Luku 2

Kuka minä olen?

Kuinka se, että tietää, keitä me olemme, auttaa meitä saamaan iankaikkisen elämän?

Johdanto

“Eräänä päivänä eräs nuori pyhäkoulun opettaja teki aika mielenkiintoisen kysymyksen, joka oli esitetty hänen luokassaan edellisenä sunnuntaina”, presidentti Harold B. Lee sanoi joukolle pyhiä. “Hän selitti, että he olivat keskustelleet tätä elämää edeltävästä elämästä, tästä elämästä ja seuraavasta elämästä, ja eräs nuori pyhäkoulun oppilas oli kysynyt: Tätä edeltävä elämä päättyi, kun synnyimme kuolevaisuuteen; tämä elämä päättyy, kun kuolemme; minkälainen loppu seuraavalla elämällä on? Onko se unohduksiin vaipumista?’ Nuori pyhäkoulun opettaja oli sanonut: ‘En tiedä vastausta siihen.’

Kun ajattelin sitä, huomasin, että käytämme sanoja aika vapaasti puhuessamme ‘tätä elämää edeltävästä elämästä, tästä elämästä ja seuraavasta elämästä’, aivan kuin olisimme kissoja, joilla on yhdeksän elämää, kun itse asiassa meillä on vain yksi elämä. Elämä, josta me puhumme, ei alkanut syntymisestä kuolevaisuuteen. Tämä elämä ei pääty kuolemaan. On olemassa jotakin, mitä ei ole luotu eikä tehty. Pyhissä kirjoituksissa sitä kutsutaan ‘älyksi’, joka tietyssä aikaisemman olemassaolon vaiheessa järjestettiin ‘hengeksi’. Sen jälkeen kun tuo henki oli kasvanut tiettyyn mittaan, kaikkitietävä Isä antoi sille mahdollisuuden tulla toiseen kehityksensä vaiheeseen. Sille ‘annettiin lisää’, ja sen elettyä aikansa ja saavutettua tarkoituksensa kuolevaisuudessa, tapahtui jälleen muutos. Itse asiassa emme mene toiseen elämään vaan toiseen vaiheeseen samassa elämässä. On olemassa jotakin, mitä ei ole luotu eikä tehty, ja jotakin, mikä ei kuole – ja se jokin elää ikuisesti.”¹

Tässä luvussa käsitellään iankaikkista identiteettiämme ja sitä, kuinka meidän tietomme tästä identiteetistä vaikuttaa meidän elämäämme.

Harold B. Leen opetuksia

Kuinka sen tietäminen, että olemme taivaallisen Isän henkilapsia, on siunaukseksi meille?

Keitä me olemme? – – Apostoli Paavali kirjoitti: “Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Tässä kohdassa [Hepr. 12:9] mainitaan, että kaikilla maan päällä elävillä, joilla on maallinen isä, on myös heidän henkensä isä. – – Moosekselle ja Aaronille – – Herra on sanonut: “Siirtykää pois tämän joukon keskeltä. Minä aion tuhota heidät kaikki yhdellä kertaa.” Hän oli vihastunut noihin jumalattomiin ihmisiin, mutta Mooses ja Aaron painoivat kasvonsa maahan ja sanoivat: “Oi Jumala, Jumala, sinä, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki, annatko vihasi kohdata koko kansaa, kun yksi ainoa ihminen on tehnyt syntiä!” [4. Moos. 16:21–22.] Huomasitteko, kuinka he puhuttelivat häntä? Jumala, jonka käsissä on kaikkien elollisten henki. – –

Yksi vanhimmista meillä olevista pyhistä kirjoituksista on tullut käsiimme ihmeellisellä tavalla – kutsumme sitä Kallisarvoiseksi Helmeksi. Yksi tuon arvokkaan pyhien kirjoitusten lähteen suurenmoisista kirjoista tunnetaan Aabrahamin kirjana. Tuosta kirjasta – – voimme lukea:

“Niin Herra oli näyttänyt minulle, Aabrahamille, ne älyt, joiden järjestys toteutettiin ennen kuin maailma oli; ja kaikkien näiden joukossa oli monia jaloja ja suuria;

ja Jumala näki, että nämä sielut olivat hyvät, ja hän seisoi heidän keskellänsä, ja hän sanoi: Nämä minä olen tekevä hallitsijoikseni, sillä hän seisoi niiden keskellä, jotka olivat henkiä; ja hän näki, että he olivat hyvät; ja hän sanoi minulle: Sinä, Aabraham, olet yksi heistä; sinut valittiin ennen kuin sinä synnyit.

