Elämän punaisissa liikennevaloissa
Kenties jokaisesta tuntuu silloin tällöin siltä, että elämän kuvainnolliset liikennevalot ovat keltaisella tai jopa punaisella. Joskus siunausten saamisessa kestää syystä tai toisesta, joskus jokin siunaus ei toteudu ollenkaan tässä elämässä, ja joskus jokin jo saatu siunaus otetaan meiltä pois.
Ihanne-elämässämme ja mielikuvissamme iloiset elämäntapahtumat seuraavat toisiaan. Lapsen elämään kuuluu tiettyjen asioiden oppimista, sitten mennään kouluun ja siirrytään luokalta toiselle, jatketaan opintoja ja lopulta siirrytään työelämään ja edetään siellä.
Myös ihmissuhteissa on tiettyjä tapahtumia, jotka tuovat iloa elämään. Ystävystymme muiden ihmisten kanssa, tietyssä iässä alamme myös ihastua ja seurustella. Jossakin vaiheessa löydämme elämänkumppanimme ja perustamme perheen.
Myös kirkossa meillä on tiettyjä etappeja. Saamme todistuksen, menemme kasteelle, solmimme liittoja temppelissä. Miehet etenevät pappeudessa. Lapsille ja nuorille on omia luokkia ja toimintoja sekä esimerkiksi seminaari. Nuoret aikuiset voivat palvella lähetystyössä. Näihin kirkossa koettaviin tapahtumiin voi myös liittyä esimerkiksi sosiaalisia juhlia ja perinteitä.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä elämäntapahtumista, joita toivomme itsellemme tapahtuvan. Nämä ovat iloisia tapahtumia, jotka taivaan Isä haluaa meidän kokevan. Asiat, jotka luettelin, ovat erittäin vanhurskaita ja onnea tuovia tapahtumia. Meidän tulisi tavoitella niitä, ja voi olla sydäntä särkevää, kun aidosti vanhurskaat, hyvät toiveet eivät toteudu.
Vanhin Jeffrey R. Holland sanoi lokakuun 2020 yleiskonferenssissa: ”’Kyllä, Jumala voi tehdä ihmeitä välittömästi, mutta ennemmin tai myöhemmin me opimme, että kuolevaisuuden matkamme hetket ja vaiheet ovat Hänen ja yksin Hänen ohjattavissaan.’ Hän huolehtii tuosta ajanlaskusta meidän jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Jokaista sairasta kohti, joka parantuu heti hänen odottaessaan Betesdan altaaseen pääsyä, on joku muu, joka viettää 40 vuotta autiomaassa odottaen pääsyä luvattuun maahan. Jokaista nefiä ja lehiä kohti, joita heidän uskonsa vuoksi varjellaan jumalallisesti heitä ympäröivillä tulenlieskoilla, meillä on yksi abinadi, joka uskonsa vuoksi poltetaan roviolla tulenlieskojen keskellä. Ja muistamme, että sama Elia, joka yhtäkkiä kutsui tulen alas taivaasta todistamaan Baalin pappeja vastaan, on sama Elia, joka kesti vuosikausia jatkuneen sateettoman kauden ja joka jonkin aikaa sai syödäkseen vain sitä niukkaa ravintoa, jota korpit saivat kannettua kynsillään. Se ei varmaankaan ole ollut mikään ’happy meal’.” (Vanhin Jeffrey R. Holland, ”Ne, jotka Herraa odottavat”, lokakuu 2020.)
On paljon ihmisiä, jotka joskus seisovat näissä keltaisissa ja punaisissa liikennevaloissa ja joutuvat kärsimään. Hän tuo näkyväksi sen, että se on tuskallista. Olisikin tärkeää muistaa, että kun meidän elämässämme kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, se on normaalia. On normaalia tuntea surua siitä, että vanhurskaat toiveemme eivät toteudu. Surun ja turhautumisen kokeminen on merkki siitä, että jokin toive tai halu on meille tärkeä.
