Luku 24

Vihdoinkin turvassa kotona

Olemmeko turvallisesti polulla, joka johtaa iankaikkiseen kotiimme ja elämään Isän luona?

Johdanto

Koko palvelutehtävänsä ajan Harold B. Lee korosti tätä opetusta: “Me pyrimme siihen, että säilytämme itsemme niin ja elämme siten, että jonakin päivänä voimme mennä takaisin kotiin sen Jumalan tykö, joka antoi meille elämän – takaisin iankaikkisen taivaallisen Isän luokse.”¹

Hän muisteli: “Jokin aika sitten luin artikkelin, jonka oli kirjoittanut tunnettu sanomalehtitoimittaja, joka selitti, kuinka hän valmistautui merkitykselliseen keskusteluun jonkun henkilön kanssa, jota hän halusi haastatella. Hänellä oli tapana kysyä jotakin tällaista: ‘Voisitteko kertoa minulle, minkälaisen hautakirjoituksen haluaisitte itsellenne?’ Hän kertoi, että monet antoivat vastauksia, kuten ‘pitäkää hauskaa’ tai ‘mennyt taas johonkin kokoukseen’ ja niin edelleen. Sitten toimittajalta kysyttiin, minkälaisen hautakirjoituksen hän itse haluaisi. Hän vastasi hiljaa ja vilpittömästi: ‘Vihdoinkin turvassa kotona.’

Kun tunnemme näiden sanojen täyden merkityksen, voisimme yhtä hyvin kysyä itseltämme: ‘Mistä elämässä loppujen lopuksi on kyse, ja mikä on meidän toivomme tämän elämän jälkeen, kun uskomme tuonpuoleiseen elämään?’ Melkein jokainen, riippumatta uskonnosta, odottaa kokevansa olemassaolon, joka voidaan määritellä eri tavoin. Jos olen oikeassa, me kaikki haluaisimme hautakiveemme muistokirjoituksen elämäntyöllemme – ‘vihdoinkin turvassa kotona’.”²

Harold B. Leen opetuksia

Mikä on kuolevaisen elämämme tarkoitus?

Mikä on elämän tarkoitus – –? Ainoa vastaus on yhdessä pyhien kirjoitusten kohdassa, joka paljastaa Jumalan tarkoituksen elämän antamiselle, ja tuo syy on selitetty ilmoituksessa profeetta Moosekselle: “Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.” [KH Moos. 1:39.] Vaikka ihminen hengittäisi vain hetken kuolevaisessa elämässään ja otettaisiin sitten pois, tai jos hän eläisi puun ikään, niin Isämme tarkoitus kuolemattomuuden saamiseksi olisi toteutunut. Ja se, mitä sanotaan iankaikkiseksi elämäksi, tarkoittaa elämistä siten, että ihminen voisi elämällään tulla kelvolliseksi iankaikkiseen elämään Isän Jumalan ja Pojan luona.³

Henkimaailmassa ihminen oli Jumalan jälkeläinen. Maailma luotiin ja järjestettiin asuinpaikaksi taivaassa syntyneiden henkien kuolevaiselle ruumiille; “koetelkaamme heitä näin, nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra heidän Jumalansa, käskee heidän tehdä”. [Ks. KH Aabr. 3:25.] Jumalan tarkoituksena oli “ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” tai toisin sanoen, tuloksena onnistuneesta kuolevaisesta elämästä, tuoda kukin sielu takaisin kotiin “sen Jumalan tykö, joka antoi meille elämän” ja antaa meille ylösnoussut ruumis, joka ei ole kuoleman alainen ja on siten täydellinen, elääksemme meidän kaikkien Isän ja Herran, Mestarimme luona.⁴

[Presidentti George F. Richards] on kertonut tämän tarinan, kertomuksen nuoresta miehestä, joka halusi kovasti saada hyvän koulutuksen. Hänen vanhempansa eivät voineet lähettää häntä yliopistoon, joten hän käveli yliopistokaupunkiin ja löysi ahkeran etsimisen jälkeen paikan, jossa hän pystyisi maksamaan asumisestaan ja aterioistaan. Myöhemmin yksi yliopiston professoreista antoi hänelle työtä puunhakkaajana, jotta hän voisi maksaa opintomaksunsa. Toiset, jotka kuulivat hänen menestyksestään puunhakkaajana, antoivat hänelle lisää työtä puunhakkaajana. Pian hänellä ei enää ollut aikaa opiskeluun, ja hän tyytyi menestykseen puunhakkaajana.

