Luku 3

Maailman perustamisesta asti teurastettuna ollut Karitsa

Kuinka Jeesuksen Kristuksen sovitus voittaa Aadamin lankeemuksen ja mahdollistaa sen, että voimme palata Isän luo?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee opetti, että meidän on ymmärrettävä ihmisen lankeemusta voidaksemme ymmärtää Vapahtajan sovitusta, joka voitti lankeemuksen vaikutukset ja teki iankaikkisen elämän mahdolliseksi. Hän sanoi: “Kuinka tärkeätä – – onkaan ymmärtää lankeemusta, joka teki sovituksen välttämättömäksi – ja Herran Jeesuksen Kristuksen tehtävän.”¹

Presidentti Lee todisti usein Vapahtajan jumalallisesta tehtävästä, jota ilman emme voisi päästä eroon kuolemasta ja synnistä. Hän julisti: “Jumalan Pojalla – – oli voima tehdä maailmoja, johtaa niitä. Hän tuli tänne ainosyntyisenä Poikana täyttääkseen tehtävän, ollakseen maailman perustamisesta asti teurastettuna ollut Karitsa, tuodakseen pelastuksen koko ihmiskunnalle. Antamalla elämänsä Hän avasi ylösnousemuksen oven ja opetti tavan, jolla voisimme saada iankaikkisen elämän, joka tarkoittaa sitä, että palaamme takaisin Isän ja Pojan luo. Juuri sitä Jeesus oli kaikessa suuruudessaan. “²

Tässä luvussa käsitellään Aadamin ja Eevan lankeemusta, Vapahtajan sovitusta, joka voitti lankeemuksen vaikutukset, ja meidän velvollisuuksiamme, jotta saisimme osaksemme sovituksen täydet siunaukset.

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka Aadamin ja Eevan lankeemus teki kuolevaisuuden siunaukset mahdollisiksi?

Aadam ja Eeva – – käyttivät tahdonvapauttaan ja söivät omasta tahdostaan hedelmää, jota heitä oli kielletty syömästä; täten heistä tuli Saatanan lain alaisia. Tuon tottelemattomuuden tähden Jumalalla oli nyt vapaus tuomita heidät. Heidän täytyi oppia, että vaikka Jumala on armollinen Isä, Hän on myös oikeudenmukainen Isä, ja kun he rikkoivat lain, heidän tuli saada rangaistus, ja niin heidät karkotettiin tuosta kauniista puutarhasta. He kokivat kaikkia niitä hankaluuksia, jotka ovat siitä lähtien olleet kuolevaisten osana. Heidän tuli oppia, että tottelemattomuutensa tähden he saivat oikeudenmukaisen tuomion rangaistuksen. Heidän täytyi otsansa hiessä hankkia leipänsä, sillä nyt heistä oli tullut kuolevaisia.

– – Tuska, murhe, kuolema, ne kaikki olivat seurauksena siitä, mutta tuon tuskan myötä – aivan kuten omien kokemustemme myötä tuosta ajasta tähän aikaan – tuli tieto ja ymmärrys, jota ei olisi koskaan voinut saada ilman tuskaa. – –

– – Paitsi että lankeemus vaikutti Aadamiin ja Eevaan muuttaen heidät, tuolla muutoksella oli vaikutus kaikkeen ihmisluontoon, kaikkiin luontokappaleisiin, koko eläinten luomakuntaan, kasveihin – kaikenlainen elämä muuttui. Itse maakin tuli kuoleman alaiseksi. – – Kuinka se tapahtui, sitä ei kukaan voi selittää, ja kaikki, jotka yrittäisivät selittää sen, sanoisivat paljon enemmän kuin mitä Herra on kertonut meille. Mutta koko luomakunta oli muuttunut; tuohon aikaan asti se ei ollut kuoleman alainen. Tuosta ajasta lähtien koko luonto olisi vähittäisen hajoamisen tilassa, kunnes tulisi kuolema, jonka jälkeen vaadittaisiin kohdal-leenasettaminen ylösnousseeseen tilaan. – –

– – Yksi suurimmista saarnoista – luulisinpa, että se on lyhin ihmisen koskaan esittämä saarna – lausuttiin Äiti Eevan suulla. – –

“Ellei rikkomustamme olisi ollut, ei meillä koskaan olisi ollut jälkeläisiä, emme koskaan olisi tunteneet hyvää ja pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille, jotka ovat kuuliaisia” [KH Moos. 5:11].

