Luku 11

”Minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon”

”Meidän tulee alistaa oma tahtomme Isän tahtoon ja tuntea halua kysyä: Mikä on Isämme tahto, Hänen, jota olemme täällä maailmassa palvelemassa? Silloin jokainen tekemämme teko tulee onnistumaan.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Maaliskuun 31. päivänä 1899 presidentti Lorenzo Snow matkusti Brigham Youngin akatemiaan (nykyinen Brigham Youngin yliopisto), jonne oli kokoontunut suuri joukko myöhempien aikojen pyhiä juhlimaan hänen 85-vuotispäiväänsä. Aamulla hän piti hartaustilaisuudessa puheen koolla olleille miehille. Samaan aikaan naisilla oli samankaltainen kokous. Sitä johtivat joidenkuiden ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin jäsenten vaimot. Iltapäivällä kaikki kokoontuivat yhteen.

Osana iltapäivän kokousta lavalle marssi 23 lasta, jotka presidentti Snow’hun päin kääntyneinä ”lauloivat kaksi laulua – –, minkä jälkeen kukin lapsi ojensi presidentille kukkakimpun”. Presidentti Snow kiitti lapsia ja lausui heille siunauksen. Sitten lavalle nousi kahdeksan Brigham Youngin akatemian opiskelijaa yksi kerrallaan. Jokainen heistä edusti jotakin oppilaitoksen sisäistä organisaatiota ja esitti huolella valmistamansa kunnianosoituksen profeetalleen. Vastauksena näihin kiintymyksen ja ihailun sanoihin presidentti Snow sanoi:

”Veljet ja sisaret, en tiedä, mitä sanoisin kaikesta tästä. Haluaisin mennä kotiin miettimään sitä, mutta joitakin sanoja luullakseni odotetaan, ja kai minun pitäisi sanoa jotakin, mutta en todellakaan tiedä, mitä sanoisin. Sanon kuitenkin tämän. Ymmärrän erittäin hyvin, että te ette osoita tätä kunniaa minulle Lorenzo Snow’na vaan sen asian vuoksi, jota edustan yhdessä veljieni kanssa – neuvonantajieni ja kahdentoista koorumin jäsenten kanssa. – – Tunnen, että se, mitä sitten olenkin saanut aikaan, ei ole Lorenzo Snow’n ansiota, ja tapahtumat, jotka ovat tuoneet minut tähän kirkon presidentin asemaan, eivät johdu Lorenzo Snow’sta, vaan Herra on saanut sen aikaan. Ollessaan maan päällä Jeesus esitti tämän merkittävän lausunnon. Olen ajatellut sitä, ja se on mielessäni jatkuvasti kaikessa työssäni: ’Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea.’ Miksi Hän sanoi, että Hänen tuomionsa oli oikea? Hän sanoo: koska ’minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon’. [Ks. Joh. 5:30.] Veljet ja sisaret, se on periaate, jonka mukaan olen pyrkinyt toimimaan siitä asti, kun minulle ilmoitettiin, että minun taivaallinen Isäni ja teidän taivaallinen Isänne on olemassa. Minä olen pyrkinyt tekemään Hänen tahtonsa. – –

Te kunnioitatte Herraa kunnioittaessanne minua ja neuvonantajiani ja kahdentoista koorumia. Olemme – jokainen meistä – huomanneet kauan aikaa sitten sen, että itseksemme emme pystyisi tekemään mitään. Vain niin pitkälle kuin olemme noudattaneet tuota periaatetta, jota Jeesus noudatti ollessaan maailmassa, menestys on seurannut pyrkimyksiämme, ja niin tulee olemaan teidänkin kohdallanne.”¹

Lorenzo Snow’n opetuksia

Kun me etsimme Jumalan tahtoa, me kuljemme varmasti perille johtavaa reittiä.

