Luku 13

Evankeliumin opettaminen kodissa

Kuinka vanhemmat voivat tehdä kodistaan pyhäkön ja paikan, jossa valmistaudutaan iankaikkiseen elämään?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee on sanonut evankeliumin opettamisen tärkeydestä kotona:

“Kun luemme varhaisten profeettojen kirjoituksia, huomaamme taustalla olevan pahuuden, joka aiheutti jumalattomuuden, joka sai Jumalan, ihmiskunnan luojan, itkemään. Ilmoituksessaan uskolliselle profeetalleen Eenokille Jumala julisti, että Hänen lastensa jäännös oli rakkaudetonta ja että he vihasivat omaa vertansa, millä tarkoitetaan todennäköisimmin heidän lapsiaan.

Vastatessaan Eenokin kysymykseen, miksi Hän itki, Jumala sanoi: ‘– – kaikkien kätteni tekojen keskellä ei missään ole ollut niin suurta jumalattomuutta kuin veljiesi joukossa.’

Sen jälkeen Hän lisäsi: ‘ – – katso, heidän syntiensä pitää lankeaman heidän isiensä pään päälle. – – ’ (KH Moos. 7:36–37.) Ilmeisesti tuon sukupolven vanhemmat olivat tehneet suuren synnin jättäessään noudattamatta käskyä, joka on annettu kaikille vanhemmille Aadamin ajoista meidän aikaamme asti. He olivat jättäneet opettamatta lapsilleen pelastuksen oppeja.

“Herra on varoittanut meitä, että kuten Nooan aikoina, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksessa. Jumala suokoon, että tämä kansa kuulee profeettajohtajiensa kutsun ja opettaa lapsiaan kuten Herra on käskenyt ja säästyy kaikkivaltiaan Jumalan kurittavalta kädeltä.”¹

Tässä luvussa käsitellään vanhempien suurta velvollisuutta opettaa lapsilleen evankeliumia ja valmistaa heitä elämään vanhurskaasti.

Harold B. Leen opetuksia

Miksi koti on kaikkein tärkein paikka opettaa evankeliumia?

Kotiemme ei pidä olla vain pyhäkköjä vaan myös valmistautu-mispaikkoja, josta nuoremme voivat lähteä luottavaisina levottomaan maailmaan. Tiedämme kaikki, että kaikki kotona opittu kestää ihmeellisesti; se mitä nähdään ja koetaan kotona, joko auttaa tai haittaa nuoriamme tulevina vuosina. Kotimme voisivat olla mallina koko ihmiskunnalle, mutta meidän on otettava kirkon johtajien neuvot paljon vakavammin kuin olemme tehneet tähän asti. Tämä on aina ollut erityinen haaste, mutta nyt se on sitä yhä enemmän, kun aikamme kodit ovat yleisesti hajoamassa. Lapset voivat “tuntea ja nähdä” evankeliumin toimivan kotona. He voivat itse nähdä sen oikeuden ja voiman; he voivat nähdä, kuinka se vastaa yksilön tarpeisiin.²

Yhä uudestaan on toistettu sanoja, että koti on vanhurskaan elämän perusta. – – Sekä ilmoitukset Jumalalta että ihmisten oppineisuus kertovat meille, kuinka tärkeä koti on yksilön koko elämänkokemuksen muokkaajana.³

“On käymässä yhä selvemmäksi, että koti ja perhe ovat kirkon tulevaisuuden avain. Rakkautta vaille jäänyt lapsi, lapsi joka ei ole tuntenut kuria, työtä tai vastuuta, antautuu useasti saatanallisiin onnen korvikkeisiin – huumausaineisiin, sukupuolikokeiluihin ja henkiseen tai ulkonaiseen kapinointiin. – –

Ei ole kotia parempaa paikkaa, missä voisi opettaa ja saada opetusta avioliitosta, rakkaudesta ja sukupuoliasioista siinä asianmukaisessa suhteessa, missä ne liittyvät pyhitettyyn temppeliavioliittoon. Ei ole parempaa paikkaa selvitellä nuortemme epäilyksiä kuin se, missä vallitsee rakkaus – ja se paikka on koti. Rakkaus voi kannustaa nuoremme kuuntelemaan niitä, joihin he tietävät voivansa luottaa. – –

