Luku 1

Oppimista uskon avulla

”Veljet ja sisaret, jatkakaamme työtä Herran Jumalamme nimessä kooten viisautta ja älyä päivä päivältä, jotta jokainen eteen tuleva tilanne voi olla meidän hyväksemme.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Silloin kun nuori Lorenzo Snow ei ollut huolehtimassa töistään perheen maatilalla, hän oli yleensä lukemassa – ”kätkössä kirjansa kanssa”, kuten hänen perheensä jäsenillä oli tapana sanoa. Sisarensa Elizan mukaan hän ”opiskeli aina, niin kotona kuin koulussakin”¹. Hänen rakkautensa oppimiseen lisääntyi iän myötä. Itse asiassa hän sanoi, että koulutus oli hänen nuoruutensa ”johtotähti”². Käytyään julkisia kouluja hän opiskeli vuonna 1835 Oberlinin collegessa, yksityisessä korkeakoulussa Ohion osavaltiossa. Vuonna 1836, ennen kirkkoon liittymistään, hän otti vastaan Elizan kutsun muuttaa Kirtlandiin Ohioon, missä hän opiskeli hepreaa luokassa, jonka oppilaina oli myös profeetta Joseph Smith ja useita apostoleja.

Kasteensa ja konfirmointinsa jälkeen Lorenzo Snow käänsi ajan mittaan kiinnostuksensa enemmän ”[koulutukseen], jota saamme Hengeltä”³ kuin ”kirjoista oppimiseen”⁴. Tässä pyrkimyksessään hän tunsi ehtymätöntä oppimisen intoa. Esimerkiksi kun hän oli 80-vuotias ja palveli kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä, hän seisoi pyhien edessä lokakuun 1894 yleiskonferenssissa pohtien saarnoja, joita hänen vähemmän kokeneet veljensä olivat aiemmin sinä päivänä pitäneet, ja sanoi: ”Muutamia esitetyistä ajatuksista en ole tullut koskaan aiemmin ajatelleeksi, ja ne ovat hyvin hyödyllisiä.”⁵ Kuusi vuotta myöhemmin kirkon presidenttinä ollessaan hän osallistui pyhäkouluorganisaation järjestämään konferenssiin. Kuultuaan muiden puheet hän nousi viimein puhujakorokkeelle. Hän aloitti puheensa näin: ”Olen erittäin ilahtunut ja yllättynyt siitä, mitä olen nähnyt ja kuullut. – – Saanen todellakin sanoa, että minua on opetettu, ja jos minä, 86-vuotias mies, voin saada opetusta, en näe mitään syytä, miksi aikuiset yleisesti ottaen eivät voisi saada hyötyä sekä iloa kokouksiinne osallistumisesta.”⁶ (Katso ehdotus 1 sivulla 45.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Oppiminen edellyttää uskoa, ponnistelua ja sinnikkyyttä.

Tässä uskonnossa, jonka te ja minä olemme saaneet, on jotakin suurta ja loistavaa, ja joka päivä on opittavana jotakin uutta, joka on suuriarvoista. Ja on paitsi etuoikeutemme myös välttämättömyys, että me otamme vastaan näitä asioita ja kokoamme näitä uusia ajatuksia.⁷

Koko mormonismin tarkoituksena on kehittyminen – henkisesti, fyysisesti, moraalisesti ja hengellisesti. Mikään puolitiehen jäävä koulutus ei riitä myöhempien aikojen pyhille.⁸

On hyödyllistä elää maan päällä pitkään ja saada siihen liittyvää kokemusta ja tietoa, sillä Herra on sanonut meille, että kaikki äly, mitä hankimme tässä elämässä, nousee kanssamme ylösnousemuksessa, ja mitä enemmän tietoa ja älyä ihminen hankkii tässä elämässä, sitä paremmassa asemassa hän on tulevassa maailmassa [ks. OL 130:18–19].⁹

On niitä, jotka eivät opi ja jotka eivät kehity niin nopeasti kuin voisivat, koska heidän katseensa ja sydämensä eivät ole kiinnittyneinä Jumalaan. He eivät pohdiskele, eikä heillä ole sitä tietoa, mitä heillä voisi olla. He jäävät paitsi paljosta sellaisesta, mitä he muutoin voisivat saada. Meidän on hankittava tietoa ennen kuin saamme pysyvää onnea. Meidän on oltava hyvin tietoisia siitä, mikä on Jumalasta.

