Luku 1

Tie iankaikkiseen elämään

Kuinka voimme päästä lopulliseen päämääräämme – takaisin sen Jumalan tykö, joka antoi meille elämän?

Johdanto

Koko palvelutehtävänsä ajan presidentti Harold B. Lee tähdensi sitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kaiken kattava tarkoitus on tehdä mahdolliseksi paluumme taivaallisen Isämme tykö. Hän opetti usein, kuinka tärkeätä on kulkea uskon varassa kunnes saavutamme taivaallisen määränpäämme.

Presidentti Leen palvelutehtävä sattui samaan aikaan kuin varhaisen avaruusajan rohkeat lennot 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Vuonna 1970 tapahtuneen onnettomuuden pakottaessa Apollo 13 -avaruusaluksen palaamaan ennen aikojaan kuun seuduilta takaisin maahan miesten turvallisen kotiin tuomisen edellyttämä tarkka ohjeiden noudattaminen ja vaativa suoritus tekivät vaikutuksen presidentti Leehen. Hän rinnasti tämän kokemuksen siihen uskoon ja kuuliaisuuteen, jota tarvitaan voidaksemme päättää matkamme kuolevaisuudessa taivaalliseen kotiimme. Puhuessaan lokakuun 1970 yleiskonferenssissa hän käytti kertomusta Apollo 13 -avaruusaluksesta Aquariuksesta valaistakseen sitä, kuinka tärkeätä on pysyä polulla, jonka Herra on suunnitellut meidän kuljettavaksemme.

Presidentti Leen sanomat korostivat jatkuvasti sitä, että tämän kuolevaisen matkamme korkein päämäärä on palata taivaallisen Isämme luo. Nuo sanomat voivat auttaa meitä huomaamaan, että “jokainen teko elämässämme, jokainen tekemämme päätös, on osa sellaisen elämän kehittymistä, joka sallii meidän astua Herran, taivaallisen Isämme, eteen”.¹

Tässä luvussa presidentti Lee esittää pääpiirteittäin polun, jota pitkin voimme palata rauhassa ja turvallisesti taivaallisen Isämme luo.

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka voimme päästä turvaan näinä levottomina aikoina?

Muutama kuukausi sitten miljoonat katselijat ja kuuntelijat kaikkialla maailmassa odottivat jännittyneinä ja levottomina Apollo 13:n vaarallista lentoa. Näytti siltä, että koko maailma rukoili yhden merkittävän asian puolesta: kolmen urhoollisen miehen turvallisen paluun puolesta.

Kun yksi heistä huolestuneisuutensa hilliten ilmoitti pelottavan tiedon: “Täällä sattui räjähdys!” Houstonin ohjauskeskus pani liikkeelle kaikki teknisen koulutuksen saaneet tutkijat, jotka olivat vuosien varrella suunnitelleet jokaisen ajateltavissa olevan yksityiskohdan, joka liittyi tuohon lentoon.

Noiden kolmen turvallisuus riippui nyt kahdesta ratkaisevasta edellytyksestä: Houstonin ohjauskeskuksessa olevien teknikkojen taitojen ja tietojen luotettavuudesta sekä siitä ehdottomasta kuuliaisuudesta, jota Aquariuksessa olevat miehet osoittaisivat jokaista teknikkojen antamaa ohjetta kohtaan. Sitä tarvittiin siksi, että heidän ymmärtämyksellään astronauttien ongelmista olennaiset ratkaisut pystyttäisiin löytämään paremmin. Teknikkojen päätösten oli oltava täydellisiä tai Aquarius ohittaisi maan tuhansien kilometrien päästä.

