Luku 10

”Tulkaa temppeleihin”

”Mahdollisuudet, jotka Jumala on avannut nähtäväksemme, ovat ihmeellisiä ja suurenmoisia. Mielikuvitus ei osaa kuvitella niitä. Tulkaa temppeleihin, niin me näytämme teille.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Pian kasteensa ja konfirmointinsa jälkeen Lorenzo Snow alkoi osallistua kokouksiin Kirtlandin temppelissä. Siellä hän sai profeetta Joseph Smithin ja muiden kirkon johtohenkilöiden kanssa suuria hengellisiä siunauksia. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Siellä meillä oli profetian lahja – kielten lahja – kielten tulkitseminen – kuvailtiin näkyjä ja ihmeellisiä unia – kuultiin taivaallisten kuorojen laulua ja nähtiin suurenmoisia parantavan voiman ilmenemisiä johtavien vanhinten käyttäessä pappeutta. Sairaat parannettiin – kuurot saatiin kuulemaan – sokeat näkemään ja rammat kävelemään hyvin monissa tapauksissa. Kävi selkeästi ilmi, että pyhä ja jumalallinen vaikutus – hengellinen ilmapiiri levisi kaikkialle tuohon pyhään rakennukseen.”¹

Lorenzo Snow rakasti Kirtlandin temppeliä, koska hän tiesi, että ”Jumalan Poika oli kirkkaudessaan kunnioittanut sitä kuninkaallisella läsnäolollaan”. Siksi hän oli pelonsekaisen kunnioituksen vallassa noustessaan siellä ensimmäisen kerran korokkeelle opettamaan. ”Mitkään sanat eivät kykene kuvailemaan tunteitani”, hän sanoi, ”kun ensimmäisen kerran nousin toiselle noista korokkeista puhumaan kuulijakunnalle – korokkeelle, jonka kaiteella vain vähän aiemmin oli seissyt tämä pyhä Persoona – hiuksensa valkoisina kuin puhdas lumi, silmänsä kuin tulenliekkinä – jonne myös Mooses, Elias ja Elia tulivat ja antoivat taloudenhoitokautensa avaimet Joseph Smithille.” [Ks. OL 110.]²

Monia vuosia myöhemmin, 6. huhtikuuta 1892, presidentti Lorenzo Snow seisoi erään toisen kuulijakunnan edessä, tällä kertaa miltei valmiin Suolajärven temppelin edustalla. Temppeliaukion alueelle oli kokoontunut noin 40 000 myöhempien aikojen pyhää, ja noin 10 000 muuta ”oli läheisten talojen katoilla sekä paikoissa, joista oli hyvä näköala”³. Väkijoukko oli kokoontunut seremoniaan, jossa temppelin korkeimman tornin huipulle asetettaisiin lakikivi. Myöhemmin samana päivänä enkeli Moronin patsas asetettaisiin lakikiven päälle. Presidentti Snow, joka oli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin presidentti, oli saanut ensimmäiseltä presidenttikunnalta tehtävän johtaa pyhät Hoosianna-huutoon. Kun hän selitti Hoosianna-huudon väkijoukolle, hän ilmaisi rakkautensa ja intonsa temppelityöhön.

”Hoosianna-huudon sanat”, hän sanoi, ”jotka lausutaan tänään lakikiveä laskettaessa tai sen jälkeen, esitteli presidentti Joseph Smith Kirtlandin temppelissä, ja niitä käytettiin siellä juhlallisessa kokouksessa, jossa ilmeni Jumalan voima ja veljille avautui näky Kaikkivaltiaasta. Se ei ole mikään tavallinen käytäntö, vaan on – ja me toivomme, että se selkeästi sellaisena ymmärretään – pyhä huuto, ja sitä tulee käyttää vain poikkeuksellisissa tilaisuuksissa, kuten sellaisessa, joka meillä nyt on. Toivomme myös selkeästi ymmärrettävän sen, että me haluamme veljien ja sisarten paitsi lausuvan sanat myös että heidän sydämensä on täynnä kiitosta taivaan Jumalalle, joka meidän avullamme on saanut aikaan tämän voimallisen ja ihmeellisen työn. Tämän temppelin peruskivi – kulmakivi – laskettiin 39 vuotta sitten, ja mietiskellessämme ja pohdiskellessamme niitä suurenmoisia siunauksia, joita Jumala on suonut meille, omalle kansalleen, näinä vuosina sen jälkeen me toivomme pyhien tuntevan, että kun he esittävät tämän huudon, se tulee heidän sydämestään. Täyttyköön sydämenne kiitollisuudella.” Hän esitti, kuinka Hoosianna-huuto tehdään, ja sanoi sitten: ”Kun nyt menemme temppelin eteen ja esitämme tämän huudon, haluamme jokaisen miehen ja jokaisen naisen huutavan nämä sanat koko äänensä voimalla, jotta jokainen talo tässä kaupungissa vavahtelisi, ihmiset joka osassa tätä kaupunkia kuulisivat sen ja se ulottuisi iankaikkisiin maailmoihin.”⁴

Seuraava kertomus lakikiviseremoniasta havainnollistaa pyhien tässä tapahtumassa osoittamaa kunnioitusta ja intoa:

”Juuri kun keskipäivän hetki koitti, presidentti Wilford Woodruff astui lavan etuosaan, koolla olevan väkijoukon silmien eteen. Väkijoukon keskuudessa vallitsi juhlallinen hiljaisuus. Ihmisten sydämen läpi kävi värähdys, kun hän sanoi:

’Huomio, koko te Israelin huone ja kaikki te maan kansat! Me laskemme nyt ylimmän kiven Jumalamme temppeliin, jonka perustuksen laski ja pyhitti profeetta, näkijä ja ilmoituksensaaja Brigham Young.’

