Apuyhdistys – pyhää työtä

Julie B. Beck

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Meidän työmme on pelastuksen, palvelemisen ja pyhäksi kansaksi tulemisen työtä.

Tämä on ihana Apuyhdistyksen naisten kokoontuminen. Edellisen yleisen kokouksemme jälkeen minulla on ollut siunaus vierailla monien teidän luonanne. Kiitos uskollisesta elämästänne ja antaumuksellisesta palveluksestanne. Viimeaikaisissa yleisissä Apuyhdistyksen kokouksissa meille on opetettu, kuinka voimakkaat ja järkkymättömät myöhempien aikojen pyhien naiset tuntevat ja täyttävät Apuyhdistyksen tarkoituksen.¹ Tänä iltana toivon vahvistavani todistustamme ja ymmärrystämme Apuyhdistyksestä uskoon perustuvana työnä. Puhun tämän työn tarkoituksesta ja tavasta, jolla me toteutamme sen.

Me tiedämme, että Apuyhdistyksen tarkoitus, kuten Herra sen määritteli, on valmistaa naisia iankaikkisen elämän siunauksiin auttamalla heitä

kasvamaan uskossa ja henkilökohtaisessa vanhurskaudessa
vahvistamaan perhettään ja kotiaan
palvelemaan Herraa ja Hänen lapsiaan.

Apuyhdistyksen historia, tarkoitus ja työ ovat ainutlaatuisia kaikkien naisjärjestöjen keskuudessa. Vuonna 1942, Apuyhdistyksen satavuotispäivänä, kirkon ensimmäinen presidenttikunta sanoi: ”Millään muulla naisjärjestöllä koko maan päällä ei ole ollut samankaltaista syntyä. – – [Apuyhdistyksen] jäsenten ei tulisi sallia minkäänlaisen vihamielisyyden tai kilpailuhenkisyyden viedä heidän huomiotaan tehtävistä ja velvollisuuksista, etuoikeuksista ja kunniasta, mahdollisuuksista ja saavutuksista, jotka kuuluvat tämän suuren järjestön jäsenyyteen.”²

Jos jäsenyytemme Apuyhdistyksessä on niin tärkeä, meidän tulee tietää, mikä erottaa meidät kaikista muista naisryhmistä tai -järjestöistä. Kaikella, mitä teemme Apuyhdistyksessä, on merkitystä, sillä taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät Joseph Smithille, ja hänen välityksellään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteys palautettiin maan päälle. Apuyhdistys on osa tätä palautusta. Profeetta Joseph Smith määritteli Apuyhdistyksen tarkoituksen ja antoi sisarille ohjeita heidän tarkoituksestaan aivan kuten hän opetti pappeusjohtajille Kirtlandissa ja Nauvoossa heidän pappeutensa tarkoitusta ja työtä. Järjestöämme johtavat edelleen tänä päivänä profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat.

Apuyhdistys on ainutlaatuinen, koska se järjestettiin ”pappeuden mallin mukaan”³ ja me toimimme ylimmällä ja paikallisella tasolla pappeusjohtajien alaisuudessa. Toimimme yhteistyössä pappeusjohtajien kanssa, joilla on avaimet, jotka antavat heille valtuuden johtaa Herran nimessä. Toimimme pappeuden menettelytapojen mukaisesti – mikä tarkoittaa, että me etsimme ja saamme ilmoitusta sekä toimimme sen mukaan, teemme päätöksiä neuvostoissa ja tunnemme mielenkiintoa huolehtia yksittäisistä ihmisistä. Meidän tarkoituksemme on sama kuin pappeuden tarkoitus – valmistaa meitä iankaikkisen elämän siunauksiin solmimalla liittoja ja pitämällä ne. Sen vuoksi, veljiemme lailla, joilla on pappeus, meidänkin työmme on pelastuksen, palvelemisen ja pyhäksi kansaksi tulemisen työtä.

