Luku 6

Herran äänen kuuleminen

Kuinka voimme saada henkilökohtaista ilmoitusta Herralta?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee on kerran sanonut: “Minulla on lapsena saamani yksinkertaisen todistuksen vuoksi uskova sydän. Olin luullakseni kymmenen – ehkä yksitoistavuotias. Olin isäni kanssa pelloilla kaukana kotoa, ja yritin saada päiväni kulumaan puuhailemalla kaikenlaista kunnes isäni olisi valmis lähtemään kotiin. Maitamme ympäröivän aidan toisella puolen oli joitakin ränsistyneitä latoja, jotka kiinnostivat uteliasta poikaa – seikkailunhaluinen kun olin. Aloin kiivetä aidan yli, kun kuulin äänen sanovan minua nimeltä puhutellen yhtä selvästi kuin te kuulette minun ääneni: ‘Älä mene sinne!’ Käännyin katsomaan isää nähdäkseni, puhuiko hän minulle, mutta hän oli kaukana pellon toisessa päässä. Ketään ei ollut näkyvissä. Ymmärsin silloin lapsena, että on olemassa persoonia, joita en nähnyt, ja olin kuullut äänen. Ja koska olen lukenut ja kuullut näitä profeetta Joseph Smithin kertomuksia, minäkin tiedän, mitä merkitsee kuulla ääni, sillä olen kuullut näkymättömän olennon puhuvan.”¹

Vaikka Herra ei puhuisikaan meille kuuluvasti, kun opimme puhumaan Hänelle ja tunnistamme, kuinka Hän kommunikoi kanssamme, niin me alamme oppia tuntemaan Hänet. Presidentti Lee sanoi: “Se, että tuntee Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, jonka Hän on lähettänyt (ks. Joh. 17:3), kuten Mestari kertoi opetuslapsilleen, tarkoittaa alkuun pääsemistä sillä varmalla tiellä, joka johtaa iankaikkiseen elämään näiden kirkastettujen olentojen luo.²

Harold B. Leen opetuksia

Millä tavoin taivaallinen Isä on yhteydessä lapsiinsa?

Kuuntelin Brigham Youngin yliopistossa presidentti J. Reuben Clark jr:n Hengen innoittamana pitämää puhetta, jossa hän eritteli erilaisia ilmoituksia. Ensiksi hän puhui kokemuksista, joissa Isä tai Poika tai molemmat ilmestyivät henkilökohtaisesti tai puhuivat suoraan ihmiselle. Mooses puhui Herran kanssa kasvoista kasvoihin [ks. KH Moos. 1:1–4]; Daniel koki henkilökohtaisen ilmestyksen [ks. Dan. 10]. Kun Mestari tuli Johannes Kastajan tykö kastettavaksi, muistanette, että ääni puhui taivaasta sanoen: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 3:17). Paavalin kääntymyksessä – – tapahtui myös henkilökohtainen ilmestys ja kuului ääni [ks. Ap. t. 9:1–6]. Kirkastumistapahtumassa, jolloin Pietari, Jaakob ja Johannes menivät Mestarin kanssa korkealle vuorelle, missä Mooses ja Elias ilmestyivät heille, kuului jälleen ääni, joka puhui taivaista sanoen: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” (Matt. 17:5).

Kenties kaikkein suurin ilmoitus meidän aikanamme oli Isän ja Pojan ilmestyminen profeetta Joseph Smithille pyhässä lehdossa [ks. KH J. S. Hist. 14–17]. Sen jälkeen seurasi useita ilmestymisiä, joista yksi on merkitty muistiin Opin ja Liittojen Kirjan 110. lukuun. Silloin Vapahtaja ilmestyi Josephille ja Oliverille. – –

Toinen tapa saada ilmoitusta on se, josta profeetta Enos puhui. Hän kirjoittaa nämä hyvin merkittävät sanat kirjaansa Mormonin Kirjassa: “Ja sillä aikaa kun minä näin taistelin hengessä, katso, Herran ääni taaskin tuli minulle” (Enos 10).