Ja heidän joukossaan seisoi muuan, joka oli Jumalan kaltainen, ja hän sanoi niille, jotka olivat hänen kanssansa: Astukaamme alas, sillä siellähän on avaruutta, ja ottakaamme näitä aineita ja tehkäämme maa, jonka päällä nämä saavat asua;

ja koetelkaamme heitä näin, nähdäksemme, tekevätkö he kaiken, mitä Herra heidän Jumalansa käskee heidän tehdä;

ja niille, jotka säilyttävät ensimmäisen asemansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät säilytä ensimmäistä asemaansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka ensimmäisen asemansa säilyttävät; ja niille, jotka säilyttävät toisen asemansa, lisätään kirkkautta heidän päidensä päälle aina ja iankaikkisesti.” [KH Aabr. 3:22–26.]

Noissa pyhien kirjoitusten kohdissa on monia kallisarvoisia totuuksia. Ensiksikin, meillä on vain vihjaus, vain häivähdys siitä, mikä henki on. Henki, kuten kuulitte Aabrahamin sanovan, oli järjestetty äly. Tämä on ensimmäinen alku ymmärryksellemme siitä, mikä henki on. Se on järjestetty äly, joka eli henkenä ennen kuin maailma oli. Miltä henki sitten näyttää? Minkälainen käsitys teillä on tuosta hengestä? No niin, Herra on antanut profeetta Joseph Smithin kautta innoitetun vastauksen, josta osa kuuluu seuraavasti: “Se, mikä on hengellistä, on sen kaltaista, mikä on ajallista; ja se, mikä on ajallista, on sen kaltaista, mikä on hengellistä.” Kuulkaa siis, “ihmisen henki on hänen olemuksensa kaltainen, niin myös eläimen ja jokaisen muun luodun henki, mitkä Jumala on luonut” [LK 77:2].

Nyt siis näette minut tässä täysin kehittyneenä, fyysisenä miehenä. Osaa minusta ette näe fyysisin silmin – sitä hengellistä osaa minusta, joka katselee silmieni kautta ja antaa minulle voiman liikkua, ja antaa minulle tietyn määrän älyä ja älykkyyttä. – –

Se on siis ensimmäinen oppimamme totuus – että oli olemassa järjestetty äly, jota kutsuttiin – – hengeksi. Sitten Herra [Jehova], joka oli tuo suuri loistava Jumalan [Isän] kaltainen henki, oli noiden hengiksi kutsuttujen järjestettyjen älyjen joukossa ja sanoi heille: Tehkäämme maa, jossa voitte asua henkinä, ja te, jotka elätte kelvollisina täällä henkimaailmassa, voitte mennä tuon maan päälle, ja teille annetaan lisää. Ja niin niiden henkien, jotka säilyttivät uskonsa, niin sanoakseni – eli olivat kelvollisia – sallittiin tulla maan päälle ja heille annettiin lisää heidän hengelliseen ruumiiseensa; fyysinen ruumis täällä maan päällä. – – Se, että te ja minä olemme täällä maan päällä fyysisessä ruumiissa, on todiste siitä, että me olimme niiden joukossa, jotka pitivät ensimmäisen asemansa; me läpäisimme kokeen ja meidän annettiin tulla tänne. Jos emme olisi läpäisseet koetta, emme olisi täällä; olisimme yhdessä Saatanan kanssa yrittämässä saattaa kiusaukseen niitä, joilla on ruumis. – –

Miksi meidän on oltava uskollisia voidaksemme täyttää ennalta määrätyn tehtävämme maan päällä?