Sitten presidentti Woodruff painoi sähkönappulaa, ja temppelin lakikivi siirtyi lujasti paikalleen. Sitä seuraavaa näkyä on mahdotonta kuvata sanojen voimalla. Kahdentoista kunnioitettu presidentti, apostoli Lorenzo Snow, astui esiin ja johdatti 40 000 pyhää huutamaan yhteen ääneen:

’Hoosianna, hoosianna, hoosianna Jumalalle ja Karitsalle. Aamen, aamen ja aamen!

Hoosianna, hoosianna, hoosianna Jumalalle ja Karitsalle. Aamen, aamen ja aamen!

Hoosianna, hoosianna, hoosianna Jumalalle ja Karitsalle. Aamen, aamen ja aamen!’

Jokaisen huudon kohdalla heilutettiin nenäliinoja. – – Tuhansien silmät kostuivat kyynelistä ilon täyttäessä heidät. Maa tuntui vavahtelevan sen äänen voimasta, joka lähetti kaikunsa ympäröiville kukkuloille. Historiaan ei ole tallennettu suurempaa tai vaikuttavampaa näkyä kuin tämä temppelin lakikiven laskemisseremonia. Tuskin hoosiannat olivat lakanneet, kun yleisö puhkesi laulamaan ihastuttavan innoittavaa laulua ’Nyt liekkinä loistavi Henki Herran’.”⁵

Presidentti Woodruff vihki Suolajärven temppelin täsmälleen vuotta myöhemmin 6. huhtikuuta 1893 pyhien tehtyä 40 vuotta työtä sen valmiiksi saattamiseksi. Presidentti Lorenzo Snow kutsuttiin palvelemaan tuon temppelin ensimmäisenä johtajana, ja hän toimi tuossa tehtävässä siihen asti kunnes hänestä tuli kirkon presidentti syyskuussa 1898. Suolajärven temppelin seinällä on nykyään presidentti Snow’n muotokuva muistona hänen omistautumisestaan hänen omien sanojensa mukaan sille ”mahtavalle työlle, jota teemme” Herran huoneessa.⁶ (Katso ehdotus 1 sivulla 149.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Temppeleissä me saamme tietää niistä ihmeellisistä siunauksista, jotka Jumala on valmistanut uskollisille.

Mahdollisuudet, jotka Jumala on avannut nähtäväksemme, ovat ihmeellisiä ja suurenmoisia. Mielikuvitus ei osaa kuvitella niitä. Tulkaa temppeleihin, niin me näytämme teille. Arvelen, että monet teistä ovat olleet siellä ja kuulleet niistä ihmeellisistä asioista, joita Jumala on valmistanut niille, jotka rakastavat Häntä ja pysyvät uskollisina loppuun asti. – –

Hän on valmistanut myöhempien aikojen pyhille kaiken, mitä he voisivat ikinä toivoa tai kuvitella, toteuttaakseen heidän täydellisen onnensa halki suunnattomien iankaikkisuuksien.⁷ (Katso ehdotus 2 sivulla 149.)

Temppelitoimituksilla me muodostamme pyhiä siteitä, jotka voivat sitoa perheen yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi.

Ajatelkaa lupauksia, joita teille on annettu kauniissa ja ihanassa seremoniassa solmiessanne avioliiton temppelissä. Kun kaksi myöhempien aikojen pyhää liittyy yhteen avioliitossa, heille annetaan heidän jälkeläisiään koskevia lupauksia, jotka jatkuvat iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen.⁸

Me olemme saaneet paljon viisautta ja tietoa asioista, jotka – niistä puhuessamme – hämmästyttävät maailmaa. Olemme oppineet, että temppeleissä me kykenemme muodostamaan siteitä, jotka eivät raukea kuolemassa vaan jotka ulottuvat iankaikkisuuteen – pyhiä siteitä, jotka sitovat perheitä yhteen ajaksi ja iankaikkisuudeksi.⁹ (Katso ehdotus 3 sivulla 149.)

Temppeleissä me saamme korotuksen toimitukset kuolleiden sukulaistemme puolesta.