Toisin sanoen me kuulemme joskus Herran äänen tulevan mieleemme, ja kun se tulee, se vaikuttaa aivan yhtä voimakkaasti kuin jos Hän puhaltaisi pasuunalla korvaamme. – –

Eräässä Mormonin Kirjan kertomuksessa Nefi toruu veljiään kutsuen heitä parannukseen ja esittää saman ajatuksen ääneen: “– – ja hän on puhunut teille hiljaisena äänenä, muta te olitte penseitä, niin että ette pystyneet tajuamaan hänen sanojaan – –” (1. Ne. 17:45).

Tällä tavoin Herra tuo ilmoituksen kautta mieleemme ajatuksia ikään kuin äänen puhumana. Saanen esittää nöyrän todistuksen siitä? Olin kerran tilanteessa, jossa tarvitsin apua. Herra tiesiavuntarpeeni, sillä olin suorittamassa tärkeää tehtävää. Heräsin varhaisina aamun tunteina ja minulle tehtiin selväksi, miten minun oli tehtävä jotakin, minkä olin ajatellut tehdä päinvastaisella tavalla. Näin suoritustavan selvästi edessäni maatessani siinä tuona aamuna, yhtä varmasti kuin jos joku olisi istunut vuoteeni laidalla ja kertonut minulle, mitä minun tuli tehdä. Kyllä, Herran ääni tulee mieleemme ja ohjaa meitä.

Saamme ilmoitusta myös Pyhän Hengen voiman kautta. Herra sanoi profeetta Joseph Smithille kirkon varhaisina aikoina: “Katso, minä olen puhuva sinulle ymmärryksessäsi ja sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka on – – asuva sydämessäsi. Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki – –.” (LK 8:2–3.) Mestari lohdutti opetuslapsiaan juuri ennen ristiinnaulitsemistaan, kuten muistatte, sanoen: “Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. – – Kun Totuuden Henki [eli Pyhä Henki] tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden: Hän – – ilmoittaa teille, mitä on tuleva” (Joh. 16:7, 13) “ja palauttaa mieleenne kaiken. – –” (Joh. 14:26.) Tällä tavoin näemme Pyhän Hengen voiman. Profeetta Joseph Smith sanoi siitä puhuessaan: “Kukaan ei voi saada Pyhää Henkeä saamatta ilmoituksia. Pyhä Henki on ilmoituksenantaja.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 326.)

Saanen muuttaa sitä – – ja sanoa, että jokainen myöhempien aikojen pyhä, joka on kastettu ja jonka päälle virassaan toimivat veljet ovat asettaneet kätensä ja käskeneet häntä ottamaan vastaan Pyhän Hengen, ja joka ei ole saanut hengen ilmoitusta Pyhältä Hengeltä, ei ole saanut sitä Pyhän Hengen lahjaa, johon hänellä on oikeus. Siinä piilee hyvin tärkeä asia. Saanen viitata siihen, mitä profeetta Joseph Smith sanoi ilmoituksesta:

“Ihminen voi hyötyä siitä, että huomaa ilmoituksen Hengen ensimmäiset kuiskaukset. Kun esimerkiksi tunnet puhtaan älyn virtaavan itseesi, se voi suoda sinulle äkillisiä oivalluksia, ja tarkkaamalla niitä voit havaita niiden toteutuvan samana päivänä tai pian sen jälkeen – – se, minkä Jumalan Henki toi mieleesi, toteutuu. Näin oppimalla tuntemaan Jumalan Hengen ja ymmärtämällä sitä voit kasvaa ilmoituksen periaatteessa, kunnes tulet täydelliseksi Kristuksessa Jeesuksessa.” [Profeetta Joseph Smithin opetuksia, s. 148; ks. myös Boyd K. Packer, “Henkilökohtainen ilmoitus – lahja, koe ja lupaus”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 59.]