Määriteltyämme identiteettimme aikaisemmassa olemassaolossa, siis keitä me olemme – Jumalan poikia ja tyttäriä jo ennen kuin tätä maailmaa oli; sen Jumalan, joka on kaikkien maan päällä lihassa elävien ihmisten henkien isä – olemme valmiita siirtymään esitetyn kysymyksen seuraavaan vastaukseen. Sen mukaan, mitä luin teille Aabrahamin kirjan jakeesta 23, kuulitte Aabrahamille kerrotun, että hänet asetettiin virkaan tai valittiin ennen hänen syntymäänsä. Olettekohan mahtaneet ajatella sitä. Moosekselle kerrottiin sama asia. – –

“Ja Jumalan nimeä avukseen huutaen [Mooses] näki taas hänen kirkkautensa, sillä se oli hänen päällänsä; ja hän kuuli äänen, joka sanoi: Siunattu olet sinä, Mooses, sillä minä, Kaikkivaltias, olen valinnut sinut, ja sinut tehdään paljoja vesiä voimakkaammaksi; sillä ne tulevat tottelemaan sinun käskyjäsi ikään kuin olisit Jumala.” [KH Moos. 1:25.] Hänen tehtävänään oli tulla suureksi ja mahtavaksi hallitsijaksi. Jeremiaalle Herra sanoi samoin: “Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi” [Jer. 1:5]. Joseph Smith esitti sen selvemmin sanoessaan: “Jokainen ihminen, joka on kutsuttu palvelemaan maan asukkaita, asetettiin tätä tarkoitusta varten taivaan suuressa neuvonpidossa ennen kuin maailmaa olikaan.” Sitten hän sanoi: “Otaksun, että minut asetettiin juuri tähän virkaan siinä suuressa neuvonpidossa.” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 361.)

Tässä tulee uhkaava varoitus. Tuosta kutsumuksesta huolimatta Herra pani profeetta Joseph Smithin mieleen ajatuksen, jonka tämä kirjoitti muistiin – –, “Katso, monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Toisin sanoen, – – koska meillä on täällä tahdonvapaus, oli monia, jotka oli ennalta asetettu suurempaa työtä varten kuin mitä he itse valmistautuvat tekemään täällä. Hän sanoi vielä: “Ja miksi he eivät ole valituita?” Sitten hän esittää kaksi syytä siihen, miksi ihmiset epäonnistuvat tehtävissään. Ensiksi, “koska he ovat niin suuresti kiinnittäneet sydämensä siihen, mikä on tästä maailmasta” ja toiseksi, “[he] pyrkivät saamaan kunniaa ihmisiltä, etteivät he opi tätä yhtä opittavaa: että pappeuden oikeudet on erottamattomasti liitetty taivaan voimiin” [LK 121:34–36].²

Älkää erehtykö ajattelemaan, että sellainen kutsumus ja ennalta asettaminen määräävät ennalta sen, mitä teidän on tehtävä. Eräs läntisellä mannermaalla elänyt profeetta on puhunut tästä asiasta selvästi: “Maailman perustamisesta asti heidät oli Jumalan edeltätietämisen mukaan kutsuttu ja valmistettu heidän suuren uskonsa ja hyvien tekojensa tähden; ensiksi heidän annettiin valita hyvän ja pahan välillä” (Al. 13:3). – – Jumala on voinut kutsua ja valita ihmisiä henkimaailmassa tai heidän ensimmäisessä asemassaan tekemään tietyn työn, mutta heillä on oikeus ja etuoikeus käyttää tahdonvapauttaan valitakseen hyvän ja pahan välillä – joko he hyväksyvät tuon kutsumuksen täällä tuottaen sille kunniaa palvellen uskollisesti ja tehden hyviä töitä kuolevaisuudessa ollessaan, tai sitten eivät tee niin.³

Kuinka sen tietäminen, keitä me olemme, vaikuttaa tahdonvapautemme käyttämiseen?