Tämä kuvaa tilannetta, jossa monet meistä ovat. Tulimme maailmaan tiettyä tarkoitusta varten – omaksi pelastukseksemme tai toisin sanoen valmistautumaan tulevaa varten, mikä on iankaikkista. Jotkut meistä näyttävät unohtaneen tarkoituksen, joka meillä oli edessämme, ja olemme tyytyneet hankkimaan maailman tarjoamaa varallisuutta ja mainetta, toisin sanoen, tyydymme pelkästään “hakkaamaan puita”.⁵

Me, joilla on todistus [Jeesuksesta] – – huutakaamme sydämestämme Isämme puoleen: “Herra, mitäs minua tahdot tekemään?” (englanninkielisessä käännöksessä; ks. Biblia, Ap. t. 9:6; kohtaa ei löydy uudemmista suomenkielisistä käännöksistä.).

Ja jos rukoilemme todella vilpittöminä ja uskossa, saamme pyhistä kirjoituksista vastauksen tuohon hurskaaseen kysymykseen. Vastaus on toistettu usein, yhä uudestaan, että kaikki, minkä teemme, meidän tulee tehdä “katse kiinnitettynä vain Jumalan kunniaan.” [LK 82:19.] Mikä on Jumalan kunnia? Herra sanoi Moosekselle:

“– – Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.” (KH Moos. 1:39.)

Kun pidämme tuon tavoitteen aina mielessämme ja näemme jokaisen elämämme teon, jokaisen tekemämme päätöksen, olevan esimerkkinä siitä elämästä, joka sallii meidän astua Herran, meidän taivaallisen Isämme eteen saadaksemme sen, mikä on iankaikkinen elämä – kuinka paljon enemmän viisautta olisikaan monissa elämämme asioissa.⁶

Pyhien kirjoitusten, innoitettujen kirkon johtajien kirjoitusten ja maallisten selostusten mukaan iankaikkinen elämä voidaan määritellä elämänä noiden iankaikkisten Olentojen luona: Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen luona. Lyhentääksemme määritelmää voisimme sanoa, että iankaikkinen elämä on Jumalan elämää. – –

Tuon selestisen erinomaisuuden saavuttamisen pitäisi olla kaikkien kuolevaisten olentojen jatkuvana pyrkimyksenä.⁷

Olemmeko valmiit seisomaan Jumalan tuomioistuimen edessä?

Jokaisen teistä – – on tultava “Israelin Pyhän tuomioistuimen eteen – – ja silloin [te saatte tuomionne] Jumalan pyhän päätöksen mukaan.” (2. Ne. 9:15.) Ja Johanneksen näyn mukaan: “Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20:12.) “Kirjat”, joihin tässä viitataan, tarkoittavat “kirjoja, jotka sisälsivät luettelon heidän teoistaan, ja ne viittaavat maan päällä pidettyihin kirjoihin. – – Elämän kirja, on kirja, jota pidetään taivaassa.” (LK 128:7.) Ne teistä, jotka ovat eläneet vanhurskaan elämän ja kuolevat tulematta synnin palvelijoiksi, tai jotka ovat todella tehneet parannuksen synneistään, pääsevät “Herran lepoon”, joka on “hänen kirkkautensa täyteys.” [LK. 84:24.]⁸

