Luku 9

Jeesuksen Kristuksen totisen julistajan kuuleminen

Kuinka voimme seurata uskollisemmin elävää profeettaa?

Johdanto

Presidentti Joseph Fielding Smithin kuoltua heinäkuussa 1972 Harold B. Leestä tuli kirkon yhdestoista presidentti. Pian sen jälkeen presidentti Lee kävi Suolajärven temppelin huoneessa, jonka seinillä oli kuvat hänen kymmenestä edeltäjästään. Hän muisteli: “Mietiskellessäni ja rukoillessani minä katselin siellä niiden pyhien Jumalan miesten kuvia – totisten, puhtaitten miesten, Jumalan aateliston – jotka olivat edeltäneet minua samassa kutsumuksessa.” Hän mietiskeli kunkin tämän armotalouden profeetan luonnetta ja saavutuksia ja tuli lopulta viimeisen kuvan kohdalle. “Siellä oli presidentti Joseph Fielding Smith, hymyilevine kasvoineen, rakas profeettajohtajani, joka ei tehnyt kompromisseja totuuden suhteen. – – hän näytti tuona lyhyenä hetkenä ikään kuin siirtävän minulle vanhurskauden valtikan, kuin sanoakseen minulle: ‘Mene ja tee sinä samoin.’ – –

Tiedän – ja todistukseni on voimallisempi kuin näkeminen – että kuten Herra julisti: ‘Jumalan valtakunnan avaimet on jätetty ihmiselle maan päällä [profeetta Joseph Smithistä ja hänen seuraajistaan tähän aikaan asti], ja evankeliumi vierii siitä alkaen maan ääriin saakka.” [ks. LK 65:2.]¹

Kirkon presidentti on ainoa mies maan päällä, jolla on valtuus käyttää kaikkia pappeuden avaimia. Eräs myöhempien aikojen profeetta on opettanut: “Kun kirkon presidentti on sairas tai ei pysty toimimaan kaikissa virkaansa kuuluvissa tehtävissä, hänen kaksi neuvonantajaansa, jotka hänen kanssaan muodostavat ensimmäisen presidenttikunnan koommin, jatkavat presidenttikunnan työtä. Kaikkia suuria kysymyksiä, menettelytapoja, ohjelmia ja oppeja käsitellään neuvostossa, jonka muodostavat ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi. Ensimmäiseltä presidenttikunnalta ja kahdentoista koorumilta ei lähde mitään päätöstä, josta kaikki asianosaiset eivät olisi täysin yksimielisiä. Tämän innoitetun mallin mukaisesti kirkko menee eteenpäin keskeytyksettä.”²

Herran kirkon jäseninä voimme luottaa täydellisesti elävän profeetan, jota presidentti Lee kutsui “totiseksi julistajaksi”, ohjaukseen. Presidentti Lee opetti, että “jos Herran lapset, mihin joukkoon kuuluvat kaikki, jotka ovat tämän maan päällä riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä tai uskontunnustuksesta, ottavat vaarin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totisen julistajan kehotuksesta, – – niin kukin heistä voi aikanaan nähdä Herran ja tietää Hänen elävän.”³

Seuraamalla Herran profeettaa voimme saapua turvallisesti lopulliseen päämääräämme – taivaallisen Isämme luo.

Harold B. Leen opetuksia

Millä tavoin kirkon presidentti on Herran valtakunnan hoitaja?