Presidentti Boyd K. Packer on opettanut, että ”Apuyhdistyksellä on valtaisa vastuu. Sunnuntain kokoukseen osallistuminen on vain pieni osa velvollisuuttanne. Jotkut teistä eivät ole ymmärtäneet tätä ja ovat jättäneet sikseen paljon sellaista, mitä Apuyhdistys on merkinnyt vuosien varrella – sisaruuden ja sen laupeutta osoittavat ja käytännölliset puolet.” Hän selitti: ”Profeetta [Joseph Smith] kertoi meille, että Apuyhdistys on järjestetty pappeuden mallin mukaan. Kun miehellä on pappeus, – – se vaatii täydellistä antautumista ja uskollisuutta. – –

Pappeuden jäsenyys kehittää miestä ja poikaa. Olipa hän missä tahansa, tekipä hän mitä tahansa, liikkuipa hän minkälaisessa seurassa tahansa, hänen odotetaan kunnioittavan pappeuttaan. – –

Jos te sisaret noudatatte tuota esimerkkiä, te – – palvelette järjestöänne, omaa asiaanne – Apuyhdistystä. – –

Palveleminen Apuyhdistyksessä kehittää ja pyhittää jokaista yksittäistä sisarta. Teidän tulisi iäti pysyä Apuyhdistyksen jäseninä.”⁴

Työtä Herran tavalla

Kun tarkoituksemme on selvä, siitä luonnollisesti seuraa, että löydämme sopivan tavan toteuttaa tehtävämme. Tarkastelkaamme sitä, kuinka Apuyhdistyksen uskoon perustuvaa työtä on määrä toteuttaa. Yksi kallisarvoisimmista hyödykkeistä, mitä meillä kaikilla on, on aika. Useimmilla naisilla on monia tehtäviä eikä koskaan riittävästi aikaa tehdä kaikkea sitä, mitä he sydämessään ja mielessään haluavat tehdä. Osoitamme kunnioitusta Herralle ja sisarillemme, kun käytämme Apuyhdistyksen ajan innoitetulla tavalla.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf opetti: ”Kerran eräs viisas mies erotti toisistaan ’tehdyksi saamisen jalon taidon’ ja ’tekemättä jättämisen jalomman taidon’. Hän opetti, että todellinen ’elämänviisaus’ käsittää ’epäolennaisten asioiden pois jättämisen’.”Sitten presidentti Uchtdorf kysyi: ”Mitä ovat ne epäolennaiset asiat, jotka sotkevat päivänne ja varastavat aikanne? Mitä sellaisia tapoja teille on kenties muodostunut, joista ei ole mitään hyötyä? Mitä ovat ne keskeneräiset tai aloitusta odottavat asiat, jotka voisivat lisätä elinvoimaa, merkitystä ja iloa elämäänne?”⁵ Me voimme soveltaa hänen kysymyksiään kaikkiin Apuyhdistyksen kokouksiin ja työhön.

Apuyhdistyksen sunnuntaikokoukset

Pidämme yhdistyksemme viikoittaisen kokouksen sunnuntaisin säännönmukaisen kolmen tunnin kokousaikataulumme kuluessa. On hämmästyttävää ajatella, että joka sunnuntai ympäri maailman tuhannet sisarten ryhmät kokoontuvat kasvattamaan uskoaan, vahvistamaan perhettään ja koordinoimaan auttamispyrkimyksiään. Sunnuntaikokouksemme kestävät vain 50 minuuttia, joten aloitamme kokoukset huolehtimalla tärkeistä virallisista asioista, jotka auttavat meitä olemaan Apuyhdistyksen työssämme yhtenäisempiä ja tehokkaampia. Hoidamme viralliset asiat lyhyesti, arvokkaasti, järjestelmällisesti ja sen mukaisesti, keitä me olemme ja mitä meidän on määrä tehdä. Aivan kuten sisaret ensimmäisissä Apuyhdistyksen kokouksissa saivat ohjeita profeetoilta ja apostoleilta, me opiskelemme tänä päivänä kirkon johtajien sanoja. Kuinka suuri siunaus ovatkaan yhdenmukaistetut oppimateriaalit, jotka opettavat oppia ja periaatteita, jotka auttavat meitä elämään evankeliumin mukaan henkilökohtaisessa elämässämme ja kodissamme. Koska tämä työ perustuu uskoon, Apuyhdistyksen oppiaiheet ovat tehokkaimpia silloin kun opetus on innoitettua ja ”se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä”⁶.

