Luku 24

Mietteitä Jeesuksen Kristuksen palvelutyöstä

”Me kaikki olemme riippuvaisia Jeesuksesta Kristuksesta, siitä, että Hän tuli maailmaan raivaamaan tien, jota kulkemalla me voimme saada rauhaa, onnea ja korotuksen.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Lokakuussa 1872 presidentti Brigham Young antoi ensimmäiselle neuvonantajalleen, presidentti George A. Smithille, tehtävän matkustaa joidenkin Euroopan ja Lähi-idän alueiden halki. Presidentti Smithille osoitetussa kirjeessä presidentti Young ja hänen toinen neuvonantajansa, presidentti Daniel H. Wells, sanoivat: ”Me haluamme, että havainnoit tarkoin, mitä mahdollisuuksia on nyt tai missä sellaisia voidaan luoda evankeliumin viemiseksi niihin maihin, joissa tulet käymään.” Matkan oli määrä päättyä Pyhään maahan, missä presidentti Smith ”vihkisi ja pyhittäisi tuon maan Herralle”. Presidentti Young ja presidentti Wells kirjoittivat: ”Me rukoilemme, että sinua varjeltaisiin niin, että voit matkustaa rauhassa ja turvallisesti, että sinua siunattaisiin runsaasti viisauden sanoilla ja sujuvalla ulosannilla kaikissa pyhää evankeliumia koskevissa keskusteluissa, jotta voit hälventää ennakkoluuloja ja kylvää vanhurskauden siemeniä ihmisten keskuuteen.”¹ Presidentti Smith otti mukaansa pienen ryhmän myöhempien aikojen pyhiä, joiden joukossa oli vanhin Lorenzo Snow, silloinen kahdentoista apostolin koorumin jäsen. Ryhmään kuului myös vanhin Snow’n sisar Eliza R. Snow, joka palveli tuolloin Apuyhdistyksen ylijohtajana.

Matkustaessaan vanhin Snow kirjoitti usein kirjeitä kuvaillen alueiden maastoa, rakennuksia sekä ihmisten tapoja ja olosuhteita. Mutta kun hän ja hänen matkakumppaninsa kävivät Pyhän maan eri kohteissa, hänen kirjeidensä sävy muuttui. Hänen ajatuksensa kääntyivät Jumalan Poikaan, joka vuosisatoja aiemmin oli usein kulkenut noilla samoilla paikoilla. Vanhin Snow kirjoitti esimerkiksi kokemuksestaan helmikuussa 1873, jolloin ryhmä lähestyi Jerusalemin kaupunkia:

”Tunnin matka – – vie meidät Jerusalemiin. Kuljemme eteenpäin, ja viimein nousemme kukkulalle ja katselemme ’pyhää kaupunkia’, Jerusalemia. Oikealla on Siionin vuori, Daavidin kaupunki. Vasemmalla meistä on Öljymäki, tuo vaikuttava kukkula, joka näyttää hyvin karulta ja joka oli yhteen aikaan Vapahtajamme mieluisin oleskelutienoo ja se paikka, jota Hänen pyhät jalkansa viimeiseksi koskivat, ennen kuin Hän nousi Isänsä luo. Nämä kiinnostavat historialliset näkymät kaikkine pyhine yhteyksineen herättävät ajatuksia ja mietteitä, jotka ovat vaikuttavia ja vakavia. Kyllä, siinä on Jerusalem! Siellä Jeesus eli ja opetti, ja siellä Hänet ristiinnaulittiin. Siellä Hän huudahti: ’Se on täytetty’, painoi päänsä ja antoi henkensä! Hitaasti ja mietteliäinä me laskeudumme mutkaista polkua alas kukkulalta, – – kunnes saavumme kaupunkiin.”²

Mentyään Jordanille vanhin Snow kirjoitti: ”Kun joimme sen raikasta ja virkistävää vettä ja peseydyimme sen pyhässä virrassa, ajatuksemme ja mietteemme palasivat lapsuuden päiviin, jolloin tapanamme oli lukea tarkoin pyhiä kirjoituksia, joissa kuvailtiin tässä paikassa ilmenneitä tärkeitä tapahtumia – kuinka israelilaiset kulkivat joen poikki sen kuivuttua, kun papit pyhää arkkua olkapäillään kantaen olivat astuneet virtaavaan veteen; kuinka Elia jakoi vedet kulkeakseen kuivaa maata pitkin ja kuinka hänet vastarannalla otettiin tuulenpyörteessä taivaaseen ja kuinka Elisa palatessaan otti Elian viitan, joka oli pudonnut Elian harteilta, löi sillä vettä ja kysyi: ’Elian Jumala! Missä sinä olet?’ ja sai Jordanin jakautumaan kolmannen kerran. Mutta tähän paikkaan liittyy vielä yksi tapahtuma, joka herättää paljon syvällisempää mielenkiintoa – Vapahtajamme kaste, josta kerrotaan seuraavasti: ’Johannes alkoi saarnata Juudean autiomaassa, ja Jeesus tuli Galileasta Jordaniin hänen kastettavakseen’ [ks. Matt. 3] – ja me olimme juuri sillä paikalla tai lähellä sitä, missä kaikki nämä ikimuistoiset tapahtumat olivat tapahtuneet. Seisoimme rannalla, katselimme kapeaan laaksoon ja kylvimme samassa joessa, joka oli ollut näiden ylevien tapahtumien hiljaisena todistajana.”³ (Katso ehdotus 1 sivulla 292.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Jeesus Kristus tuli maailmaan tekemään Isän tahdon ja raivaamaan meille tien rauhaan, onneen ja korotukseen.