Voiko lapsi oppia rakastamaan lähimmäistään, ellei hän ole itse kokenut rakkautta? Voiko nuori, johon ei milloinkaan ole luotettu, oppia luottamaan? Voiko poika, joka ei ole koskaan tuntenut työteliäisyyttä tai vastuullisuutta, tajuta, miten näitä elintärkeitä ominaisuuksia tarvitaan pitämään koko yhteiskuntamme koossa? Voiko tyttö, joka ei ole ollut mukana rehellisissä, vilpittömissä keskusteluissa evankeliumin periaatteista kotonaan, pitää puolensa maailman arvostelua ja hänen uskontoonsa kohdistuvia älyllisiä hyökkäyksiä vastaan? – – Jollei koe jotakin evankeliumin periaatetta käytännössä, on paljon vaikeampaa uskoa kyseiseen periaatteeseen.

Aikana, joka – kuten meille on ilmoitettu – on muistuttava paljolti Nooan päiviä, meidän on autettava nuoriamme, jotta he oppivat tekemään oikeita valintoja, saamaan lisää oikeata itsekunnioitusta, erityisesti silloin kun he voivat olla kotinsa välittömässä vaikutuspiirissä, missä perherakkaus voi tehdä parannuksenteon sekä mahdolliseksi että tulokselliseksi. Nuortemme ympäristö kodin ja kirkon ulkopuolella on useasti joko tyhjä, mitä arvoihin tulee, tai sisältää ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa evankeliumin periaatteiden kanssa.”⁴

Vanhemmille kodeissa sekä kirkolle on annettu suuri velvollisuus opettaa evankeliumin totuuksia niin, että jokaiselle sielulle tarjotaan ankkuri. Ilman sellaista ankkuria ihminen olisi “kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne”, jota kaikenlaiset opin tuulet ajaisivat sekoittaen hänen ajatuksensa siitä, mikä on väärin Jumalan silmissä [ks. Ef. 4:14; Jaak. 1:6]. Meidän tulisi olla parhaiten koulutettu kansa maailmassa, jos kuulemme Herran käskyjä.

Jos näin nuoriamme vahvistetaan, he eivät häiriinny uskossaan joutuessaan tekemisiin väärien opetusten kanssa, jotka ovat evankeliumin totuuksien vastaisia. Heidät on varustettu panettelun ja tekopyhyyden myrkkynuolia vastaan.

Nuoret miehet – –, joiden ajatuksia ohjataan “perimmäisellä” totuudella, eivät sorru heikkona hetkenään kiusauksiin, mikä olisi moraalinen tuho koko heidän loppuelämänsä ajan. – –

Nuoret avioliittoa suunnittelevat rakastavaiset, joita ohjaavat evankeliumin totuuden ilmaisevat ajatukset, pyhittäisivät itsensä pitämällä lain selestisestä avioliitosta saavuttaakseen iankaikkisen onnen.⁵

Herra sanoi, ettei Saatanalle annettu valtaa kiusata pieniä lapsia, “ennen kuin he alkavat tulla vastuullisiksi minun edessäni” (LK 29:47). Sen jälkeen seuraavat nämä erittäin tärkeät sanat: “Että heidän isiensä kädestä suuria vaadittaisiin” (LK 29:48). Sillä tarkoitetaan vanhempia. Miksei Herra salli Saatanan kiusata pientä lasta ennen kuin hän tulee vastuulliseen ikään? Antaakseen vanhemmille kultaisen tilaisuuden istuttaa pienten lasten sydämeen nuo elintärkeät asiat, jotka heillä täytyy olla ennen kuin he tulevat vastuullisiksi – muutoin se voi olla myöhäistä.⁶

Me isät, opettajat, äidit, meillä on suuri [tehtävä] ihmisten sielujen rakentamisessa. On totta, että Saatana ei voi kiusata pieniä lapsia ennen kuin he tulevat vastuulliseen ikään, mutta Saatana tekee kaikki temput yrittäen saada ne meistä, joille on uskottu heidän hoivaamisensa ja kasvatuksensa, välinpitämättömiksi ja huolimattomiksi, jotta lapsissa voisi kehittyä niitä taipumuksia, jotka johdattavat heidät poispäin ja jotka [tekevät heidät] kykenemättömiksi niihin suuriin velvollisuuksiin, joita Saatanan kanssa kilpaileminen vaatii, eivätkä suojele heitä vastuullisen iän koittaessa.⁷