Minkälaisista asioista voitte saada ilmoitusta? Onko hämmästyttävää kuulla, että te – kaikki kirkon jäsenet, jotka olette saaneet Pyhän Hengen – voitte saada ilmoitusta? Ei kirkon presidenttiä varten, ei sen seurakunnan, vaarnan tai lähetyskentän asioiden hoitamista varten, jonka alueella asutte, vaan jokaisella ihmisellä on oikeus saada omia tehtäviään koskevaa Pyhän Hengen ilmoitusta. – –

Jokaisella ihmisellä on etuoikeus käyttää näitä lahjoja ja näitä etuoikeuksia omissa tehtävissään; kasvattaessaan lapsiaan oikeaan suuntaan; hoitaessaan työtehtäviään – mitä hän sitten tekeekin. Hänellä on oikeus nauttia ilmoituksen henkeä ja innoitusta tehdä oikein, olla viisas ja harkitseva, oikeudenmukainen ja hyvä kaikessa, mitä hän tekee. Tiedän, että tämä periaate on tosi, ja haluaisin myöhempien aikojen pyhien tietävän juuri sen. Meidän kaikkien tulisi siis pyrkiä kuuntelemaan niitä yhtäkkisiä ajatuksia, jotka tulevat mieleemme, ja jos me kuuntelemme niitä ja kehitämme korviamme kuulemaan näitä kuiskauksia, mekin – jokainen meistä – voimme kasvaa innoituksen hengessä.

On vielä yksi tapa, jolla innoitukset voivat tulla – unessa. En toki aio kertoa teille, että jokainen näkemänne uni on suoraa ilmoitusta Herralta. – – Mutta pelkään, että tänä oppineisuuden aikana jotkut meistä ovat taipuvaisia eliminoimaan kaikki unet tarkoituksettomina ja merkityksettöminä. Kuitenkin kaikkialla pyhissä kirjoituksissa on tapauksia, joissa Herra on ohjannut kansaansa unien kautta. – –

Se, mitä kohti meidän kaikkien tulisi pyrkiä, on eläminen Herran käskyt pitäen niin, että Hän voi vastata rukouksiimme, rakkaittemme rukouksiin, johtavien auktoriteettien rukouksiin puolestamme. Me rukoilemme aina kirkon jäsenten puolesta ja kiitämme Jumalaa, kun tiedämme heidän rukoilevan meidän puolestamme. Jos elämme kelvollisina, Herra johtaa meitä – henkilökohtaisen ilmestymisen kautta, puhumalla ääneen tai mieleemme tulevan äänen kautta, tai tekemällä vaikutuksen sydämeemme ja sieluumme. Ja voi, kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla, jos Herra lähettäisi meille unen, jossa meille ilmoitetaan näkymä iankaikkisuuden kauneudesta tai varoitus tai ohjaus omaksi parhaaksemme. Niin, jos elämme siten, Herra johtaa meitä pelastukseksemme ja hyödyksemme.

Yhtenä vähäisimmistä joukossanne, siinä asemassa, jossa palvelen, haluan lausua nöyrän todistukseni, että olen saanut ilmoituksen äänellä ja voimalla tiedon ja ymmärryksen siitä, että Jumala on. – –

Todistan juhlallisesti, että kirkkoa johdetaan tänä päivänä ilmoituksen kautta. Jokaisella kirkossa olevalla sielulla, joka on saanut siunauksen ottaa vastaan Pyhän Hengen, on voima saada ilmoitusta. Jumala auttakoon teitä ja minua, että eläisimme aina niin, että Herra voi vastata uskollisten rukouksiin kauttamme.³

Kuinka voimme rukoilla taivaallista Isäämme niin, että Hän voi johtaa meitä?

Rukouksen sanomisella ja Jumalan kanssa keskustelemisella on suuri ero. On joitakin ihmisiä, joiden olen kuullut rukoilevan siten, että he keskustelivat Jumalan kanssa. Eräs heistä on edesmennyt [vanhin] Charles A. Callis. En koskaan kuullut hänen rukoilevan temppelin pyhillä alttareilla enkä koskaan kuullut hänen jotakin vaikeaa tehtävää suorittaessamme ja rukoukseen polvistuessamme rukoilevan ilman, että hän olisi tuntunut puhuessaan yltävän suoraan Isämme pyhän asuinsijan porteille ja keskustelevan taivaallisten olentojen kanssa. Älkää sanoko rukouksia, älkää lukeko rukouksia, vaan oppikaa puhumaan Jumalalle, ja Jumalalle puhuminen on sellainen rukous, jota Moroni tietääkseni tarkoitti kirjoittaessaan Mormonin Kirjamme viimeiseen lukuun – –:

“Minä kehoittaisin teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eikö tämä kaikki ole totta; ja jos te kysytte vilpittömällä sydämellä ja vakain mielin, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa teille siitä totuuden Pyhän Hengen voimalla” [Moro. 10:4].

