Luku 20

Siveyden lain mukaan eläminen

Mitä voimme tehdä suojellaksemme siveellisyyttä itsessämme ja perheessämme?

Johdanto

“Jos haluatte, että Herran Hengen siunaukset ovat kanssanne, teidän on pidettävä ruumiinne, Herran temppeli, puhtaana ja tahrattomana”, sanoi presidentti Harold B. Lee.¹

Hän käytti erään siveyden lakia rikkoneen miehen murheellista kirjettä osoittaakseen tämän neuvon tärkeyden: “Kun nautin Herran Hengestä ja elin evankeliumin mukaisesti, pyhien kirjoitusten sivut olivat avoimina edessäni täynnä uutta ymmärrystä, ja pyhien kirjoitusten sivujen merkitys meni suoraan sieluuni. Nyt, kirkosta erottamiseni jälkeen, en enää lue ymmärryksellä; luen epäillen kohtia, jotka luulin aiemmin ymmärtäneeni selvästi. Nautin aiemmin evankeliumin toimitusten suorittamisesta lapsilleni siunatessani pienokaisiani, kastaessani heidät, konfirmoidessani heidät, antaessani heille siunauksen heidän sairastaessaan. Nyt minun on seistävä vieressä, kun joku toinen mies suorittaa nuo toimitukset. Minulla oli tapanani nauttia temppeliin menemisestä, mutta tänä päivänä temppelin ovet ovat suljetut edessäni. Minulla oli tapana vähän napista kirkon vaatimuksista, kymmenysten maksamisesta, paastouhrien maksamisesta, siihen ja tähän tarkoitukseen antamisesta, mutta nyt kun minut on erotettu kirkosta, en saa maksaa kymmenyksiäni; taivaat ovat nyt sulkeutuneet edessäni, koska en voi maksaa kymmenyksiäni. En enää koskaan valita kirkon pyynnöistä antaa uhrauksia varoistani. Lapseni ovat hyvin ystävällisiä minua kohtaan, mutta tiedän, että sielunsa sisimmässä he häpeävät isäänsä, jonka nimeä he kantavat.”²

Presidentti Lee sanoi: “Se mies tai nainen, jonka silmät ovat kiinnittyneinä tuohon iankaikkisen elämän iankaikkiseen tavoitteeseen, on tosiaankin rikas, koska hänen koko sielunsa on täynnä tulta, joka tulee sille, joka on pitänyt elämänsä kelvollisena.”³

Harold B. Leen opetuksia

Miksi on tärkeätä olla kuuliainen siveyden laille?

Siksi, että mies ja nainen yhtyisivät tässä pyhässä avioliitossa, jonka kautta maanpäällisiä ruumiita valmistetaan tabernaakkeleiksi taivaallisille hengille, Herra on istuttanut jokaisen nuoren miehen ja jokaisen nuoren naisen rintaan halun olla tekemisissä toinen toisensa kanssa. Ne ovat pyhiä ja pyhitettyjä yllykkeitä, mutta ne ovat valtavan voimakkaita. Ettei elämää pidettäisi liian halpana eikä näitä elämän tapahtumasarjoja käytettäisi väärin pelkästään ihmisen intohimojen tyydyttämiseksi, Jumala on asettanut ensimmäiseksi vakavien rikosten joukkoon, joista meitä kymmenessä käskyssä varoitetaan, ensiksi murhan ja heti sen jälkeen sukupuolisen epäpuhtauden. “Älä tapa. Älä tee aviorikosta.” (Ks. 2. Moos. 20:13–14.) – – Kirkko neuvoo teitä olemaan säädyllisiä pukeutumisessanne ja tavoissanne ja kieltämään ne pahat ajatukset, jotka saisivat huulenne puhumaan moraalittomuuksia ja käytöksenne tulemaan alhaiseksi ja säädyttömäksi. Pyhän avioliiton korkeimman onnen saavuttamiseksi elämän lähteet on pidettävä puhtaina.⁴

Olkaa hyveellisiä. Tämä on yksi suurimmista käskyistä.