On olemassa reitti, jota miehet ja naiset voivat noudattaa ja joka varmasti johtaa perille. Mitä pettymyksiä saattaa sitten tullakin tai mitä näennäisiä epäonnistumisia saattaa tapahtuakin, niin yleisellä tasolla ei todellisuudessa tapahdu mitään epäonnistumista. – – On ollut tilanteita, jolloin on näyttänyt aivan kuin kulkisimme taaksepäin. Niin on käynyt ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole olleet täysin Jumalan mielen ja tahdon valaisemia. Kirkko on käynyt läpi joitakin hyvin merkillisiä kokemuksia, ja kansa on tehnyt suuria uhrauksia. – – Mutta olemme selviytyneet näistä uhrauksista, emmekä ole epäonnistuneet kansana. Miksi emme ole epäonnistuneet? Koska kansa kokonaisuutena on pitänyt mielensä kiinnittyneenä elämän tosiin periaatteisiin, ja he ovat täyttäneet velvollisuutensa. – – Kansalla yleisesti on ollut Herran Henki, ja he ovat noudattaneet sen ohjeita. Siksi ei ole tapahtunut mitään epäonnistumista. Niin voi olla myös yksilöiden kohdalla. Jokaiselle on olemassa reitti, jota voi noudattaa ja joka varmasti johtaa perille. Se pätee niin ajallisiin kuin hengellisiinkin asioihin. Herra on antanut meille avaimen näissä jakeissa, jotka olen lukenut Opin ja liittojen kirjasta:

”Ja jos teidän silmämääränänne on vain minun kunniani, koko teidän ruumiinne täytetään valolla, eikä teissä ole pimeyttä; ja se ruumis, joka on täynnä valoa, käsittää kaiken. Pyhittäytykää siis, jotta mielenne määränä on yksin Jumala.” [OL 88:67–68.]

Se on avain, jolla ihminen voi aina menestyä. Paavali sanoo:

”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” [Fil. 3:14.]

Se on suuri tavoite, joka jokaisella myöhempien aikojen [pyhällä] pitäisi olla edessään jatkuvasti. Mikä on se palkinto? – – ”Kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle.” [OL 84:38.]

Eräässä tilanteessa Vapahtaja sanoi jotakin erityistä. Se on Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa ja kuuluu seuraavasti:

”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään” [Joh. 5:30].

On merkittävää, että Jumala, joka loi maailmat, joka tuli tänne puettuna lihaan, joka teki voimallisia ihmeitä ja uhrasi henkensä Golgatan kukkulalla ihmiskunnan pelastukseksi, sanoisi: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.” Ja Hän jatkoi sanomalla:

”Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon” [Joh. 5:30].

Ne ovat suurenmoiset sanat, ja niihin sisältyy paljon. Me haluamme, että meillä on tuo henki jokaisessa elämämme teossa ja jokaisessa asiassa, johon ryhdymme, olipa se ajallista tai hengellistä, sen sijaan että ajattelisimme itseämme. Meidän pitäisi pyrkiä oppimaan, kuinka meidän tulee käyttää ne rahat ja tiedot, jotka Jumala on antanut meille. Vastaus on yksinkertainen: Jumalan kunniaksi. Silmämääränämme pitäisi olla vain Jumalan kunnia. Sen vuoksi me jätimme edellisen elämän ja [tulimme] tähän elämään. Meidän tulee pyrkiä edistämään korkeimman Jumalan tarkoitusperiä ja tuntea kuten Jeesus tunsi: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.” Siinä määrin kuin toimimme tänään ja huomenna, tällä viikolla ja ensi viikolla Jumalan tarkoitusperien mukaan ja silmämääränämme on vain Hänen kunniansa, me emme voi epäonnistua.² (Katso ehdotus 1 sivulla 159.)

Kun noudatamme Jumalan tahtoa, Hän antaa meille voimaa menestyä työssään.