Pitäkää mielessänne, että tämän kirkon johtaja ei ole kirkon presidentti. Tämän kirkon johtaja on Herra ja Mestari, Jeesus Kristus, joka hallitsee ja päättää. – – Ettemme unohtaisi sitä; kaikessa tässä sekamelskassa, voimme olla varmoja siitä, että Hän on johdossa.⁴

“[Jeesus] on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.” (Kol. 1:18.) On kuitenkin totta, että jokaisena armotaloutena, jolloin Herran evankeliumi on ollut maan päällä ja Hänen kirkkonsa on ollut perustettuna, Hän on kunkin sellaisen armotalouden aikana nimittänyt yhden miehen kerrallaan ja antanut tälle valtuuden, ja tämä on kantanut kirkon johtajan tai kirkon profeetan, näkijän ja ilmoituksensaajan arvonimeä. Sellaiset arvonimet tai sellaisen valtuuden saaminen ei tee hänestä “kirkon päätä”, joka on Jeesukselle Kristukselle kuuluva arvonimi. Se kuitenkin tekee hänestä Jumalan puhetorven, ja hän toimii Jumalan asemesta, ja Jumala puhuu kansalleen hänen kauttaan opettaen, antaen tai pidättäen periaatteita ja toimituksia tai varoittaen tuomioista. – –

– – Kirkon presidentti on Herran huoneen eli valtakunnan hoitaja. Hänen käsiinsä on annettu jokaisen osan avaimet. Herran ohjauksella hän antaa valtuuden avaimet toisille kirkon jäsenille, jotta he voivat kastaa, saarnata evankeliumia, laittaa kätensä sairaiden päälle, johtaa tai opettaa eri viroissa. Hän antaa vain harvoille valtuuden toimia temppelitoimituksissa tai vihkiä siellä avioliittoon “sidottavaksi maan päällä ja taivaissa”.⁵

Profeetta on innoitettu ja jumalallisesti nimitetty Jumalan mielen ja tahdon ilmoittaja ja tulkitsija. Hän on pitänyt Jumalan valtakunnan avaimia meidän aikanamme, aivan kuten ne annettiin Pietarille hänen aikanaan kirkon maanpäällisenä johtajana.⁶

Saanen lukea teille jotakin, mikä on kirjoitettu toista tilaisuutta varten [kirjoittaja oli presidentti J. Reuben Clark jr]: “Sitäpaitsi – – ainoastaan kirkon presidentti, johtava ylipappi, – – hänellä yksin on oikeus saada ilmoituksia kirkkoa varten, joko uusia tai muunneltuja ilmoituksia tai antaa virallisia, kirkkoa velvoittavia tulkintoja pyhistä kirjoituksista. – – Hän on Jumalan ainoa puhetorvi maan päällä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkolle, ainoalle tosi kirkolle. Ainoastaan hän voi julistaa Jumalan mielen ja tahdon kansalleen. Kenelläkään jonkun muun kirkon virkailijalla maailmassa ei ole tätä korkeaa oikeutta ja ylevää etuoikeutta.” [Church News, 31. heinäkuuta 1954, s. 10.]⁷

Ainoa henkilö, jolla on valtuus tuoda esiin uutta oppia, on kirkon presidentti, joka niin tehdessään julistaa sen ilmoituksena Jumalalta, ja kahdentoista apostolin neuvosto hyväksyy sen samoin kuin kirkon jäsenistö.⁸

Kuinka kirkon presidentti valitaan?

Niille, jotka kysyvät “Kuinka kirkon presidentti valitaan?”, oikea ja yksinkertainen vastaus on lainaus viidennestä uskonkappaleesta: “Me uskomme, että saarnatakseen evankeliumia ja suorittaakseen sen toimituksia ihmisen täytyy olla Jumalan kutsuma profetian kautta ja niiden kätten päällepanemisella, joilla on valtuus.”

Kutsu kirkon presidentiksi alkaa oikeastaan silloin, kun joku kutsutaan, asetetaan ja erotetaan kahdentoista apostolin koommin jäseneksi. Sellainen kutsu – profetian eli toisin sanoen Herran innoituksen kautta sille, jolla on johtokunnan avaimet, ja sitä seuraava virkaan asettaminen ja erottaminen kätten päällepanemisella samalla valtuudella – asettaa kunkin apostolin kahdentoista apostolin muodostamaan pappeuskoorumiin.