Tämä evankeliumi on tuotu maailmaan eri aikoina. Profeetat tunsivat sen. He ymmärsivät selkeästi ja varmasti, että Jeesus oli karitsa, joka oli teurastettu maailman perustamisesta asti [ks. Ilm. 13:8; Moos. 7:47], ja että aikanaan Hän ilmoittaisi itsensä ihmislapsille, että Hän kuolisi heidän syntiensä vuoksi ja että Hänet ristiinnaulittaisiin, jotta pelastussuunnitelma tulisi täytetyksi.⁴

Maatessaan seimessä avuttomana pienokaisena Jeesus ei tiennyt, että Hän oli Jumalan Poika ja että Hän oli aiemmin luonut maailman. Kun Herodes antoi käskynsä, Jeesus ei tiennyt siitä mitään. Hänellä ei ollut voimaa pelastaa itseään, ja [Joosefin ja Marian] oli otettava Hänet ja [paettava] Egyptiin voidakseen pelastaa Hänet tuon käskyn seurauksilta. – – Hän varttui aikuiseksi, ja Hänen kehittyessään Hänelle ilmoitettiin, kuka Hän on ja mitä tarkoitusta varten Hän oli maailmassa. Hänelle tehtiin tiettäväksi, mikä kirkkaus ja voima Hänellä oli ollut ennen kuin Hän tuli maailmaan.⁵

Kulkiessaan täällä maan päällä ja täyttäessään palvelutehtäväänsä Jeesus sanoi ihmisille, ettei Hän tehnyt heidän keskellään ihmetekoja omasta voimastaan eikä omasta viisaudestaan, vaan Hän oli siellä toteuttamassa Isänsä tahdon. Hän ei tullut tavoittelemaan ihmisten suosiota eikä ihmisten kunniaa vaan tavoittelemaan Hänet lähettäneen Isänsä kunniaa ja suosiota. Hän sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia.” [Joh. 5:43.]

Hänen palvelutehtävänsä erityisyys ja seikka, joka erotti sen muista palvelutehtävistä, oli tämä: Hän ei tullut tavoittelemaan ihmisten suosiota eikä kunniaa vaan tavoittelemaan Hänet lähettäneen Isänsä kunniaa ja suosiota sekä tekemään Hänet lähettäneen Isän antaman työn. Siinä on Hänen menestyksensä salaisuus, ja siinä on jokaisen sellaisen ihmisen menestymisen salaisuus, joka tekee työtä saman periaatteen mukaan.⁶

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, asetettiin aikoinaan tilanteeseen, joka edellytti suurinta mahdollista ponnistusta, jotta voitiin toteuttaa se, mikä oli välttämätöntä miljoonien Jumalan lasten pelastamiseksi. Jumalan Pojalta edellytettiin suurinta mahdollista ponnistusta ja päättäväisyyttä, ennen kuin Hän kykeni kestämään sen koettelemuksen, tuon välttämättömän uhrauksen.⁷

Jeesus, Jumalan Poika, lähetettiin maailmaan tekemään mahdolliseksi se, että te ja minä voimme saada nämä ihmeelliset siunaukset. Hänen oli annettava suuri uhri. Hän tarvitsi kaiken voiman, jota Hänellä oli, ja kaiken uskon, mitä Hän pystyi saamaan avukseen, suorittaakseen sen, mitä Isä Häneltä vaati. – – Hän ei epäonnistunut, vaikka koetus oli niin ankara, että Hän hikoili suuria veripisaroita. – – Hänen tunteitaan on varmastikin ollut mahdotonta kuvata. Hän kertoo meille itse, kuten on tallennettuna Opin ja liittojen kirjan lukuun 19, että Hänen kärsimyksensä oli niin suurta, että se sai jopa Hänet ”vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä” – ja Hän toivoi, ettei Hänen tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa. Mutta sydämessään Hän sanoi jatkuvasti: ”Isä, älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.” [Ks. OL 19:15–19.]⁸

