät jätettiin jonnekin maaseudulle, eikä heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä takaisin kaupunkiin.
Käveltyään jonkin aikaa he löysivät pienen pumppuresiinan, jollaisia rautatieläiset käyttävät. He nostivat sen kiskoille ja lähtivät pumpaten matkaan pitkin rataa. Resiina vieri helposti alamäessä, mutta ylämäessä sitä oli työnnettävä.
Päästyään erääseen jyrkkään alamäkeen he kapusivat kyytiin ja resiina alkoi vieriä. Grahamin piti nousta resiinaan viimeisenä. Hänelle oli jäänyt ainoa paikka resiinan etuosasta. Hän juoksi resiinan rinnalla ja yritti lopulta nousta kyytiin, mutta kun hän teki niin, hänen jalkansa lipesi ja hän kaatui. Hän poukkoili selällään painaen jalkojaan resiinaa vasten, niin ettei se olisi tullut hänen päälleen. Kun resiinan vauhti kasvoi nopeasti, hän kuuli äitinsä äänen sanovan: ”Bud, ole varovainen!”
Hänellä oli raskaat sotilassaappaat. Hänen jalkansa luisti, ja hänen saappaansa paksu pohja juuttui pyörän hammasrattaaseen ja pysäytti resiinan vain jalan (39 cm) päähän hänen kädestään.
Hänen vanhempansa, jotka johtivat tuolloin Keskivaltioiden itäistä lähetyskenttää, nukkuivat hotellihuoneessa. Hänen äitinsä nousi istumaan noin kello 2 aamulla ja herätti miehensä: ”Bud on vaikeuksissa!” He polvistuivat vuoteen ääreen ja rukoilivat poikansa turvallisuuden puolesta.
Seuraavassa Grahamin saamassa kirjeessä kysyttiin: ”Bud, mikä on hätänä? Mitä sinulle tapahtui?”
Hän vastasi sitten heille ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Kun he vertasivat aikoja, niin juuri silloin kun hän poukkoili noilla kiskoilla, hänen vanhempansa olivat polvillaan hotellihuoneessa toisella puolen maailmaa ja rukoilivat hänen turvallisuutensa puolesta.
Nämä kokemukset rukouksesta ja innoituksesta eivät ole harvinaisia kirkossa. Ne ovat osa sitä ilmoitusta, jota taivaallinen Isä meille antaa.
Yksi vastustajan terävimmistä aseista on se, että hän saa meidät vakuuttuneiksi, että emme ole enää kelvollisia rukoilemaan. Olittepa kuka tahansa tai olittepa tehneet mitä tahansa, voitte aina rukoilla.
Profeetta Joseph Smith lupasi, että ”kaikilla olennoilla, joilla on ruumis, on valta niiden yli, joilla ei ole ruumista”9.
Kun kiusaus tulee, voitte keksiä mielenne poistonäppäimen – ehkäpä lempilaulunne sanat. Mielenne on johdossa, ja kehonne on mielenne työväline. Kun jokin kelvoton ajatus tunkeutuu mieleenne, siirtäkää se pois poistonäppäimellänne. Kelvollinen musiikki on voimallista ja voi auttaa teitä hallitsemaan ajatuksianne.10
Kun Oliver Cowdery epäonnistui kääntämisyrityksessä, Herra sanoi hänelle:
”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.
Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.
Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita.” (OL 9:7–9.)
Tuota periaatetta kuvastaa kertomus pienestä tytöstä. Hän oli suuttunut veljelleen, joka oli tehnyt ansan varpusten pyydystämiseksi.
Koska hän ei pystynyt saamaan apua, hän sanoi itsekseen: ”Minäpä rukoilen siitä.”
Rukoiltuaan pikkutyttö sanoi äidilleen: ”Tiedän, ettei hän saa pyydystetyksi yhtään varpusta ansaansa, koska rukoilin siitä. Olen varma, ettei hän saa yhtään varpusta!”
Hänen äitinsä sanoi: ”Kuinka voit olla niin varma?”
Tyttö sanoi: ”Kun olin rukoillut siitä, menin ulos ja potkaisin koko sen ansan kappaleiksi!”
Rukoilkaa, vaikka olisitte nuoria ja eksyksissä kuten profeetta Alma tai uppiniskaisia kuten Amulek, joka ”[tiesi] näistä asioista, vaikka [ei] tahtonut tietää” (Alma 10:6).
Opetelkaa rukoilemaan. Rukoilkaa usein. Rukoilkaa mielessänne, sydämessänne. Rukoilkaa polvillanne. Rukous on henkilökohtainen avaimenne taivaaseen. Lukko on teidän puolellanne väliverhoa. Ja minä olen oppinut päättämään kaikki rukoukseni sanoihin ”tapahtukoon Sinun tahtosi” (Matt. 6:10; ks. myös Luuk. 11:2; 3. Nefi 13:10).
Älkää odottako olevanne täysin vapaita vaikeuksista ja pettymyksistä ja vaivoista ja lannistumisesta, sillä juuri niitä meidät on lähetetty maan päälle kestämään.
Joku on kirjoittanut:
Käsin malttamattomin sotken
Herran laatiman suunnitelman.
Ja kun tuskissani itken,
Hänen kuulen sanovan:
”Olepas hiljaa, kun avaan solmun.”11
Pyhät kirjoitukset lupaavat: ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13.)
Vapahtaja on sanonut: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (OL 88:63).
Aloitimme tämän konferenssikokouksen hyväksymällä auktoriteetit ja osoittamalla heille tukemme. Ensimmäisenä hyväksyimme Thomas S. Monsonin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi. Minä tunnen presidentti Monsonin luullakseni siinä kuin kuka tahansa maan päällä hänet tuntee, ja haluan lausua erityisen todistuksen, että hän on ”Jumalan kutsuma profetian kautta” (UK 5). Hän tarvitsee rukouksiamme – ja hänen vaimonsa Frances ja heidän perheensä – siinä valtavassa taakassa, joka hänellä on.
Rukoilen, että häntä tuetaan ruumiin ja mielen ja hengen puolesta ja että kirkolle on ilmeistä, kuten se on ilmeistä niille, jotka ovat aivan hänen lähellään, että Jumala kutsui hänet profetian kautta. Sitten hänet asetettiin virkaansa niiden kätten päällepanemisella, joilla on toimivalta, saarnaamaan evankeliumia ja suorittamaan sen toimituksia (ks. UK 5).
Herra siunatkoon meitä ja tukekoon presidentti Monsonia ja hänen perhettään kaikin sellaisin tavoin, joita tarvitaan viemään eteenpäin tätä suurta työtä, joka on hänen harteillaan. Lausun tämän todistuksen ja rukoilen tuota siunausta Herran palvelijana ja Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.