Luku 19

Varatkaa aikaa olla pyhä

Kuinka voimme pyrkiä ravitsemaan hengellisyyttämme päivittäin?

Johdanto

Presidentti Harold B. Lee opetti usein, kuinka tärkeää on ravita hengellisyyttämme. Hän sanoi, että meidän ruumistamme voi verrata linnakkeeseen, joka täytyy aina pitää hyvin varustettuna, jotta se pysyisi vahvana vihollisen hyökätessä.

“Oman ‘linnakkeemme’ viholliset ovat sekä fyysisiä että hengellisiä”, hän selitti. Niihin voi kuulua “odottamaton suru, perheen häpäiseminen, taloudellinen katastrofi, oletetun ystävän [petollisuus] tai salaiset synnit Jumalan lakeja vastaan.” Kun sellaisia asioita tapahtuu omassa elämässämme, tarvitsemme “lisävarusteita hengellisestä varastostamme. – – Jos olette menettäneet yhteyden kirkkoon huolimattomuuttanne ja uskonne Jumalaan on heikentynyt, jos ette ole ymmärtäneet tutkimisen ja oppimisen kautta tietä anteeksiantamukseen synneistänne, tai jos ette ole saaneet rukouksen ja ymmärryksen kautta varmuutta uhrausten ja tuskan tuomista tulevista palkinnoista, olette katkaisseet yhteyden hengelliseen varastoonne ja sielunne tarvitsema voima on ehtynyt. – – Teidän linnakkeenne on tuomittu Saatanan joukkojen valtaamaksi. Olette silloin kuin järjetön mies, joka rakensi talonsa hiekalle, ja myrskyn tullessa se sortui maan tasalle saakka. [Ks. Matt. 7:24–27.]

“Pyydän hartaasti – – eläkää jokainen päivä siten, että saisitte valon lähteestä riittävästi ravintoa ja voimaa päivittäisiin tarpeisiinne. Varatkaa aikaa olla pyhä joka päivä elämänne aikana.”¹

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka voimme ruokkia hengellisyyttämme?

Jokaisessa teissä asuu henki, joka vastaa täsmälleen täyteen mittaanne kasvanutta fyysistä ruumistanne. Pitääksenne fyysisen ruumiinne kunnossa ja terveenä teidän on nautittava ruokaa ja juomaa säännöllisin väliajoin. Jokaisen solun ruumiissanne täytyy olla yhteydessä hermoon pitääkseen yllä elintärkeitä elintoimintoja. Jos noita hermoyhteyksiä ei huolleta tai jos ei tarjota vaadittua ravintoa, seurauksena on rappeutuminen, pysähtyneisyys, sairaus ja lopulta fyysisen ruumiin kuolema.

Hengellinen ruumiinne tarvitsee ravintoa säännöllisin väliajoin pysyäkseen terveenä ja kunnossa. Maallinen ruoka ei täytä tuota tarvetta. Hengelliset tarpeet täyttävän ravinnon on tultava hengellisistä lähteistä. Iankaikkisen totuuden periaatteet, kuten ne ovat evankeliumissa, ja hengellisten toimintojen kunnollinen harjoittaminen ovat välttämättömiä hengellisyytenne tyydyttämisessä. Hengen elintärkeitä toimintoja pidetään yllä älyllisellä yhteydellä hengellisiin totuuden lähteisiin. Hengellinen sairaus ja kuolema, jolla tarkoitetaan eroa hengellisen valon lähteestä, seuraavat varmasti, jos rikotte yhteyden hengelliseen hermokeskukseen, Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.²

Me kehitymme hengellisesti harjoittelemalla. – – Meidän on harjoitettava hengellisyyttämme – jos haluamme kehittyä täyteen mittaan – samalla huolella, jolla harjoitamme fyysistä ruumistamme. Meidän hengellisyyttämme täytyy harjoittaa päivittäin rukouksin, tekemällä päivittäin hyviä tekoja, jakamalla toisten kanssa. Meidän on ravkittava hengellisyyttämme päivittäin tutkimalla pyhiä kirjoituksia joka päivä, pitämällä [perheillat], käymällä kokouksissa ja nauttimalla sakramentti. Meidän on vältettävä vahingoittavia myrkkyjä, joita saamme rikkoessamme Jumalan käskyä. Se on aivan kuin myrkkyä hengelliselle ruumiillemme. – –