Jokainen apostoli, jonka kirkon presidentti on siten asettanut virkaansa kätten päällepanemisella – kirkon presidentillä on Jumalan valtakunnan avaimet yhdessä kaikkien muiden apostolin virassa olevien kanssa – saa pappeuden valtuuden jokaista kirkon virkaa varten, jopa kirkon johtajuutta varten, mikäli johtava auktoriteetti kutsuisi hänet ja kirkon jäsenet hyväksyisivät hänet äänestämällä valitsijakokouksessa.

– – Välittömästi presidentin kuoleman jälkeen seuraavaksi korkeimmasta elimestä, kahdentoista apostolin koorumista, tulee johtava auktoriteetti, kahdentoista apostolin koommin presidentin tullessa automaattisesti kirkon virkaatekeväksi presidentiksi siihen asti, kunnes kirkon presidentti asetetaan virallisesti virkaansa ja hänet hyväksytään tehtäväänsä. – –

Kaikki ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet ja kaksitoista apostolia hyväksytään säännöllisesti “profeetoiksi, näkijöiksi, ja ilmoituksensaajiksi”. – – Se tarkoittaa, että kuka tahansa niistä apostoleista, jotka on valittu ja asetettu virkaansa, voisi johtaa kirkkoa, jos “pappeuden jäsenet [tämän on tulkittu koskevan koko kahdentoista apostolin koorumia], jotka on määrätty ja asetettu siihen virkaan ja joita tukee kirkon luottamus, usko ja rukous” ovat hänet valinneet, lainatakseni asiaa koskevaa ilmoitusta, sillä ehdolla, että hän on virkaiältään vanhin jäsen eli presidentti, tuossa joukossa (ks. LK 107:22).⁹

“Kun minä olin nuorena jäsenenä kahdentoista neuvostossa, niin ensimmäinen kirkon uudelleenjärjestely, johon minä sain osallistua, tapahtui presidentti Grantin kuoltua. – – Kun [uusi] presidentti nimitti neuvonantajansa ja he menivät paikoilleen huoneen toiseen päähän, syvällä sisimmässäni oli todistus siitä, että nämä olivat ne miehet, jotka Herra halusi kirkkonsa presidenttikunnaksi. Sain tämän todistuksen yhdessä vakaumuksen kanssa, joka tuntui aivan siltä, kuin totuutta olisi julistettu korviini.

– – Vasta sitten kun tämän kirkon jäsenillä on vakaumus siitä, että heitä johdatetaan oikeata tietä, ja kun heillä on vakaumus siitä, että nämä Jumalan miehet ovat miehiä, jotka ovat Jumalan innoittamia ja jotka ovat asianmukaisella tavalla Jumalan käden asettamia, he ovat todella kääntyneitä.¹⁰

[Herra] ilmoittaa lain ja Hän valitsee tai nimittää virkailijat, ja Hänellä on oikeus nuhdella ja ojentaa heitä ja jopa poistaa heidät tahtonsa mukaan. Tämän vuoksi Hänen ja Hänen kirkkonsa välillä on välttämätöntä jatkuva [yhteydenpito] suoran ilmoituksen kautta. Edellä mainittujen tosiasioiden ennakkotapauksena viittaamme esimerkkeihin kaikkina aikoina, kuten ne on merkitty muistiin pyhissä kirjoituksissa. Tämä johtamisen järjestys aloitettiin Eedenissä. Jumala nimitti Aadamin hallitsemaan maailmaa ja antoi hänelle lain. Se säilytettiin säännöllisenä jatkumona Aadamista Nooalle ja Nooasta Melkisedekille, Abrahamille, Iisakille, Jaakobille, Joosefille, Moosekselle, profeetta Samuelille, Johannekselle, Jeesukselle ja Hänen apostoleilleen, jotka olivat kaikki Herran eivätkä kansan valitsemia.