Muut Apuyhdistyksen kokoukset

Kaikki kokouksemme ja toimintamme ovat Apuyhdistyksen sisarten kokouksia. Viimeksi kuluneiden vuosien aikana olemme kutsuneet muita Apuyhdistyksen kokouksia kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokouksiksi. Koska nimen monimutkaisuus ja erilaiset tulkinnat näiden kokousten tarkoituksesta ovat aiheuttaneet hämmennystä, on tehty päätös, että nimi ”kodin, perheen ja henkilökohtaisen elämän kehittämiskokous” lakkautetaan tästä hetkestä lähtien. Neuvonpidossa ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin kanssa päätettiin, että sen sijaan että näille muille Apuyhdistyksen kokouksille annettaisiin uusi nimi, kaikkia tällaisia kokouksia ja toimintoja nimitetään nyt yksinkertaisesti Apuyhdistyksen kokouksiksi. Yksittäisiä Apuyhdistyksen kokouksia, joita pidetään viikolla, nimitetään sen mukaan, mitä ne ovat: Apuyhdistyksen palvelua, luokkia, projekteja, konferensseja tai työpajoja.

Nämä muut kokoukset voivat olla arvokkaita lisiä sunnuntain opetukseen erityisesti niille sisarille, jotka palvelevat Alkeisyhdistyksessä tai Nuorissa Naisissa tai jotka eivät kykene osallistumaan sunnuntaikokouksiin. Nämä kokoukset antavat myös erinomaisen tilaisuuden tuoda mukanamme muihin uskontokuntiin kuuluvia ystäviämme ja kutsua mukaan Apuyhdistyksen sisaria, jotka eivät käy aktiivisesti kirkossa. Kaikki Apuyhdistyksen jäsenet ja heidän ystävänsä ovat kutsuttuja ja tervetulleita. Sisarissa ei kuitenkaan pitäisi herättää tunnetta, että osallistuminen näihin kokouksiin on pakollista.

Piispan johdolla seurakunnan Apuyhdistyksen johtokunta voi käyttää näitä kokouksia seurakunnassa olevien yksilöiden ja perheiden hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin keskittymiseksi ja sisaruuden ja yhteisyyden vahvistamiseksi.

Kun sisaret tapaavat Apuyhdistyksen kokouksissa viikolla, heillä on tilaisuus oppia ja toteuttaa Apuyhdistyksen laupeudentyöhön liittyviä ja käytännöllisiä tehtäviä. Niissä he oppivat ja harjoittavat taitoja, jotka auttavat heitä lisäämään uskoaan ja henkilökohtaista vanhurskauttaan, vahvistamaan perhettään ja kotiaan sekä palvelemaan avun tarpeessa olevia. Nämä kokoukset on tarkoitettu välineiksi opetettaessa taitoja ja velvollisuuksia, jotka kuuluvat naiseuteen ja äitiyteen Herran suunnitelmassa. Niissä naiset oppivat ja soveltavat käytäntöön kaukonäköisen elämän sekä hengellisen ja ajallisen omavaraisuuden periaatteita ja lujittuvat sisaruudessa ja yhteisyydessä, kun he opettavat toinen toistaan ja palvelevat yhdessä.

Seurakunnan Apuyhdistyksen johtaja valvoo kaikkia Apuyhdistyksen kokouksia. Tähän vastuuseen kuuluu myös se, että hän neuvottelee säännöllisesti piispan kanssa siitä, kuinka näiden kokousten avulla voidaan auttaa vastaamaan seurakunnassa olevien yksilöiden ja perheiden tarpeisiin.

Apuyhdistyksen johtokunta harkitsee rukoillen, kuinka usein ja missä heidän tulisi viikolla pitää Apuyhdistyksen kokouksia. Sitten he esittävät piispalle suosituksen, jossa huomioidaan sisarten ajankäyttömahdollisuudet, perhetilanteet, matkat ja matkakustannukset, seurakunnalle aiheutuvat kulut, turvallisuustekijät sekä muut paikalliset olosuhteet.

