Luku 10

Rakkautta osoittava, uskollinen pappeuden palvelutehtävä

Kuinka rakkautta osoittava, uskollinen pappeuden palvelutehtävä voi olla siunauksena kaikille kirkon jäsenille?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee on kertonut seuraavan kertomuksen Suolajärven temppelistä: “Kun suurenmoista Suolajärven temppeliä suunniteltiin arkkitehti Truman O. Angellia pyydettiin kirjoittamaan artikkeli – – ja antamaan kirkon jäsenille jonkinlainen käsitys siitä, miltä temppeli näyttäisi valmistuttuaan. – – Hän viittasi muun muassa siihen, mitä nähdään temppelin länsipäässä – –. Länsipään keskimmäisen tornin alapuolella, lähellä tabernaakkelia, nähdään tähtikuvio, jota kutsutaan Otavaksi. Otavan kaksi viimeistä tähteä osoittavat kohti kirkasta tähteä, jota kutsutaan tavallisesti Pohjantähdeksi. Kun Truman O. Angell kuvaili, miltä se näyttäisi, hän sanoi: Tämä tarkoittaa sitä, että eksyneet voivat löytää perille pappeuden kautta.’”

Presidentti Lee painotti sitten: “Pappeuden ja vain pappeuden kautta me Jumalan pojat ja tyttäret löydämme tien takaisin kotiin.”¹

Harold B. Leen opetuksia

Mitä pappeus tarkoittaa?

Vuosien varrella on käytetty kahta käsitettä määriteltäessä pappeuden merkitystä. Ensimmäinen on se, että pappeus on taivaallisen Isämme ihmiselle antama valtuus, joka antaa hänelle oikeuden toimia kaikissa ihmiskunnan pelastukseen liittyvissä asioissa maan päällä. Toinen käsite sisältyy merkitykselliseen aja tukseen siitä, että pappeus on voima, jonka välityksellä Jumala toimii ihmisen kautta.²

Jumalan pappeus on tässä kirkossa ja se on periytynyt edelleen kirkon palautuksesta asti, jolloin sanansaattajat lähetettiin palauttamaan tuo valtuus, jotta pelastuksen toimitukset voitaisiin suorittaa kaikille maailman uskollisille. Jumalan pappeudella on pelastuksen avaimet.³

Mestari puhui Pietarille ja toisille apostoleille ihmisen voimaa suuremmasta voimasta, jonka Hän sanoi olevan “taivasten valtakunnan avaimet”, ja Hänen mukaansa tämän voiman kautta “minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa.” (Matt. 16:19.) Tuo voima ja valtuus, joiden kautta pyhät toimitukset suoritetaan, tunnetaan pyhänä pappeutena, ja se löytyy aina Jeesuksen Kristuksen kirkosta jokaisen evankeliumiarmotalouden aikana maan päällä.⁴

[Pappeus] on valtuus suorittaa toimituksia [Herran] ilmoittaman mallin mukaisesti. Tämä voima – – on oikeus, jonka Herra on antanut ihmiselle, jotta tämä toimisi Hänen nimessään ihmisten sielujen pelastukseksi. – –

Yksi korkeamman pappeuden tarkoituksista oli suorittaa toimituksia, antaa ihmiskunnalle se tieto Jumalasta, jonka Mestari ilmoitti välttämättömäksi ja joka oli kirkon järjestyksestä puhuvan apostoli Paavalin mukaan välttämätöntä “Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden.” [Ef. 4:13.] On myös olemassa vähäisempi pappeus muiden toimitusten suorittamiseksi, jota kuvaa esimerkiksi se, kuinka nämä nuoret miehet jakoivat sakramentin niin kauniisti tänä iltana. Herra sanoi, että Aaronin pappeus on pappeus, “joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin ja syntien anteeksisaamiseksi tapahtuvan upotuskasteen avaimia” [LK 13:1] ja lihallisten käskyjen lain. Ja siten – – pappeus on välttämätön siitä nimenomaisesta syystä, että se antaa toimituksia suorittamaan kutsutuille voiman, joka on välttämätön sen pelastuksen saavuttamiseksi, jonka Herra on suunnitellut tarkoitustaan varten.⁵

Herra hallitsee pyhiensä keskellä pappeutensa välityksellä, jonka Hän on antanut ihmiselle.⁶

Kuinka pappeutta tulee käyttää?

