Luku 22

Rauha sielullesi

Miksi vastoinkäymiset ovat välttämättömiä Herran iankaikkisten tarkoitusten täyttämiseksi?

Johdanto

Harold B. Lee on sanonut: “Kaikkia maan päällä eläviä koetellaan vastoinkäymisten viimalla.”¹ Vastoinkäymiset eivät olleet vieraita Harold B. Leelle, joka menetti vaimonsa Fern Tanner Leen ja tyttärensä Maurine Lee Wilkinsin 1960-luvulla. Hänellä oli myös vakavia terveysongelmia vuosina, jolloin hän palveli johtavana auktoriteettina. Hän tunnusti yleiskonferenssissa vuonna 1967: “Minun on täytynyt taipua joihinkin koettelemuksiin, joihinkin vakaviin koettelemuksiin Herran edessä, ilmeisesti siksi, että voisin todistaa olevani halukas alistumaan kaikkeen siihen, minkä Herra kokee minut soveliaaksi kohtaamaan, aivan kuin pieni lapsi alistuu isänsä edessä.” [Ks. Moosia 3:19.]²

Mutta presidentti Lee tarjosi lohdutusta ahdistuksen kohdatessa: “Se, joka odottaa luottavaisena iankaikkista palkintoaan pyrkimyksistään kuolevaisuudessa, saa jatkuvasti tukea pahimmissa koettelemuksissaan. Kun hän pettyy rakkaudessa, hän ei tee itsemurhaa. Kun hänen rakastettunsa kuolevat, hän ei vaivu epätoivoon; kun hän häviää tavoitellun kilpailun, hän ei horju; kun sota ja tuho karkottavat hänen tulevaisuutensa, hän ei vaivu epätoivoon. Hän elää tämän maailman yläpuolella eikä koskaan menetä näkyvistään pelastuksensa päämäärää.”³

“Tie [korotukseen] on kivinen ja jyrkkä. Monet kompastuvat ja kaatuvat eivätkä lannistuneina nouse ylös uudelleen. Pahuuden voimat pimentävät polun monilla hämärillä pelotteilla yrittäen usein saada meidät poikkeamaan väärille poluille. Mutta koko tämän matkan ajan”, presidentti Lee vakuutteli, “vallitsee rauhoittava varmuus siitä, että jos valitsemme oikein, tulemme menestymään, ja sen saavuttaminen tulee muokkaamaan ja tekemään ja luomaan meistä sellaisen ihmisen, joka on kelvollinen tulemaan hyväksytyksi Jumalan edessä. Voisiko olla suurempaa menestystä kuin se, että saa kaiken, mitä Jumalalla on?”⁴

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka vastoinkäymiset auttavat meitä tulemaan enemmän Jumalan kaltaisiksi?

Luulenpa, että kärsimyksen kautta koemme jalostavan tapahtumasarjan, jota emme voi kokea millään muulla tavoin kuin kärsimällä. – – Tulemme lähemmäksi Häntä, joka antoi henkensä, että ihminen voisi olla. Tunnemme yhteyttä, jonka kaltaista emme ole koskaan aiemmin tunteneet. – – Hän kärsi enemmän kuin voimme kuvitellakaan. Mutta siinä määrin kuin olemme kärsineet, sillä tuntuu jollakin tavalla olevan sellainen vaikutus, että se lähentää meitä Jumalaan, auttaa puhdistamaan sielumme ja auttaa pesemään pois asiat, jotka eivät ole otollisia Herran silmissä.⁵

Jesaja on sanonut: “Mutta olethan sinä, Herra, meidän Isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.” (Jes. 64:7.)

Olen lukenut tuon jakeen monta kertaa, mutta en koskaan ymmärtänyt sen täyttä merkitystä ennen kuin olin muutamia vuosia sitten Telacapassa Meksikossa, missä ihmiset valavat savesta erilaisia saviastioita. Näin heidän ottavan savea, joka oli sekoitettu karkein, primitiivisin menetelmin savenvalajan kahlatessa mudassa sekoittaakseen sen kunnolla. Sen jälkeen se laitettiin savenvalajan pyörään ja savenvalaja alkoi muovata monimutkaisia saviastioita, jotka hän veisi torille myytäväksi. Katsellessamme näimme silloin tällöin, kuinka jonkun sekoitusvirheen vuoksi oli tärkeätä hajottaa koko savikimpale ja heittää se takaisin sekoitettavaksi, ja joskus tapahtumasarja oli toistettava moneen kertaan ennen kuin savi oli kunnolla sekoittunut.