Omin neuvoin emme voi tehdä mitään. Kuten Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” [Joh. 5:19.] Hän tuli tähän elämään tekemään Isänsä tahdon eikä omaa tahtoaan. Meillä pitäisi olla halua ja päättäväisyyttä tehdä samoin. Kun eteen tulee asioita, jotka vaativat meiltä ponnistelua, meidän tulee alistaa oma tahtomme Isän tahtoon ja tuntea halua kysyä: mikä on Isämme tahto, Hänen, jota olemme täällä maailmassa palvelemassa? Silloin jokainen tekemämme teko tulee onnistumaan. Emme kenties näe teon onnistumista tänään tai huomenna, mutta siitä huolimatta se johtaa menestymiseen.³

”Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ’Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?’” [2. Moos. 3:11.] – –

”Mooses sanoi Herralle: ’Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” [2. Moos. 4:10.] – –

Näemme näistä lukemistani kohdista, että Jumala kutsui Mooseksen suorittamaan tietyn työn. Mooses tunsi kyvyttömyytensä ja kelvottomuutensa tehdä se, mitä häneltä vaadittiin. Tehtävä oli liian suuri. Se oli luonteeltaan ja laadultaan liian syvällinen, ja siinä vaadittiin sellaista, mihin Mooses tunsi, ettei hänellä ollut voimia ja kykyjä, ja hän tunsi heikkoutensa ja pyysi Jumalaa etsimään muita. – – Hän vastusti sitä ajatuksissaan ja sanoi siksi Herralle tähän tapaan: Mitä erityistä minussa on, että minut pitäisi lähettää tekemään tämä suuri työ, sillä sen toteuttaminen sellaisin kyvyin, joita minulla on, on mahdotonta. – –

Tällaisia tunteita ja ajatuksia Mooseksella oli, ja hän toivoi saavansa Jumalan vakuuttuneeksi siitä. Niin on ollut alusta asti: kun Herra on kutsunut yksilöitä, he ovat tunteneet kyvyttömyytensä, ja niin on laita, kun vanhimpia kutsutaan puhumaan teille. Niin on laita vanhinten, jotka kutsutaan lähtemään maan kansojen keskuuteen evankeliumin lähettiläinä. He tuntevat riittämättömyytensä. He tuntevat vaillinaisuutensa. – –

Kun Jeremia kutsuttiin, hänestä tuntui samalta kuin Mooseksesta. Hän sanoi, että Herra oli kutsunut hänet profeetaksi paitsi Israelin huoneelle myös kaikille ympäröiville kansoille. Hän oli vain lapsi kuten Joseph Smith, kun Jumala ilmestyi hänelle ensimmäisen kerran. Joseph oli vasta 14-vuotias – oikeastaan vielä lapsi – ja tietämätön, mitä tuli maailman viisauteen ja oppiin. Samoin oli Jeremian laita, kun Jumala kutsui hänet. Hän sanoi: ”Minä olen vain lapsi. Kuinka voin suorittaa tämän suuren työn, jota vaadit minulta, ja täyttää nämä suuret velvollisuudet, jotka aiot laskea harteilleni?” Hän vastusti sydämessään ja mielessään ajatusta tämän suuren työn tekemisestä. Mutta Jumala sanoi hänelle – – hänen lohdukseen: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut.” Hän sanoi tunteneensa Jeremian [kuolevaisuutta edeltävässä] henkimaailmassa ja tiesi tämän toteuttavan sen, mitä vaati häneltä: ”Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” [Jer. 1:5–6.] Jeremia ryhtyi työhön ja teki Kaikkivaltiaan voimalla sen, mitä Herra häneltä vaati. – –