Näitä Apuyhdistyksen kokouksia pidetään tavallisesti muina aikoina kuin sunnuntaisin tai maanantai-iltaisin. Niitä pidetään tavallisesti kuukausittain, mutta Apuyhdistyksen johtokunta voi suositella, että kokouksia pidetään useammin tai harvemmin. Pyrkimyksenä tulisi olla kokoontua vähintään neljännesvuosittain. Ainakin yhden seurakunnan Apuyhdistyksen johtokunnan jäsenen tulisi olla läsnä jokaisessa kokouksessa. Vaarnan Apuyhdistyksen johtokunta voi vaarnan johtokunnan alaisuudessa suunnitella ja toteuttaa yhden tai kaksi vaarnan Apuyhdistyksen kokousta joka vuosi kaikille Apuyhdistyksen sisarille vaarnassa.⁷

Apuyhdistyksen johtajat neuvottelevat rukoillen yhdessä aiheista, jotka vahvistavat sisaria ja heidän perheitään, ja parhaista tavoista opettaa näitä aiheita. Apuyhdistyksen johtaja varmistaa, että piispa hyväksyy nämä suunnitelmat. Hän myös varmistaa, että suunnitelmat vastaavat nykyisiä toimintoja koskevia menettelytapoja, mukaan lukien raha-asioita koskevat menettelytavat. Vaikka Apuyhdistyksen johtaja valvoo näitä kokouksia, hän voi pyytää ensimmäistä tai toista neuvonantajaansa auttamaan. Hän voi myös suositella jotakuta toista seurakunnan sisarta kutsuttavaksi Apuyhdistyksen kokouskoordinaattoriksi auttamaan johtokuntaa suunnittelemaan ja toteuttamaan kokouksia.

Kokoukset voivat keskittyä yhteen aiheeseen, tai ne voidaan jakaa yhtä useampaan luokkaan tai toimintaan. Opettajien näissä kokouksissa tulisi yleensä olla seurakunnan tai vaarnan jäseniä. Kerran vuodessa yksi kokous voidaan järjestää Apuyhdistyksen perustamisen muistoksi, ja siinä voidaan keskittyä Apuyhdistyksen historiaan ja tarkoituksiin.

Kun Apuyhdistyksen kokouksia suunnitellaan viikolle, johtajat antavat etusijan aiheille, jotka vastaavat Apuyhdistyksen tarkoituksia, kuten avioliitto ja perhe, kodinhoito, kaukonäköinen elämä ja omavaraisuus, laupeudentyö, temppeli- ja sukututkimustyö, evankeliumista kertominen ja muut aiheet, joita piispa ehdottaa.⁸

Kun teemme suunnitelmia, kysymme, mitä Herra haluaa meidän oppivan ja millaisiksi tulevan ollaksemme valmiita iankaikkiseen elämään. Herra on viisaudessaan antanut jokaiselle seurakunnalle sen omat ainutlaatuiset ominaispiirteet, joita muilla seurakunnilla ei ole. Sitä voidaan verrata DNA:han, joka tekee jokaisesta ihmisestä ainutkertaisen. Jokainen piispa on vastuussa nimenomaan omasta seurakunnastaan. Jokaisen Apuyhdistyksen johtajan tehtävänä on auttaa yhtä piispaa. Jokaisen piispan ja Apuyhdistyksen johtokunnan jäsenen pään päälle on asetettu kädet, jotta he saisivat innoitusta nimenomaisiin tehtäviinsä eivätkä mitään toista seurakuntaa tai Apuyhdistyksen sisarten ryhmää varten.