Suurenmoisessa ilmoituksessa, jonka tunnemme Opin ja Liittojen Kirjan lukuna 121, joka annettiin profeetta Joseph Smithille Herran innoituksen kautta, Herra sanoi joitakin erittäin tärkeitä asioita. Hän sanoi, että pappeutta voidaan käyttää vain vanhurskauden periaatteita noudattamalla ja että jos käyttäisimme pappeuden virkaamme väärin, “peittelemään syntejämme tai tyydyttämään ylpeyttämme, turhamaista kunnianhimoamme tai hallitsemaan tai vallitsemaan tai pakottamaan – – Herran Henki tulee murheelliseksi.” (Ks. LK 121:37.) – –

Rangaistus siitä, että käytämme pappeuttamme jumalattomasti on se, että taivaat vetäytyvät pois ja Herran Henki tulee murheelliseksi. Kun menetämme Hengen, pappeuden valtuus otetaan meiltä pois ja meidät jätetään yksin “potkimaan tutkainta vastaan”, kun johtajiemme nuhteet ja ohjeet ärsyttävät meitä. Sen jälkeen alamme vainota pyhiä, millä tarkoitetaan arvostelemista, ja lopulta taistelemme Jumalaa vastaan, ja pimeyden voimat voittavat meidät, ellemme tee parannusta ja käänny pois noilta pahuuden teiltä. [Ks. LK 121:37–38.]

Tässä ilmoituksessa on tarkoin määritelty otollisen pappeusjohtajuuden tunnusmerkit. Kirkkoa tulee johtaa kärsivällisyydellä ja pitkämielisyydellä, lempeydellä ja nöyryydellä, vilpittömällä rakkaudella. Jos täytyy kurittaa ja nuhdella ankarasti, se tulee tehdä silloin kun Pyhä Henki siihen johtaa ja sen jälkeen osoittaa suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota on nuhdellut, ettei hän pitäisi nuhteiden antajaa vihollisenaan. [Ks. LK 121:41–43.] Emme saa koskaan unohtaa kaikissa pappeustehtävissämme, että kirkon ja Jumalan valtakunnan tehtävänä on pelastaa sieluja ja että kaikki ne, joita johdamme, ovat Isämme lapsia, ja Hän auttaa meitä pyrkimyksissämme pelastaa jokainen heistä.

On eräs klassinen esimerkki siitä, kuinka Herra haluaisi meidän kohtelevan niitä, jotka tarvitsevat apuamme. Apostolien teoissa on merkitty muistiin, kuinka Pietari ja Johannes kohtasivat miehen, joka ei ollut koskaan kävellyt ja joka kerjäsi almuja temppelin portilla. Kuten muistatte, sen sijaan että olisi antanut rahaa, apostoli Pietari sanoi hänelle: “Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.” (Ap. t. 3:6.)

Sen jälkeen seurasivat merkittävät tuohon tapaukseen liittyvät sanat. Pietari tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös. [Ks. Ap. t. 3:7.] Muistakaa, ettei Pietarille riittänyt se, että hän käski miestä kävelemään; sen jälkeen hän tarttui tätä kädestä ja auttoi ylös.

Kun olemme tekemisissä horjuvien pyhien kanssa, meidänkin täytyy tehdä niin sen sijaan että olisimme vain pappeudenhaltijoita, jotka arvostelevat, toruvat ja tuomitsevat. Meidän täytyy apostoli Paavalin tavoin tarttua heitä kädestä, rohkaista heitä ja antaa heille turvallisuuden tunnetta ja itsekunnioitusta, kunnes he voivat kohota vaikeuksiensa yläpuolelle ja seistä omilla jaloillaan.

Sillä tavoin Jumalan pappeus voi tuoda pelastuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen niille, jotka ovat heikkoja, jotta heistä tulisi vahvoja.⁷

Menestymistämme – – mitataan osittain kyvyllämme rakastaa niitä, joita pyrimme johtamaan ja palvelemaan. Se, että todella rakastamme toisia, voi poistaa huonot vaikuttimet, joita on usein ihmissuhteissa. Kun todella rakastamme toisia, toimimme heidän iankaikkisen etunsa mukaisesti emmekä tavoittele omaa etuamme.⁸

Kuinka pappeusjohtajat voivat “olla Isän[sä] luona”?