Samoin pitäisi meidänkin Eevan tavoin riemuita lankeemuksesta, jonka ansiosta tulimme tietoiseksi hyvästä ja pahasta; jonka ansiosta lapset tulivat kuolevaisuuteen; jonka ansiosta saimme ilon lunastuksesta sekä iankaikkisen elämän, jonka Jumala antaa kaikille.

Samoin myös Aadam, joka sai Pyhän Hengen lahjan siunauksen, “siunasi Jumalaa, ja hänet ravittiin, ja hän alkoi profetoida kaikista maan sukukunnista, sanoen: ‘Siunattu olkoon Jumalan nimi, sillä minun rikkomukseni tähden silmäni ovat avautuneet, ja tässä elämässä minulla on ilo ja lihassa olen jälleen näkevä Jumalan.’” [KH Moos. 5:10.]

Antakoon Herra meille ymmärryksensä siitä suuresta suosionosoituksesta, joka on täten tullut osaksemme, ja kunnioittakaamme mielessämme ja opetuksissamme sitä suurta perintöä, jonka Aadam ja Eeva antoivat meille, kun he tahdonvapauttaan toteuttaessaan söivät hedelmää, joka antoi heille kuolevaisen elämän siemenet ja antoi meille, heidän jälkeläisilleen, kautta kaikkien sukupolvien, tuon suuren suosionosoituksen, jonka kautta mekin voimme saada ilon lunastuksestamme ja nähdä lihassa Jumalan ja saada iankaikkisen elämän.³

Kuinka Vapahtajan sovitus voittaa lankeemuksen vaikutukset?

Herra Jumala karkotti Aadamin Eedenin puutarhasta tämän tottelemattomuuden tähden. Hän kärsi hengellisen kuoleman. – – Mutta sanon teille, että Herra Jumala antoi Aadamille lupauksen, ettei hän kuolisi ajallista kuolemaa ennen kuin Jumala lähettäisi enkeleitä julistamaan parannusta Ainosyntyisen Poikansa nimessä, jonka kuoleman ansiosta hänet kohotettaisiin iankaikkiseen elämään [ks. LK 29:41–43]. – – Kun Aadam karkotettiin Eedenin puutarhasta, hän kärsi hengellisen kuoleman, mikä tarkoittaa irtaantumista läheisestä kanssakäymisestä Herran kanssa.⁴

Miksi Vapahtaja lähetettiin maailmaan? Mestari itse vastasi tuohon kysymykseen palvelutehtävänsä aikana sanoessaan: “Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen” [Joh. 3:17]. – –

Pelastamaan miltä? Lunastamaan mistä? No, ensiksikin, pelastamaan kuolemalta kuolleiden ylösnousemuksen kautta. Mutta toisessa mielessä myös Hänen sovitusuhrinsa pelastaa meidät samalla tavoin. Meidät pelastetaan synnistä.⁵

Myöhempien aikojen pyhälle pelastus merkitsee vapautusta synnin kahleista ja seurauksista jumalallisen voiman välityksellä, vapautusta synnistä ja iankaikkiselta tuomitsemiselta Kristuksen sovituksen kautta.

Luulenpa, ettei sovituksen suunnitelmaa käsitellä missään kohdassa paremmin kuin Jaakobin kirjoituksissa Mormonin Kirjassa, Toisen Nefin kirjan luvussa yhdeksän. Pyydän teitä siis kiinnittämään huomionne siihen ja kannustan teitä lukemaan huolellisesti yhä uudestaan tuon kallisarvoisen selityksen: – –

“Oi meidän Jumalamme, Israelin Pyhän, armon suuruutta! Sillä hän pelastaa pyhänsä tuon kauhistavan hirviön, perkeleen, vallasta, ja kuoleman ja helvetin vallasta ja siitä tuli- ja tulikivijärvestä, joka on loputon vaiva.

Oi kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme pyhyys! Sillä hän tietää kaikki, eikä ole mitään, mitä hän ei tietäisi.

Ja hän tulee maailmaan pelastaakseen kaikki ihmiset, jos he tahtovat kuulla hänen ääntänsä; sillä katso, hän kärsii kaikkien ihmisten kärsimykset, jokaisen elävän luodun kärsimykset, sekä miesten, naisten että lasten, jotka Aadamin sukuun kuuluvat.

Ja hän kärsii tämän, jotta ylösnousemus tulisi kaikkien ihmisten osaksi, jotta kaikki voisivat seisoa hänen edessään tuona suurena tuomion päivänä.