Meidän on saatava jokainen isä vakuuttuneeksi siitä, että häntä pidetään vastuussa perheensä iankaikkisesta hyvinvoinnista. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on tultava kirkkoon yhdessä perheensä kanssa; tämä tarkoittaa sitä, että hän tulee yhdessä perheensä kanssa sakramenttikokoukseen; tämä tarkoittaa sitä, että hän pitää perheillan, jotta perhe säilyisi koskemattomana; se tarkoittaa sitä, että hän valmistautuu viemään perheen temppeliin, jotta siellä voitaisiin rakentaa ne portaat, jotka johtavat iankaikkisen perheen kotiin.⁸

Voi, te äidit, te isät, pyydän hartaasti, että ymmärrätte jälleen täydellisen velvollisuutenne noita rakkaita sieluja kohtaan. Ellette te valmista heitä tulevaa päivää varten, niin kuka sen sitten tekee? Silloin kun Herran päivä tulee kuin varas, oletteko valmistaneet heitä seisomaan Hänen edessään? Kun he ovat ulkona taistelukentällä, kun he ovat vaarassa ja kohtaavat kiusauksia, ulottuuko äidillinen rakkautenne tuhansien kilometrien päähän ja pitää poikanne tai tyttärenne uskollisena?⁹

Mitä evankeliumin periaatteita meidän pitäisi opettaa lapsille?

Profeetta Enos kirjoitti isänsä opetuksista. Hän sanoi: “Minä, Enos, tiesin isäni oikeudenmukaiseksi mieheksi, sillä hän opetti minulle – – sekä kasvatti minua Herran nuhteessa – ja kiitetty olkoon siitä minun Jumalani nimi” (Enos 1). Olen miettinyt noita sanoja: “Isäni – – kasvatti minua Herran nuhteessa.” Mitä se tarkoittaa? Herran nuhteella tarkoitetaan tässä moraalista koulutusta ja kuria. “Isäni opetti minua ja koulutti minua moraalisissa asioissa.” Mitä nuhteella tarkoitetaan? Sillä tarkoitetaan hellävaraista tai ystävällistä moittimista, varoittamista tai muistuttamista. Siunattu olkoon Jumalan nimi sellaisesta isästä ja äidistä, jotka opettavat Herran nuhteessa!¹⁰

Herra itse on puhunut suoraan tästä nuorten valmistamisesta ja suojelemisesta vaarallisilta ansoilta, jotka tuhoaisivat heidät. Hän on esittänyt maan kodeille vakavan kehotuksen. Hänen sanansa kuuluvat:

“Ja vielä, sikäli kuin vanhemmat, joilla on lapsia Siionissa tai jossakin sen järjestetyssä vaarnassa, eivät opeta heitä ymmärtämään oppia parannuksesta, uskosta Kristukseen, elävän Jumalan Poikaan, sekä oppia kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta kätten päällepanon kautta kahdeksan vuoden iässä, niin synti on oleva vanhempien pään päällä. – –

Ja he opettakoot myös lapsiaan rukoilemaan ja vaeltamaan nuhteettomasti Herran edessä.” [LK 68:25, 28.]¹¹

Voimallisin ase, mitä meillä on nykymaailman pahuutta vastaan, esiintyipä se missä muodossa tahansa, on horjumaton todistus Herrasta ja Vapahtajasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Opettakaa pieniä lapsianne heidän vielä istuessaan polvellanne, niin heistä kasvaa rohkeita ihmisiä. He ehkä eksyvät, mutta teidän rakkautenne ja uskonne tuo heidät takaisin.¹²

Vanhempien tulisi muistaa tehdä työnsä kaikessa uskollisuudessa huolehtiakseen siitä, ettei heidän joukossaan ole laiskureita, etteivät lapset kasva jumalattomuudessa, vaan heitä opetetaan etsimään vakavasti iankaikkisuuden rikkauksia ja etteivät heidän silmänsä ole täynnä ahneutta (ks. LK 68:30–31). Se on isän ja äidin velvollisuus. Herra antaa vanhemmille päävelvollisuuden opettaa perhettä.¹³

Jokaiselle lapselle on opetettava, että hän on jumalallisten vanhempien jälkeläinen ja että jokaisen lapsen tehtävänä on oppia käyttäytymään Jumalan poikana tai tyttärenä niin, että hän voisi hädän hetkellä rukoilla ja olla oikeutettu saamaan uskolliselle lapselle tulevat suosionosoitukset.