Kun Jeesus oli kaksitoistavuotias poika, Joosef ja Maria löysivät Hänet temppelistä, ja vastauksena heidän kysymykseensä Hän esitti tärkeän kysymyksen: “Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?” (Luuk. 2:49.) Mitä Hän tarkoitti Isänsä luona olemisella? [Suom. huom: englanninkielisessä raamatunkäännöksessä puhutaan Isän työn tekemisestä.]

Eräässä ilmoituksessa Herra antoi merkityksen tuon nuoren pojan kysymykselle. Hän korosti Kirtlandissa Ohiossa kokoontuneille kirkon vanhimmille heidän suuria velvollisuuksiaan pyhän pappeuden haltijoina vanhimman virassa. Hän sanoi: “Sen tähden, koska te olette edusmiehiä, te olette Herran asialla, ja niin on kaikki, minkä te teette Herran tahdon mukaan, Herran työtä.” (LK 64:29.)

Kun jostakusta tulee pappeudenhaltija, hänestä tulee Herran edustaja. Hänen tulee ajatella kutsumustaan siten kuin olisi suorittamassa Herralta saatua tehtävää. Juuri sitä on pappeuden kunniassa pitäminen. Ajatelkaa Mestaria, joka esittää jokaiselle teistä saman kysymyksen, jonka nuori poika kysyi Joosefilta ja Marialta. Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona? Mitä tahansa teettekin Herran tahdon mukaan, se on Herran työtä.⁹

Kun me pappeudenhaltijoina toimimme Herran nimessä, me toimimme taivaallisen Isämme nimessä ja puolesta. Pappeus on voima, jonka kautta taivaallinen Isämme tekee työtä ihmisten kautta. – –

– – Pelkään, että jotkut vanhimmistamme eivät ymmärrä tätä; he eivät ymmärrä, että kun he toimivat kirkon vanhimpina – – tai ylipappeina, kun he suorittavat toimituksen, Herra ikään kuin heidän kauttaan suo toimituksen niiden pään päälle, jonka hyväksi he tekevät palvelutyötä. Olen usein ajatellut, että yksi syistä, miksi me emme pidä kunniassa pappeuttamme, on se, että me pappeudenhaltijoina emme ymmärrä sitä. Hän tekee työtä meidän kauttamme pyhän pappeuden voimalla, ja toivon, että me kaikki voisimme tuntea sen ja opettaa nuorillemme, mitä pappeus tarkoittaa ja mitä sen kunniassa pitäminen merkitsee.¹⁰

Mitä kätten päälle paneminen tarkoittaa? Saanen johdattaa teidät Opin ja Liittojen Kirjan lukuun 36 ja lukea teille jakeen, jonka olette ehkä sivuuttaneet vilkaisemalla, ymmärtämättä sen merkitystä. Tämä on ilmoitus, joka annettiin profeetta Joseph Smithin kautta Edward Partridgelle, ensimmäiselle johtavalle piispalle. Herra sanoi näin: “Ja minä olen paneva käteni sinun päällesi [Edward Partridge] palvelijani Sidney Rigdonin kautta, ja sinä olet saava minun Henkeni, Pyhän Hengen, Puolustajan, joka opettaa sinulle valtakunnan rauhaa” (LK 36:2).

Ymmärrättekö, mitä Hän sanoo – että aina kun suoritatte palvelusta pappeuden valtuudella, on ikään kuin Herra asettaisi kätensä tuon henkilön pään päälle teidän kättenne kautta, jotta voisitte antaa elämään, terveyteen, pappeuteen tai mihin tahansa liittyviä siunauksia. Ja aina kun käytämme pappeuttamme, teemme sen ikään kuin Herra olisi siinä kanssamme ja meidän kauttamme auttaisi meitä suorittamaan kyseisen toimituksen.¹¹

Te, jotka olette miespuolisia kirkon jäseniä, teillä on oikeus saada se, mitä kutsutaan Jumalan pappeudeksi. – – Jotkut saavat kätten päällepanemisen kautta tämän voiman ja tämän valtuuden, mutta eivät koskaan ota sitä vastaan. Miksi he sitten eivät voi ottaa sitä vastaan? Herra on sanonut meille kaksi syytä: koska he ovat niin suuresti kiinnittäneet sydämensä siihen, mikä on tästä maailmasta ja toiseksi, koska he pyrkivät saamaan kunniaa ihmisiltä (ks. LK 121:35). Ajatelkaa tuttavianne ja huomatkaa, miksi jotkut putoavat tien oheen hengellisten asioiden suhteen – löydätte vastauksen jommastakummasta edellä mainitusta syystä. Joko he ovat niin suuresti kiinnittäneet sydämensä siihen, mikä on tästä maailmasta – oliko syynä raha vai yhteiskunnallinen asema vai koulutukseen liittyvä asia? – tai he pyrkivät niin kovasti saamaan kunniaa ihmisiltä, etteivät he vaivautuneet huolehtimaan kirkon asioista. Niin, jos haluatte olla johtajia kirkossa ja saada nämä – – etuoikeudet, teidän on maksettava vaadittu hinta.¹²