“Olkoon sisimpäsi myös täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä ja uskonveljiä kohtaan, ja kaunistakoon ajatuksesi aina hyve; silloin sinun uskalluksesi on vahvistuva Jumalan kasvojen edessä ja pappeuden oppi on taivaan kasteena valuva sieluusi.

Pyhä Henki on oleva seuranasi alati, valtikkasi katoamaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; sinun herrautesi on oleva iankaikkinen herraus, ja pakkoon ryhtymättäsi se on tulviva osaksesi aina ja iankaikkisesti.” (LK 121:45–46.)

Me emme ikimaailmassa saa tuota herrautta, tuota voimaa, tuota Pyhän Hengen kumppanuutta, ellemme ole oppineet olemaan hyveellisiä ajatuksissa, tavoissa ja toimissamme.⁵

Pukeutukaa vanhurskauden sota-asuun. Älkää antako periksi heikkouden hetkellä. Vartioikaa tuota puhtauden linnaketta. Teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, jos pidätte sen puhtaana ja tahrattomana.⁶

Eläkää siveyden lain mukaisesti täydellisemmin kuin koskaan aikaisemmin, ajattelemalla puhtaita ajatuksia. Muistakaa Herran sanat: “Teille on opetettu tämä käsky: ‘Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan” (Matt. 5:27–28). Meidän ajatustemme on oltava puhtaita. Voittakaa kaikki sellaiset tavat, joita teillä saattaa olla, joilla on taipumus johtaa moraalittomiin tekoihin, ja kieltäkää moraalittomuus, joka muutoin turmelisi elämänne.⁷

Mitä siveyden lain rikkomisesta seuraa?

Koskaan aiemmin ei vanhurskauden ja puhtauden ja siveyden opilla ole ollut sellaista haastetta. Pahuuden voimat jäytävät moraalisia mittapuita. Meillä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä kuin opettaa Herran Hengen johdolla niin voimallisesti kuin vain kykenemme taivutellaksemme kansaamme maailmassa elämään lähellä Herraa tänä suurten kiusausten aikana.⁸

Saatanan suurin uhka tänä päivänä on perheen tuhoaminen, siveyden lain ja avioliiton pyhyyden pilkkaaminen.⁹

Eräs vaarnakonferensseistamme vähän aikaa sitten päätettiin mielenkiintoiseen ajatukseen. – – Kun vaarnanjohtaja nousi ylös päättääkseen konferenssin, hän katsahti ylös parvelle, joka oli täynnä nuorukaisia, ja sanoi: “Haluaisin sanoa jotakin teille nuorille siellä parvella. Sinä aikana kun minä olen teidän vaarnanjohtajananne, jokainen teistä ehkä tulee luokseni puhuteltavaksi – edetäksenne pappeudessa tai jonkun tehtävän vuoksi, johon teidät kutsutaan, tai saadaksenne temppelisuosituksen – ja muiden asioiden lisäksi esitän teille yhden itsetutkistelua edellyttävän kysymyksen. Oletteko moraalisesti puhtaita? Jos voitte vastata rehellisesti: ‘Kyllä, vaarnanjohtaja, olen moraalisesti puhdas’, tulette olemaan onnellisia. Jos teidän on vastattava: ‘Ei, en ole’, tulette olemaan surullisia. Ja jos valehtelette minulle, katkeruus tulee täyttämään sielunne niin kauan kuin elätte.” – –

Jonakin päivänä meidän on tavattava Luojamme, ja kuten Moroni sanoi – ja tässä käytetään melkoisen voimakasta kieltä – hän sanoi: “Luuletteko voivanne autuaina asustaa Israelin Pyhän luona tuntien syyllisyyttä epäpuhtaudestanne?” Hän sanoi: “Olisitte onnellisempia asuessanne tuomittujen sielujen kanssa helvetissä kuin Israelin Pyhän luona epäpuhtauksinenne ja saastaisuuksinenne.” [Ks. Morm. 9:3–4.]¹⁰