Luottakaa Herran aikatauluihin
Joskus meillä on käsitys siitä, missä aikataulussa tiettyjen asioiden tulisi tapahtua. Yhteiskunta, perhe ja ihmiset ympärillämme saattavat antaa käsityksen siitä, että tiettyjen asioiden tulisi tapahtua tietyllä tavalla. Jos esimerkiksi kaikki ystävät kokevat jotakin tiettyyn ikään mennessä, voi tuntua kurjalta, jos itse vasta odottelee kyseisen asian tapahtumista.
Vanhin Ulisses Soares sanoi lokakuun 2019 yleiskonferenssissa: ”Rakkaat ystäväni, meidän täytyy muistaa, että ristin ottamista on myös se, että on nöyrä ja luottaa Jumalaan ja Hänen äärettömään viisauteensa. Meidän täytyy tunnustaa, että Hän on tietoinen meistä jokaisesta ja meidän tarpeistamme. On myös välttämätöntä hyväksyä se tosiasia, että Herran ajoitus on erilainen kuin meidän. Toisinaan me tavoittelemme jotakin siunausta ja asetamme Herralle aikarajan sen täyttämiseen. Me emme voi ehdollistaa uskollisuuttamme Häntä kohtaan asettamalla Hänelle määräajan toiveisiimme vastaamiseen. Kun teemme niin, me muistutamme muinaisten aikojen epäileviä nefiläisiä, jotka pilkkasivat veljiään ja sisariaan sanomalla, että aika oli mennyt, jolloin Samuel Lamanilaisen lausumien sanojen olisi pitänyt täyttyä, ja aiheuttivat näin hämmennystä niiden keskuudessa, jotka uskoivat. Meidän tulee luottaa Herraan kylliksi, niin että olemme levollisia, koska tiedämme, että Hän on Jumala, että Hän tietää kaiken ja että Hän on tietoinen meistä jokaisesta.” (Vanhin Ulisses Soares, ”Ottakaamme ristimme”, lokakuu 2019.)
Meidän tulisi luopua omista aikatauluistamme ja luottaa Herran aikatauluihin. Jos joskus tuntuu siltä, että jonkin siunauksen saamisessa kestää, on hyvä harjoitella kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Toisaalta on myös tärkeää, ettemme aseta aikatauluja muille ihmisille, sillä emme koskaan tiedä, mitä jonkun toisen elämässä on meneillään.
Profeettamme Russell M. Nelson on pyytänyt meitä ajattelemaan selestisesti. Ajatustapa, josta vanhin Soares puhui, on mielestäni selestisesti ajattelua parhaimmillaan.
Yksi selestisen ajattelun muoto on kiitollisuus. On tärkeää olla kiitollinen niistä asioista, joita meillä on, eikä keskittyä vain niihin asioihin, joita meiltä puuttuu. Meillä on todennäköisesti todella paljon sellaisia siunauksia, joita muutama vuosi sitten rukoilimme hartaasti. Myös se, että joutuu odottamaan joitakin asioita tai työskentelemään niiden eteen, voi saada meidät arvostamaan asiaa enemmän.
Näistä teemoista puhuttaessa haluan myös muistuttaa, miten tärkeää on pysyä myötätuntoisena ja rakastaa muita ihmisiä. On tärkeää, ettemme katkeroidu omista koettelemuksistamme, lähde kilpailemaan muiden kanssa tai anna kateuden ohjata tekemisiämme, kun jollakulla muulla tuntuu menevän paremmin kuin meillä. On myös tärkeää, ettemme ylpisty tai paina muita alas, kun meillä tuntuu menevän paremmin kuin jollakulla muulla. Me kaikki koemme elämässämme vaikeita asioita, joten olisi tärkeää yrittää juhlistaa toisiamme, kun jotakin hyvää tapahtuu, ja surra surevien kanssa, kuten kasteessakin lupaamme.
Palaan lopuksi vielä liikennevalovertaukseen. Kyllä, elämässä seistään välillä punaisissa tai keltaisissa liikennevaloissa, ja se on raivostuttavaa. Taivaan Isälle ei ole kuitenkaan väliä sillä, kuinka nopeasti tai hitaasti kuljemme tietä pitkin tai kuinka pitkään vietämme missäkin valoissa: Hänelle on tärkeintä vain se, että pysymme oikealla tiellä huolimatta siitä, minkä väriset valot edessämme ovat milläkin hetkellä.