Tämä dramaattinen tapaus voidaan jollakin tavalla rinnastaa tähän [levottomaan] aikaan, jossa elämme. – – Monet ovat peloissaan, kun he näkevät ja kuulevat kaikkialla maailmassa sattuvista uskomattomista tapahtumista – poliittisista juonitteluista, kaikkialla riehuvista sodista ja kiistoista, vanhempien epäonnistumisista pyrkimyksissään selviytyä sosiaalisista ongelmista, jotka uhkaavat rikkoa kodin pyhyyden, lasten ja nuorten epäonnistumisista pyrkimyksissään vastata heidän uskolleen ja siveellisyydelleen asetettuihin haasteisiin.

Vain jos te olette halukkaita kuuntelemaan ja tottelemaan, kuten Aquariuksen astronautit tekivät, te ja koko teidän huonekuntanne voitte tulla johdatetuiksi lopulliseen turvaan ja suojaan Herran omalla tavalla. – –

Apollo 13:n tapauksesta – – aion muutaman hetken kuluttua ryhtyä lyhyesti selvittämään sitä suurenmoisella tavalla laadittua suunnitelmaa, jota jokaisen on pelastuksensa vuoksi noudatettava matkatessaan kuolevaisuuden halki lopulliseen päämääräänsä – takaisin sen Jumalan tykö, joka antoi hänelle elämän. – –

Mitkä ovat taivaallisen Isämme suunnitelman tarkoitukset?

Tämä suunnitelma on mainittu nimeltä, ja sen keskeisin tarkoitus on esitetty selvästi julistuksessa, joka annettiin kirkolle tämän evankeliumiarmotalouden alussa.

Yli vuosisata sitten Herra julisti:

“Ja niin minä olen lähettänyt iankaikkisen liittoni maailmaan valoksi maailmalle ja lipuksi kansalleni ja pakanoille, jotta he sitä etsisivät, ja sanansaattajaksi edelläni, valmistamaan tien minun eteeni” (LK 45:9).

Tämän suunnitelman oli siis määrä olla liitto, toisin sanoen sopimus, jonka oli määrä koskea useampaa kuin yhtä henkilöä. Sen oli määrä olla siunauksellisena viirinä Herran valituille ja koko maailmalle. Sen tarkoituksena oli palvella kaikkien ihmisten tarpeita ja valmistaa maailmaa Herran toiseen tulemukseen.

Tämän suunnitelman laatimiseen kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa osallistuivat kaikki taivaallisen Isämme henkilapset. Vanhimmat pyhät kirjoituksemme muinaisten profeettojen Abrahamin ja Jeremian kirjoituksista lähtien vahvistavat myös, että Jumala eli Elohim oli mukana, myös Hänen esikoispoikansa Jehova sekä Abraham, Jeremia ja monet muut suuret hahmot olivat mukana.

Kaikki ne älyt, joiden järjestys oli toteutettu ennen maan luomista ja joista oli tullut henkiä, olivat mukana – heidän joukossaan monia suuria ja jaloja henkiä, joiden toiminta ja käyttäytyminen tuossa kuolevaisuutta edeltävässä toimintapiirissä teki heistä kelvollisia tulemaan hallitsijoiksi ja johtajiksi tämän iankaikkisen suunnitelman toteuttamisessa. – –

Isän opastuksella ja Jehovan johdolla maalle ja kaikelle siihen kuuluvalle annettiin järjestys ja muoto. Jumalat käskivät, valvoivat ja valmistivat maan. He “pitivät neuvoa keskenänsä” kaikkinaisen elämän synnyttämisestä maahan ja kaikkeen olevaiseen, myös ihmiseen, ja valmistivat kaiken toteuttamaan suunnitelmaa, jota voisi mainiosti verrata rakennuspiirustuksiin ja jonka avulla Jumalan lapsia voitaisiin ohjata ja valmentaa kaikessa, mikä olisi välttämätöntä sen jumalallisen tarkoitusperän kannalta, että jokaiselle aikaansaataisiin – “Jumalan kunniaksi” – mahdollisuus saavuttaa kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä. Iankaikkinen elämä tarkoittaa ikuista elämää siinä selestisessä toimintapiirissä, missä Jumala ja Kristus ovat, ja se saavutetaan täyttämällä kaikki käskyt. (Ks. KH Aabr. 3:25.)