Mitä muuta meidän sanotaan olevan? Olemme itsenäisiä vapaita toimijoita, ja joidenkin ihmisten mielestä voimme tehdä mitä ikinä haluamme, mutta asia ei ole aivan niin. Meillä on toki tahdonvapautemme, mutta saanen lukea teille jotakin siitä. Merkitkää muistiin kohta Toisen Nefin kirjan luvusta 2, jakeet 15–16. Mielestäni Isämme otti todella suuren riskin lähettäessään meidät tänne ja antaessaan meille etuoikeuden tahdonvapauteen, jotta tekisimme valinnan. Tehdäksemme tuon valinnan ja voittaaksemme siten iankaikkisen palkintomme meille täytyi tapahtua jotakin. Huomatkaa – tässä isä selittää pojalleen juuri tätä asiaa: “Ja jotta hänen ihmiseen liittyvät iankaikkiset aivoituksensa toteutuisivat hänen luotuaan meidän ensimmäiset vanhempamme ja maan eläimet ja taivaan linnut ja vihdoin kaiken, mitä luotu on, täytyy olla olemassa vastakohtaisuutta; ja niin on kielletty hedelmä vastakohtana elämän puulle; toinen on makea ja toinen on karvas” [2. Ne. 2:15].

Kuulostaa usein siltä, että kielletyt asiat ovat kaikkein houkuttelevimpia ja oikeat asiat ovat joskus kuin katkera pala nieltäväksi, kuten sanotaan. Jotta ihmiselle annettaisiin mahdollisuus tehdä valinta, “sen tähden Herra Jumala antoi ihmiselle vallan toimia oman tahtonsa mukaan. Mutta ihminen ei voisi toimia oman tahtonsa mukaan, ellei häntä se tai tämä houkuttelisi.” [2. Ne. 2:16.] Voidaksemme olla itsenäisiä ajattelevia yksilöitä meillä täytyi olla paitsi hyvää myös pahaa voidaksemme valita niiden välillä. Ajatelkaapa sitä hetkinen. Jos maailmassa olisi kaikki hyvää eikä mitään pahaa, voisitteko valita mitään muuta kuin hyvää? Jos maailmassa olisi kaikki pahaa eikä olisi valittavana mitään hyvää, voisitteko valita mitään muuta kuin pahaa? Kun sitä ajattelee hetkisen, ainut tapa, jolla tämän maan päällä elävillä ihmisillä voi olla tahdonvapaus, on se, että on olemassa sekä hyvää että pahaa, ja jokaisella meistä on mahdollisuus valita itse. – – Ymmärrättehän, että tahdonvapaudella on riskinsä. Herra oli valmis ottamaan sen riskin, jotta me voisimme kulkea uskon varassa ja vapaina, itsenäisinä toimijoina valita oikean.⁴

Mitkä ovat meidän iankaikkiset mahdollisuutemme Jumalan lapsina?

Elämän tarkoituksena oli kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Kuolemattomuus tarkoittaa sitä, että saa lopulta ruumiin, joka ei ole enää alttiina kuolevaisuuden tuskille eikä voi enää kuolla eikä riutua, koska kaikki nuo edellä mainitut asiat ovat poissa. Iankaikkisen elämän saaminen tarkoittaa oikeutta elää Iankaikkisen luona, Jumalan, taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Nämä ovat ne kaksi tavoitetta, joita varten meidät kaikki on asetettu maan päälle.⁵

Olemme täällä tänä päivänä valmistautumassa kuolemattomuuteen, “määräämättömän pituiseen aikaan, joka on ihmisen tosi elämä”. Olemme kaikki suuria sieluja, koska olemme jalosukuisia. Meillä on oikeus tulla kuninkaiksi ja hallitsijoiksi sen ansiosta, mitä teimme henkimaailmassa ennen tänne tuloamme. Meidät valittiin tulemaan tänä päivänä ja tänä aikana, ja meidän on määrä saavuttaa kuolemattomuus, kuten kaikilla tämän kirkon nuorilla. Meidänkin tulisi “pitää kaikkea, mikä ei ole iankaikkista, liian lyhytaikaisena, ja kaikkea, mikä ei ole ääretöntä, liian pienenä” alentuaksemme sen edessä.⁶