Vaikka saatammekin nyt laiminlyödä ajankäyttömme kehittämisen ja älyllisten kykyjemme elävöittämisen, niin jossakin vaiheessa meidän täytyy kehittää niitä. Meillä on pitkä matka taitettavana, ja jos laiminlyömme kulkemisen tänään, sitä enemmän meillä on kuljettavana huomenna.¹⁰

Mieltä on työllistettävä ja Jumalan meille antamia kykyjä harjoitettava – ne on otettava käyttöön. Sitten Pyhän Hengen lahjan ja voiman valaisemina me voimme saada sitä älyä ja niitä ajatuksia ja siunauksia, jotka ovat välttämättömiä meidän valmistamiseksemme tulevaisuuteen ja tuleviin tapahtumiin.

Sama periaate pätee kaikkiin tekoihimme suhteessa siihen, mikä on Jumalasta. Meidän on ponnisteltava. – – Siitä, että olemme laiskoja emmekä pane itseämme työhön, ei ole mitään hyötyä. Jos pysymme täysin toimettomina, mitään ei saavuteta. Jokainen periaate, joka taivaista ilmoitetaan, on meidän hyödyksemme – meidän elämäämme, pelastustamme ja onneamme varten.¹¹

Ajattelemme kenties, ettei meidän ole tarpeen ponnistella saadaksemme selville, mitä Jumala meiltä vaatii, tai toisin sanoen ottaa selville periaatteita, jotka Jumala on ilmoittanut ja joiden perusteella me voimme saada hyvin tärkeitä siunauksia. On olemassa suoraan ja selkeästi ilmoitettuja periaatteita, joiden tarkoituksena on korottaa myöhempien aikojen pyhät ja säästää heidät monilta vaikeuksilta ja vaivoilta, mutta koska me emme ole sinnikkäitä emmekä opi niitä ja mukaudu niihin, meiltä jäävät saamatta ne siunaukset, jotka kuuliaisuus niitä kohtaan toisi.¹²

Veljet ja sisaret, jatkakaamme työtä Herran Jumalamme nimessä kooten viisautta ja älyä päivä päivältä, jotta jokainen eteen tuleva tilanne voi olla meidän hyväksemme ja lisätä uskoamme ja älyämme.¹³ (Katso ehdotus 2 sivulla 45.)

Meille huomionarvoisinta on koulutus, jota saamme Hengeltä.

On olemassa sellaista koulutusta, joka on kaikkein huomionarvoisinta ja johon meidän kaikkien tulisi osallistua – sitä on koulutus, jota saamme Hengeltä.¹⁴

Vähäinenkin määrä hengellistä tietoa on paljon arvokkaampaa kuin pelkät mielipiteet ja kannat ja ajatukset tai jopa erittäin seikkaperäiset perustelut. Vähäinenkin määrä hengellistä tietoa on hyvin tärkeää ja erittäin merkityksellistä.¹⁵

Emme saa laiminlyödä hengellistä kehitystämme tavoitellessamme maallista vaurautta. Velvollisuutemme on tehdä kaikkemme, jotta sen lisäksi että kartutamme ympärillämme ajallisia siunauksia ja tämän elämän mukavuuksia, me edistyisimme myös valon ja tiedon periaatteissa.¹⁶

Jos ajatuksemme ovat liian yksipuolisia ja kiinnitämme liian paljon huomiota maallisen hyvän hankkimiseen laiminlyöden hengellisen rikkauden, emme ole viisaita taloudenhoitajia.¹⁷ (Katso ehdotus 3 sivulla 45.)

Meille on hyötyä siitä, että kuulemme evankeliumin periaatteita yhä uudelleen.

Olette kuulleet [joitakin periaatteita] kenties satoja kertoja, ja silti näyttää olevan tarpeen, että niitä asioita pitää opettaa meille yhä uudelleen. Asia on kutakuinkin sama, jonka olen huomannut lukiessani Opin ja liittojen kirjaa. Joka kerta kun luen tuosta kirjasta jonkin ilmoituksen, saan jonkin uuden ajatuksen, vaikka olen kenties lukenut sen saman ilmoituksen monta monituista kertaa. Oletan, että teillekin on käynyt niin. Ellei ole, tilanteenne on aivan toinen kuin minun.¹⁸