Meillä on hengelliset tarkastuksemme aina kun olemme kasvotusten Jumalan hengellisten lääkärien kanssa – joita ovat piispamme, vaarnanjohtajamme, ja toisinaan johtavat auktoriteetit haastatteluissa, joiden tarkoituksena on aina auttaa meitä valmistautumaan hengelliseen edistymiseen. Joskus näiden haastattelujen perusteella hengellisyydellemme täytyy suorittaa suuria toimenpiteitä.³

Kaikki se, mikä on Jumalan tahdon vastaista, on kuin myrkkyä hengelliselle elämälle, ja sitä tulee karttaa samalla tavoin kuin välttäisitte merkittyjä myrkkypulloja kotinne lääkekaapissa.⁴

Vanhurskas pyrkii kehittämään itseään tietäen, että hänen on joka päivä tarpeen tehdä parannus pahoista teoistaan tai laiminlyönneistään. Hän ei huolehdi niinkään siitä, mitä hän voi saada, vaan siitä, kuinka paljon hän voi antaa muille, tietäen, että vain siten hän voi löytää todellisen onnen. Hän pyrkii joka päivä tekemään mestarintyönsä, niin että hän voi päivän päätyttyä todistaa sielussaan ja Jumalalleen, että kaiken, mitä hänen tehtäväkseen on tullut sinä päivänä, hän on tehnyt parhaan kykynsä mukaan.⁵

Kuinka sapatin pyhittäminen ravitsee hengellisyyttä?

Sunnuntai on enemmän kuin lepopäivä viikon tavallisista toimista. Sitä ei tule pitää vain laiskana velttouden ja joutilaisuuden päivänä tai fyysisten nautintojen ja hemmottelun päivänä. Se on juhlapäivä hengelliselle ruumiillenne. Hengellisen juhlan paikka on jumalanpalvelushuoneessa. Sieltä löydätte ystävyyttä niiden joukossa, jotka itsenne tavoin etsivät hengellistä ravintoa. Te kokoonnutte yhteen laulaaksenne ja rukoillaksenne ja omistaaksenne hartautenne Korkeimmalle ja nauttiaksenne pyhän sakramentin muistutuksena velvollisuuksistanne Jumalan poikina tai tyttärinä täällä kuolevaisuudessa muistaen Vapahtajan sovituksen ja luvataksenne jälleen uskollisuuttanne Hänen nimelleen. – –

Olittepa kotona tai kirkossa, teidän ajatuksenne ja käytöksenne tulisi aina olla sopusoinnussa lepopäivän hengen ja tarkoituksen kanssa. Huvittelu- ja vapaa-ajan paikat, joilla on tarkoituksensa omana aikanaan, eivät edistä hengellistä kasvua, eivätkä sellaiset paikat varjele teitä niin, ettei maailma saastuta vaan ennemminkin epäävät teiltä maan täyteyden, joka on luvattu niille, jotka pitävät sapatin lain. [Ks. LK 59:9, 16.] Te, jotka pidätte tapananne rikkoa lepopäivää ettekä pyhitä sitä, menetätte sielun täydeltä iloa sormustimellisen nautinnon tähden. Kiinnitätte liian paljon huomiota fyysisiin haluihinne hengellisen terveytenne kustannuksella. Sapatinrikkoja osoittaa varhain merkkejä uskonsa heikkenemisestä laiminlyömällä perherukouksensa, etsimällä vikoja, olemalla maksamatta kymmenyksensä ja uhrinsa; ja sellainen, jonka mieli alkaa pimentyä hengellisen nälkiintymisen vuoksi, alkaa pian elätellä epäilyksiä ja pelkoja, jotka tekevät hänestä sopimattoman hengelliseen oppimiseen tai vanhurskaaseen edistymiseen. Nämä ovat merkkejä hengellisestä rappeutumisesta ja hengellisestä sairaudesta, jonka voi parantaa vain kunnollisella hengellisellä ravinnolla.