Herra toimii hyvin eri tavoin kuin ihmiset. Hän menettelee toisin. Apostoli Paavali on sanonut niin. Hän on sanonut: ”Kun teidät kutsuttiin[,] teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, [mutta] mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.” [1. Kor. 1:26–27.] Ja apostolit, jotka Jumala kutsui, jotka Jeesus, Jumalan Poika, kutsui ja joiden päälle Hän laski kätensä ja joille Hän antoi pappeutensa ja valtuutensa toteuttaa työtään, eivät olleet koulutettuja. He eivät ymmärtäneet tieteitä, heillä ei ollut korkeaa asemaa Juudeassa. He olivat köyhiä ja oppimattomia ja heidän ammattinsa elämässä olivat vaatimattomia. – – Mutta Herra onkin erilainen. Hänen kutsunsa ovat erilaisia kuin ihmisten esittämät kutsut. Ja ihmiset ovat yleensä hyvin [hämmentyneitä] siitä, mihin Jumala kutsuu heidät. Parhaat ja viisaimmatkin ovat usein [hämmentyneitä]. Mooses oli [hämmentynyt] sen suhteen, kuinka Herra tekisi hänet kykeneväksi suorittamaan sen, mitä häneltä vaadittiin, mutta häntä opastettiin siinä jälkeenpäin. Herra auttoi ja tuki häntä ihmeellisellä tavalla saaden hänen veljensä israelilaiset näkemään hänet suuren Jehovan tavoin. Mooses neuvotteli heidän kanssaan ja kertoi heille tehtävästään, ja viimein he myöntyivät. He hyväksyivät ja ottivat vastaan hänen neuvonsa ja ottivat hänet johtajakseen, ja hän toi heidät pois orjuuden maasta Egyptistä. Hän menestyi, ei oman viisautensa ansiosta, vaan hän antoi kaiken kunnian menestymisestään kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka oli kutsunut hänet. Niin mekin teemme. – –

Riittää kenties, kun sanon, että Jumala on kutsunut meidät. Me emme saarnaa [paitsi] kun Jumala vaatii sitä. Israelin vanhimpien joukosta voidaan tuskin osoittaa miestä, joka ei olisi tuntenut riittämättömyyttä, kun hänet on kutsuttu saarnaamaan evankeliumia, täyttämään ne velvollisuudet ja velvoitteet, jotka siirtyvät hänelle. Olen pannut merkille, että jotkut parhaista puhujista, jotka milloinkaan ovat puhuneet tältä korokkeelta, ovat olleet peloissaan, kun heidät on kutsuttu, ja ovat tunteneet halua pyytää kuulijakunnan uskoa ja tukea. Ja he ovat astuneet esiin Jehovan voimassa ja julistaneet Hänen tahtoaan peläten ja vavisten, mutta he eivät ole puhuneet myöhempien aikojen pyhille sillä tavoin omalla voimallaan ja viisaudellaan. Vaikka heillä ei kenties koskaan ole ollut korkeakoulun käymisen etuja, niin silti he seisovat esillä – eivät omaan voimaansa luottaen vaan evankeliumin voimassa ja väkevyydessä.⁴

Me emme voi aina tehdä sitä, mitä haluaisimme tehdä, mutta meillä on voima tehdä se, mitä meidän tulee tehdä. Herra antaa meille voiman tehdä sen.⁵ (Katso ehdotus 2 sivulla 159.)

Meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan nimessä, ja me tunnustamme Hänen kätensä kaikessa hyvässä, mitä teemme.

Sen, mitä teemme, me teemme Herran Israelin Jumalan nimessä, ja olemme auliita tunnustamaan Kaikkivaltiaan käden kaikessa, mitä teemme. Kun Mooses astui esiin miehenä, joka vapauttaisi Israelin lapset heidän Egyptin orjuudestaan, hän ei tullut yleisen vapauttajan elkein vaan hän toimi Herran Israelin Jumalan nimessä, jolta hän oli saanut käskyn vapauttaa heidät voimalla ja valtuudella, jotka hän oli saanut Jumalalta. Ja siitä hetkestä, kun hän ilmaantui heidän eteensä tässä ominaisuudessa, aina siihen asti, kun hän oli saanut päätökseen työnsä, hän toimi Herran nimessä ja Hänen kauttaan, ei omasta voimastaan tai nerokkuudestaan eikä siksi, että hänellä olisi ollut enemmän älyä kuin muulla ihmiskunnalla. Herra ilmestyi hänelle palavassa pensaassa ja käski hänen lähteä suorittamaan tietty työ, joka koski suuren kansan rauhaa, onnea ja pelastusta, ja sen menestyminen ja onnistuminen riippui siitä, että hän menettelisi sen mukaan kuin taivaan Jumala hänelle ilmoitti. Hänen menestymisensä ja onnistumisensa oli aivan varmaa sen vuoksi, että työ, joka hänelle annettiin, ei ollut hänen omaa keksintöään vaan oli saatu Jehovalta. – –