Kun ajattelin sitä, aloin nähdä tämän pyhien kirjoitusten kohdan merkityksen. Niin, meitäkin on koeteltava ja testattava köyhyydellä, sairaudella, rakkaittemme kuolemalla, kiusauksella, joskus oletetun ystävän petoksella, yltäkylläisyydellä ja rikkauksilla, helppoudella ja ylellisyydellä, väärillä kasvatuksellisilla ajatuksilla ja maailman imartelulla. Eräs isä, joka selitti pojalleen tätä asiaa, sanoi:

“Ja jotta hänen ihmiseen liittyvät iankaikkiset aivoituksensa toteutuisivat hänen luotuaan meidän ensimmäiset vanhempamme ja maan eläimet ja taivaan linnut ja vihdoin kaiken, mitä luotu on, täytyy olla olemassa vastakohtaisuutta; ja niin on kielletty hedelmä vastakohtana elämän puulle; toinen on makea ja toinen on karvas.” [2. Ne. 2:15.]

Profeetta Joseph Smith sanoi tästä jalostavasta tapahtumasarjasta puhuessaan, että hän oli ikään kuin suuri rosoinen kivi, joka vierii alas korkealta vuorelta; ja ainoa hionta, jota hän sai, oli se, kun jokin särmä hankautui pois joutuessaan kosketuksiin jonkin kanssa, lohkaisten särmän sieltä toisen täältä. Mutta, hän sanoi “Niin minusta tulee – – hiottu nuoli kaikkivaltiaan viineen.” [History of the Church, osa 5, s. 401; ks. myös Profeetta Joseph Smithin opetuksia, 1985, s. 302.]

Meitä täytyy siis jalostaa; meitä on koeteltava osoittaaksemme sen vahvuuden ja voiman, joka meissä on.⁶

Jumalan sanan opettaman uskon opastuksella näemme elämän suurenmoisena sielun kouluttamisen tapahtumasarjana. Rakastavan Isän aina tarkkaavaisten silmien alla opimme “kärsimyksistä”, saamme voimaa voittamalla esteitä ja saamme varman voiton pelosta vaarallisissa tilanteissa [ks. Hepr. 5:8]. Uskon kautta, kuten Jumalan sanassa opetetaan, me ymmärrämme, että kaikki, mikä kuuluu Jeesuksen ylevään mittapuuhun – “Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48) – on meidän hyväksemme ja meidän iankaikkiseksi parhaaksemme, vaikka tuohon muokkaamiseen voikin kuulua kaikkitietävän Jumalan vakavaa nuhtelua, sillä “Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa.” (Hepr. 12:6.)

Näin koulutettuna ja harjaannutettuna kilpailuun pimeyden voimien ja hengellisen pahuuden kanssa me voimme olla “kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyä mutta emme tuhottuja”. (2. Kor. 4:8–9.)⁷

Ihminen, jolla on todistus elämän tarkoituksesta, näkee elämän esteet ja koettelemukset mahdollisuuksina saada tarvittavaa kokemusta iankaikkisuuden työtä varten. – –

Jos sellainen henkilö joutuu kasvokkain kuoleman kanssa, hän ei pelkää, jos hänellä on jalkineinaan “alttius julistaa rauhan evankeliumia” [Ef. 6:15], ja niillä, jotka menettävät rakkaimpansa, on sotapäällikkö Moronin usko, joka julisti: “Sillä Herra sallii vanhurskaan tulla surmatuksi, jotta hänen oikeudenmukaisuutensa ja tuomionsa kohtaisi jumalattoman; sen tähden teidän ei tarvitse luulla, että vanhurskaat ovat joutuneet kadotukseen sen tähden, että he ovat saaneet surmansa; vaan katso, he pääsevät Herran Jumalansa lepoon.” (Al. 60:13.)⁸

Kuunnelkaa Mestarin opetusta ihmisten kasvattamisesta – “Jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän” (ks. Joh. 15:2). – –

Harvoin, jos koskaan, on olemassa todella suurta sielua, jota ei olisi koeteltu ja testattu kyynelien ja vastoinkäymisten kautta – aivan kuin mestaripuutarhurin käden karsimana. Veistä ja vesuria käyttämällä oksa muotoillaan ja muovataan Jumalan kaikkivoivan suunnitelman mukaiseksi, jotta se saavuttaisi täyden hedelmällisyyden.