Veljet, teidän käsiinne on annettu pyhä luottamustehtävä, ei vain saada valtuus toimia Herran nimessä, vaan myös valmistautua siten olemaan puhtaita aseenkantajia, niin että kaikkivaltiaan Jumalan voima voi ilmetä teidän kauttanne suorittaessanne pappeuden pyhiä toimituksia. Älkää koskaan viekö pappeuttanne paikkoihin, joita häpeäisitte, jos kirkon presidentti näkisi teidät.¹³

Meidän on sanottava: “Koska minulla on elävän Jumalan pappeus, olen taivaallisen Isämme edustaja ja minulla on pappeus, jonka välityksellä Hän voi tehdä työtä kauttani; en voi alentua tekemään asioita, joita olisin muuten saattanut tehdä, sen toveruuden tähden, joka minulla on Jumalan pappeuden kanssa.” – –

Veljet, luotamme, että kannatte Jumalan pyhän pappeuden tunnusta. – – Pitäkäämme katseemme suunnattuna kohti iankaikkisia arvoja, katse kiinnitettynä Jumalan kunniaan, ja sanokoon jokainen itselleen, että “tästä lähtien, Jumalan avulla, en aio olla tekemisissä missään toiminnassa, ellei se auta minua tulemaan lähemmäksi iankaikkisen elämän tavoitetta, päästäkseni lopulta takaisin taivaallisen Isäni luo.”¹⁴

Pappeusveljet, kun teidät kutsutaan johonkin tehtävään, te perheenisät, teillä on oikeus saada pappeuden siunaukset ja teillä on oikeus saada Hengen ilmoituksia opastamaan ja ohjaamaan teitä, jos elätte niin, että Herra voi avata teille taivaan akkunat ja johtaa teitä niissä erityisissä tehtävissä, joihin teidät on kutsuttu. Veljet, saadaksenne sen teidän täytyy elää sen mukaisesti. Teidän täytyy olla kelvollisia.¹⁵

Muistakaa nuo Herran ihmeelliset lupaukset teille, jos olette täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan ja “kaunistakoon ajatuksesi aina hyve; silloin sinun uskalluksesi on vahvistuva Jumalan kasvojen edessä ja pappeuden oppi on taivaan kasteena valuva sieluusi.

Pyhä Henki on oleva seuranasi alati, valtikkasi katoamaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; sinun herrautesi on oleva iankaikkinen herraus, ja pakkoon ryhtymättäsi se on tulviva osaksesi aina ja iankaikkisesti.” (LK 121:45–46.)

Nuo innoitetut sanat tulivat Herralta, ja toistan ne muistuttaakseni teitä jokaista teidän tehtävistänne pappeudenhaltijoina ja niistä siunauksista, joita saatte, jos pidätte kunniassa kutsumuksenne korkeimman Jumalan palvelijoina.¹⁶

Kuinka kaikkia kirkon jäseniä siunataan, kun pappeudenhaltijat palvelevat vanhurskaasti?

Pappeudenhaltijat ovat tosiasiassa vartijoina Siionin tornissa. Olette niitä, jotka on asetettu johtamaan mitä tahansa kirkon seurakuntaa ja olemaan valppaina huomataksenne maailmaa saartavat vaarat, sekä näkyvät että näkymättömät. Olette niitä pappeudenhaltijoita, jotka olette laumanne paimenia, kaikkialla olevien kirkon jäsenten laumojen paimenia. Teillä on paljon velvollisuuksia. Teidän on perehdytettävä uusia jäseniä, kun he tulevat kirkkoon; etsittävä rehellisiä totuuden etsijöitä ja tuotava heidät tekemisiin lähetyssaarnaajien kanssa; huomioitava jatkuvasti isättömien ja leskien tarpeet. Nimenomaan sen tekeminen ja itsenne pitäminen vapaana maailman saasteista, kuten apostoli Jaakob sanoi, on “puhdasta – – ja – – tahratonta palvelusta”. (Jaak. 1:27.) Teidän on pidettävä huoli siitä, ettei laittomuus pääse valtaan ja huolehdittava siitä, että kaikkia jäseniä kiinnostaa tulla aktiiviseksi kirkossa. Teidän on opetettava oikeita periaatteita, jotta kaikki jäsenet, johtajat ja opettajat tietäisivät, kuinka käyttäytyä. – –

