Mielenterveydestä puhuminen on tärkeää
Tässä numerossa pääsit lukemaan Emilia Koiviston kokemuksia siitä, miten pitää huolta omasta jaksamisestaan lapsiperheen arjen keskellä. Heinäkuun numerossa taas Niina Suurinkeroinen kertoi omasta elämästään uupumuksen keskellä.
Kirkossa puhutaan yhä enemmän mielenterveysasioista, sillä ne koskettavat monia kirkon jäseniä. Jokainen meistä varmasti tuntee jonkun, joka on masentunut, ahdistunut, uupunut tai käy läpi jotakin muuta rankkaa kokemusta. Mielenterveyshaasteet voivat liittyä johonkin yksittäiseen elämänvaiheeseen tai koettelemukseen, tai ne voivat olla pidempiaikaisia kumppaneita läpi elämän.
Mielenterveys aiheena koskettaa myös niitä, joilla ei ole virallisia diagnooseja tai varsinaisia haasteita asian kanssa. Me kaikki ymmärrämme, että jokaisen tulee pitää huolta omasta fyysisestä terveydestä esimerkiksi syömällä, nukkumalla ja liikkumalla. Samoin meidän jokaisen on hyvä oppia taitoja, joilla pidämme huolta omasta mielenterveydestämme ja jaksamisestamme, oli mielemme tila mikä tahansa.
Tarvitsemme joukkoomme rohkeita henkilöitä, jotka kertovat avoimesti omista haasteistaan, olivatpa ne millaisia tahansa. Kun joku uskaltaa avata suunsa ja kertoa, että tällä hetkellä elämässä ei mene täydellisesti, muut samassa tilanteessa olevat voivat saada lohdutusta ja tunteen siitä, etteivät he ole yksin. Mitä avoimemmin haasteista puhutaan, sitä paremmin ymmärrämme toisiamme.
Toki jokainen päättää itse, minkä verran haluaa puhua omista kokemuksistaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa omista henkilökohtaisista asioistaan muille, ellei niin itse halua. Joskus halu puhua asioista laajemmin saattaa tulla vasta myöhemmin, kun asioita on ensin saanut käsiteltyä ja niihin on ottanut sopivasti etäisyyttä. Itselleni on huomattavasti helpompaa kertoa siitä, kuinka yhdeksän vuotta sitten jouduin mielenterveyshaasteiden takia tulemaan etuajassa kotiin lähetystyöstä, kuin niistä haasteista, joita käyn läpi tällä hetkellä.
Yhteisöön kuuluminen voi olla iso voimavara, kun elämässä on vaikeaa. Näin on silloin, kun yhteisössä on hyvä olla ja mielenterveysasiat otetaan huomioon.
Me voimme kirkkona olla mielenterveyttä edistävä yhteisö, kun olemme avoimia kaikille emmekä sulje ketään ulkopuolelle. Voimme olla mielenterveyttä edistävä yhteisö, kun pidämme huolta toisistamme ja tiedostamme, että joukossamme voi olla hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia henkilöitä.
Tarvitsemme kirkossa ymmärrystä toisiamme ja erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Emme koskaan tiedä, mitä toinen ihminen käy läpi. Olkaamme siis hienotunteisia ja armollisia toisiamme kohtaan. Meidän tehtävämme ei ole tuomita tai parantaa ketään, vaan parhaiten täytämme tehtävämme, kun rakastamme toisiamme ja osoitamme tukemme ympärillämme oleville ihmisille.