– – Pidän sitä uskon rukouksena, – – uskon Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, jota ilman kukaan ei voi puhua Jumalalle.⁴

Löysin sattumalta kertomuksen rakastetun Richard Evansin [kahdentoista apostolin koommin jäsenenen] kokemuksesta matkoillaan. – – Joitakin päiviä aiemmin hän istui päivällisillä erään miehen, arvostetun teollisuusmiehen, vieressä, joka kertoi hänelle yksinkertaisesti muutamalla lauseella, millä tavoin hän kohtasi elämänsä vaikeat ongelmat ja kuinka hän teki päivittäisiä päätöksiään. “Kun nousen ylös aamulla”, hän sanoi, “minusta tuntuu usein, etten selviä siitä, mutta jos laskeudun polvilleni ja sanon yksinkertaisesti: ‘Jumala, auta minua tekemään se, mitä minun on tänään tehtävä’, saan voimaa ja tunnen, että pystyn suoriutumaan siitä. Ja ajattelen Häntä yksinkertaisesti Isänäni ja puhun Hänelle yksinkertaisesti ja suoraan, aivan kuten minulla oli tapana keskustella Isäni kanssa kun hän oli täällä maan päällä.” – –

[Vanhin Evans muisteli:] “Istuin tässä eräänä iltana suoran ja vaatimattoman ystävän vieressä, joka tekin minuun lempeän ja nöyrän vaikutuksen. Hän ei kuulu samaan uskontokuntaan kuin minä, mutta uskon vakaasti, ettei hän olisi voinut puhua Jumalalle niin suurella tyydytyksellä ja vakaumuksella, jos hän olisi pitänyt Jumalaa vain voimana tai sanoin kuvaamattomana olemuksena, jonka luonteesta ja tarkoituksesta hän ei tiennyt mitään, tai ei ainakaan mitään sellaista, joka antaisi hänelle varman tunteen siitä, että hän puhui todellakin isälleen.” – –

Kuten Jaakob sanoi perheelleen – –: “Oi kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme pyhyys! Sillä hän tietää kaikki, eikä ole mitään, mitä hän ei tietäisi.” (2. Ne. 9:20.) Jos vain pidätte sen mielessänne, teillä on lähtökohta, teillä on suhde Häneen. Me olemme Hänen poikiaan, Hänen tyttäriään. Hän tuntee meidät. Hän tietää kaikki asiat ja määräajat, paikan jossa elämme, ja ajan, jolloin elämme. Vain Häneen voimme siis täysin turvautua.⁵

Yksi kallisarvoisimpia asioita, mitä meillä voi olla, on arvokas tieto siitä, että Herra kuulee rukoukset ja vastaa niihin – eli toisin sanoen, että voimme oppia puhumaan Jumalalle. Rukoileminen ei ole vain sanojen lausumista, kuten useat kirkot opettavat, vaan sen ymmärtämistä, että Jumala, taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat eläviä, todellisia persoonia ja että toisen jumaluuden jäsenen, Pyhän Hengen, tehtävän kautta voimme olla yhteydessä Häneen, taivaalliseen Isäämme, ja saada vastauksen kysymyksiimme ja voimaa päivän tehtäviin.⁶

Valmistaudu sanomaan nöyrästi Paavalin tavoin: “Herra, mitäs minua tahdot tekemään?” (Ap. t. 9:6, englanninkielisessä käännöksessä, ks. vanha Raamatun suomennos.) Ja sano pelottomasti Samuel-pojan tavoin: “Puhu, Herra, palvelijasi kuulee” (1. Sam. 3:9). Ole nöyrä ja hurskas, niin Herra taluttaa sinua kädestä ja vastaa rukouksiisi [ks. LK 112:10].⁷

Presidentti [David O.] McKay opetti meille tämän eräänä päivänä temppelissä. – – “Haluan sanoa teille yhden asian: Kun Herra käskee teidän tehdä jotakin, teillä täytyy olla rohkeutta tehdä se, tai teidän on turha enää pyytää Häneltä mitään.” Olen itsekin oppinut tuon opetuksen. Joskus olen herännyt keskellä yötä, enkä ole pystynyt nukahtamaan ennen kuin olen noussut vuoteesta ja kirjoittanut muistiin mielessäni pyörineen asian. Mutta tarvitaan paljon rohkeutta toimia sen mukaan, mitä on saanut vastauksena rukouksiin.⁸

