Jumalan rakkaus
Rakkaus on uskomme mitta, innoitus kuuliaisuuteemme ja opetuslapseutemme todellinen korkeus.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko kasvaa jatkuvasti ja tulee yhä tunnetummaksi kautta maailman. Vaikka aina tulee olemaan niitä, jotka leimaavat kirkon ja sen jäsenet kielteisellä tavalla, useimmat ihmiset pitävät meitä rehellisinä, avuliaina ja työteliäinä. Joillakuilla on mielessään kuva siistinnäköisistä lähetyssaarnaajista, rakastavista perheistä ja ystävällisistä naapureista, jotka eivät polta eivätkä juo. Meidät saatetaan tuntea myös ihmisinä, jotka menevät joka sunnuntai kirkkoon kolmeksi tunniksi. Kaikki ovat siellä veljiä ja sisaria. Siellä lapset laulavat virroista, jotka osaavat puhua, popcornkukkasista ja lapsista, jotka haluavat olla auringonsäteitä.
Veljet ja sisaret, onko kaikessa siinä, mistä me haluamme tulla tunnetuiksi, sellaisia kaikkien muiden edelle meneviä ominaisuuksia, joiden tulisi määrittää meitä Herran kirkon jäseninä, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina? Tätä ja samanlaisia kysymyksiä olen pohtinut puoli vuotta sitten pidetyn viime yleiskonferenssimme jälkeen. Tänään haluaisin esittää teille muutamia ajatuksia ja vaikutelmia, jotka ovat syntyneet tuon pohdinnan tuloksena. Ensimmäinen kysymys on:
Kuinka meistä tulee todellisia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia?
Herra itse antoi vastauksen näillä syvällisillä sanoilla: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.”1 Tämä on olennaista siinä, mitä merkitsee olla todellinen opetuslapsi: ne, jotka ottavat omakseen Jeesuksen Kristuksen, elävät Hänen yhteydessään.2
Tästä voi kuitenkin muodostua ongelma joillekuille, koska kehotuksia ja kieltoja on niin paljon, että voi olla haasteellista edes pitää lukua niistä. Toisinaan jumalallisiin periaatteisiin tehdyt hyvää tarkoittavat täsmennykset, joista monet tulevat innoittamattomista lähteistä, mutkistavat asioita edelleen ja laimentavat jumalallisen totuuden puhtautta ihmisistä lähtöisin olevilla lisäyksillä. Yhden ihmisen hyvä ajatus – joka saattaa toimia hänen omalla kohdallaan – juurtuu ja tulee odotukseksi. Ja vähitellen iankaikkiset periaatteet voivat joutua kadoksiin ”hyvien ajatusten” labyrinttiin.
Tämä oli yksi piirre, jota Vapahtaja arvosteli oman aikansa uskonnollisissa ”asiantuntijoissa”, joita hän nuhteli siitä, että he huolehtivat lain sadoista pikkuasioista mutta laiminlöivät sen, mikä on tärkeintä.3
Kuinka me voimme siis pitää kiinni siitä, mikä on tärkeintä? Onko olemassa pysyvä kompassi, joka auttaisi meitä panemaan elämämme, ajatuksemme ja tekomme tärkeysjärjestykseen?
Jälleen kerran Vapahtaja näytti tien. Kun Häntä pyydettiin sanomaan, mikä käsky on suurin, Hän ei empinyt. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi”, Hän sanoi. ”Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.”4 Kun se yhdistetään toiseen suureen käskyyn – rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme5 – meillä on kompassi, joka näyttää suunnan paitsi meidän elämällemme myös Herran kirkolle väliverhon molemmilla puolilla.
Koska rakkaus on suurin käsky, siihen tulisi keskittyä aivan kaiken, mitä me teemme perheessämme, kirkon tehtävissämme ja elantoa hankkiessamme. Rakkaus on parantavaa palsamia, joka korjaa henkilö- ja perhesuhteiden säröt. Se on side, joka yhdistää perheitä, yhteisöjä ja kansakuntia. Rakkaus on voima, joka saa aikaan ystävyyttä, suvaitsevaisuutta, kohteliaisuutta ja kunnioitusta. Se on lähde, joka voittaa erimielisyyden ja vihan. Rakkaus on tuli, joka lämmittää elämäämme verrattomalla ilolla ja jumalallisella toivolla. Sanoissamme ja teoissamme pitäisi olla rakkautta.