Mitkä ovat pelastussuunnitelman perusperiaatteet?

Suunnitelma sisälsi kolme selvää periaatetta:

Ensiksi, jokaisen tuli saada oikeus valita “vapaus ja iankaikkinen elämä” olemalla kuuliainen Jumalan laeille tai “vankeus ja kuolema” kaiken hengellisen suhteen tottelemattomuuden tähden (ks. 2. Ne. 2:27).

Itse elämän jälkeen tahdonvapaus on Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle, sillä se tarjoaa Jumalan lapsille suurimman mahdollisuuden edistyä tässä kuolevaisuudeksi nimitetyssä toisessa asemassa. Muuan Amerikan mantereen profeetta-johtajista selitti pojalleen erään muinaisen pyhän kirjan kertoman mukaan, että näiden Herran iankaikkisten aivoitusten toteuttamiseksi oli oltava vastakohtaisuuksia, että hyvän oli houkuteltava yhtäällä ja pahan toisaalla eli kuten pyhissä kirjoituksissa todetaan: “– – on kielletty hedelmä vastakohtana elämän puulle; toinen on makea ja toinen on karvas.” Tämä isä selitti edelleen: “Sen tähden Herra Jumala antoi ihmiselle vallan toimia oman tahtonsa mukaan. Mutta ihminen ei voisi toimia oman tahtonsa mukaan, ellei häntä se tai tämä houkuttelisi.” (2. Ne. 2:15–16.)

Toisena selvänä periaatteena tässä jumalallisessa suunnitelmassa oli se, että oli saatava pelastaja, jonka toimittamassa sovituksessa Jumalan otollisimmasta Pojasta tuli Vapahtajamme, maailman perustamisesta asti teurastettuna ollut Karitsa, kuten Johannekselle ilmoitettiin Patmos-saarella (ks. Ilm. 13:8, engl. raamatunkäännös). [Profeetta Lehi] selitti, että Jumalan Poika oli tehtävänsä mukaisesti “rukoileva kaikkien ihmislasten puolesta; ja ne, jotka uskovat häneen, pelastuvat” (2. Ne. 2:9).

Muutamat ymmärrykseltään vajavaiset puhuvat paljonkin ihmisen mahdollisuudesta pelastua yksin armosta. Jotta kuitenkin ymmärtäisimme armoa koskevan opin oikein, tarvitsemme erään toisen profeetan selitystä, joka sisältää seuraavat merkitykselliset sanat:

“Sillä”, kyseinen profeetta sanoi, “me ahkeroitsemme uutterasti kirjoitustyössä saadaksemme lapsemme, ja myös veljemme, uskomaan Kristukseen ja sovitetuksi Jumalan kanssa; sillä me tiedämme, että me vain armosta pelastumme parhaammekin tehtyämme” (2. Ne. 25:23). Olemme todellakin lunastetut maailman Vapahtajan verellä, mutta vasta sen jälkeen kun kukin on tehnyt parhaansa oman pelastuksensa hyväksi.

Kolmantena suurena ja selvänä periaatteena pelastussuunnitelmassa oli säädös, että “kaikki ihmiset voivat pelastua – – olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille” (3. uskonkappale). Nämä peruslait ja -toimitukset, joiden avulla pelastus saavutetaan, on esitetty hyvin selkeästi:

Ensiksi, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Toiseksi, parannus synnistä, toisin sanoen luopuminen tottelemattomuudesta Jumalan lakeja kohtaan enää milloinkaan siihen palaamatta. Herra on puhunut tästä asiasta selviä sanoja. Hän on sanonut: “– – menkää, älkääkä enää syntiä tehkö; mutta sille sielulle, joka syntiä tekee, palaavat aikaisemmat synnit, sanoo Herra, teidän Jumalanne” (LK 82:7).