Kun rikomme käskyjä, me satutamme sekä itseämme että muita. Tavallisesti erhettä seuraa murhe, masennus, vihamielisyys tai vetäytyminen syrjään, jos emme tee parannusta. Itse asiassa me heikennämme itsetuntoamme, väheksymme itseämme Jumalan poikana tai tyttärenä; voimme jopa yrittää paeta perimmäistä totuutta siitä, keitä me todella olemme!

Kun teemme syntiä, meistä tulee tehottomampia ihmiskunnan jäseniä. – – Me saatamme vahingoittaa muita, me saatamme kieroutuneella tavalla jopa kostaa ihmiskunnalle omien epäonnistumistemme tähden ja moninkertaistaa siten ihmisten kärsimyksen. Vanhempien siveettömyys voi aiheuttaa ketjureaktion, joka jatkuu sukupolvesta toiseen, vaikka pettyneiden lasten kauna ja kapina voivatkin ottaa toisen muodon. Rakkauden puute kotona aiheuttaa reaktioita, jotka vyöryvät eteenpäin; ihmiskunta maksaa hirvittävän hinnan tällaisesta epäonnistumisesta. Mikä voisi olla tärkeämpää ihmiskunnan tarpeille kuin se, että olemme siveellisiä, lujitamme rakkautta kotona – itse asiassa, pidämme kaikki käskyt?¹¹

Tässä kirkossa ei voisi koskaan olla korkeassa asemassa olevaa miestä tai naista, joka vajoaisi odotettujen mittapuiden alapuolelle vetämättä mukaansa monia, jotka uskoivat häneen. Hän on loukannut heidän omaatuntoaan; hän on vetänyt heikkouskoisemmat alas, ja monet pitävät tässä kirkossa kapinahenkensä syynä sitä päivää, jolloin joku, johon he uskoivat, vajosi niiden mittapuiden alapuolelle, joita hänen odotettiin noudattavan.¹²

Olen tähdentänyt synnin kauhistuttavuutta; sitä että synnin palkka on kuolema ja että Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta te, jotka olette tehneet syntiä, voitte todellisen parannuksenteon kautta saada anteeksiannon ja tien iloon tässä elämässä ja täyteyden tulevassa elämässä.¹³

Mitä velvollisuuksia pappeudenhaltijoilla on siveyden lain suhteen?

Veljet, meidän täytyy itse päättää uudelleen, että noudatamme siveyden lakia: ja jos olemme tehneet virheitä, alkakaamme nyt korjata niitä. Kulkekaamme valoa kohti; ja pyydän teitä, veljet, älkää käyttäkö väärin sitä hienoa tilaisuutta, joka teillä on miehinä, kun voitte olla käsi kädessä Luojan kanssa ihmissielujen syntymisessä. Älkää osallistuko laittomaan suhteeseen, joka voi johtaa vain häpeään ja joka särkee vaimonne ja lastenne sydämen. Veljet, pyydämme teitä pysymään moraalisesti puhtaina ja kulkemaan totuuden ja vanhurskauden polkua ansaitaksenne sen kautta suosionosoitukset taivaalliselta Isältänne, jonka poikia te olette.¹⁴

Haluan varoittaa tätä suurta pappeuskokousta tuosta suuresta Sodoman ja Gomorran synnistä, joka on vakavuudessa leimattu murhasta seuraavaksi. Puhun aviorikoksen synnistä, mitä nimitystä, kuten tiedätte, Mestari käytti puhuessaan haureuden sukupuolisynnistä ja aviorikoksesta. Ja tämän ohella yhtä vakavasta homoseksuaalisuuden synnistä, joka näyttää voittavan alaa Babylonian eli maailman sosiaalisen hyväksymisen myötä, ja kirkon jäsenten tulisi pysytellä erossa tästä kaikesta.