Innoitetut kirjoitukset kertovat meille, että “meidän sanamme tuomitsevat meidät (tai korottavat meidät), kaikki meidän tekomme tuomitsevat meidät (tai korottavat meidät) – – [ks. Al. 12:14], kun meidät tuodaan kasvokkain Suuren Tuomarimme eteen, ja toivon mukaan saamme Mestarin suositukset: “Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.” [Matt. 25:21.] Vastoin yleistä uskonkiihkoilijoiden käsitystä siitä, että apostoli Pietari olisi tuonpuoleisen elämän portinvartijana, meille kerrotaan, että “portin vartijana on Israelin Pyhä; eikä hän palkkaa siihen palvelijaa.” (2. Ne. 9:41.)⁹

Suurin helvetti, mitä ihminen voi kärsiä, on omantunnon palaminen. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että hänen ajatuksensa tuomitsevat hänet, hänellä on selvä muistikuva koko elämästään (ks. Al. 12:14; 11:43). Muistattehan, että pyhissä kirjoituksissa puhutaan Karitsan elämän kirjasta, jossa on muistiinpanot ihmisen elämästä ja jota pidetään taivaassa – – . Ihmiset tuomitaan niiden muistiinpanojen mukaan, joita on pidetty meidän elämästämme. (Ks. LK 128:6–7.) Jos emme saavuta tuota korkeinta kirkkauden, astetta ja ymmärrämme, mitä olemme menettäneet, meidän omatuntomme palaa pahemmin kuin mikään fyysinen tuli, josta kuvittelen meidän voivan kärsiä.¹⁰

Kun kuljemme kuoleman porttien läpi – – Hän sanoo meille: “Otit nimeni päällesi. Mitä olet tehnyt nimelläni? Oletko koskaan kirkkoni jäsenenä aiheuttanut häpeää Herran Jeesuksen Kristuksen nimelle?” Kuvitelkaa, kuinka Hän rypistää otsaansa, kuinka Hän pudistaa päätään ja kääntyy poispäin. – – Mutta kuvitelkaa sitten, että tavatessamme Hänet hymy valaisee Hänen kasvonsa. Hän ojentaa kätensä ottamaan meidät vastaan ja sanoo meille: “Poikani, tyttäreni, olet ollut uskollinen maan päällä. Olet pysynyt uskossa. Olet saanut työsi päätökseen. Sinua odottaa nyt kruunu sellaisia varten minun valtakunnassani.” [Ks. 2. Tim. 4:7–8.] En voi kuvitella mitään hurmiota koko maailmassa, joka ylittäisi tuollaisen vastaanoton kaikkivaltiaan edessä, tuossa tulevassa maailmassa.¹¹

Kuinka valmistaudumme kohtaamaan Herran?

Herra on suonut meille muutamia lisäpäiviä tai muutamia lisäviikkoja tai muutamia lisävuosia ajan kuluessa – sillä ei ole väliä, kuinka kauan – sillä kaikkivaltiaan laskujen mukaan jokainen valmistautumisen päivä on arvokas. Eräs profeetta on ilmaissut sen sanoin: “Tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumala; katso, tämän elämän aika on se päivä, jolloin ihmisten on täytettävä työnsä. – – Sillä katso, jos te olette lykänneet parannuksenne päivää kuolemaan saakka, – – perkeleellä on teihin kaikki valta.” (Al. 34:32, 35.)¹²

Meidän on muistettava, ettei ole niin tärkeätä, kuolemmeko me varhain elämässämme vai keski-iässä, kaikkein tärkeintä ei ole se, milloin kuolemme vaan kuinka valmiita me olemme, kun me kuolemme. Tämä elämä on aika, jossa ihmisten on valmistauduttava kohtaamaan Jumalansa. Kuinka suuri ja armollinen Hän onkaan antaessaan meille koetusajan, jonka aikana ihmisestä pitäisi tulla täydellisempi.¹³