Jos teemme työtä ymmärtäen tämän, me tavoittelemme ilmoitusta ja teemme työtä yhteistyössä piispan kanssa toteuttaaksemme Apuyhdistyksen tarkoitukset omassa seurakunnassamme. Tällä tavoin toimimisesta seuraa se, että jos sisarten ja perheiden pitää valmistautua hätätilanteita varten, Apuyhdistys voi järjestää toimintaa ja opettaa ja innostaa valmistautumaan. Jos sisarten ja perheiden täytyy valmistautua temppeliin, Apuyhdistys voi järjestää toimintaa ja opettaa ja innostaa sisaria siihen. Jos piispa tarvitsee naispuolisia naimattomia nuoria aikuisia kertomaan evankeliumista ja saamaan ystävänsä jälleen aktiivisiksi, Apuyhdistys voi järjestää toimintaa ja opettaa ja innostaa tässä työssä. Jos äitien pitää oppia lastensa hoivaamista ja heistä huolehtimista, Apuyhdistys voi järjestää toimintaa ja opettaa ja innostaa tässä työssä. Jos sisarten pitää oppia ja kehittää kodinhoitotaitoja, jotka auttavat heidän kodeistaan tulemaan hengellisen voiman keskuksia, silloin Apuyhdistys voi järjestää toimintaa ja opettaa ja innostaa tässä työssä. Jos pappeusjohtajien täytyy saada aikaan jotakin merkityksellistä, he voivat kääntyä Apuyhdistyksen puoleen saadakseen apua, niin kuin on tapahtunut kautta historiamme.

Kun käytämme hyväksemme Apuyhdistyksen kokouksia tarkoituksenmukaisesti, me lisäämme Apuyhdistyksen kykyä toimia tehokkaasti pappeusjohtajien kanssa jokaisessa seurakunnassa. Kuten Joseph Smith sanoi Opissa ja liitoissa:

”Älköön kukaan pitäkö näitä pikkuasioina, sillä tulevaisuudessa on paljon pyhiä koskevaa, mikä riippuu niistä. Te tiedätte, [sisaret], että sangen suurelle laivalle on sangen paljon hyötyä sangen pienestä peräsimestä myrskyn aikana, koska se pysyy oikeassa suunnassa tuuleen ja aaltoihin nähden.”⁹

Apuyhdistyksen johtajat ja pappeusjohtajat, tämä puhe toimii Apuyhdistyksen muiden kokousten ajankohtaisena virallisena ohjeena. Jos teillä on tämän puheen luettuanne kysymyksiä mistä tahansa, mitä olemme opettaneet täällä, neuvotelkaa yhdessä omissa seurakunnissanne ja vaarnoissanne löytääksenne tarvitsemanne ratkaisut.

Kotikäyntiopetus

Suuri osa tekemästämme tärkeästä Apuyhdistyksen työstä ei tapahdu kokouksissa. Keskittykäämme nyt oppimaan kotikäyntiopetuksesta. Koska me seuraamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä ja opetuksia, me arvostamme tätä pyhää tehtävää rakastaa, tuntea, palvella, ymmärtää, opettaa ja auttaa Hänen puolestaan. Tämä on yksi sellainen kirkon tehtävä, jossa saamme varmasti apua Herralta, jos pyydämme sitä. Tämä on yksi tehtävä, joka lisää varmasti uskoamme ja henkilökohtaista vanhurskauttamme sekä vahvistaa omaa kotiamme ja perhettämme, kun meistä tulee todellisia Herran kumppaneita. Sisarella tässä kirkossa ei ole perheensä ulkopuolella toista tehtävää, jossa on mahdollisuus tehdä yhtä paljon hyvää kuin kotikäyntiopetuksessa.

Koska tämä on Herran yksilöllisen huolenpidon ohjelma tyttärilleen, ensimmäinen presidenttikunta on hyväksynyt kotikäyntiopetusta koskevat menettelytavat Kirkkokäsikirjassa esitetyllä tavalla. Koska kotikäyntiopetus keskittyy yksittäisiin sisariin, Apuyhdistyksen johtajat eivät järjestä naisia ryhmiin kotikäyntiopetusta varten.

Piispa, joka on seurakunnalle määrätty paimen, ei mitenkään kykene huolehtimaan samanaikaisesti kaikista Herran lampaista. Hän on riippuvainen innoitettujen kotikäyntiopettajien avusta. Tiedämme, että meidän kunkin tulisi päättää olla ystävä jokaiselle seurakunnassamme, mutta piispalla ja Apuyhdistyksen johtajalla on vastuu saada ilmoitusta siitä, kenet tulisi nimetä huolehtimaan kustakin yksittäisestä sisaresta ja vahvistamaan häntä. Ihannetapauksessa jokaisen sisaren tulisi huolehtia ainakin yhdestä toisesta sisaresta seurakunnassaan ja vahvistaa häntä. Olemme siunattuja, kun voimme rukoilla toisen sisaren puolesta ja saada innoitusta siitä, kuinka Herra haluaisi meidän huolehtivan yhdestä tyttärestään.