Vaikka me olemme maailmassa, me emme saa olla maailmasta. Tämän kirkon pappeudenhaltijoiden tulee kaikin käytettävissä olevin lainmukaisin keinoin, voimakkaasti ja peräänantamattomasti nousta puolustautumaan kaikkia sellaisia toimia vastaan, joita koulut ja huvipaikat järjestävät sukupuolisten kieroutumien esittelemiseksi, sillä tällainen ei saa aikaan muuta kuin kiihottaa kokeilemaan.¹⁵

Jumalan lapselle, ja erityisesti sellaiselle, jolla on pappeus ja joka on toiminut aktiivisesti kirkossa, Jumalan antaman luomisvoiman lahjan pitäminen pelkkänä leikkikaluna tai hänen ja hänen rakastettunsa suhteen käsittäminen ensisijaisesti hänen hekumallisten halujensa tyydyttämiseksi, on pelaamista Saatanan kanssa, joka tietää sellaisen käytöksen olevan varma tapa tuhota ihmisessä se hienostuneisuus, jota tarvitaan Herran Hengen kumppanuuden saamiseksi.¹⁶

Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsiaan ymmärtämään siveyden lakia ja elämään sen mukaisesti?

Kaikkein tehokkainta opetusta kirkossa tehdään perheessä, jossa isän ja äidin velvollisuutena on opettaa kotona lapsiaan näiden ollessa vielä aivan pieniä; opettaen heille perusperiaatteita uskosta, parannuksesta, uskosta Vapahtajaan, sekä varhaisia periaatteita siveydestä, hyveestä, kunniasta ja niin edelleen. Suurin voima, mitä lapsilla voi olla pysyäkseen erillään siitä, mikä on maailmasta, on pelko siitä, että he menettävät paikkansa iankaikkisessa perhepiirissä. Jos heitä on opetettu heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan rakastamaan perhettä ja kunnioittamaan kotia, he ajattelevat kahdesti ennen kuin haluavat tehdä jotakin sellaista, joka estäisi heitä lopullisesti kuulumasta tuohon iankaikkiseen perheeseen ja kotiin. Meille avioliitto, lasten synnyttäminen, siveys ja hyveellisyys ovat arvokkaimpia totuuksiamme – kaikkein tärkeimpiä asioita.¹⁷

Olemmeko muistaneet hoivaamme uskotun pienen sielun kehityksessä huolehtia siitä, ettemme koskaan jätä häntä vaille sitä hyötyä, että me olemme vanhempia ja voimme opettaa hänelle kaiken sen, minkä tiedämme? Valoimmeko hänen kasvuvuosinaan perustuksen voimakasta, menestyksellistä ja onnellista elämää varten vai jätimmekö kaiken sattuman varaan, yrityksen ja erheen varaan, toivoen jotenkin, että kaitselmus varjelisi rakkaintamme kokemusten myötä?

Ehkä eräs tosielämän tapaus vahvistaa ajatusta, jonka haluan teille ilmaista. – – Eräs nuori lentäjä, joka harjoituslennollaan lensi yksin kaukana lentokentän yläpuolella – – huusi yhtäkkiä radioitse lennonjohtotornin upseerille: “En näe mitään! Olen tullut sokeaksi.” Jos lennonjohtotornissakin olisi vallinnut paniikki, nuorta lentäjää ja arvokasta konetta olisi kohdannut varma tuho; mutta onneksi kyseessä oli kokenut upseeri, joka tiesi kokemuksesta, että joissakin olosuhteissa nuori kokelas voi suuressa paineessa kärsiä tilapäisestä sokeudesta. Upseeri puhui ilmassa olevalle nuorukaiselle rauhallisesti ohjaten hänet kiertämään ympyrää korkeutta hitaasti vähentäen, samalla kun hän määräsi heti paikalle pelastuskaluston maahansyöksyn varalta. Henkeä salpaavien minuuttien kuluttua, jotka vaikuttivat kaikista katsojista loputtomilta, sokeutunut lentäjä sai koneensa pyörät kiitoradalle ja rullasi pysähtyen kiitotielle. Ambulanssin henkilökunta kiidätti pojan kiireesti hoidettavaksi tukikohdan sairaalaan.