Toivokaamme, että Herran päivänä jumalanpalvelustoimintojemme lisäksi vähentäisimme raatamisen kotonamme minimiin ja että tekisimme vain välttämättömimmät toimet kodin ulkopuolella. Tehkää tästä rukouksen, syvällisen pyhien kirjoitusten ja muiden hyvien kirjojen tutkimisen päivä. Kun olette täynnä sapatin iloa, kirjoittakaa kirje rakkaallenne tai muualla olevalle rakastetullenne tai ystävälle, joka saattaisi tarvita hengellistä voimaanne. Tehkää kodistanne paikka, jossa lauletaan ja soitetaan kaunista musiikkia sopusoinnussa päivään kuuluvan hengen kanssa. Illan tullen kun kokoonnutte takan ääreen perheen kesken tai ystävien kanssa, keskustelkaa evankeliumin arvokkaista totuuksista ja päättäkää perherukouksella. Kokemukseni on opettanut minulle, että omantunnon kuiskaus on uskolliselle kirkon jäsenelle varmin osoitus siitä, mikä on vastoin lepopäivän jumalanpalveluksen henkeä.

– – Mutta älkää olettako, että lepopäivän lain tiukka noudattaminen riittäisi yksin pitämään hengellinen ruumiinne hyvässä kunnossa. Meidän on annettava hengellisyydellemme ravintoa viikon jokaisena päivänä. Perherukoukset ja yksityiset rukoukset, pyhien kirjoitusten lukeminen, kodissa vallitseva rakkaus ja päivittäinen epäitsekäs toistemme palveleminen ovat mannaa taivaasta sielumme ravinnoksi. Viikoittainen perheillan pitäminen on toinen vahva voima kotona vallitsevalle vanhurskaudelle. – –

Pyydän hartaasti, ettette riistäisi hengelliseltä ruumiiltanne tätä välttämätöntä voimaa rikkomalla sapattia, vaan että pyritte vilpittömästi elämään jokaisen päivän niin, että voitte saada valon lähteestä ravintoa ja voimaa jokaisen päivän tarpeisiin.⁶

Kuinka paasto ja paastouhrien maksaminen hyödyttävät meitä hengellisesti?

Kysyin itseltäni: “Mitä tarkoittaa paaston laki?” ja löysin presidentti Joseph F. Smithin määritelmän näistä sanoista, joita pidän todella erinomaisena tulkintana:

“Niinpä jokaisen myöhempien aikojen pyhän velvollisuutena on antaa piispalleen paastopäivänä ruoka, jonka hän tai hänen perheensä olisi sinä päivänä kuluttanut, jotta se annettaisiin edelleen köyhille heidän hyväkseen ja ilokseen, tai ruoan asemesta hän voi lahjoittaa vastaavan suuruisen summan, tai mikäli on varakas, suuremmankin summan rahaa talletettavaksi ja köyhille annettavaksi.” [Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, 1980, s. 233–234.]

Kysyin sitten itseltäni: “Mitä siunauksia Herra lupaa meille paastoamisesta ja paastouhrien maksamisesta?” Presidentti [Heber J.] Grant antoi minulle nämä muistiin merkityt vastaukset: ensiksi, taloudellinen siunaaminen ja toiseksi, hengellinen. Näin hän puhui taloudellisista siunauksista:

“Minä voin luvata teille tässä ja nyt, että jos kaikki myöhempien aikojen pyhät tästä päivästä alkaen rehellisesti ja uskollisesti pitävät kuukausittain paaston ja antavat piispalleen sen summan, jonka he olisivat käyttäneet ruokaan niiden kahden aterian aikana, joista he ovat pidättäytyneet – – meillä olisi kaikki se raha, joka tarvitaan kaikista toimettomista ja kaikista köyhistä huolehtimiseksi.” [Gospel Standards, toim. G. Homer Durham, 1941, s. 123; ks. myös Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma: “Paaston siunaukset”, Valkeus, joulukuu 1982, s. 3.]

Hengellisistä siunauksista hän sanoi:

“Jokainen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva elävä sielu, joka paastoaa kaksi ateriaa kuukaudessa, hyötyy siitä ihmeellisellä tavalla hengellisesti ja vahvistuu uskossa Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.” [Gospel Standards, s. 123; ks. myös “Paaston siunaukset”, s. 3.]

Lukiessani näitä sanoja muistelin, mitä profeetta Jesaja oli julistanut siunauksista, jotka tulisivat sille, joka paastoaa ja murtaa leipää nälkäisille. – – Tässä oli neljä ihmeellistä hengellistä lupausta, jotka Herra antoi niille, jotka paastoavat ja jakavat leipäänsä nälkäisille; Jesajan sanojen mukaan ensimmäinen lupaus kuuluu:

“Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.”