Ja hän käskee kaikkia ihmisiä tekemään parannuksen ja antamaan kastaa itsensä hänen nimeensä, täydellisesti uskoen Israelin Pyhään, sillä muuten he eivät voi pelastua Jumalan valtakuntaan.

Ja elleivät he tee parannusta ja usko hänen nimeensä, eivätkä anna kastaa itseään hänen nimeensä, eivätkä pysy vahvoina loppuun saakka, heidät pitää tuomittaman; sillä Herra Jumala, Israelin Pyhä, on sen sanonut.” [2. Ne. 9:19–24.] – –

Siinä on määritelty – henkilökohtainen pelastus, joka tulee itse kunkin osaksi, riippuen hänen käyttäytymisestään elämänsä aikana. Mutta siinä on [myös] se, jota kutsumme “yleiseksi” [pelastukseksi], joka tulee koko ihmiskunnan osaksi, olivatpa he hyviä tai pahoja, rikkaita tai köyhiä tai elivätpä milloin tahansa – sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki saavat sovituksen siunaukset ja ylösnousemuksen siunaukset ilmaisena lahjana Vapahtajan sovitusuhrin ansiosta. – –

Noissa perusopetuksissa esitetään sen tähden selvästi, että sovituksen voiman kautta koko ihmiskunta voi pelastua, sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi – poikkeuksetta. Jopa kadotuksen lapset, jotka tekevät anteeksiantamattoman synnin, nousevat kuolleista yhdessä kaikkien muiden Aadamin jälkeläisten kanssa. – – Tuo julistus on uskonkappaleissa: “Me uskomme, että kaikki ihmiset voivat pelastua Kristuksen sovituksen ansiosta olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille” [3. uskonkappale].⁶

Kuinka usko Jeesukseen Kristukseen ja kuuliaisuus suovat meille sovituksen täydet siunaukset?

Mestari painotti kerran sen välttämättömyyttä, että tunnemme Vapahtajan ja Hänen jumalallisen tehtävänsä, sanoessaan ympärilleen kokoontuneille fariseuksille, jotka tavallisesti yrittivät hämmentää Häntä tai saada Hänet ansaan: “Mitä te ajattelette Messiaasta?” [Matt. 22:42.] – –

Hänen palvelutehtävänsä aikana jotkut, jotka eivät uskoneet, julistivat Mestaria koskevia asioita. Hänen kotiseudullaan Nasaretissa he sanoivat pilkaten:

“Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään? – – Näin he torjuivat hänet.” [Matt. 13:55, 57.] – –

Sitä vastoin – – hänen uskolliset seuraajansa julistivat, kuten johtava apostoli Pietari: “Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika” (Matt. 16:16) ja Hänen uskollinen Marttansa: “Uskon, Herra, minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan” (Joh. 11:27). Ja toinen hänen opetuslapsistaan, Tuomas, lausui ylösnousseen Herran nähtyään ja Häntä kosketettuaan voimallisen todistuksensa näillä yksinkertaisilla sanoilla: “Minun Herrani ja Jumalani!” [Joh. 20:28.] – –

Ajattelen nyt kahta vastakkaista tapausta. Rakas ystäväni sai yhden noista kohtalokkaista viesteistä: “Meidän on valitettavasti ilmoitettava teille, että teidän poikanne on kaatunut taistelussa.” Menin hänen kotiinsa ja näin järkyttyneen perheen, jolla oli kaikkea, mitä rahalla saattoi saada – rikkautta, hyvä asema, kaikkea sitä, mitä maailmassa kunnioitetaan, mutta siinä he olivat, heidän toivonsa ja unelmansa pirstaleina, yrittäen tarttua johonkin, jota he eivät elämässään olleet kyenneet saavuttamaan, eivätkä sen jälkeenkään näyttäneet saavuttavan. Sitä lohdutusta, jonka he olisivat voineet saada, ei tullut.

Vertaan sitä tapahtumaan noin puoli vuotta sitten kirkon ylläpitämässä sairaalassa, jossa olin läsnä, kun yksi rakkaista, uskollisista lähetysjohtajistamme teki pikkuhiljaa kuolemaa. Hänen tuskansa olivat valtavat, mutta hänen sydämessään oli ilo, koska hän tiesi, että kärsimyksen kautta ihmiset usein oppivat kuuliaisuutta ja saavat oikeuden suhteeseen Hänen kanssaan, joka kärsi enemmän kuin kukaan meistä voi koskaan kärsiä. Hänkin tunsi ylösnousseen Herran voiman.

