”Tää on mun vakaumus” -ilta kokosi nuoria aikuisia yhteen
YK:n yhteisymmärrysviikko vuonna 2024 kutsui ihmisiä yhteen pohtimaan teemaa ”Enemmän kuin rinnakkaiseloa”. Tavoitteena on, että eri uskontokuntiin kuuluvat voisivat nähdä syvemmin toistensa vakaumuksen ja löytää siitä voimaa.
Teema oli keskiössä myös nuorten aikuisten ”Tää on mun vakaumus” -illan tapahtumassa, joka järjestettiin osana YK:n yhteisymmärrysviikkoa 7. helmikuuta 2024. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Haagan kappelin tiloissa kokoonnuttiin keskustelemaan eri uskontokuntiin kuuluvien nuorten aikuisten kanssa. Ilta alkoi kauniilla laululla ”Rakkaus on lahja Jumalan”, jonka esitti evankelisluterilaisen kirkon Huopalahden seurakunnan Loiste-kuoro.
Paikalla oli osallistujia ja järjestäjiä eri uskontokunnista: evankelisluterilaisesta kirkosta, juutalaisesta seurakunnasta, bahá’í-yhteisöstä, Islam-seurakunnasta ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta. Illan alustajana toimi Ilkka Aura, joka korosti kohtaamista ja ymmärryksen rakentamista muiden vakaumuksia kohtaan.
”Tänä iltana emme käännytä ketään, vaan kohtaamme muiden vakaumukset. Teemana on ’enemmän kuin rinnakkaiseloa’, ja se tarkoittaa sitä, että emme ainoastaan siedä toisiamme ja käyttäydy asiallisesti, vaan näemme toistemme vakaumukset ja saamme niistä voimaa”, Ilkka Aura sanoi.
Anne Heikkinen, USKOT-foorumin nuorisojaoston jäsen ja evankelisluterilainen pappi, piti puheenvuoron yhteistyön tärkeydestä ja sen voimasta. Hän sanoi: ”On tärkeää tehdä yhteistyötä, jotta voimme toimia meille tärkeiden asioiden puolesta yhdessä.”
Evankelisluterilaisen kirkon Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson esitteli turvallisemman tilan periaatteet, jotka ovat avainasemassa erilaisten odotusten yhteensovittamisessa. Näihin periaatteisiin kuuluvat muun muassa toisten ihmisten kunnioittaminen, tilan antaminen sekä anteeksipyytäminen silloin, kun olemme loukanneet toista ihmistä. Mattsson kannusti olettamaan erilaisuutta ja näkemään stereotypioiden ohi.
”Jos stereotypioihin ei sorru, se avaa meille ovia”, hän rohkaisi osallistujia. Ennen pienryhmäkeskusteluja Loiste-kuoro esitti israelilaisen kansansävelmän ”Hyvä on ihmisen olla”, jonka sanoitus sopi erinomaisesti illan teemaan.
Keskusteluiden avulla tutustumista toisiin
Tapahtuman ydin olivat keskustelut pienryhmissä. Nuoret aikuiset eri uskontokunnista toimivat keskustelun vetäjinä. Keskusteluryhmiä oli yhdeksästä eri aiheesta suomen ja englannin kielellä.
Joissakin keskusteluryhmissä päästiin avartamaan näkemyksiä tutustumalla jonkin tietyn uskontokunnan edustajien elämään tai ajatuksiin, kuten keskusteluissa ”Naisen asema ja rooli islaminuskossa”, ”Millainen kokemus on olla lähetyssaarnaajana maallistuneessa Suomessa?” sekä ”Onko rauha mahdollista ja miksi se on mahdollinen bahá’í-kirjoitusten näkökulmasta?”
Toisissa keskusteluissa aiheena oli jokin uskovia yleisesti yhdistävä teema, kuten ”Miten vakaumuksesi ilmenee elämässäsi?”, ”Why do you believe?” ja ”The limits on empiricism – why faith remains in the age of science?”
Omasta vakaumuksesta kertominen on nuoria aikuisia puhutteleva teema, ja se näkyi useiden eri ryhmien aiheissa: ”Vakaumuksen jakaminen sosiaalisessa mediassa”, ”Kuka saa puhua uskosta ja miten?”, ”Leimaudunko oudoksi ja tyhmäksi, jos kerron, että uskon?” ja ”PhotoVoice uskontodialogin välineenä”.
Lopuksi tunnelmaa nostatti laulu ”Rauhan Herra, suo rauha” kahdeksalla eri kielellä. Kulttuurien ja uskontojen rikkaus näkyi myös, kun Enver Cetintas resitoi koraanin jakeita.
Illan lopuksi keskusteluja jatkettiin vapaamuotoisesti iltapalasta nauttien.
Osallistujien antama palaute tapahtumasta oli ylistävää ja kannustavaa. Moni korosti illan avartavaa ja opettavaista luonnetta sekä toivoi vastaavia tapahtumia jatkossa.
”Opin, että minulla on yhteistä muihin uskontokuntiin kuuluvien kanssa, kuten halu tehdä säännöllisesti parannusta”, eräs osallistuja kertoi palautteessaan.
”Tää on mun vakaumus” -ilta osoitti, että yhteisymmärrys ja yhteistyö eri uskontojen välillä on mahdollista ja hedelmällistä. Tällaiset tapahtumat ovat askel kohti parempaa ymmärrystä ja yhteyttä maailmassa, jossa erilaisuutta arvostetaan ja kunnioitetaan.