Niin on myös meidän kohdallamme. Se suuri työ, jota nyt tehdään – ihmisten kokoaminen maan kansojen keskuudesta – ei ole saanut alkuaan kenenkään ihmisen tai ihmisryhmän mielessä, vaan se on saatu Herralta Kaikkivaltiaalta.⁶

Me olemme riippuvaisia Jumalasta, ja kaikessa työssämme ja uurastuksessamme ja kaikessa menestyksessä, joka on seurausta työstämme, me tunnemme, että sen on saanut aikaan Jumala.⁷

Me olemme tulleet maailmaan suurta tarkoitusta varten, samaa kuin vanhin veljemme Jeesus: tekemään Isämme tahdon ja Isämme työtä. Se tuo rauhaa, iloa ja onnea, lisää viisautta, tietoa ja Jumalan voimaa. Ilman sitä ei ole mitään luvattuja siunauksia. Omistautukaamme siis vanhurskaudelle. Auttakaamme jokaista ja kaikkia olemaan parempia ja onnellisempia. Tehkää hyvää kaikille älkääkä pahaa kenellekään. Kunnioittakaa Jumalaa ja olkaa kuuliaisia Hänen pappeudelleen. Kehittäkää ja säilyttäkää valistunut omatunto ja seuratkaa Pyhää Henkeä. Älkää lannistuko vaan pitäkää tiukasti kiinni siitä, mikä on hyvää, ja kestäkää loppuun asti, niin ilon maljanne on ylitsevuotavainen, sillä suuri on palkkanne koetuksistanne ja kärsimyksistänne kiusauksissa, ankarista koettelemuksistanne, sydämenne kaipauksista ja kyynelistänne. Niin, Jumalamme antaa teille kirkkauden kruunun, joka ei himmene.⁸ (Katso ehdotus 3 sivulla 160.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Tutki osiota, joka alkaa sivulta 153. Mistä voit tietää, milloin silmämääränäsi on vain Jumalan kunnia? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan pitämään silmämääränään vain Jumalan kunnian, kun maailmassa on niin paljon häiriötekijöitä?
Käy läpi presidentti Snow’n huomiot Mooseksesta ja Jeremiasta (s. 155–157). Kuinka nämä kertomukset voisivat auttaa meitä pyrkimyksissämme palvella pappeuskoorumeissa, Apuyhdistyksessä ja muissa kirkon organisaatioissa?
Presidentti Snow opetti, että meidän pitäisi palvella ”Herran nimessä” (s. 158). Kuinka kuvailisit henkilöä, joka toimii Herran nimessä? Mieti, mitä tilaisuuksia sinulla on palvella Herran nimessä.
Presidentti Snow puhuu tässä luvussa menestymisestä ja onnistumisesta monta kertaa. Kuinka Jumalan määritelmä menestymisestä eroaa maailman määritelmästä? Miksi me voimme olla varmoja menestymisestä, kun me noudatamme Jumalan tahtoa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Fil. 4:13; 2. Nefi 10:24; Moosia 3:19; Hel. 3:35; 10:4–5; 3. Nefi 11:10–11; 13:19–24; OL 20:77, 79; Moos. 4:2

Opetusvihje: ”Älä pelkää hiljaisuutta. Ihmiset tarvitsevat usein aikaa ajatella kysymyksiä ja vastata niihin voidakseen ilmaista omat ajatuksensa. Voit pitää tauon, kun olet esittänyt kysymyksen, kun on kerrottu jokin hengellinen kokemus tai kun jollakulla on vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 66–67.)

Getsemanen puutarhassa Vapahtaja sanoi: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42).

Mooses ”antoi kaiken kunnian menestymisestään kaikkivaltiaalle Jumalalle, joka oli kutsunut hänet. Niin mekin teemme.”