Tänään on se päivä, jolloin meidän pitää alkaa tutkistella sieluamme. Oletteko huomanneet, mikä on kaikkein tärkein kaikista käskyistä tänä päivänä? – – Aiotteko alkaa työskennellä sen eteen tänä päivänä? Vai aiotteko odottaa, kunnes on liian myöhäistä? Pieni poika sanoo: “Kun minusta tulee iso, aion tehdä niin ja näin.” Ja mitä se merkitsee? Kun hänestä tulee iso poika, – – hän sanoo: “Kun menen naimisiin, aion tehdä niin ja näin.” Ja kun hän menee naimisiin, kaikki muuttuu ja hän sanoo: “No, sitten kun jään eläkkeelle.” Ja sen jälkeen kun hän on jäänyt eläkkeelle, kylmä tuuli käy hänen ylitseen ja yhtäkkiä hän huomaa liian myöhään, että hän on menettänyt kaiken. Ja on liian myöhäistä. Ja kuitenkin koko hänen elämänsä ajan hänellä on ollut koko aika, joka hänellä oli. Hän ei vain ole käyttänyt sitä hyväkseen. Nyt, tänä päivänä, meidän on aika alkaa tehdä jotakin sen eteen, ennen kuin on liian myöhäistä.¹⁴

[Mieleeni muistuu] eräs kertomus, joka minulle kerrottiin Havaijin saarilla viime kesänä, kertomus eräästä pienestä tytöstä, joka oli vienyt ystävänsä kotiinsa. He leikkivät siellä, ja kotona oleva vanha isoäiti käytti heidän siellä ollessaan paljon aikaa Raamatun lukemiseen. Joka kerta, kun tämä pieni naapurin tyttö tuli käymään, isoäiti luki Raamattua, ja tyttö sanoi lopulta hänen pienelle lapsenlapselleen: “Miksi sinun isoäitisi lukee niin paljon Raamattua?” Ja pieni lapsenlapsi vastasi: “No, isoäiti pänttää lopputenttiin.”

Hän ei ollut kovinkaan väärässä. Ja luulenpa, että olisi hyvä, jos me kaikki pitäisimme vähän paremmin huolta siitä, että pänttäisimme lopputenttiin.¹⁵

Kuinka kauan olette lykänneet parannuksentekoa omista rikkeistänne? Tuomio, jonka kohtaamme, tapahtuu vanhurskaan Tuomarin edessä, joka ottaa huomioon kykymme ja rajoituksemme, mahdollisuutemme ja vajavuutemme. Se, joka tekee syntiä ja tekee parannuksen ja täyttää sen jälkeen elämänsä tarkoituksenmukaisella pyrkimyksellä, ei ehkä häviä niin paljon tuona vanhurskaan tuomion päivänä kuin se, joka ei ehkä ole syyllistynyt vakavaan syntiin mutta joka epäonnistuu siinä, että jätti tekemättä sen, mihin hänellä oli mahdollisuus ja tilaisuus, mutta hän ei tehnyt sitä.¹⁶

Kun istumme täällä tänä päivänä ja mietimme elämäämme, kuvitelkaa, että jotakin tapahtuisi lähtiessämme tästä tilaisuudesta, ja elämänkulkumme lakkaisi. Onko teillä joitakin selvittämättömiä asioita, jotka teidän olisi tehtävä ennen kuin tuo aika koittaa? – – Onko teillä jotakin oikaistavana, ennen kuin tuo aika tulee? Onko toisella puolella sukulaisia, jotka odottavat teitä ja jotka tapaatte ylpeänä, jos ensin teette jotakin keskeneräistä, jota teidän on tänä päivänä tehtävä? Oletteko valmiit tapaamaan sukulaisianne siellä tehtyänne kaiken voitavanne heidän tulevaisuutensa onnen eteen? Onko olemassa joitakin syntejä, joista teidän on tehtävä parannus ennen kuin voitte mennä takaisin kotiin sen Jumalan tykö, joka antoi teille elämän?”¹⁷

Täällä ja nyt kuolevaisuudessa, jokaisella meistä on mahdollisuus valita ne lait, joita päätämme noudattaa. Elämme nyt selestisten lakien mukaan, jotka mahdollistavat meille selestisen kirkkauden, tai elämme terrestristen lakien mukaan, jotka mahdollistavat meille – – terrestrisen kirkkauden, tai telestisten lakien mukaan. Paikka, jonka saamme iankaikkisissa maailmoissa, määräytyy kuuliaisuutemme mukaan näiden eri valtakuntien laeille eläessämme täällä maan päällä kuolevaisuudessa.¹⁸