Me kaikki olemme riippuvaisia Jeesuksesta Kristuksesta, siitä, että Hän tuli maailmaan raivaamaan tien, jota kulkemalla me voimme saada rauhaa, onnea ja korotuksen. Ja ellei Jeesus Kristus olisi tehnyt tätä työtään, me emme voisi koskaan saada näitä siunauksia ja etuoikeuksia, jotka meille evankeliumissa taataan Hänen välityksellään, sillä Hän teki välttämättömän työn. – –

Vaikka Hän on uhrannut itsensä ja laskenut perustuksen ihmisten lunastukseksi, niin elleivät ihmiset tee työtä päästäkseen yhteyteen Hänen kanssaan, heidän pelastuksensa ei tule koskaan toteutumaan.⁹

Me ymmärrämme täysin, että aivan kuten Jeesus Kristus eli täällä ruumiissa ja sai tuon ruumiin takaisin ja elää nyt siinä kirkastettuna, me olemme oikeutettuja samaan siunaukseen, samaan korotukseen ja samaan kirkkauteen.¹⁰ (Ks. ehdotukset 2 ja 3 sivulla 292.)

Jeesus Kristus on käynyt maan päällä myöhempinä aikoina ilmoittaen taivaallisia totuuksia pelastukseksemme.

Tuo Olento, joka asui taivaassa, joka hallitsi siellä ennen kuin maailmaa oli, joka loi maan ja joka ajan keskipäivänä tuli alas tekemään täydelliseksi ja pelastamaan sen, mitä Hän oli luonut, on ilmestynyt ihmisille tänä aikana.¹¹

Me todistamme koko maailmalle, että me tiedämme jumalallisen ilmoituksen ansiosta, itse Pyhän Hengen ilmenemisistä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, ja että Hän ilmoitti itsensä Joseph Smithille yhtä henkilökohtaisesti kuin apostoleilleen muinoin noustuaan haudasta ja että Hän teki tiettäväksi hänelle [Josephille] ne taivaalliset totuudet, ainoat, joiden avulla ihmiskunta voi pelastua.¹²

Kirtlandin temppelissä oli kaksi miestä, jotka näkivät Hänet. – – Heille ilmestyi Jumalan Poika, Hän, jonka juutalaiset olivat teurastaneet, ja he sanoivat: ”Verho poistettiin mielestämme, ja ymmärryksemme silmät avattiin. Me näimme Herran seisomassa korokkeen kaiteella edessämme.” – – Hänen jalkojensa alla oli puhdasta kultaa. Hänen kasvonsa loistivat kirkkaammin kuin aurinko. Hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu. Se oli Jehovan ääni, joka sanoi: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen. Minä olen Hän, joka elää. Minä olen Hän, joka teurastettiin. Minä olen teidän puolustajanne Isän luona. Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi. Te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa. Te olette rakentaneet tämän huoneen minun nimelleni. Minä hyväksyn tämän huoneen ja vuodatan Henkeäni kaikille niille, jotka pitävät minun käskyni, enkä salli, että tämä huone saastutetaan.” [Ks. OL 110:1–8.] Se oli sen saman henkilön ääni, jonka juutalaiset torjuivat, ja Hänet nähtiin siellä. Minä tiedän, että nämä asiat ovat yhtä totta kuin Jumala on totta. Mutta maan kansakunnat eivät ole tietoisia siitä, että Jeesus, Jumalan Poika, on tullut ja ilmestynyt ihmisille ja varustanut heidät valtuudella saarnata evankeliumia ja luvata Pyhä Henki kaikille, jotka uskovat nämä periaatteet ja noudattavat niitä ja jotka saisivat tiedon siitä, että nämä periaatteet ovat totta.¹³ (Katso ehdotus 4 sivulla 292.)

Vapahtaja tulee jälleen, ja meidän tulee valmistautua Hänen tulemiseensa.