Mitä olisikaan tapahtunut, jos lennonjohtotornin upseeri olisi hätääntynyt tai vältellyt velvollisuuttaan tai jos hän ei olisi tiennyt, kuinka menetellä tämäntapaisessa hätätilanteessa? Vastauksena on, että olisi tapahtunut samoin kuin [jollekulle nuorelle], joka on vailla viisasta, kokenutta neuvojaa kohdatessaan vakavan ongelman, johon hänellä ei ole valmiuksia. Kummassakin tapauksessa henki voi olla vaarassa tai tuhoutua, ja mahdollisuus korkeimpaan saavutukseen olisi tehty tyhjäksi. – –

Toivon, että kaikki äidit olisivat kuulleet erään ihastuttavan, suloisen tytön sydämen tuskat ja kysymykset. Hän oli ollut juuri saavuttamaisillaan nuoruuden unelmansa temppeliavioliitosta ja rikkonut siveyden lakia, ja nyt – – hän eli syyttävän omantunnon kidutuskammiossa. Hänen kysymyksensä kuuluivat: “Kuinka olisin voinut tietää olevani vaarassa? Miksei minulla ollut voimaa vastustaa?” Kuten sokeutunut lentäjä, hänkin oli lentänyt sokeana, mutta hänen kannaltaan oli valitettavaa, ettei ollut olemassa lennonjohtotornin henkilöä, joka olisi ohjannut hänet turvalliseen laskeutumiseen kriisitilanteessa. Voi, kunpa hän olisi voinut keskustella ongelmastaan viisaan äidin kanssa!

Oliko äidillä ollut liian kiire kirkon tehtävänsä tai kotiaskareiden tai seuraelämänsä tai kerhojensa vuoksi kehittääkseen toveruutta, joka olisi kannustanut hänen tytärtään kertomaan luottamuksella sellaisista pyhistä asioista? Ehkä kyseessä oli äiti, joka oli tyytyväinen siihen, että hänen tyttärensä sai ohjeita näissä aroissa aiheissa akateemisissa aineissa, jotka aivan liian usein vain kannustavat oppilaita kokeiluihin. Ehkä hän ei ymmärtänyt, että hänen omaan olohuoneeseensa tulee päivittäin radion, aikakauslehtien ja television välityksellä sellaisia vääristyneitä ja ovelasti naamioituneita ajatuksia rakkaudesta ja elämästä ja avioliitosta, että nuoret aivan liian usein pitävät niitä polkuna onneen.¹⁸

Äidit, pysykää lähellä tyttäriänne. Kun he ovat vielä pieniä, älkää antako kenenkään muun kertoa heille niin sanotuista elämän tosiasioista. Heti kun pienet lapsenne alkavat tehdä teille kysymyksiä, kun pikkulapset kysyvät teiltä intiimeistä asioista, istuutukaa ja puhukaa heille asioista heidän ymmärtämyksensä mukaisesti. Se jälkeen he sanovat: “Selvä on, äiti.” Ja vähän myöhemmin, kun he tulevat teini-ikään, he tulevat luoksenne toisen kerran, tällä kertaa vähän valistuneempina. Sen jälkeen he alkavat seurustella, ja kenen luokse he tulevat kysymään neuvoa? Jos olette tehneet, mitä teidän pitäisi, he tulevat kysymään äidiltä neuvoa tähän ja tuohon asiaan, ja häiden aattona tyttö kysyy neuvoa äidiltään eikä kadun naisilta.

