Erilaisten ihmisten kohtaaminen saattaa tuoda yllättäviä siunauksia ja oppeja

Janne Piiroinen

”Pietari rupesi puhumaan. Hän sanoi: ’Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.’” (Ap. t. 10:34–35.)

Meitä kaikkia ihmisiä yhdistää toisiimme se, että olemme Jumalan rakkaita henkilapsia. Näin on, vaikka kuuluisimmekin eri uskontoon, puhuisimme eri kieltä tai asuisimme eri paikassa. Taivaallisesta ja iankaikkisesta näkökulmasta nämä kaikki ovat maallisia, väliaikaisia ja toissijaisia asioita.

Taivaallisen identiteettimme lisäksi meitä ihmisiä yhdistävä tekijä on ihmisyys itsessään ja tämä meidän maanpäällinen vaelluksemme. Me kaikki kohtaamme elämämme aikana vastoinkäymisiä, vaikka ne ovatkin yksilöllisiä ja erilaisia.

Myös suurinta osaa ihmisistä ja uskonnoista yhdistää yksi seikka: se, että haluamme olla hyviä ihmisiä ja kannustamme toisiamme siihen.

Näiden kaikkien yhdistävien tekijöiden ja lähtökohtien osalta voisi kuvitella, että yhteiselo muiden ihmisten kanssa olisi helppoa, mukavaa ja vaivatonta. Ja samaan aikaan jokainen, jolla on sisaruksia, tietää, ettei se aina suju niin kitkattomasti.

Kaikenlaisten yksilöllisten elämän kokemusten seurauksena lapsuudesta aikuisuuteen meille kehittyy ja periytyy erilaisia ennakkoluuloja sekä uskomuksia, jotka saattavat rajoittaa elämäämme. Osa näistä ennakkoluuloista ja uskomuksista saattaa olla paikkansa pitäviä ja näin suojella meitä, ja se lienee myös niiden tarkoitus. Osa niistä sen sijaan saattaa olla vajavaiseen tietoon perustuvia, ja ne vaatisivat uutta ja ajantasaista tietoa ja ymmärrystä, jotta voisimme toimia viisaammalla tavalla.

Omassa elämässäni monta myönteistä muutosta olisi jäänyt tapahtumatta, jos olisin antanut ennakkoluulojen estää minua:

• Mikäli minulla olisi ollut liiallisia ennakkoluuloja, tuskin olisin koskaan kiinnostunut evankeliumista tai tutustunut vaimooni.

•  Myös mikäli olisin uskonut toisten ihmisten ennakkoluuloja, en olisi mennyt työurani alkupuolen merkittävään työpaikkaan.

• Ja vielä viimeisenä, mikäli minulla olisi ollut ennakkoluuloja, ainakin kaksi kirjaa olisi jäänyt kirjoittamatta ja monta asiaa oppimatta.

Ennakkokäsitysten haastamiseen suosittelen jokaista kysymään itseltään, miten Jumala näkisi tämän tilanteen. Tai vaihtoehtoisesti voi kysyä: näenkö minä tämän tilanteen sellaisena kuin se on? Tätä jälkimmäistä kysymystä tukee tämä silmin näkemisen periaate: mikäli tieto on ristiriitaista, kannattaa myös kokeilla ottaa asioista selvää itse ja nähdä omin silmin. Tätä periaatetta sovelsin onnistuneesti kaikissa edellä mainituissa kohdissa, kun päätin haastaa omia ennakkokäsityksiäni.

Kun pyrkii näkemään ihmiset ja asiat sellaisina kuin ne ovat, pikkuhiljaa uusia asioita alkaa paljastua ja me saatamme oppia toisiltamme jotakin ja päästä elämässä eteenpäin.