Kaikkien teidän on kestettävä koettelemuksia ja vaikeuksia, sydänsuruja ja vastuksia. Kun olette murheissanne ja epätoivoisia ja muistatte tämän, saatte lohdun, jos opitte tämän asian: “Jota Herra rakastaa, sita hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa” (Hepr. 12:6). Ja edelleen: “Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua – jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan” (Sananl. 3:11–12).⁹

Profeetta Joseph [Smith] – – oli huolissaan pyhiä kohdanneesta hävityksestä, ja kuten muistatte, hän huudahti keskellä huoliaan: “Oi Jumala, kuinka kauan on silmäsi katsova ja korvasi kuuleva pyhien säälittäviä huutoja ennen kuin kostat heidän kärsimänsä vääryydet heidän vihollisilleen?” [Ks. LK 121:1–6.] Oli ikään kuin Mestari olisi ottanut pelästyneen lapsen syliinsä ja sanonut:

“Poikani, rauha sielullesi; kärsimyksesi ja ahdistuksesi kestävät vain lyhyen hetken,

ja sitten, jos hyvin kestät, Jumala korottaa sinut korkeuksiin; sinä saat voiton kaikista vihollisistasi.” (LK 121:7, 8.)

Sen jälkeen Hän sanoi vaikuttavan asian:

“Tiedä, poikani, että tämä antaa sinulle kokemusta ja on hyväksesi.” (LK 122:7.)

– – Sen jälkeen Mestari sanoi:

“Ihmisen Poika on astunut alas, kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä häntä suurempi?

Kulje siis edelleen tietäsi – – älä siis pelkää sitä, mitä ihminen voi tehdä, sillä Jumala on oleva kanssasi aina ja iankaikkisesti.” (LK 122:8,9.)

Elämässäni tuli vaihe, jolloin minun oli sovellettava sitä itseeni. Ihmisen Poika kävi kaiken tuon läpi.¹⁰

Meidän täällä olemisemme tarkoitus on selvästi esitetty Herran ilmoituksessa Moosekselle. Hän sanoi: “Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.” [KH Moos. 1:39.] “Iankaikkisen elämän toteuttaminen” tarkoittaa paluuta Isän Jumalan ja Hänen Poikansa luokse elämään iankaikkisesti Heidän luonaan. Hän ei siis sanonut, että Hänen tarkoituksensa olisi, että kaikki Hänen lapsensa eläisivät täällä maan päällä ylellisyydessä, vauraudessa ja helppoudessa ja ettei heillä olisi tuskia tai murheita. Hän ei sanonut niin. Sillä joskus, kuten Jesaja sen esitti, piikkipensaan paikalle voi nousta kaunis myrtti [ks. Jes. 55:13]. – – Se, mikä voi sillä hetkellä näyttää murhenäytelmältä, voi silloin, kun näemme koko kuvan alusta loppuun asti Isämme viisaudella, olla suuri siunaus sen sijaan että se olisi olettamamme murheellinen loppu.¹¹

Kuinka voimme löytää sisäistä voimaa ja rauhaa kohdatessamme ongelmia?

Jokaista maan päällä kulkevaa sielua, teitä ja minua, kaikkia meistä – olimmepa rikkaita tai köyhiä, hyviä tai pahoja, nuoria tai vanhoja – meitä jokaista koetellaan ja testataan vastoinkäymisten myrskyillä, tuulilla, joita vastaan meidän on puolustauduttava. Ja ainoat, jotka eivät epäonnistu, tulevat olemaan niitä, joiden talot on rakennettu kalliolle. Entä mikä on tuo kallio? Se on kuuliaisuuden kallio, kuuliaisuuden Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteita ja opetuksia kohtaan, kuten Mestari opetti.¹²

En pyytele anteeksi – – pyytäessäni teitä tänä aamuna uskomaan kanssani tosi uskonnon perustaviin käsitteisiin – uskoon Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen maailman Vapahtajana ja siihen, että Hänen nimessään on tehty ihmeitä ja niitä tehdään tänä päivänä ja että vain hyväksymällä nämä totuudet täysin te ja minä voimme ankkuroitua pettämättömään kiinnityspaikkaan, kun elämän myrskyt raivoavat ympärillämme.