Kun me todella ymmärrämme, mitä merkitsee rakastaa kuten Jeesus Kristus rakastaa meitä, hämmennys selkenee ja asiamme asettuvat oikeaan järjestykseen. Vaelluksestamme Kristuksen opetuslapsina tulee ilontäyteisempää. Elämämme saa uuden merkityksen. Suhteestamme taivaalliseen Isäämme tulee syvällisempi. Kuuliaisuudesta tulee ilo eikä taakka.
Miksi meidän pitäisi rakastaa Jumalaa?
Jumala, iankaikkinen Isä, ei antanut tuota ensimmäistä suurta käskyä siksi, että Hän tarvitsisi meidän rakkauttamme. Hänen voimansa ja kirkkautensa eivät vähenisi, vaikka me halveksisimme, kieltäisimme tai jopa häpäisisimme Hänen nimeään. Hänen vaikutuksensa ja herrautensa ulottuvat kautta ajan ja avaruuden meidän hyväksymisestämme tai ihailustamme riippumatta.
Ei, Jumala ei tarvitse meidän rakkauttamme, mutta oi, kuinka me tarvitsemmekaan rakkautta Jumalaa kohtaan!
Sillä se, mitä me rakastamme, määrää sen, mitä me tavoittelemme.
Se, mitä me tavoittelemme, määrää sen, mitä me ajattelemme ja teemme.
Se, mitä me ajattelemme ja teemme, määrää sen, mitä me olemme – ja mitä meistä tulee.
Meidät on luotu taivaallisten vanhempiemme kuvaksi. Me olemme Jumalan henkilapsia. Siksi meillä on valtava kyky rakastaa – se on osa meidän hengellistä perintöämme. Se, mitä ja kuinka me rakastamme, ei määritä meitä ainoastaan yksityisinä ihmisinä. Se määrittää meidät myös kirkkona. Rakkaus on Kristuksen opetuslasta määrittävä ominaisuus.
Aikojen alusta asti rakkaus on ollut sekä suurimman autuuden lähde että raskaimpien kuormien alkuperä. Huomaatte, että Aadamin ajoista nykyaikaan asti kurjuuden pohjalla on ollut rakkaus, joka on kohdistunut vääriin asioihin. Ja ilon pohjalta löydätte rakkauden, joka kohdistuu hyviin asioihin.
Ja suurin kaikista hyvistä asioista on Jumala.
Taivaallinen Isämme on antanut meille lapsilleen paljon enemmän kuin mikään kuolevainen mieli voi käsittää. Hänen johdollaan suuri Jehova loi tämän ihmeellisen maailman, jossa me elämme. Isä Jumala varjelee meitä, täyttää sydämemme pakahduttavalla ilolla, kirkastaa synkimmätkin hetkemme siunatulla rauhalla, vuodattaa mieleemme kallisarvoisia totuuksia, kaitsee meidät ahdingon aikojen läpi, riemuitsee meidän riemuitessamme ja vastaa meidän vanhurskaisiin pyyntöihimme.
Hän antaa lapsilleen lupauksen ihanasta ja loputtomasta olemassaolosta ja on valmistanut meille tien, jolla voimme edistyä tiedossa ja kirkkaudessa, kunnes saamme ilon täyteyden. Hän on luvannut meille kaiken, mitä Hänellä on.
Ellei kaikessa siinä kuitenkaan ole kylliksi syytä rakastaa taivaallista Isäämme, kenties voimme oppia apostoli Johanneksen sanoista, joka sanoi: ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”6
Miksi taivaallinen Isä rakastaa meitä?