Paastotkaa kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kahden aterian ajan ja maksakaa noiden kahden syömättä jääneen aterian täysi arvo. – – Herra sanoi Jesajalle, että ne, jotka paastoavat siten ja jakavat leipänsä köyhille, voivat kutsua Herraa ja Hän vastaa heille; he voivat huutaa apua ja Hän sanoo: “Tässä minä olen.” [Ks. Jes. 58:6–9.] Se on yksi tapa päästä keskusteluyhteyteen Herran kanssa. Yrittäkää tehdä niin tänä vuonna. Eläkää täydellisesti paaston lain mukaan.⁹

Kun meidän on päätettävä kahden vaihtoehdon välillä, muistakaamme, mitä Herra kehotti meitä tekemään: tutkikaa asiaa mielessänne tehdäksenne päätöksen; ennen kuin toimitte, kysykää Herralta, onko se oikein; ja virittäkää mielenne hengellistä vastausta varten – joko sydämemme palaa rinnassamme ja tiedämme päätyneemme oikeaan ratkaisuun, tai ajatuksemme tulevat hämäriksi, niin että unohdamme sen, mikä on väärin [LK 9:7–9]. Sitten, kuten Herra on luvannut: “ – – Henki annetaan [m]eille uskon rukouksen kautta” (LK 42:14). – –

Jos yritämme vilpittömästi, voimme kurottaa kohti tuota hengellistä ulottuvuutta saadaksemme vastauksia, jotka takaavat meille paitsi suuria siunauksia myös sen suurenmoisen todistuksen sydämeemme, että meidän teoillamme, elämällämme ja työllämme on meidän Herramme ja Luojamme hyväksyntä.¹⁰

Mitä voimme tehdä saadaksemme Herralta henkilökohtaista ilmoitusta?

Tärkein asia, minkä voimme tehdä, on opetella puhumaan Jumalalle. Puhukaa Hänelle aivan kuin puhuisitte isällenne, sillä Hän on teidän Isänne ja Hän haluaa teidän puhuvan Hänelle. Hän haluaa teidän herkistävän korvanne kuulemaan, kun Hän antaa teille Hengen ilmoituksia kertoakseen, mitä teidän tulisi tehdä. Jos opitte kuuntelemaan noita mieleenne tulevia yhtäkkisiä ajatuksia, huomaatte noiden ajatusten tulevan silloin kun juuri tarvitsette sitä. Jos herkistätte korvanne kuuntelemaan näitä kuiskauksia, olette oppineet kulkemaan ilmoituksen hengessä.¹¹

Kuinka voimme kehittää luonteemme hengellisyyttä niin, että voimme palvella maanpäällisissä tehtävissämme täydellisemmin ja voimme siten olla sopusoinnussa [Jumalan] äärettömän voiman kanssa – –?

Ammon vastasi osittain tuohon kysymykseen: “Sellaisen, joka tekee parannuksen, uskossaan toimii ja tekee hyviä tekoja ja rukoilee alati ja lakkaamatta – sellaisen annetaan tuntea Jumalan salaisuudet – – ” (Al. 26:22).

Daavid, psalminkirjoittaja, oppi jo nuorena tuntemaan hengellisen voiman lähteen. Henki kuiskasi: “Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala – – Jaakobin Jumala on turvamme.” (Ps. 46:11–12.)

Muinaiset profeetat oppivat, kuten kaikkien täytyy tietää, kuinka Herran kanssa pidetään yhteyttä rukouksen avulla, kuinka puhutaan ja saadaan vastauksia Herran omalla tavalla. – –

Herra sanoi profeetta Elialle: “’Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.’ Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä.

Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa.

Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. – – ” (1. Kun. 19:11–13.)

Aivan liian usein, kun Jumala puhuu tällä hiljaisella äänellä, kuten Hän puhui luolassa olevalle Elialle, fyysiset korvamme eivät ehkä kuule sitä, koska rikkinäisen radion tavoin meidän virityksemme ei kenties ole sopusoinnussa äärettömyyden kanssa.