Jokaiselle lapselle on opetettava, että hänen ruumiinsa on Jumalan temppeli ja että joka turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet [ks. 1. Kor. 3:16–17].

Jokaisen lapsen on opittava, että täydellisyyteen riittävä usko voidaan kehittää vain uhrauksen kautta ja että ellei hän opi uhraamaan omia halujaan ja lihallisia himojaan kuuliaisena evankeliumin laeille, hän ei voi pyhittyä eikä tulla pyhäksi Herran edessä.

Jokaiselle lapselle on opetettava kunnioitusta pyhien asioiden vertauskuvia kohtaan ja kunnioitusta auktoriteetteja kohtaan kotona, kirkossa ja yhteiskunnassa.

Jokaista lasta on opetettava kunnolla käyttämään käsiään ja päätään ja ymmärtämään, että voimakkaat tunteet ovat Jumalan antamia ja että ne palvelevat jumalallisia tarkoituksia, jos ne pidetään kurissa.

Jokaista lasta on opetettava käyttämään vapaa-aikaansa hyvin ja ymmärtämään, että leikin tarkoitus ei ole leikki sinänsä, vaan se on harjoittelua siihen rooliin, joka hänellä on aikuisena.

Jokaiselle lapselle on annettava tarpeeksi kokemusta, jotta hän oppisi, että epäitsekäs palveleminen saa aikaan iloa ja että palkatta tehdystä työstä seuraa suurin onni.¹⁴

Lastemme pitäisi kuulla omassa kodissaan vanhempiensa todistukset. Kuinka viisas onkaan isä tai isoisä, joka etsii tilaisuuksia esittää oma todistuksensa kullekin lapsistaan henkilökohtaisesti!¹⁵

Kuinka perheillat voivat auttaa vanhempia täyttämään evankeliumin opettamisen velvollisuudet?

Ohjelmassa, jota kutsumme perheiltaohjelmaksi, on painotettu enemmän sitä, että vanhempien tulee opettaa lapsiaan kotona. Tämä ei ollut uutta. – – Viimeisessä presidentti Brigham Youngin ja hänen neuvonantajiensa kirkolle kirjoittamassa kirjeessä kehotettiin vanhempia kokoamaan lapsensa yhteen ja opettamaan heille säännöllisesti evankeliumia kotona. Siten perheiltaa on kannustettu pitämään siitä alkaen kun kirkko perustettiin tässä armotaloudessa.¹⁶

Jos laiminlyömme perhettämme tässä elämässä jättämällä perheillat pitämättä emmekä hoida velvollisuuksiamme täällä, niin miltä taivaassa tuntuisi, jos me oman laiminlyöntimme vuoksi menettäisimme jonkun rakkaamme? Taivas ei olisi taivas, ennen kuin olemme tehneet kaikkemme pelastaaksemme ne, jotka Herra on lähettänyt sukuumme.– – Siitä syystä teidän isien ja äitien sydänten on heti käännyttävä lastenne puoleen, jos teillä on todellinen Elian henki. Älkää luulko, että tämä koskee vain niitä, jotka ovat verhon tuolla puolen. Kääntäkää sydämenne lastenne puoleen ja opettakaa lapsianne, mutta teidän on tehtävä se silloin, kun he ovat riittävän nuoria opetettaviksi oikealla tavalla. Jos teillä on tapana lyödä laimin perheiltojanne, te lyötte samalla laimin Elian tehtävän alkamisen yhtä varmasti kuin jos löisitte laimin sukututkimus työnne.¹⁷

Teemmekö me jatkuvasti työtä omassa kotipiirissämme lastemme ja lastenlastemme kanssa? Yritämmekö etsiä omia lampaitamme, jotka ovat vaarassa eksyä paimenesta tai laumasta? Opetammeko perhettämme perheillassa? Pidämmekö perheiltoja vai sanommeko: “No, nuo oppiaiheet eivät kuulu meille, koska olemme äidin kanssa kahdestaan, ja se on vain niitä varten, joilla on pieniä lapsia”?¹⁸

Kysynpä teiltä jotakin. Jos tietäisitte, että teillä olisi parantumaton sairaus ja että teillä olisi rajoitetusti aikaa maan päällä ja teidän perheenne, jossa on pieniä lapsia, olisi riippuvainen neuvoistanne, ohjauksestanne ja johtajuudestanne, niin mitä tekisitte valmistaaksenne heitä poismenoonne? Oletteko koskaan pysähtyneet kysymään itseltänne tuota vakavaa kysymystä?