Ajatelkaa puhtainta, kaikenkattavinta rakkautta, mitä voitte kuvitella. Kertokaa se sitten äärettömällä luvulla – se on Jumalan rakkauden määrä teitä kohtaan.7
Jumala ei katso ulkokuorta.8 Uskon, ettei Hän piittaa vähääkään siitä, asummeko me linnassa vai mökissä, olemmeko me komeita vai tavallisen näköisiä, olemmeko me kuuluisia vai unohdettuja. Vaikka me olemme vajavaisia, Jumala rakastaa meitä täysin. Vaikka me olemme epätäydellisiä, Hän rakastaa meitä täydellisesti. Vaikka me saatamme tuntea olevamme eksyksissä ja vailla kompassia, Jumalan rakkaus ympäröi meidät täysin.
Hän rakastaa meitä, koska Hän on täynnä ääretöntä pyhää, puhdasta ja sanoin kuvaamatonta rakkautta. Me emme ole Jumalalle tärkeitä saavutustemme vuoksi, vaan siksi, että me olemme Hänen lapsiaan. Hän rakastaa meitä jokaista, niitäkin, jotka ovat vajavaisia, torjuttuja, kömpelöitä, murheellisia tai särkyneitä. Jumalan rakkaus on niin suurta, että Hän rakastaa jopa ylpeitä, itsekkäitä, ylimielisiä ja jumalattomiakin.
Tämä merkitsee sitä, että nykyisestä tilastamme riippumatta meillä on toivoa. Ahdistuksestamme, murheestamme ja virheistämme huolimatta äärettömän myötätuntoinen taivaallinen Isämme haluaa, että me lähestymme Häntä, niin että Hän voi lähestyä meitä.9
Kuinka me voimme lisätä rakkauttamme Jumalaa kohtaan?
Koska ”Jumala on rakkaus”10, niin mitä lähemmäksi me pääsemme Häntä, sitä syvällisemmin me koemme rakkauden.11 Mutta koska väliverho erottaa tämän kuolevaisuuden taivaallisesta kodistamme, meidän täytyy etsiä Hengessä sitä, mikä ei ole kuolevaisin silmin havaittavissa.
Taivas saattaa tuntua aika ajoin etäiseltä, mutta pyhät kirjoitukset tarjoavat toivoa: ”Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte.”12
Mutta Jumalan etsiminen koko sydämestämme merkitsee paljon enemmän kuin vain rukoilemista tai Jumalan kutsumista elämäämme lausumalla muutamia sanoja. ”Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä.”13 Me voimme sanoa suurieleisesti, että me tunnemme Jumalan. Me voimme julistaa julkisesti, että me rakastamme Häntä. Mutta ellemme me ole Hänelle kuuliaisia, kaikki on turhaa, sillä ”joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä”14.
Meidän rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa, ja me osoitamme tuota rakkautta, kun mukautamme ajatuksemme ja tekomme Jumalan sanan mukaisiksi. Hänen puhdas rakkautensa ohjaa ja kannustaa meitä alati tulemaan puhtaammiksi ja pyhemmiksi. Se innoittaa meitä vaeltamaan vanhurskaudessa – ei pelosta eikä velvollisuudesta vaan vilpittömästä halusta tulla vieläkin enemmän Hänen kaltaisikseen, koska me rakastamme Häntä. Siten tekemällä me voimme ”syntyä uudesti – – ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin [Ainosyntyisen] verellä, niin että [meidät] voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja [me saisimme] nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa, nimittäin kuolemattomuuden kirkkaudesta”15.
Rakkaat veljeni ja sisareni, älkää lannistuko, jos kompastutte aika ajoin. Älkää masentuko tai luopuko toivosta, ellette aina tunne olevanne kelvollisia Kristuksen opetuslapsiksi. Vanhurskaudessa vaeltamisen ensimmäinen askel on yksinkertaisesti yrittäminen. Meidän täytyy yrittää uskoa. Yrittää oppia Jumalasta: lukea pyhiä kirjoituksia, tutkia Hänen myöhempien aikojen profeettojensa sanoja, päättää kuunnella Isää ja tehdä sitä, mitä Hän meiltä pyytää. Yrittää ja yrittää edelleen, kunnes se, mikä tuntuu vaikealta, tulee mahdolliseksi – ja se, mikä tuntuu vain mahdolliselta, tulee tavaksi ja todella osaksi teitä.