– – Kovin usein tänä päivänä miehet ja naiset elävät niin kaukana hengellisistä asioista, että kun Herra puhuu heidän fyysisille korvilleen, heidän mielessään äänettömästi, tai kun Hän puhuu heille valtuuttamiensa palvelijoiden kautta, jotka Hengen johdattamina puhuvat Hänen omana äänenään, he kuulevat vain meteliä kuten aikanaan Jerusalemissa. Samalla tavoin he eivät saa innoitettua viisautta eivätkä sisäistä varmuutta siitä, että Herran henki on puhunut profeettajohtajiensa kautta.

– – Enos, Lehin pojanpoika, antaa meidän ymmärtää, miksi jotkut saavat tietoa siitä mikä on Jumalan kun taas toiset eivät. Enos kertoo kamppailustaan saadakseen syntinsä anteeksi, jotta hän voisi olla kelvollinen korkeaan kutsumukseensa.

Hän päättää sitten sanoen: “Ja sillä aikaa kun minä näin taistelin hengessä, katso, Herran ääni taaskin tuli minulle, sanoen: Minä olen koetteleva veljiäsi, sen mukaan kuinka he ahkeroivat pitää minun käskyni” [Enos 10].

Siinä teillä on yksinkertaisella kielellä suuri periaate: Herra ei pidätä itseään meiltä. Me itse pidätämme itsemme Hänen edestään, kun emme pidä Hänen käskyjään.¹²

Kun lähestymme Herraa pyytäen haluamaamme siunausta, meidän tulee huolehtia siitä, että olemme kyllin kelvollisia saamaan sen, mitä rukoilemme.¹³

Haluaisitte varmasti elää niin, että kun Jumala puhuu teille, voisitte kuulla sen tai olisitte kelvollisia saamaan enkelin käymään luonanne tai olisitte ehkä valmiit astumaan Herran eteen? Herra on sanonut meille, kuinka voimme olla valmiita. Tässä Hän sanoi suuressa ilmoituksessaan nämä sanat: “Totisesti, näin sanoo Herra: On tapahtuva, että jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun tyköni ja huutaa avuksi nimeäni ja kuulee ääntäni sekä pitää käskyni, on näkevä minun kasvoni ja tietävä, että minä olen.” (LK 93:1.)

Kun ääni taivaasta puhui ihmisille Runsaudenmaassa, he eivät kuulleet sitä. He kuulivat vain sekalaisia ääniä, ja kun he virittivät sydämensä, he saattoivat kuulla sanoja, mutta he eivät ymmärtäneet. Mutta kun heidän sydämensä ja mielensä keskittyivät siihen, he ymmärsivät kuulemansa. (Ks. 3. Ne. 11:3–5.)¹⁴

Jumala sääti, että jokainen meistä voi elää niin, että voimme nauttia tuosta kanssakäymisestä Jumalan kanssa Pyhän Hengen välityksellä ja tietää ilman epäilystä, että Hän todella elää, ja olla valmiita astumaan jonakin päivänä Hänen eteensä.¹⁵

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Minkälaisia asioita koskevia ilmoituksia me voimme saada? Kuinka voimme lisätä kykyämme kuulla Herran ääntä ja “kasvaa ilmoituksen periaatteessa”?
Mainitkaa joitakin tapoja, joilla saamme innoitusta Hengen hiljaisen äänen välityksellä?
Mitä eroa on rukouksen sanomisella ja Jumalalle puhumisella? Mitä rukoileminen “vakain mielin” (Moro. 10:4) tarkoittaa?
Kuinka tieto siitä, että olette Jumalan poikia tai tyttäriä, vaikuttaa siihen, miten lähestytte Häntä rukouksessa? Millä tavalla tuo tieto auttaa teitä luottamaan Häneen?
Kun teidän on tehtävä tärkeitä päätöksiä, niin mitä teidän tulisi tehdä saadaksenne ohjausta Herralta? Miksi tarvitaan rohkeutta toimia Hengen kuiskausten mukaisesti?
Kuinka me joskus “pidätämme itsemme” taivaalliselta Isältämme? Kuinka voimme jatkuvasti lähestyä Häntä omassa elämässämme ja perheessämme?