Meillä on todistus siitä, että Kristus tulee maan päälle hallitsemaan.¹⁴

Jeesus tulee ennen pitkää ja ilmestyy keskuuteemme, kuten Hän ilmestyi aikana, jolloin Hän oli maan päällä juutalaisten keskuudessa, ja Hän syö ja juo kanssamme ja puhuu meille ja selittää valtakunnan salaisuuksia ja kertoo meille asioita, joista nyt ei ole lupa puhua.¹⁵

Jos olette liikkuvassa junassa, niin se vie teitä sinne, minne haluatte mennä, niin kauan kuin istutte paikallanne, mutta on vaarallista poistua kokonaan vaunuista, ja saattaa kestää kauan, ennen kuin seuraava juna tulee. Samoin on meidän laitamme – jos elämme oikein ja teemme työtämme, niin olemme mukana, ja jos pidämme liittomme, niin teemme Herran työtä ja toteutamme Hänen tarkoituksiaan ja tulemme olemaan valmiita siihen aikaan, jolloin Jeesus, Jumalan Poika, tulee kunniassa ja kirkkaudessa ja suo kaikille niille, jotka osoittautuvat uskollisiksi, kaikki heidän odottamansa siunaukset ja tuhat kertaa enemmän. – –

Sanon myöhempien aikojen pyhille, että jos jotakuta teistä unettaa, lukekoon sanat, jotka Vapahtaja maan päällä ollessaan sanoi kymmenestä morsiusneidosta, joista viisi oli viisaita ja otti öljyä lamppuihinsa. Ja kun Sulhanen tuli, vain puolet morsiusneidoista oli valmiina lähtemään Häntä vastaan. [Ks. Matt. 25:1–13; OL 45:56–59.] Älkäämme antako niin olla meidän myöhempien aikojen pyhien kohdalla. Pyrkikäämme olemaan uskollisia ikuisille liitoille, jotka olemme tehneet, ja olemaan uskollisia Jumalalle. Jumala siunatkoon myöhempien aikojen pyhiä ja vuodattakoon Henkeään päällenne. Kunpa olisitte uskollisia Jumalallenne, uskollisia perheellenne ja käyttäytyisitte viisaasti kaikessa ja tekisitte työtä Jumalan valtakunnan hyväksi, niin ettemme olisi tyhmiä morsiusneitoja vaan meidät havaittaisiin kelvollisiksi olemaan niiden joukossa, jotka kruunataan kuninkaiksi ja kuningattariksi ja jotka hallitsevat kautta iankaikkisuuden.¹⁶ (Katso ehdotukset 5 ja 6 sivulla 292.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Pohdi presidentti Snow’n sanoja kokemuksista, joita hänellä oli Pyhässä maassa (ks. s. 286). Miksi arvelet hänen ajatustensa ja mietteidensä tulleen vaikuttaviksi ja vakaviksi, kun hän oli siellä? Millä tavoin me voimme oppia tuntemaan samankaltaisia tunteita Vapahtajaa kohtaan, vaikkemme kävisikään Pyhässä maassa?
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 287, ja mieti, mitä Jeesus Kristus on tehnyt hyväksesi. Kun pohdit Vapahtajan halua tavoitella Isänsä kunniaa ja kirkkautta, ajattele, mitä sinun pitää tehdä noudattaaksesi Jumalan tahtoa.
Sivulla 287 presidentti Snow kertoo menestymisen salaisuuden. Kuinka tämä salaisuus toimii meidän hyväksemme?
Lue osio, joka alkaa sivulta 289. Kuinka todistuksesi Jeesuksesta Kristuksesta vaikuttaa elämääsi? Pohdi, millä eri tavoin me voimme omalta osaltamme todistaa Jeesuksesta Kristuksesta maailmalle. Miten me voimme esimerkiksi todistaa perheellemme? Niille, joita palvelemme kotiopettajina tai kotikäyntiopettajina? Naapureillemme? Ihmisille, joita tapaamme päivittäin?
Millä tavoin me voimme valmistautua Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 290–291.) Kuinka me voimme auttaa muita valmistautumaan?
Millä tavoin presidentti Snow’n opetukset ovat vaikuttaneet omaan todistukseesi Jeesuksesta Kristuksesta? Mieti, millä tavoin voit lausua todistuksesi perheenjäsenille ja muille.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Luuk. 12:31–48; 2. Kor. 8:9; 2. Nefi 2:7–8; 25:23, 26; Alma 7:11–13; OL 35:2; JS–H 17

Opetusvihje: ”Pyydä osallistujia valitsemaan luvusta yksi osio ja lukemaan se hiljaa itsekseen. Kehota heitä kokoontumaan kahden tai kolmen hengen ryhmiin sellaisten henkilöiden kanssa, jotka valitsivat saman osion, ja keskustelemaan oppimastaan.” (Tämän kirjan s. IX.)

”Me todistamme koko maailmalle, että me tiedämme jumalallisen ilmoituksen ansiosta, itse Pyhän Hengen ilmenemisistä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika.”

Vanhin Lorenzo Snow matkusti muiden kanssa Pyhään maahan vuodenvaihteen 1872–1873 tienoilla.

Presidentti Snow kannusti pyhiä noudattamaan niiden viiden viisaan morsiusneidon esimerkkiä, jotka ovat Vapahtajan vertauksessa kymmenestä morsiusneidosta.