Kuinka me voimme kuulla Isän ääntä?
Kun pyritte lähemmäksi taivaallista Isäänne, kun rukoilette Häntä Kristuksen nimessä, Hän vastaa teille. Hän puhuu meille kaikkialla.
Kun luette Jumalan sanaa, joka on tallennettu pyhiin kirjoituksiin, kuunnelkaa Hänen ääntään.
Kuunnelkaa Hänen ääntään tämän konferenssin aikana ja myöhemmin, kun tutkitte täällä puhuttuja sanoja.
Kuunnelkaa Hänen ääntään, kun menette temppeliin ja käytte kirkon kokouksissa.
Kuunnelkaa Isän ääntä luonnon yltäkylläisyydessä ja kauneudessa, Hengen lempeissä kuiskauksissa.
Kuunnelkaa Hänen ääntänsä päivittäisissä kanssakäymisissänne muiden kanssa, kirkon laulun sanoissa, lapsen naurussa.
Jos kuuntelette Isän ääntä, Hän johdattaa teitä tiellä, jolla voitte kokea Kristuksen puhdasta rakkautta.
Kun me lähestymme taivaallista Isää, meistä tulee pyhempiä. Ja kun meistä tulee pyhempiä, me voitamme epäuskon ja sielumme tulee täyteen Hänen siunattua valoaan. Kun me sovitamme elämämme tuon ylimaallisen valon mukaan, se vie meidät pois pimeydestä ja kohti suurempaa valoa. Tuo suurempi valo johtaa Pyhän Hengen sanomattomiin palveluksiin, ja taivaan ja maan välillä oleva väliverho voi ohentua.
Miksi rakkaus on suurin käsky?
Taivaallisen Isän rakkaus lapsiaan kohtaan on onnensuunnitelman ydinsanoma. Tuo sanoma tulee toimivaksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta, joka on suurin rakkauden ilmaus, mitä maailma on milloinkaan tuntenut.16
Kuinka selkeästi Vapahtaja puhuikaan, kun Hän sanoi, että kaikki muut käskyt riippuvat rakkauden periaatteesta.17 Jos me emme laiminlyö suuria lakeja – jos todella opimme rakastamaan taivaallista Isäämme ja lähimmäisiämme koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme – niin kaikki muu asettuu kohdalleen.
Jumalan jumalallinen rakkaus tekee tavanomaisista teoista erinomaista palvelua. Jumalallinen rakkaus on se motiivi, joka muuttaa yksinkertaiset sanat pyhäksi kirjoitukseksi. Jumalallinen rakkaus on se tekijä, joka muuttaa vastentahtoisen mukautumisen Jumalan käskyihin siunatuksi omistautumiseksi ja pyhittäytymiseksi.
Rakkaus on se opastava valo, joka valaisee opetuslapsen polun ja täyttää arkisen vaelluksemme elämällä, merkityksellä ja ihmeellä.
Rakkaus on uskomme mitta, innoitus kuuliaisuuteemme ja opetuslapseutemme todellinen korkeus.
Rakkaus on opetuslapsen tie.
Todistan, että Jumala on taivaassaan. Hän elää. Hän tuntee teidät ja rakastaa teitä. Hän muistaa teidät. Hän kuulee rukouksenne ja tuntee sydämenne toiveet. Hän on täynnä ääretöntä rakkautta teitä kohtaan.
Sallinette minun päättää samoin kuin aloitin, rakkaat veljeni ja sisareni: minkä ominaisuuden pitäisi määrittää meitä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä?
Tunnettakoon meidät ihmisinä, jotka rakastavat Jumalaa koko sydämestään, sielustaan ja mielestään ja jotka rakastavat lähimmäistään kuten itseään. Kun me ymmärrämme nämä kaksi suurta käskyä ja noudatamme niitä perheissämme, seurakunnissamme, kansakunnissamme ja arkielämässämme, me alamme ymmärtää, mitä merkitsee olla Jeesuksen Kristuksen todellinen opetuslapsi. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.