Sen jälkeen Herra lupasi:

“Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ‘Tässä minä olen.’”

Herra lupasi edelleen:

“Jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi.”

Ja lopuksi tämä lupaus:

“Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.” [Jes. 58:8–11.]

Noita siunauksia, jotka on siirretty elämän tapahtumiin ja ongelmiin, on kuvattu melko hyvin tapauksessa, jonka eräs lähetysjohtajistamme kertoi johtaville auktoriteeteille joitakin vuosia sitten. Eläessämme sodanajan epätietoisuuden päiviä tuo isä kertoi tästä tapauksesta:

Oli paastopäivä. Hän oli herännyt aikaisin aamulla, maatilan työt oli tehty, ja hänellä oli nyt muutama minuutti aikaa pelloillaan ennen lähtöä varhaisaamun pappeuskokoukseen. – –

Tuona aamuna, kun hän kulki pelloillaan, hän ei erityisemmin ajatellut kahta poikaansa, jotka taistelivat rintamalla, mutta yhtäkkiä hänet pysäytettiin, kun hän oli kävelemässä peltojensa poikki – hän sai kauhean tunteen, että toisella pojista oli jokin hätä. Hän kääntyi takaisin talolle päin. Hän sanoi: “En vain kävellyt vaan juoksin, ja kutsuin perheeni olohuoneeseen ja sanoin heille: ‘En halua kenenkään perheestäni syövän palaakaan tänä päivänä, haluan teidän paastoavan ja haluan teidän rukoilevan ja haluan teidän polvistuvan tähän kanssani perherukoukseen, koska minulla oli ulkona ollessani tunne, että meidän sodassa olevalla pojallamme on jokin hätänä.’”

Niin he kokoontuivat yhteen ja pitivät aamurukouksensa. He paastosivat eivätkä lakanneet paastoamasta vaan jatkoivat paastoaan tuon päivän jälkeen. Kului kymmenen levotonta päivää, ja sitten saatiin Punaisen Ristin kautta viesti, että tuona aamuna (ja kun he ottivat aikaeron huomioon, se tapahtui täsmälleen sillä hetkellä, kun isällä oli ollut tuo tunne), hänen poikansa ja tämän toveri olivat astuneet ansamiinaan, ja toverin räjähdettyä kirjaimellisesti kappaleiksi tuo poika oli silpoutunut hirvittävästi ja oli ollut kuolemaisillaan.

Paasto ja rukous – “Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: Tässä minä olen.’”⁷

Kuinka mietiskely tuo meidät lähemmäksi Herraa?

Presidentti [David O.] McKay sanoi: “Emme käytä tarpeeksi aikaa mietiskelyyn.” Nousen ylös varhain aamulla – – viideltä, kun mieleni ja henkeni ovat kirkkaita ja levänneitä. Sen jälkeen mietiskelen. Voit päästä lähemmäksi Herraa kuin voit kuvitellakaan, kun opit mietiskelemään. Anna Hengen opettaa henkeäsi.⁸

Kaksitoista apostolia eivät varmaankaan tule unohtamaan presidentti David O. McKayn neuvoa neuvoston kokouksessamme eräänä aamuna, kun hän painotti meille, kuinka tärkeätä on käyttää aikaa mietiskelyyn ollaksemme hengellisesti viritettyinä. – – “On hienoa olla vastaanottavainen Hengen kuiskauksille, ja tiedämme, että kun nuo kuiskaukset tulevat, se on lahja, ja meidän etuoikeutemme on saada niitä. Ne tulevat ollessamme rentoutuneita eivätkä silloin, kun meillä on paineita sovittujen tapaamistemme johdosta.”