On totta, että ihmisillä on äänensä Jumalan valtakunnan johtamisessa, mutta he eivät ensinnäkään voi antaa valtuutta eivätkä ottaa sitä pois. Esimerkiksi kansa ei valinnut Jeesuksen Kristuksen kahtatoista apostolia, eivätkä he olisi voineet panna heitä pois apostolinvirasta äänestämällä. Sellaisena kuin valtakunnan johtaminen oli muinoin, se on nyt palautettu. Kansa ei valinnut suurta nykyajan profeettaa ja apostolia Joseph Smithiä, vaan Jumala valitsi hänet sillä tavalla kuin Hän on valinnut muita ennen häntä – nimittäin näyn ja taivaista kuuluvan äänensä kautta.¹¹

Ajateltuani tätä velvollisuutta [profeettana] ja oltuani vuosien varrella tarpeeksi lähellä veljiä olen tietoinen siitä, että tässä tehtävässä oleva on Hänen jatkuvan tarkkailunsa alaisena, jonka palveluksessa me olemme. Hän ei koskaan sallisi tässä tehtävässä olevan johtaa tätä kirkkoa harhaan. Voitte olla varmoja siitä. Kun ajattelen sitä tapahtumasarjaa, jonka kautta joku päätyy kirkon johtotehtävään, ajattelen omaa kolmenkymmenenyhden ja puolen vuoden kokemustani, ja kaikkia niitä tilanteita, joita elämässäni on sattunut – mikä suunnaton koulutusohjelma! Kun ensimmäisessä presidenttikunnassa tapahtui muutos, vertasin sitä tapaan, jolla poliittiset puolueet saattavat Amerikan Yhdysvaltojen presidentin virkaansa, tai kuninkaan kruunaamiseen, nähdäkseni, kuinka nämä vaihdot tapahtuvat Herran suunnitelman ansiosta ilman katkeruutta, ilman suukopua. Suunnitelma on tehty, eikä Herra tee virheitä, kuten Hän on sanonut meille.¹²

Miksi meidän on seurattava profeettaa?

Olkoon tänään päivä, jolloin mietiskelemme vakavasti muistaaksemme, mitä Herra on jo sanonut meille. Hänen profeettansa on maan päällä tänä päivänä, ja jos haluatte tietää tälle kansalle tulleen viimeisimmän ilmoituksen, ottakaa esiin viimeisin konferenssiraportti ja lukekaa huolellisesti etenkin se, mitä ensimmäinen presidenttikunta on sanonut. – – Saatte tietää parhaat ja viimeisimmät sanat, jotka meidän taivaallinen Isämme on antanut. Meidän ei tarvitse luottaa pelkästään siihen, mitä on kirkon ohjekirjoissa. Sen lisäksi, mitä meille sanotaan pyhissä kirjoituksissa, meillä on se, mitä profeetat sanovat meille tänä päivänä tässä ja nyt, ja se on meitä varten, mikäli aiomme tulla pelastetuksi Siionin kukkulalla kun vaara koittaa, kuullaksemme ja totellaksemme sitä.¹³

Hyvin usein kun veljemme nykyään puhuvat virallisesti, joukossamme on niitä, jotka asettavat sen kyseenalaiseksi sanoen: “Mistähän voisin löytää virallisen lähteen, josta näkisin sen, mitä sinä sanoit?” Tunnemme kiusausta sanoa: “Mene ja lue nykyisen kirkon johtajan puhe tästä asiasta. Muuta virallista lähdettä sinun ei tarvitse etsiä, sillä tämä on Herran tapa. Hänen profeettansa on keskuudessamme, ja ilmoitusta tarvitaan aivan yhtä paljon ja sitä tapahtuu aivan samoin kuin minä tahansa aikana, jona evankeliumin armotalous on ollut maan päällä.”¹⁴

