Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Kaksi ensimmäistä käskyä
Sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän
Monia vuosia sitten palvellessani kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Ranskassa ystävällinen ja uskollinen kristitty rouva kutsui toverini ja minut kotiinsa. Miellyttävän keskustelun aikana hän ilmaisi huolensa uskon vähenemisestä yhteiskunnassa. Hänen mielestään tähän vähenemiseen vaikuttivat jotkin uskonnolliset termit, kuten ”parannus” ja ”kuuliaisuus”. ”Ihmiset pelästyvät näitä sanoja”, hän väitti, ”ja heitä työnnetään pois uskonnosta.”
Siitä lähtien olen usein pohtinut sanoja, joita käytämme evankeliumiaiheisissa keskusteluissamme. Vaikka onkin totta, että yhteiskunnassa yleisesti ottaen saatetaan suhtautua kielteisesti joihinkin evankeliumiin liittyviin termeihin, on myös totta, että sanoilla voi olla syvällinen tarkoitus ja voima. Pyhien kirjoitusten tutkiminen paljastaa, että Herra valitsee käyttämänsä sanat tarkoituksellisesti. Kun käytämme aikaa ymmärtääksemme niiden merkityksen, me alamme ymmärtää Hänen sanomansa ja tarkoituksensa syvällisemmin.
Kuuliaisuus on luottamusta ja rakkautta
Yksi sellainen sana, jolla on syvällinen merkitys ja voima, on sana ”kuuliaisuus”. Kuuliaisuuden laki annettiin Aadamille ja Eevalle heidän lankeemuksensa jälkeen. Laki oli ensimmäinen askel päästä osalliseksi Vapahtajan lunastavasta voimasta. Toisin kuin maailma ajattelee, kuuliaisuus ei ole rajoittamista. Se on enemmänkin oppimista luottamaan Herraan ja Hänen neuvoihinsa, sillä ”siunattuja ovat ne, jotka kuulevat minun opetuksiani ja kallistavat korvansa minun neuvoilleni, sillä he oppivat viisautta; sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän”. Kun opimme luottamaan Herraan, alamme kehittää Häneen henkilökohtaista suhdetta ja kokea Hänen siunaustensa ihmeellisiä vaikutuksia. Luottamus Häneen synnyttää rakkautta, ja rakkaus edistää edelleen luottamusta. Kun kuulemme Hänen ääntään, rakkautemme syvenee ja suhteestamme Häneen tulee kiinteämpi ja riemukkaampi.
Sydämenmuutos
On mielenkiintoista, että ennen kuin Vapahtaja opetti fariseuksille kahdesta ensimmäisestä ja suuresta käskystä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme, Hän opetti vertauksen kuninkaan pojan häistä, ja Hän lopetti sanoen: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”. Nykyajan ilmoituksessa Herra lisää selityksen tähän lausuntoon, kun Hän opetti: ”Ja miksi he eivät ole valittuja? Koska heidän sydämensä on kiinnittynyt niin paljon siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkii saamaan ihmisten kunnianosoituksia.” Kun tottelemme Herraa ja opimme luottamaan Häneen ja rakastamaan Häntä, sydämemme muuttuu vähitellen ja halumme suuntautuvat kohti liittosuhdettamme Häneen. Kun opimme kuuliaisuutta, me opimme myös vaalimaan niitä hyviä asioita, joilla on todella merkitystä, ja huolehtimaan niistä.
Vähemmän itsekeskeiseksi tuleminen
Kun keskittymisemme muuttuu, luontainen taipumuksemme itsekeskeisyyteen vähenee vähitellen. Kuuliaisuuden lakia ei ole koskaan tarkoitettu sätkynukkien luomiseen vaan sellaisten opetuslasten kasvattamiseen, jotka omasta halustaan luottavat Herraan ja päättävät rakastaa Häntä ja muita. Taivaallinen Isämme on täydellinen, koska Hänen sydämensä on muuttunut. Jumala on Jumala, koska Hän valitsee jatkuvasti hyvän. Hänen sydämessään ei ole enää mitään pahoja haluja, vaan Hän päättää jatkuvasti rakastaa ja tehdä sitä, mikä on parasta meille. Vanhin Jeffrey R. Hollandin sanoin: ”Koko iankaikkisuuden ensimmäinen suuri käsky on rakastaa Jumalaa koko meidän sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme – tämä on ensimmäinen suuri käsky. Mutta koko iankaikkisuuden ensimmäinen suuri totuus on se, että Jumala rakastaa meitä koko Hänen sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan. Tuo rakkaus on iankaikkisuuden peruskivi, ja sen tulee olla jokapäiväisen elämämme peruskivi.”
Löytäkäämme voimaa luottaa Herraan ja rakastaa Häntä kuulemalla Hänen ääntään. Silloin sydämemme muuttuu ja kokee syvällistä iloa, joka tulee siitä, että meillä on henkilökohtainen suhde Häneen.