Pyydän teitä siis nöyrtymään – – ja rukoilevin sydämin uskomaan kaiken sen, mitä pyhät profeetat ovat opettaneet meille evankeliumista pyhistä kirjoituksista alusta asti.¹³

Kaikkein tärkeintä elämässä ei ole se, mitä teille tapahtuu, vaan tärkeää on se, kuinka suhtaudutte siihen. Se on tärkeintä. Muistattehan Mestarin esittämän vertauksen Hänen päättäessään vuorisaarnan. Hän sanoi:

“Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.

Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. – – “ [Matt. 7:24–25.]

Mitä Hän yritti tähdentää? Hän yritti sanoa, että vastoinkäymisten tuulet, tuhon tulvat, vaikeudet, tulevat pieksemään jokaisen ihmisen taloa täällä maan päällä; ja ainoat, jotka eivät sorru – kun suojapenger pettää, kun menetätte rakkaimpanne, mitä tahansa onnettomuutta tapahtuukin – ainoa asia, joka vie meidät läpi kaikkien näiden elämän myrskyjen ja paineiden on se, että olemme rakentaneet kallioperustalle pitämällä Jumalan käskyt. – – Odottakaa kärsivällisesti Herraa vainon ja ankarien vastoinkäymisten aikana. Herra on sanonut:

“Totisesti minä sanon teille, ystäväni: Älkää peljätkö, sydämenne olkoon lohdutettu, iloitkaa aina ja kiittäkää joka tilassa,

odottaen kärsivällisesti Herraa sillä teidän rukouksenne ovat kohonneet Herran Sebaotin korviin ja ne on merkitty muistiin tällä sinetillä ja testamentilla: Herra on vannonut ja säätänyt, että niiden annetaan toteutua.” (LK 98:l–2.)¹⁴

Mitä me voimme sanoa niille, jotka kaipaavat sisäistä rauhaa tyynnyttämään pelkoaan, saadakseen lievennystä särkevälle sydämelle, ymmärtääkseen, nähdäkseen tämän päivän epämiellyttävien koettelemusten tuolle puolen ja nähdäkseen toiveitten ja unelmien täyttymyksen kuolevaisuuden tuolla puolen olevassa maailmassa? – –

Mestari osoitti, mistä lähteestä lopullinen rauha on peräisin, kun Hän sanoi opetuslapsilleen: “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En mina anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. 12:27.)¹⁵

“Pitäkää Jumalan käskyt”, sillä siinä on suunta, joka tuo sen sisäisen rauhan, josta Mestari puhui hyvästellessään opetuslapsensa: “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina; minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33.) Samoin te kaikki voitte keskellä teitä ympäröivää levottomuutta löytää tuon rakastavan Mestarin antaman taivaallisen varmuuden, joka karkottaa kaikki pelot, kun tekin olette Mestarin tavoin voittaneet kaiken maailmallisen.¹⁶

Missä on tämän päivän maailman turva? Turvaa ei voida saavuttaa tankkien ja tykkien ja lentokoneiden ja atomipommien avulla. On vain yksi turvapaikka, ja se on kaikkivaltiaan Jumalan voiman piirissä, jonka Hän antaa niille, jotka pitävät Hänen käskynsä ja kuuntelevat Hänen ääntään, kun Hän puhuu niiden kanavien kautta, jotka Hän on asettanut sitä tehtävää varten. – –

Rauha sielullenne, ei sellaista rauhaa, joka tulee kansanedustuslaitoksen saleista lainsäädännöllä, vaan rauha, joka tulee Mestarin neuvomalla tavalla, voittamalla kaikki, mikä on maailmasta. Jumala auttakoon meitä ymmärtämään sen. Tietäkää, että tiedän varmuudella, vailla minkäänlaista epäilystä, että tämä on Hänen työtään, että Hän johtaa meitä ja johdattaa meitä tänä päivänä, aivan kuten Hän on tehnyt jokaisessa evankeliumin armotaloudessa.¹⁷