Ainoa turva, joka meillä on tämän kirkon jäseninä, on tehdä tarkalleen sitä, mitä Herra sanoi kirkolle sinä päivänä, jona kirkko perustettiin. Meidän on opittava ottamaan vaarin niistä sanoista ja käskyistä, joita Herra antaa profeettansa kautta “sen mukaan kuin hän niitä saa, vaeltaen kaikessa pyhyydessä minun edessäni. – – niin kuin ne olisivat minun omasta suustani, kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa” (LK 21:4–5). Tulee olemaan asioita, jotka vaativat kärsivällisyyttä ja uskoa. Te ette ehkä tule pitämään siitä, mitä kirkon johtajat sanovat. Se saattaa olla vastoin poliittis[ta vakaumustanne]. Se saattaa olla vastoin yhteiskunnallisia näkemyksiänne. Se saattaa jossain määrin vaikuttaa seuraelämäänne. Mutta jos te kuuntelette näitä asioita, niin kuin Herran itsensä suusta, kärsivällisyydessä ja uskossa, on luvattu, että “helvetin portit eivät teitä voita, ja Herra Jumala on hajottava pimeyden vallat teidän edestänne ja saattava taivaat järkkymään teidän parhaaksenne ja hänen nimensä kunniaksi” (LK 21:6).¹⁵

Te myöhempien aikojen pyhät kaikkialla, tuo lupaus [kohdassa LK 21:4–6] tulee olemaan teidän, jos seuraatte johtajia, jotka Herra on asettanut kirkkoon, ottaen vaarin heidän neuvoistaan kärsivällisesti ja uskoen.¹⁶

Kääntykää kirkon presidentin puoleen saadaksenne ohjeita. Milloin tahansa olette ristiriitatilanteessa, seuratkaa presidenttiä, jos haluatte kulkea valkeudessa.¹⁷

Jos kirkkomme jäsenet tahtovat tulla johdatetuiksi turvallisesti näiden petosta ja vääriä huhuja täynnä olevien vaikeiden aikojen halki, heidän täytyy seurata johtajiaan ja tavoitella Herran Hengen johdatusta välttyäkseen joutumasta terävien laskelmoitsijoiden uhriksi, jotka kavalan viisastelun avulla yrittävät saada osakseen huomiota ja seuraajia omien käsitystensä ja joskus turmiollisten vaikuttimiensa tueksi.¹⁸

Mestarin aikoina oli paljon ihmisiä, jotka eivät pitäneet Häntä Jumalan Poikana. Oli joitakin, jotka sanoivat: “Hänhän on vain puuseppä Joosefin poika”. Jotkut sanoivat: “Hän on Belsebulin ruhtinas”, joka tarkoittaa paholaisen poikaa. Kun Hän teki ihmetekojaan, hänestä sanottiin: “Hän on juomari”, millä tarkoitettiin, että Hän oli vain juopunut vahvasta viinistä. Oli vain hyvin harvoja, jotka saattoivat sanoa: “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” (Matt. 16:16.) Mikseivät kaikki voineet nähdä Häntä Jumalan Poikana?

Me laulamme “Lapset vierelleen kutsui kuin luo paimenen, olla tahtoisin joukossaan.” [Ks. “Kun kuulen taas rakkaan sen kertomuksen”, Lasten laulukirja, s. 35.] Monet meidän kansastamme eivät olisi hyväksyneet Häntä yhtään paremmin silloin kuin he voivat nyt hyväksyä opit, jotka saadaan tuon saman Vapahtajan innoittamilta vanhurskailta opettajilta. Jos emme voi hyväksyä niitä, jotka ovat Hänen edustajinaan täällä, ei olisi yhtään sen helpompaa hyväksyä Mestaria itseään, jos hän saapuisi. – –