Kolmanneksi, kastaminen vedellä ja Hengellä, joiden toimitusten nojalla ainoastaan – kuten Mestari opetti Nikodemokselle – ihminen voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Ks. Joh. 3:4–5.)

Tätä samaa opetusta ylösnoussut Vapahtaja teroitti voimallisesti Amerikan mantereen pyhille puheessaan, joka oli ilmeisesti Hänen jäähyväissanomansa opetuslapsilleen. Mestari opetti uskollisille pyhilleen, ettei “mikään saastainen voi päästä hänen valtakuntaansa; sen tähden hänen lepoonsa pääsevät ainoastaan ne, jotka ovat pesseet vaatteensa minun veressäni, uskonsa tähden, ja koska he ovat tehneet parannuksen kaikista synneistänsä ja ovat pysyneet uskollisina loppuun asti.

Ja tämä on käsky: Tehkää parannus, kaikki te maan ääret, tulkaa minun tyköni ja antakaa kastaa itsenne minun nimeeni, jotta te pyhittyisitte ottaessanne vastaan Pyhän Hengen, jotta te seisoisitte tahrattomina minun edessäni viimeisenä päivänä.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: tämä on minun evankeliumini – – .” (3. Ne. 27:19–21.)

Mitä ovat uskollisille luvatut siunaukset?

Jos Herran lapset, mihin joukkoon kuuluvat kaikki, jotka ovat tämän maan päällä riippumatta kansallisuudesta, ihonväristä tai uskontunnustuksesta, ottavat vaarin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totisen julistajan kehotuksesta, – aivan kuin ne kolme astronauttia Aquariuksessa tottelivat ohjauskeskuksen koulutettuja teknikkoja hätänsä hetkellä – niin kukin heistä voi aikanaan nähdä Herran ja tietää Hänen elävän – tämänhän Herra on luvannut. – –

Tämä lupaus kunniasta, joka odottaa niitä, jotka ovat uskollisia loppuun asti, esitettiin selkeästi Mestarin vertauksessa tuhlaajapojasta. Sille pojalle, joka oli uskollinen eikä hävittänyt perintöoikeuttaan, sille uskolliselle pojalle isä, joka Mestarin opetuksessa oli Isämme ja Jumalamme, lupasi: ‘Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun’ (Luuk. 15:31).

Erään oman aikamme profeetan välityksellä annetussa ilmoituksessa Herra lupaa uskolliselle ja kuuliaiselle tänä aikana: ‘– – kaikki, mitä minun Isälläni on, tullaan antamaan hänelle’ (LK 84:38).

Vai olemmeko niin kuin Niagaran putousten yläpuolella veneilleet uskalikot, jotka lähestyivät nopeasti vaarallista koskea? Jokivahdit tosin neuvoivat ohjaamaan veneen turvaan ennen kuin olisi liian myöhäistä, mutta he eivät välittäneet varoituksista vähääkään, vaan nauroivat, tanssivat, joivat, ilveilivät ja hukkuivat.

Samoin olisi käynyt niille kolmelle astronautille Aquariuksessa, jos he olisivat kieltäytyneet kuuntelemasta pienimpiäkin ohjeita Houstonin ohjauskeskuksesta. Heidän koko elämänsä riippui kuuliaisuudesta niille perustaville laeille, jotka hallitsevat ja säätelevät maailmankaikkeuden voimia.

Jeesus itki tarkastellessaan oman aikansa maailmaa, joka näytti tulleen hulluksi ja joka jatkuvasti ivasi Hänen harrasta kehotustaan, että se tulisi Hänen tykönsä “suoraa ja kaitaa tietä”, joka oli niin selvästi viitoitettuna Jumalan iankaikkisessa pelastussuunnitelmassa.

Oi jospa kuulisimme jälleen tänä päivänä Hänen vetoomuksensa, jonka Hän lausui tuolloin: “Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37.)