Ja te, isät, olkaa toverillisia poikienne kanssa. Älkää koskaan kääntäkö poikaa luotanne, kun hän haluaa neuvoanne asioissa, joista hän haluaa isänsä puhuvan. Siinä on kodin turva. Siinä on nuorisonne turva. Älkää kieltäkö heiltä tuota turvaa, te isät ja te äidit.¹⁹

Yksi niistä asioista, joita meidän täytyy opettaa nuorisollemme, on valmistaa heidät siihen, kuinka kohdata kiusaus, joka tulee varomattomina hetkinä. – –

Päävastuu on pojan isällä. Tämä ei tarkoita sitä, että isä eräänä aamuna herää ja kutsuu poikansa vuoteensa ääreen ja kertoo hänelle viidessätoista minuutissa elämän tosiasiat. Tätä poika ei tarvitse. Hän tarvitsee isän, joka vastaa silloin, kun poika haluaa esittää arkaluontoista asiaa koskevan kysymyksen. Hän janoaa tietoa; hän on utelias.

Jos hänen isänsä on suora ja rehellinen ja kertoo pojalle asiat tämän käsityskyvyn mukaisesti sitä mukaa kuin poika kasvaa, tulee isä olemaan yksi ihmisistä, jonka luokse poika tulevien vuosien aikana palaa kysymään neuvoa. Isä tulee olemaan pojan sielun ankkuri ottaessaan kokemustensa kirjasta neuvoja, joita hän voi antaa pojalleen auttaakseen tätä välttämään niitä kohtalokkaita ansoja, joihin hän varomattomina hetkinään voi joutua.²⁰

Kuinka toivonkaan, että voisin tänä päivänä painaa teidän mieliinne, joiden on päivittäin kuljettava maailmallisuuden ylitse johtavalla huojuvalla sillalla, synnin yllä, joka virtaa kuin myllertävänä jokena allanne, kuinka toivonkaan – kun teillä on epäilyksiä ja pelkoa, jotka sekoittavat teidän rukouksen ja uskon ja rakkauden rytminne – että voisitte kuulla ääneni kutsuvan teitä etäämpää elämän sillalta: “Uskokaa – tämä on se tie – sillä voin nähdä kauemmaksi eteenpäin kuin te voitte.” Toivon Jumalan nimessä, että te tänä päivänä voisitte tuntea rakkauden virtaavan sielustani teidän sieluunne ja tuntea syvän myötätuntoni teitä jokaista kohtaan, kun kohtaatte päivittäisiä ongelmianne. On tullut aika, jolloin teidän jokaisen on seistävä omilla jaloillanne. On tullut aika, jolloin yksikään mies tai nainen ei kestä lainavalon turvin. Jokaisella täytyy olla oppaanaan oma sisäinen valonsa. Jos teillä ei ole sitä, te ette kestä.²¹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi meidän on ajateltava puhtaita ajatuksia voidaksemme elää siveyden lain mukaisesti?
Mitä siunauksia tulee niille, jotka ovat siveellisiä ja hyveellisiä?
Miksi siveettömyys on tie tuhoon sekä fyysisesti että hengellisesti? Kuinka siveettömyys kuvaa sitä, että pakenemme “perimmäistä totuutta siitä, keitä me todella olemme”?
Mitä tarkoittaa pappeudenhaltijoiden velvollisuus varjella itseään ja rakkaimpiaan siveettömyyden vaaroilta?
Mitä isien ja äitien tulee opettaa lapsilleen sukupuolisesta puhtaudesta? Mitä vanhemmat voivat tehdä varmistaakseen, että heidän lapsensa tuntevat olonsa kyllin luottavaiseksi kertoakseen vanhemmilleen intiimeistä asioistaan?
Mitkä vaikutukset tämän päivän maailmassa voivat vähentää kykyämme vastustaa kiusausta olla moraaliton? Miksi neuvo “kukaan ei kestä lainavalon turvin” soveltuu erityisesti siveyden lain noudattamiseen tämän päivän maailmassa?