Meille käy aivan kuin aakkosia opettelevalle lapselle. Opettaja sanoo lapselle: ”Tässä on kirjain a, yritäthän muistaa sen?” Lapsi vastaa: ”Kyllä, minä yritän muistaa sen.” Opettaja siirtyy seuraavaan kirjaimeen ja sanoo: ”Tämä kirjain on b, katsothan sitä ja yrität muistaa sen?” ”Voi kyllä”, lapsi sanoo. Sitten opettaja palaa takaisin kirjaimeen a. ”Mikä kirjain tämä on?” Lapsi on unohtanut sen. Opettaja kertoo uudestaan lapselle, että se on a, ja siirtyy sitten kirjaimeen b ja huomaa, että lapsi on unohtanut senkin ja että hänelle pitää jälleen opettaa kirjain b. Näin tapahtuu aamulla. Iltapäivällä opettaja kutsuu lapsen taas luokseen ja kysyy ja havaitsee jälleen kerran, että lapsi on unohtanut kirjaimet ja että ne on opetettava uudelleen. Ja niin opetusta on toistettava yhä uudelleen niinkin paljon, että jos opettajalla ei olisi aiempaa kokemusta eikä hän tietäisi, mitä odottaa, hän varmasti lannistuisi. Samoin on myöhempien aikojen pyhien laita. Vaikka me kenties kyllästymme kuulemaan, kun asioita toistetaan, niin niitä pitää toistaa, jotta voimme oppia ne läpikotaisin. Meidän täytyy oppia ne. Tiedän, että myöhempien aikojen pyhät oppivat lopulta kaikki Jumalan lait ja käskyt ja he oppivat noudattamaan niitä tarkoin. Mutta emme ole vielä saavuttaneet sitä pistettä.¹⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 45.)

Kun me kokoonnumme oppimaan evankeliumia, sekä opettaja että oppija tarvitsevat Hengen johdatusta.

Kun [opettaja] seisoo ihmisten edessä, hänen pitäisi tehdä se ymmärtäen, että hän seisoo heidän edessään tarkoituksenaan välittää tietoa, jotta he voivat saada totuutta sieluunsa ja rakentua vanhurskaudessa saamalla lisää valoa, edistymällä pyhyyden periaatteita koskevassa koulutuksessaan.

Hän pystyy tähän ainoastaan mielen ponnistuksilla, uskon tarmolla ja tavoittelemalla koko sydämestään Herran Jumalamme Henkeä. Aivan samoin on kuulijoiden laita. Elleivät he kiinnitä erityistä huomiota siihen, mitä tältä korokkeelta puhuvat henkilöt aika ajoin heiltä vaativat, ja elleivät he ponnistele mielessään koko väkevyydestään ja koko voimastaan rukoillessaan Herran edessä, he eivät saa itselleen sitä hyvää ja hyödyllistä, mitä heidän pitäisi saada.²⁰

Kun johtavat veljet nousevat puhumaan meille myöhempien aikojen pyhille tässä konferenssissa, haluan meidän osoittavan uskoa ja rukoilevan jokaisen puhujan puolesta, jotta hän sanoisi sellaisia asioita ja jotta meillä olisi henki ottaa vastaan sellaisia asioita, jotka ovat hyödyllisiä kaikille. Se on etuoikeutemme ja velvollisuutemme. Emme ole tulleet tänne sattumalta. Olemme tulleet tähän konferenssiin odottaen saavamme jotakin, josta on meille hyötyä.²¹

Teidän tulee pyytää, että Herra sallii [puhujien] sanoa jotakin sellaista, mitä haluatte tietää, että he kenties ehdottavat teille jotakin, josta on jotakin hyötyä. Jos teillä on yhtään halua tietää joitakin tiettyjä asioita, joita ette ymmärrä, rukoilkaa, että [he] voivat sanoa jotakin, joka valaisee mielenne sen suhteen, mikä teitä huolestuttaa, niin meillä tulee olemaan suurenmoinen ja loistava konferenssi, parempi kuin mikään ikinä aikaisemmin. Niin oudolta kuin se saattaakin vaikuttaa, viimeinen konferenssimme tuntuu aina parhaalta, ja olkoon niin. Veljet ja sisaret, antakaa sydämenne kohota Herran puoleen ja osoittakaa uskoanne, kun veljemme puhuvat teille. Me emme tule pettymään, ettekä te mene kotiin, ette lähde tästä konferenssista tuntematta, että teitä on siunattu suuresti ja yltäkylläisesti.²²

Oletan, että monet nyt edessäni olevan kuulijakunnan joukossa ovat tulleet kaukaa kokoontuakseen kanssamme tähän yleiskonferenssiin ja että kaikki ovat halunneet kokoontua tänne vilpittömistä syistä – halusta kehittyä ja tulla paremmiksi asioissa, jotka koskevat heidän tarpeellisuuttaan Jumalan valtakunnassa. Jotta emme pettyisi tässä, on välttämätöntä, että me valmistamme sydäntämme ottamaan vastaan ehdotuksia, joita puhujat konferenssin edetessä kenties tekevät Herran Hengen mahdollisesta kehotuksesta, ja hyötymään niistä. Olen ajatellut ja yhä ajattelen, ettei meidän valistumisemme riipu niinkään paljon puhujasta kuin meistä itsestämme.²³

Kun kokoonnumme yhteen – –, etuoikeutenamme on saada opetusta niiltä henkilöiltä, jotka puhuvat meille, ja jos emme sitä saa, vika on yleensä meissä.²⁴