Tänä päivänä, kuten on profetoitu, koko maailma tuntuu olevan levottomuuden vallassa ja ihmisten sydämet menehtyvät. Meidän täytyy toivoa elävämme sen sisäisen rauhan turvin, jonka saa soveltamalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumia levottomuuksien ja katastrofien maailmassa. Sydämen menehtyminen voi tulla ihmisten osaksi osittain epätoivon tähden, ja näin tapahtuu merkittävissä määrin silloin, kun ihmisten rakkaus kylmenee. Meidän on tänä päivänä käännyttävä pappeuden voiman puoleen, ja meidän täytyy rakastaa myös niitä, jotka vainoavat meitä, ja meidän on pidettävä mielemme vakaana, kuten apostoli Paavali neuvoi Timoteusta. [Ks. 2. Tim. 1:7.] Jos emme tee niin, meitä pidetään tehottomina. Emme saa tarpeeksi varmuutta. Silloin vastustajan ei tarvitsisi saada meitä rikkomaan käskyjä tai luopumaan. Olisimme jo tuhlanneet voimamme.¹⁸

Eräs atlantalainen liikemies, jonka kanssa olen ollut tekemisissä – – yritti lohduttaa minua musertavassa surussani. Hän sanoi minulle: “Haluan kertoa sinulle jotakin. Olen paljon vanhempi mies kuin sinä olet. Kolmekymmentäneljä vuotta sitten puhelin soi pankissa, jonka johtaja olin. Sain viestin, että vaimoni oli loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa. Sanoin heti: ‘Voi, Jumala ei antaisi rakkaimmalleni tapahtua mitään – hänhän on niin ihana, niin rakastettava, niin kaunis.’ Mutta tunnin sisällä sain jälleen sanan, että hän oli kuollut. Ja silloin sydämeni huusi: ‘Haluan kuolla; en halua elää; haluan kuulla hänen äänensä. Mutta en kuollut, enkä kuullut hänen ääntään. Sen jälkeen istahdin mietiskelemään. Mitä tarkoitusta voi olla sellaisella yksinäisyydellä ja sellaisella murhenäytelmällä, joka vaanii meidän kaikkien polulla? Ja mieleeni tuli ajatus, että se on ankarin koetus, mitä joudut koskaan elämässäsi kestämään. Ja jos selviät siitä, ei ole olemassa mitään koetusta, jota et voisi kestää.”

Kun matkustin kotiin lentokoneessa sinä yönä, tunsin jollakin tavoin rauhaa, ja ensimmäisen kerran aloin kävellä ulos varjoista. Mieleeni tuli, mitä apostoli Paavali sanoi Mestarista: “Vaikka Hän oli Poika” – tarkoittaen Jumalan Poikaa – hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia” (Hepr. 5:8–9). Jos ajattelette sitä, niin luulenpa, että eron, yksinäisyyden, epätoivon jalostavan, tapahtumasarjan kautta tulee jotakin sellaista, jonka on tapahduttava ennen kuin olemme valmiit kohtaamaan joitakin muita elämän koetuksia.¹⁹

Meidät on kutsuttu suorittamaan vaikeita tehtäviä vaikeana aikana, mutta se voi olla kullekin meistä suuren seikkailun, suurenmoisen oppimisen, suuren sisäisen tyydytyksen aikaa. Sodan, kaupungistumisen, opin laimentamisen ja kotimaan rappeutumisen yhdentyvistä haasteista saamme kokea nykyaikaisen vastineen tasankojen ylittämiselle, väärinymmärrysten kestämiselle, valtakunnan perustamiselle kaikkialle maailmaan vastoinkäymisten keskellä. Rukoilen, että voimme tehdä osamme matkan aikana ja olla mukana ja johtaa kirkon karavaania, kun se saapuu lopulliseen valittuun paikkaan – Herran kasvojen eteen.²⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mitkä ovat turvan ja rauhan lähteemme vastoinkäymisten aikana? Mikä on vahvistanut teitä ja antanut teille rauhan elämänne koettelemuksissa?
Miksi kaikki – sekä vanhurskaat että jumalattomat – kohtaavat koettelemuksia ja vastoinkäymisiä?
Millä tavoin vastoinkäymiset ovat siunauksena elämässämme? Millä tavoin koettelemukset voivat auttaa meitä tulemaan vahvemmiksi ja olemaan kykenevämpiä palvelemaan Herraa?
Miksi meidän on pantava turvamme taivaallisen Isämme “kaikkivoipaan suunnitelmaan”? Mitä tarkoittaa se, että olemme kuin savea Herran käsissä?
Mitä tarkoitetaan sillä, että odotamme kärsivällisesti Herraa koettelemusten aikana? Mitä olette oppineet tehdessänne niin?
Millä tavoin Jumala antaa meille rauhan, joka tukee meitä vastoinkäymisten aikana?