Haluaisin nyt lukea Opin ja Liittojen Kirjan luvusta 132. – – “Ja vielä, totisesti minä sanon sinulle: Jos mies nai naisen sanani kautta, joka on minun lakini, ja uuden ja iankaikkisen liiton kautta ja sen sinetöi heille lupauksen Pyhä Henki”, ja hyppään tässä muutamien sanojen yli esittääkseni teille sen tarkoituksen, “niin on tapahtuva kaikessa, niin kuin palvelijani on heille luvannut, ajassa ja koko iankaikkisuudessa, ja se on oleva täysin pitävä, kun he ovat poissa maailmasta; ja he kulkevat ohi enkeleiden ja jumalien, jotka on sinne määrätty, korotukseensa ja kirkkauteensa.” Kuunnelkaa tätä: ja heillä tulee olemaan “jälkeläisten täyteys ja jatkuminen aina ja iankaikkisesti” [LK 132:19].

Profeetta Joseph Smith sanoi tämän tarkoittavan sitä, että ne, jotka solmivat avioliiton uuden ja iankaikkisen liiton mukaan ja olivat uskollisia liitoilleen, voisivat ylösnoustuaan elää taas yhdessä miehenä ja vaimona ja saada sen, mitä hän kutsuu tässä jälkeläisten täyteydeksi. Mitä se sitten tarkoittaa? Saanen lukea toisesta pyhien kirjoitusten kohdasta: – –

“Selestisessä kirkkaudessa on kolme taivasta eli astetta,

ja saavuttaakseen korkeimman niistä ihmisen on astuttava tähän pappeuden järjestykseen [tämä tarkoittaa uutta ja iankaikkista avioliittoa].

Ja ellei hän tee näin, hän ei voi saavuttaa sitä.

Hän voi päästä johonkin toiseen asteeseen, mutta siihen loppuu hänen valtakuntansa; hän ei voi enentyä.” [LK 131:1–4.]

Enentyä minkä suhteen? Enentyä jälkeläisten suhteen. Toisin sanoen, kuuliaisuudesta Herran jumalallista käskyä kohtaan meille täällä oleville ihmisolennoille annetaan voima tehdä yhteistyötä Jumalan kanssa ihmissielun luomisessa täällä, ja sitten haudan tuolla puolen saamme enentyä iankaikkisesti perheyhteydessä sen jälkeen kun tämä maa on päättänyt tehtävänsä.

– – Mitä niihin ylösnousseisiin olentoihin tulee, jotka olivat pitäneet pyhään avioliittoon liittyvän liiton ja jotka lupauksen Pyhä Henki oli sinetöinyt: “Silloin he ovat jumalia, koska heillä ei ole loppua; sen tähden he pysyvät iankaikkisesta iankaikkiseen, koska heillä on jatkuminen; silloin he ovat kaiken yläpuolella, koska kaikki on heille alamaista. Silloin he ovat jumalia, koska heillä on kaikki valta, ja enkelit ovat heille alamaisia.” [LK 132:20.]

– – Eläkäämme niin, että kaikki, jotka ovat kanssamme, voivat nähdä – ei vain meidät vaan sen, mikä on jumalallista ja on peräisin Jumalasta – ja tuosta näystä siitä, mitä me olemme ja mitä meistä voi tulla, saakaamme voimia kiivetä korkeammalle ja ylöspäin kohti tuota suurta iankaikkisen elämän määränpäätä. Tätä rukoilen nöyrästi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.⁷

Opiskelu- ja keskusteluehdotuksia

Mikä on vahvistanut todistustanne siitä, että Jumala on teidän Isänne?
Miksi ihmisiltä jäävät joskus suorittamatta ne tehtävät, joita tekemään heidät oli ennalta asetettu tänne maan päälle?
Mikä on tahdonvapaus? Miksi vastakohtaisuus on välttämätöntä voidaksemme käyttää tahdonvapauttamme?
Kuinka tieto iankaikkisista mahdollisuuksistamme vaikuttaa päivittäiseen käyttäytymiseemme?
Mikä on antanut teille voimaa yrittäessänne “kiivetä korkeammalle ja ylöspäin kohti tuota suurta iankaikkisen elämän määränpäätä”?