Olen pannut joissakin ihmisissä merkille sellaista, mitä pidän heikkouden aiheuttamana. He kokoontuvat yhteen, jotkut heistä, pikemminkin siitä syystä, että puhujan puhetaito miellyttää heitä, että he ihailevat tyyliä, jolla hän kenties heille puhuu, tai he kokoontuvat yhteen pikemminkin siitä syystä, että näkisivät puhujan tai arvioisivat hänen luonnettaan – – kuin saamaan opetusta, joka tekee heille hyvää ja rakentaa heitä vanhurskaudessa. – –

Jos emme harjoita niitä kykyjä, joita meille on annettu, ja saa Herran Henkeä, niin me saamme puhujilta vain vähän tietoa, vaikka he esittäisivät hyvinkin merkityksellisiä ja arvokkaita ajatuksia. Vaikka ajatuksia voidaan ilmaista hyvin hiomattomalla tyylillä, niin jos ihmiset ponnistelevat, – – he huomaavat pian, että aina kun he palaavat kokouksesta, puhujat ovat antaneet heille hyödyllistä ajateltavaa.²⁵

Pitkällinen saarna ei ole aina se, joka suo myöhempien aikojen pyhille suurinta hyötyä, vaan monista pidetyistä saarnoista me voimme koota jonkin ajatuksen tai saatamme äkkiä ymmärtää jonkin periaatteen, joka osoittautuu meille arvokkaaksi jälkeenpäin.²⁶

Olemme kokoontuneet palvelemaan Jumalaa ja hoitamaan asioita, jotka ovat välttämättömiä totuuden asian edistämiseksi maan päällä. Opetusten luonne riippuu suurelta osin mielemme tilasta. Meidän tulee karkottaa mielestämme maalliset toimemme ja omistaa huomiomme tämän konferenssin tarkoitukseen.²⁷

Tiedoissamme ja hengellisessä tietämyksessämme olemme täysin riippuvaisia – ja tunnemme olevamme hyvin riippuvaisia – Herrasta. Ja siinä määrin kuin osoitamme uskoamme, me saamme tietoa, joka välittyy Herran palvelijoiden kautta. – – Hän puhuu meille palvelijoidensa välityksellä, jotka puhuvat meille tämänkaltaisissa tilaisuuksissa, kun kokoonnumme yhteen palvelemaan Jumalaamme.²⁸ (Katso ehdotus 5 sivulla 45.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi sivut 37 ja 39, joissa kuvataan presidentti Snow’n elinikäisiä oppimispyrkimyksiä. Mikä saa ihmisen jatkamaan oppimista koko elämänsä ajan? Ajattele omaa suhtautumistasi oppimiseen ja pohdi, millä tavoin voit jatkaa oppimista koko elämäsi ajan.
Tutki presidentti Snow’n neuvoja, jotka koskevat ponnistelua ja sinnikkyyttä evankeliumin oppimisessa (s. 39–41). Millä tavoin se, että todella ponnistelet, muuttaa omaa oppimistasi? Kuinka me voimme auttaa lapsia ja nuoria ponnistelemaan oppimisen eteen?
Presidentti Snow kannusti pyhiä tavoittelemaan ”[koulutusta], jota saamme Hengeltä” (s. 41). Mitä se sinulle merkitsee? Mitä voi seurata siitä, että koulutuksemme keskittyy liikaa maalliseen vaurauteen?
Kuinka esimerkki lapsesta, joka opettelee aakkosia (s. 41–42), liittyy pyrkimyksiimme oppia evankeliumia? Mitä periaatteita olet nähnyt toistettavan, kun olet tutkinut entisaikojen ja myöhempien aikojen profeettojen sanoja?
Millä tavoin me voimme valmistaa sydäntämme oppimaan kirkon luokissa ja kokouksissa? Kuinka voimme ponnistella oppiaksemme silloinkin kun vain kuuntelemme puhetta sakramenttikokouksessa tai konferenssissa? (Katso esimerkkejä sivuilta 42–44.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 2. Nefi 9:28–29; 28:30; Moosia 2:9; OL 50:13–22; 88:118, 122; 136:32–33

Opetusvihje: ”Kirkko on tuottanut oppikirjoja ja muuta aineistoa avuksi pyhien kirjoitusten ja myöhempien aikojen profeettojen sanojen opettamiseen. Selitysteoksiin tai muihin lähdeaineistoihin ei ole juuri mitään tarvetta.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin – evankeliumin opettamisen lähdeteos, 2000, s. 52.)

Koko elämänsä ajan presidentti Lorenzo Snow pyrki oppimaan ”tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118).

Meidän tulee valmistaa sydäntämme ottamaan vastaan sanomia, joita yleiskonferenssissa ja muissa kokouksissa esitetään, ja hyötymään niistä.

”Koulutus, jota saamme Hengeltä” on ”kaikkein huomionarvoisinta”.