Saanen lukea teille – erään [äidin] kirjeestä: “Kun liityin kirkkoon, minulla oli tapana miettiä, millaisen kodin haluaisin saada jonakin päivänä. Suuntasin ajatukseni kauneimpaan, tyydyttävimpään tilanteeseen, mitä saatoin kuvitella. Mieheni ja minä teemme tuosta kuvitelmasta totta kootessamme lapsemme yhteen ja opettaessamme heille evankeliumia. – – Asia, joka on sekä yllättänyt että ihastuttanut meitä, on se, että lapsemme ovat poikkeuksetta oppineet rakastamaan perheiltojamme. – – Olen alkanut ymmärtää yhä paremmin, kuinka nopeasti lapsemme kasvavat ja kuinka lyhyt aika meillä vanhemmilla on opettaa heitä. – –

Sairastuin vakavasti viime syksynä. Toivon, etten vaikuta turhamaiselta, mutta ensimmäisen kerran tajusin, kuinka tärkeä olin omille lapsilleni. – – Kun makasin kykenemättömänä huolehtimaan mistään heidän tarpeistaan, tietäen, että ellei taivaallinen Isäni puuttuisi asiaan, minun vaikutukseni heihin päättyisi tässä elämässä, niin kuinka kallisarvoisilta tuntuivatkaan tunnit edessä olevina viikkoina, kuukausina ja vuosina.

Päätin silloin monia asioita siitä, kuinka käyttäisin tuon ajan, jos se suotaisiin minulle. Yksi oli se, että loisin palan taivasta maan päälle käyttämällä joka ilta aikaa lukien lapsille ja keskustellen heidän kanssaan. – – Muitten heitä kiinnostavien asioiden ohella olen lukenut suurimman osan Mormonin Kirjan kertomuksista lapsille. – – Minulla ei ole epäilystäkään sen merkityksestä heille, kun kuulen kahdeksanvuotiaani kiittävän rukouksessaan profeetoista, jotka säilyttivät nuo aikakirjat, tai kun viisivuotias poikani on kiitollinen siitä, että Nefi pääsi turvaan autiomaahan uskollisten kanssa kun Laaman ja Lemuel yrittivät tappaa hänet. Meidän kokemuksemme on ollut, että aina kun meillä on tilaisuus auttaa lapsiamme syventämään rakkauttaan ja ymmärtämystään evankeliumia ja heidät luonutta Isää kohtaan, myös meidän rakkautemme toisiamme kohtaan lisääntyy ja se vaikuttaa perheemme yhteenkuuluvuuteen mitä suurimmassa määrin. Tästä syystä viikoittainen perheiltä on äärimmäisen tärkeä meille.”¹⁹

Rukoilen, että sanotte kodeissanne muinaisen Joosuan tavoin: “Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa” (Joos. 24:15). Opettakaa perheitänne perheillassa, opettakaa perheenne jäseniä pitämään Jumalan käskyt, sillä niissä on ainoa turvamme näinä aikoina. Jos he tekevät näin, kaikkivaltiaan voima laskeutuu heidän yllensä kuin kaste taivaasta ja heillä on oleva Pyhä Henki.²⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi koti on äärimmäisen tärkeä muokattaessa lastemme “koko elämänkokemusta”? Miksi vanhempien on tehtävä evankeliumin opettamisesta lapsilleen ensiarvoisen tärkeä asia siitä lähtien kun lapset ovat pieniä?
Kuinka voimme tehdä kodeistamme pyhäkköjä suojaksi maailman jumalattomuutta ja ongelmia vastaan?
Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsilleen periaatteita Opin ja Liittojen Kirjan kohdasta 68:25–28? Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsilleen että “epäitsekäs palveleminen saa aikaan iloa”?
Miksi lasten on tärkeätä kuulla vanhempiensa todistavan evankeliumin periaatteista?
Millä tavoin Elian tehtävä liittyy vanhempiin, jotka kasvattavat lapsiaan?
Miksi on tärkeätä pitää säännöllisesti perheiltoja? Kuinka olette kyenneet tekemään perheilloistanne onnistuneita?