Teillä, jotka olette johtavissa asemissa, on velvollisuus sitä laumaa kohtaan eli niitä seurakuntia, piirejä, vaarnaseurakuntia tai vaarnoja kohtaan, jonka johtajia olette. Teidän täytyy olla kuin isiä, opettaen huolella ja jatkuvasti isille velvollisuutta pitää huolta omasta perheestään ja ulottaa palvelunsa kutsumuksensa mukaan toimiakseen kirkon eri tehtävissä, uskon puolustajina.¹⁷

Tämän kirkon todellinen voima on pyhän pappeuden voimassa ja valtuudessa, jonka meidän taivaallinen Isämme on antanut meille tänä päivänä. Jos käytämme tuota voimaa oikein ja pidämme pappeuden kutsumuksemme kunniassa, tulemme huomaamaan, että lähetystyö menee eteenpäin, että kymmenykset maksetaan, huoltotyösuunnitelma menestyy, kotimme ovat turvassa ja Israelin nuorten siveys on turvattu.¹⁸

Joitakin vuosia sitten menin vaarnakonferenssiin Etelä-Utahiin, missä Mantin temppeli sijaitsee. Oli pimeä, myrskyinen ilta ja pyrytti lunta. Kun lähdimme kokouksistamme kohti vaarnanjohtajan kotia, pysäytimme auton ja katsoimme ylös kohti korkealla kukkulalla sijaitsevaa temppeliä. Tuo kauniisti valaistu temppeli, joka hohti lumisessa ja pimeässä illassa, teki meihin suuren vaikutuksen ja vaarnanjohtaja sanoi minulle jotakin hyvin tärkeätä. Hän sanoi: “Tuo valaistu temppeli ei ole koskaan niin kaunis kuin myrskyssä tai sankassa sumussa.” Jotta ymmärtäisitte sen tärkeyden, saanen sanoa teille, ettei Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ole koskaan niin tärkeä teille kuin myrskyssä, tai kun teillä on suuria vaikeuksia. Pappeuden voima, joka teillä on, ei ole koskaan niin ihmeellinen kuin silloin, kun kodissanne on kriisi, vakava sairaus tai jokin tärkeä päätös tehtävänä, tai jos vaarallinen tulva, tulipalo tai jonkinlainen nälänhätä uhkaa. Pappeuden voimaan, joka on kaikkivaltiaan Jumalan voima, kuuluu voima tehdä ihmetekoja jos Herra niin tahtoo, mutta voidaksemme käyttää tuota pappeutta meidän on oltava kelvollisia käyttämään sitä. Jos ei ymmärrä tätä periaatetta, ei voi saada tuon suuren pappeuden siunauksia.¹⁹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuinka pappeus auttaa meitä löytämään “tien takaisin kotiin” taivaallisen Isämme luo?
Miksi pappeudenhaltijoiden on tärkeätä muistaa, että pappeutta pitäisi käyttää sielujen pelastamiseksi ja apua tarvitsevien palvelemiseksi? Millä tavalla Pietari ja Johannes kohdan Ap. t. 3:1–3 kertomuksen mukaan asettivat esimerkin pappeuden voiman vanhurskaasta käyttämisestä?
Mitä voimme kohdan LK 121:41–44 mukaan oppia siitä, kuinka pappeudenhaltijoiden pitäisi käyttää pappeutta?
Miksi pappeudenhaltijoiden pitää olla vanhurskaita ollakseen uskollisia pappeuden palvelutehtävässä? Mikä on presidentti Leen mukaan rangaistus siitä, ettei käytä pappeutta vanhurskaasti?
Kuinka tieto siitä, että olette pappeudenhaltijoina Herran työssä, auttaa teitä pitämään pappeustehtävänne kunniassa?
Kuinka sisaret voivat auttaa pappeudenhaltijoita pitämään pappeustehtävänsä kunniassa?
Mainitkaa joitakin erityisiä tapoja, joilla elämäänne on siunattu pappeuden voiman kautta?