Tänä päivänä meidän tulisi kysyä itseltämme samoin, vastauksena siihen, mitä Mestari kysyi aikalaisiltaan. “Mitä te ajattelette Messiaasta?” Meidän tulisi kysyä: “Mitä me ajattelemme Kristuksesta?” ja tehdä se vielä vähän henkilökohtaisemmaksi ja kysyä: “Mitä minä ajattelen Kristuksesta?” Pidänkö Häntä sieluni Lunastajana? Pidänkö Häntä epäilyksettä sinä persoonana, joka ilmestyi profeetta Joseph Smithille? Uskonko, että Hän perusti tämän kirkon maan päälle? Pidänkö Häntä tämän maailman Vapahtajana? Olenko kuuliainen liitoilleni, jotka kasteen vesissä tarkoittivat ymmärtääkseni sitä, että olisin Hänen todistajanaan aina kaikessa ja kaikkialla, missä olisinkin, kuolemaankin saakka?⁷

Herra siunaa meitä sen mukaan, kuinka pidämme Hänen käskynsä. Nefi – – sanoi:

“Sillä me ahkeroitsemme uutterasti kirjoitustyössä saadaksemme lapsemme, ja myös veljemme, uskomaan Kristukseen ja sovitetuiksi Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että me vain armosta pelastumme parhaammekin tehtyämme” (2. Ne. 25:23).

Herran veri, Hänen sovituksensa, pelastaa meidät, mutta vain kun olemme tehneet kaiken voitavamme pelastaaksemme itsemme pitämällä Hänen käskynsä. Kaikki evankeliumin periaatteet ovat lupauksen periaatteita, joiden kautta kaikkivaltiaan suunnitelmat avautuvat meille.⁸

“Jokaisen on tehtävä kaikkensa pelastuakseen synnistä, sillä silloin hän voi vaatia osallisuutta Israelin Pyhän lunastustyön siunauksiin, niin että kaikki ihmiset pelastuisivat kuuliaisuudessa evankeliumin laeille ja toimituksille.

Jeesus ei sovittanut vain Aadamin rikkomuksia, vaan koko ihmiskunnan synnit. Mutta lunastus henkilökohtaisista synneistä riippuu ihmisen omista ponnisteluista, koska jokainen tuomitaan tekojensa mukaan.

Pyhien kirjoitusten nojalla on selvää, että vaikka kaikki nousevat ylös, vain ne, jotka ovat kuuliaiset Kristukselle, saavat iankaikkisen pelastuksen suuremmat siunaukset. Puhuessaan Jeesuksesta Paavali selitti heprealaisille, että Hän tuli ‘iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset’ (Hepr. 5:9). – –

Nöyrä rukoukseni on, että ihmiset kaikkialla ymmärtäisivät täydellisemmin koko ihmiskunnan Vapahtajan sovituksen merkityksen, Hänen, joka on antanut meille pelastussuunnitelman, joka johdattaa meidät iankaikkiseen elämään, sinne, missä Jumala ja Kristus asuvat.”⁹

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Kuinka vastaisitte kysymykseen: “Mitä te ajattelette Messiaasta?”
Miksi Vapahtajan sanotaan olevan “maailman perustamisesta asti teurastettuna ollut Karitsa”? (ks. Ilm. 13:8, engl. raamatunkäännös).
Millä tavoin lankeemus oli sekä siunaus että koettelemus Aadamille ja Eevalle? Millä tavoin se on myös meille sekä ilon että surun aihe?
Minkälaista tietoa ja ymmärtämystä voi saada ainoastaan kestämällä kuolevaisuuden koettelemukset ja taistelut?
Mitä on hengellinen kuolema? Kuinka hengellinen kuolema voitetaan?
Mitkä sovituksen siunaukset tulevat koko ihmiskunnan osaksi ilmaisena lahjana? Mitä meidän itse kunkin on tehtävä saadaksemme kaikki sovituksen siunaukset?
Mitä presidentti Leen kaksi kertomusta kuoleman kohdanneista ihmisistä opettavat siitä, kuinka tärkeätä on usko Jeesukseen Kristukseen?
Mitkä oman elämänne kokemukset ovat vahvistaneet teidän todistustanne Vapahtajan sovituksesta?
Kuinka sovitus “johdattaa meidät iankaikkiseen elämään, sinne, missä Jumala ja Kristus asuvat”?