Kun olin lähetystyössä, joukko meitä lähetyssaarnaajia lähti kerran käymään lähetysjohtajamme kanssa Carthagen vankilassa. Ilmapiiri paikassa, jossa profeetta ja hänen veljensä Hyrum kuolivat marttyyreina, teki meihin vaikutuksen, ja pyysimme lähetysjohtajaa kertomaan meille marttyyrikuolemaan johtaneista tapahtumista. Hänen sanansa tekivät minuun suuren vaikutuksen: “Kun profeetta Joseph Smith kuoli, monet kuolivat samalla hengellisesti. Niin on ollut jokaisen johtajuuden muutoksen yhteydessä Jumalan valtakunnassa. Kun Brigham Young kuoli, monet kuolivat samalla hengellisesti, ja samoin John Taylorin kuoleman myötä, ja jokaisen kirkon presidentin kuoleman myötä.” – –

Joskus kuolemme hengellisesti ja irrottaudumme puhtaasta hengellisestä valosta ja unohdamme, että tänä päivänä, tässä ja nyt, meillä on profeetta.¹⁹

Noiden taivaan lahjoittamien sanansaattajien paikkaa, jotka edustavat Herraa jokaisessa evankeliumiarmotaloudessa maan päällä, voi kuvailla tapahtumalla, josta eräs Pohjois-Euroopan matkailija kertoi. Matkailija oli lähtemässä laivamatkalle Tukholmasta Itämerelle. Tehdäkseen niin laivan oli ohitettava ainakin tuhat saarta. Seisoessaan etukannella matkailija huomasi tulevansa kärsimättömäksi, koska reitti näytti hänestä sattumanvaraiselta. Miksei ajettu lähempänä tätä tai toista mielenkiintoisempaa saarta, eikä sitä reittiä, jonka kapteeni oli valinnut? Melkein ärtyneenä hän sanoi itsekseen: “Mikä vanhaa kapteenia vaivaa? Onko hän menettänyt suuntavaistonsa?” Yhtäkkiä hän huomasi kartoitetun reitin varrella merkit, jotka näyttivät lähinnä luudanvarsilta vedessä. Joku oli tutkinut nämä vedet huolellisesti ja kartoittanut turvallisimman reitin laivojen kulkea. Samoin on elämän varrella matkatessamme kohti kuolemattomuutta ja iankaikkista elämää: “Jumalan insinöörit”, jotka seuraavat taivaassa tehtyjä ohjeita, ovat kartoittaneet reitin turvallisinta ja onnellisinta matkaa varten ja varoittaneet meitä vaaravyöhykkeistä.²⁰

Herra innoittaa palvelijoitaan johtamaan kirkkoaan oikein. Hänen profeettansa saavat Herralta innoitusta sanoa kirkon jäsenille: “Tässä on tie, kulkekaa sitä” (Jes. 30:21). Jopa kriisiaikoina, joita tulee meidän aikanamme, kuten on kuvattu nykyajan ilmoituksessa, se kuva, jonka Herra haluaisi meidän näkevän, on tasapainoisuuden ja yhteenkuuluvuuden kuva. Muistattehan Hänen sanoneen opetuslapsilleen: “Mutta minun opetuslapseni seisovat pyhissä paikoissa eivätkä horju” (LK 45:32).²¹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuka on kirkon todellinen pää? Kenen kautta Herra antaa ohjeita ja opastusta kirkolleen?
Kuinka uusi oppi tuodaan esille kirkossa?
Kuinka kirkon presidenttiä valmistetaan suurta tehtäväänsä varten? Kuinka Herra johtaa kirkkonsa presidenttien valintaa?
Mitkä elävän profeetan antamat neuvot ovat erityisesti tuoneet siunausta teidän elämäänne?
Minkähän vuoksi jotkut ihmiset kunnioittavat menneisyyden profeettoja, mutta eivät kunnioita elävää profeettaa? Mitä seurauksia on siitä, ettei ota vaarin elävän profeetan sanoista, tai asettaa kyseenalaiseksi hänen auktoriteettinsa?
Mitä lupauksia on annettu niille, jotka ottavat vaarin elävän profeetan sanoista ja käskyistä?