Kuinka valmistaudutte kohtaamaan Herran? – – Herra on sanonut: “Pyhittäytykää siis, että mielenne olisi kiinnitettynä yksin Jumalaan, ja päivät tulevat, jolloin te saatte nähdä hänet, – – ja se on tapahtuva hänen omana aikanansa, ja hänen omalla tavallansa ja hänen oman tahtonsa mukaan.” (LK 88:68.) Tässä on kaava, jonka Hän antoi meille ilmoituksessa – –: “Totisesti, näin sanoo Herra: On tapahtuva, että jokainen sielu, joka hylkää syntinsä ja tulee minun tyköni ja huutaa avuksi nimeäni ja kuulee ääntäni sekä pitää käskyni, on näkevä minun kasvoni ja tietävä, että minä olen.” [LK 93:1.]¹⁹

Mikä on palkintona sille, joka elää “kelvollisena todistukselle siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus”?

Taivas, sellaisena kuin sen yleensä käsitämme, on vanhurskaiden asuinpaikka sen jälkeen kun he ovat lähteneet maanpäällisestä elämästä, ja paikka, jossa Jumala ja Kristus asuvat. Apostoli Paavali sanoi tästä onnellisesta tilasta: “Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9).²⁰

Menestys merkitsee eri asioita eri ihmisille, mutta jokaiselle Jumalan lapselle se tarkoittaa lopulta sitä, että saa periä paikan Hänen luonaan ja elää siellä tyytyväisenä Hänen kanssaan.²¹

Mitä Isän työhön tulee, on vain yksi päämäärä, ja se on se, että lopulta kun olemme saaneet työmme päätökseen täällä maan päällä, olipa se sitten lyhyen tai pitkän ajan kuluttua, mekin olemme voittaneet maailman ja ansainneet oikeuden tuohon paikkaan, jota kutsutaan selestiseksi valtakunnaksi.²²

Se, joka elää kelvollisena todistukselle siitä, että Jumala elää ja että Jeesus on Kristus, ja joka auliisti etsii Häntä kysyen jatkuvasti, onko hänen suuntansa oikea, on se, joka elää täyttä elämää täällä ja valmistautuu selestistä maailmaa varten, mikä tarkoittaa iankaikkista elämää taivaallisen Isänsä kanssa.²³

Saanen kehottaa teitä miettimään Herran ihmeellistä lupausta kaikille uskollisille:

“Ja jos teidän katseenne on kiinnitettynä vain minun kirkkauteeni, teidän koko ruumiinne täyttyy valkeudella, eikä teissä ole pimeyttä oleva, ja ruumis, joka on valkeuden täyttämä, käsittää kaiken.” (LK 88:67.)

Nöyrä rukoukseni on, että jokainen, joka pyrkii siihen, voi saada vilpittömästi itselleen tuon horjumattoman todistuksen, joka asettaa hänen jalkansa lujasti polulle, joka johtaa varmasti kohti kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän ihanaa päämäärää.²⁴

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Millä tavoin olemme joskus kuin se nuorukainen, joka hakkasi puita?
Mikä voi auttaa meitä keskittymään päivittäin päämääräämme palata turvallisesti taivaallisen Isämme luokse?
Millä tavoin valitsemme nyt paikan, jossa olemme iankaikkisissa maailmoissa? Mitä seurauksia on siitä, että lykkää valmistautumista siihen, että seisoo Jumalan tuomioistuimen edessä?
Mitä voimme tehdä saadessamme Jumalalta vielä yhden päivän lisää?
Mitä tarkoittaa se, että elää katse kiinnitettynä vain Jumalan kirkkauteen? (Ks. LK 88:67–68.)
Mitä teille on merkinnyt se, että olette ottaneet päällenne Herran Jeesuksen Kristuksen nimen? Mitä me voimme tehdä kunnioittaaksemme Hänen nimeään?
Mitä presidentti Harold B. Leen opetusten tutkiminen on opettanut teille siitä, kuinka voitte palata turvallisesti kotiin Jumalan luokse?