Kotikäyntiopetuksesta tulee Herran työtä, kun keskitymme prosenttien sijasta ennemminkin ihmisiin. Tosiasiassa kotikäyntiopetusta ei saada koskaan valmiiksi. Se on pikemminkin elämäntapa kuin tehtävä. Uskollinen palvelu kotikäyntiopettajana on osoitus opetuslapseudestamme. Osoitamme uskoamme ja seuraamme Herran asettamaa mallia, kun raportoimme tehtävästämme kuukausittain. Jos huolenpidossamme olisi pääasiallisesti kyse siitä, että jokainen sisar seurakunnassa kuulee kotikäyntiopetussanoman, joka ilmestyy joka kuukausi Ensign- ja Liahona-lehdissä, olisi paljon tehokkaampaa lukea se ääneen jokaiselle sakramenttikokouksessa. Raporttimme ovat suurimmaksi avuksi piispalle ja Apuyhdistyksen johtajalle, kun annamme heille tietoa sisarten hengellisestä ja ajallisesta hyvinvoinnista ja siitä, kuinka olemme kyenneet palvelemaan ja rakastamaan heitä.

Kuinka kiitollinen olenkaan kaikista kotikäyntiopettajistani, jotka vuosien varrella ovat osoittaneet uskoaan, kun he ovat palvelleet, opettaneet, vahvistaneet ja rakastaneet minua innoitetuin tavoin.

Huoltotyö ja laupeudentyö

Laupeudentyömme ja tukemme yksilöiden ja perheiden huoltotyötarpeissa ovat kotikäyntiopetuksen seurausta. Apuyhdistyksen johtaja saa tietää seurakunnassaan olevien ihmisten tarpeista kotikäyntiopettajilta sekä vierailemalla itse seurakunnan jäsenten luona. Joskus hän järjestää meidät auttamaan toisia, ja välillä me palvelemme luonteemme mukaisesti¹⁰ seuraten Pyhän Hengen ohjausta. Opin monta vuotta sitten sisar Camilla Kimballilta, presidentti Spencer W. Kimballin vaimolta, ettei meidän tule ”koskaan tukahduttaa anteliasta ajatusta”. Kun noudatamme hänen neuvoaan, voimme tietää aivan varmasti, että taivaallinen Isämme tuntee meidät henkilökohtaisesti, koska Hän lähettää meidät toimimaan käsinään ja sydämenään niiden luokse, joilla on tarpeita. Kun teemme niin, uskomme Häneen vahvistuu.

Päätös

Me elämme onnellista ja jännittävää kasvun aikaa kirkon historiassa, ja Apuyhdistys on osaltaan tekemässä sitä historiaa. Joseph Smith sanoi: ”Jokainen mies, nainen ja lapsi ymmärtäköön työn tärkeyden ja toimikoon ikään kuin menestys riippuisi yksin hänen omasta panoksestaan. Kaikki tuntekoot kiinnostusta siihen ja miettikööt, että he elävät aikaa, jonka ajatteleminen elähdytti kuninkaiden, profeettojen ja vanhurskaiden ihmisten sydäntä tuhansia vuosia sitten – sen odottaminen innoitti heidän suloisimpia säkeitään ja ylevimpiä laulujaan ja sai heidät puhkeamaan sellaisiin hurmioituneisiin säveliin kuin pyhiin kirjoituksiin on talletettu.”¹¹

Riemuitsen tietäessäni, että Herra rakastaa meitä niin paljon, että Hän johtaa meitä tässä työssä profeettojen, näkijöiden ja ilmoituksensaajien välityksellä, ja että me kuulumme kirkkoon, jota johdetaan jatkuvalla ilmoituksella. Olen varma, että kun jokainen sisar tekee oman osansa varmistaakseen, että Apuyhdistyksen tarkoitukset täytetään, enkelit ovat tovereinamme ja me olemme osallisina hämmästyttävissä ihmeissä. Me iloitsemme ja kiitämme tästä tärkeästä, pyhästä työstä, joka meille on annettu. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.