Jäseniä siunataan heidän uskostaan katastrofien kohdatessa

Myöhempien aikojen pyhät Samoan saarilla, joissa maanjäristys ja sitä seurannut tsunami aiheuttivat mittavaa tuhoa, siirsivät yleiskonferenssin aikana hetkeksi syrjään luonteeltaan ajalliset henkilökohtaiset tai perhehuolet täyttääkseen hengellisiä tarpeita.

Voimakkuudeltaan 8,0 magnitudin maanjäristys sattui noin 190 kilometriä kaakkoon Apiasta 29. syyskuuta 2009 – vain muutama päivä ennen yleiskonferenssia. Maanjäristys ja sitä seurannut tsunami – ja sen neljä noin viiden metrin korkuista aaltoa – surmasivat Tyynenmeren alueella yli 180 ihmistä, joista kaikki yhdeksää lukuun ottamatta Samoan saarilla.

Katastrofista, jossa sai surmansa ainakin 26 kirkon jäsentä, ja sitä seuranneista avustuspyrkimyksistä huolimatta myöhempien aikojen pyhät saivat runsaan korvauksen siitä, että järjestivät aikaa osallistua yleiskonferenssiin radion, television tai satelliitin välityksellä.

Eni F. H. Faleomavaega, kirkon jäsen, joka palvelee Yhdysvaltain kongressissa Yhdysvaltain territorion Amerikan Samoan valtuuskunnan jäsenenä, sanoi pyhien ammentaneen voimaa osallistumisesta konferenssiin kriisin keskellä. ”Profeetan kuuleminen tuo varmuuden tunteen – – niin elämän kuin kuolemankin aikaan”, hän sanoi.

Jäsenten mahdollisuudesta saada tuota varmuutta nykyajan profeetoilta omalla äidinkielellään kuuluu kiitos suurelta osin kääntäjäjoukolle, joka myös kärsi menetyksiä katastrofin aikaan.

Koska käännöstiimi oli saanut tehtäväksi tulkata konferenssin ensimmäisen kerran saarilta eikä Salt Lake Citystä käsin, se joutui katastrofin tapahduttua valinnan eteen. Tiimi sai mahdollisuuden siirtää lyhyellä varoitusajalla tulkkauksen hoidettavaksi Salt Lake Cityyn, niin että tiimin jäsenet voisivat huolehtia järistyksestä kärsimään joutuneiden ystävien ja sukulaisten tarpeista, tai he voisivat hoitaa saamansa tehtävän.

Aliitasi Talataina, käännöstoimiston johtaja ja tulkkikoordinaattori, sanoi saaneensa tunteen, että oli monia, jotka voisivat huolehtia ihmisten fyysisistä tarpeista tai kuolleiden hautaamisesta, mutta että ”Herra haluaisi meidän tekevän tämän elävien ja tulevien sukupolvien [hyväksi]”.

Koska katastrofin johtotiimi otti käyttöönsä palvelukeskuksen, jonne tulkkauslaitteet oli asennettu, tiimin oli löydettävä tilat, joissa oli digitaaliset puhelinlinjat ja jotka täyttäisivät muut tarvittavat tekniset vaatimukset etäsimultaanitulkkauksen hoitamiseksi.

Sisar Talataina sanoi, että tiimin usko oli samankaltainen kuin Nefin, sillä tiimiläiset sanoivat: ”Vaikka meidän pitäisi tehdä se puun alla, me menisimme ja tekisimme” (ks. 1. Nefi 3:7).

Herran avulla he löysivät paikan, ja tarpeelliset välineet siirrettiin, asennettiin ja testattiin muutama päivä ennen konferenssia.

”Tunsimme Herran käden toteuttaessamme sen, mitä meidän käskettiin tehdä”, sisar Talataina sanoi.

Kun konferenssi alkoi, jäsenet, jotka irrottautuivat hetkeksi valtavasta raivaushankkeesta osallistuakseen konferenssikokouksiin, kykenivät tiimin ponnistelujen ansiosta kuulemaan ja ymmärtämään Herran heille osoittaman viestin.