Presidentti käytti sitten tilaisuutta hyväkseen kertoakseen eräästä kokemuksesta piispa John Wellsin elämässä, joka oli aiemmin johtavassa piispakunnassa. Piispa Wellsin poika kuoli Emigrationkanjonin rautatiellä. – – Hänen poikansa jäi rahtijunan alle. Sisar Wells oli lohduton. Hän suri kolme hautajaisia edeltävää päivää, ei saanut mitään lohtua hautajaisissa, ja hänen mielentilansa oli vakava. Eräänä päivänä pian hautajaistilaisuuden jälkeen kun hän makasi sängyllään rentoutuneena, yhä surren, hän kertoo poikansa ilmestyneen hänelle sanoen: “Äiti, älä sure. Älä itke. Olen kunnossa.” Poika kertoi hänelle, ettei äiti ymmärtänyt, kuinka onnettomuus oli tapahtunut. Hän selitti, että oli antanut veturinkuljettajalle merkin mennä eteenpäin ja oli sitten tavanomaisesti yrittänyt ottaa kiinni rahtijunan kaiteista, mutta kun hän yritti tehdä sen, hänen jalkansa oli tarttunut johonkin juureen eikä hän onnistunut saamaan kiinni kaiteesta, jolloin hänen ruumiinsa jäi junan alle. Se oli selvä onnettomuus. Hän sanoi, että heti kun oli tajunnut olevansa toisessa ympäristössä hän yritti tavata isäänsä, muttei voinut saada häneen yhteyttä. Hänen isänsä oli niin kiireissään toimistotöidensä kanssa, ettei hän vastannut pojan kutsuun; sen tähden hänen täytyi tulla äitinsä luokse, ja hän sanoi: “Kerro isälle, että minulla on kaikki hyvin. En halua teidän surevan enää.”

Presidentti McKay sanoi, että hän tarkoitti sitä, että ollessamme rentoutuneina omissa oloissamme me olemme vastaanottavaisempia noille asioille ja että mitä häneen itseensä tulee, hänen parhaat ajatuksensa tulevat sen jälkeen kun hän on herännyt aamulla ja hän on rentoutunut ja ajattelee päivän tehtäviä, ja että hänelle tulee tunteita, jotka ovat aivan yhtä kirkkaita kuin jos hän kuulisi äänen, ja nuo tunteet ovat oikeita. Jos olemme huolissamme jostakin ja olemme allapäin, emme saa innoitusta. Jos elämme niin, että mielemme on vapaa murehtimisesta ja omatuntomme on kirkas ja tunteemme toisiamme kohtaan ovat oikeita, Herran hengen toiminta oman henkemme suhteen on yhtä oikeata kuin jos nostaisimme puhelinkuulokkeen. Mutta kun ne tulevat, meidän on oltava tarpeeksi rohkeita tehdäksemme, mitä ne ehdottavat. – –

Muistakaamme tämä – tehkää te samoin. Käyttäkää aikaa mietiskelyyn. Usein painiskellaan ongelmien kanssa, joiden ratkaisu voi olla hengellisesti erotettavissa.⁹

Älkää olko niin kiireisiä, ettei teillä ole aikaa mietiskelyyn. Ottakaa siihen aikaa. Tärkein todistus ei tule näkemällä vaan sisäisen todistajan kautta. Kristus voi olla lähempänä kuin tiedämmekään. “Minä olen teidän keskellänne, ettekä te voi minua nähdä. Pyhä Henki todistaa varmasti. Minun silmäni valvovat teitä. Se päivä on tuleva, jolloin te tiedätte, että minä olen.” [Ks. LK 38:7–8.]¹⁰

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Miksi meidän on käytettävä aikaa ravitaksemme itseämme hengellisesti? Mitä voimme tehdä päivittäin kehittääksemme hengellisyyttämme?
Mikä voi häiritä pyrkimyksiämme ravita itseämme hengellisesti?
Kuinka voimme tehdä kodistamme paikan, joka ravitsee jokaista perheenjäsentä hengellisesti?
Millä tavoin sapatin pyhittäminen on auttanut teitä kasvamaan hengellisesti? Mitkä toiminnot sapattina auttavat teitä ja perhettänne pitämään yllä jumalanpalveluksen henkeä koko päivän ajan? Kun rikomme sapatin lain, miksi menetämme “sielun täydeltä iloa sormustimellisen nautinnon tähden”?
Mitä siunauksia tulee niille, jotka paastoavat? (Ks. Jes. 58:8–11.) Kuinka olette nähneet näiden siunausten toteutuvan?
Mitä voimme oppia piispa John Wellsin kertomuksesta siitä, kuinka tärkeätä on käyttää aikaa hengellisten asioiden mietiskelemiseen? Millä tavoin olette voineet kytkeä omaan elämäänne mietiskelyä hengellisistä asioista?