Oi jospa maailma näkisi eräässä toisessa, Ilmestyskirjan Johannekselle annetussa vertauksessa Mestarin pyhän hahmon lausumassa meille tänä päivänä samaa, minkä Hän lausui Jerusalemin asukkaille –

Mestarihan sanoi: “Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa” (Ilm. 3:20–21).

Tässä on siis se pelastussuunnitelma, jota opettaa tosi kirkko, joka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle, kulmakivenä Kristus, Herra (Ef. 2:20); vain Hänen kauttaan voi rauha tulla – ei niin kuin maailma antaa, vaan niin kuin vain Herra voi antaa – niille, jotka voittavat kaiken maailmallisen kuten Mestari.

“Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Ap. t. 4:12) – –.

Kuinka meidän päivittäiset tekomme voivat johdattaa meitä eteenpäin kohti iankaikkista elämää?

Eräässä taannoisessa kokouksessa kuuntelin erään nuoren tytön sydäntälämmittävää todistusta. Hänen isässään oli sairaus, jonka lääkärit olivat julistaneet parantumattomaksi. Tämä sairauden murtama mies oli sanonut vaimolleen eräänä aamuna, tuskan ja kärsimyksen täyttämän yön jälkeen, syvästi liikuttuneena: “Olen hyvin kiitollinen tänä päivänä.” “Mistä?” vaimo oli kysynyt. Mies oli vastannut: “Siitä, että Jumala on suonut minulle vielä päivän kanssasi.”

Voisin tänä päivänä toivoa koko sydämestäni, että kaikki tämän ohjelman seuraajat kiittäisivät samoin Jumalaa vielä yhdestä päivästä! Mistä? Mahdollisuudesta hoitaa jokin keskeneräinen asia. Mahdollisuudesta tehdä parannus, korjata joitakin vääryyksiä, ohjata jotakuta oikuttelevaa lasta parempaan, ojentaa kätensä jollekulle avun pyytäjälle – lyhyesti sanottuna on kiitettävä Jumalaa vielä yhdestä päivästä, jolloin voi valmistautua kohtaamaan Jumalan.

Älkää pyrkikö ajattelemaan liian monta päivää eteenpäin. Anokaa voimaa huolehtia tämän päivän ongelmista. Vuorisaarnassaan Mestari kehotti: “Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34.)

Tehkää kaikki minkä voitte ja jättäkää loppu Jumalalle, meidän kaikkien Isälle. Ei riitä, että sanomme tekevämme parhaamme, vaan meidän on sanottava ennemminkin tekevämme kaiken, mikä on vallassamme, tekevämme kaiken, mikä on välttämätöntä.²

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Millä tavoin meidän Isämme pelastussuunnitelma osoittaa Hänen suuren rakkautensa meitä kohtaan?
Kuinka pelastussuunnitelman ymmärtäminen tuo rauhaa teidän elämäänne?
Miksi tahdonvapaus on välttämätön voidaksemme palata Jumalan luo? Miksi sovitus on välttämätön? Miksi meidän pitää olla kuuliaisia evankeliumin periaatteille ja toimituksille?
Mainitkaa joitakin seurauksia, jotka johtuvat poikkeamisesta siltä polulta, jonka taivaallinen Isä on antanut meidän kuljettavaksemme?
Mitkä asiat aiheuttavat joskus sen, etteivät ihmiset aina pidä katsettaan kiinnitettynä määränpäähän ja paluuseen taivaallisen Isän luo? Mitä neuvoja voisimme antaa perheenjäsenille ja muille, jotka ovat eksyneet polulta?
Miksi on tärkeätä palvella joka päivä? Osoittaa kiitollisuuttaan päivittäin? Tehdä parannus ja pyrkiä voittamaan heikkoutensa? Millä tavalla kukin näistä asioista auttaa meitä valmistautumaan kohtaamaan Jumalan?