Jokainen Jumalan poika ja tytär saa tilaisuuden, joka on välttämätön korotuksen ja kirkkauden saamiseksi. – – On vain yksi tapa, jolla korotus ja kirkkaus voidaan saada. Meidät on kastettava syntien anteeksisaamiseksi ja meidän on saatava kätten päällepaneminen Pyhän Hengen saamiseksi. Nämä ja muut toimitukset ovat ehdottoman välttämättömiä korotukselle ja kirkkaudelle, ja jos ihmiset ovat eläneet silloin kun evankeliumia ei ole ollut saatavilla, heidän ystävänsä voivat pitää huolen näistä asioista. Me olemme tulleet maailmaan nyt tehdäksemme näitä asioita – se on ainakin yksi tulomme päätarkoituksista. Me emme voi tähdentää liikaa tämän työn tärkeyttä.¹⁰

Me emme ole tulleet tähän maailmaan sattumalta. Me olemme tulleet tähän elämään erityistä tarkoitusta varten ja epäilemättä tiettyjen edellisessä elämässä tehtyjen sopimusten myötä. No, temppeleissä me suoritamme suurta työtä kuolleiden sukulaistemme puolesta. Saamme aika ajoin tärkeitä osoituksia siitä, että Jumala on hyväksynyt tämän työn, jota teemme temppeleissämme. Esivanhempiensa puolesta työtä tekevät ovat kokeneet mitä epätavallisimpia osoituksia siitä. Me teemme mahtavaa työtä. Tuhansia henkilöitä on kastettu kuolleiden sukulaistensa puolesta työmme edetessä temppeleissä. – –

Kun ihmiset ovat jäljittäneet tietoja esivanhemmistaan miten kauas taaksepäin tahansa, niin he voivat tulla temppeleihimme ja saada kasteen kuolleen isänsä, isoisänsä, isoisänsä isän jne. puolesta, aivan niin pitkälle kuin he voivat jäljittää sukuaan. Sitten he voivat saada vaimot sinetöidyiksi aviomiehiinsä esivanhempiensa linjan mukaisesti niin pitkälle kuin he kykenevät jäljittämään sitä. Ajatelkaa hyveellistä nuorukaista, joka eli ennen kuin evankeliumi tuotiin ihmislapsille. – – Hän meni naimisiin ja kasvatti perheen, mutta hänellä ei ollut koskaan etuoikeutta ottaa vastaan evankeliumia niin kuin teillä ja minulla. Hän opetti kuitenkin perheelleen moraalin periaatteet ja oli rakastava ja ystävällinen vaimolleen ja lapsilleen. Saattoiko hän tehdä yhtään enempää? Häntä ei pitäisi tuomita siksi, ettei hän ottanut vastaan evankeliumia, koska ei ollut evankeliumia, jota ottaa vastaan. Hänen ei pitäisi menettää vaimoaan, sillä kun he solmivat avioliiton, hän ei voinut mennä temppeliin ja saada vaimoaan sinetöidyksi häneen ajaksi ja iankaikkisuudeksi. Hän toimi parhaan tietämyksensä mukaan, ja hänen vaimonsa vihittiin häneen ajaksi maan tavan mukaan. Me kunnioitamme tuota avioliittoa, joka solmittiin hänen maansa lakien mukaan. – – Me sinetöimme lapsia vanhempiinsa ja vaimoja aviomiehiinsä, kaikki sukulinjan mukaan.¹¹

Vapahtaja sanoi eräässä tietyssä tilanteessa: ”Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen”, ja Hän jatkoi ja esitti tämän merkittävän huomautuksen: ”Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää” [Joh. 5:25]. Uskon, että niitä, jotka eivät ota vastaan totuutta, on hyvin vähän. Kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, he kuulevat Jumalan Pojan pappeuden äänen, ja he ottavat vastaan totuuden ja elävät. Niillä veljillä ja sisarilla, jotka tekevät niin ahkerasti työtä temppeleissä, tulee olemaan kunnia olla ikään kuin pelastajia sukulaisilleen ja ystävilleen, joiden puolesta he suorittavat nämä toimitukset.¹² (Katso ehdotus 4 sivulla 149.)

Meidän tulee pyrkiä tekemään temppeli- ja sukututkimustyötä, vaikka se edellyttäisi meiltä uhrauksia.

Jokaisen miehen ja naisen mielessä pitäisi olla tavoite tulla temppeleihimme tekemään tätä työtä. Se on suurta työtä ja myös tärkeää työtä. Kun menemme seuraavaan elämään ja huomaamme kuolleiden ystäviemme elävän siellä, niin jos emme ole tehneet työtä, joka on välttämätöntä heidän korotuksekseen ja kirkastuksekseen, emme tule olemaan kovinkaan onnellisia, eikä siitä muodostu kovinkaan miellyttävää tapaamista.

Meidän ei pitäisi odottaa, että tilaisuudet ovat aina miellyttäviä ja sopivia, vaan meidän pitäisi pyrkiä – vaikka se vaatiikin meiltä vähän uhrautumista – järjestämään asiat niin, että voimme tehdä tätä työtä. – – Innokas toiveemme on, etteivät veljet ja sisaret laiminlöisi tätä tärkeää työtä. Tiedättekö, mikä tulee olemaan tärkein työ levon tuhatvuotiskautena [tuhatvuotisessa valtakunnassa]? Se tulee olemaan sama, jota yritämme kehottaa myöhempien aikojen pyhiä tekemään tänä aikana. Temppeleitä tullaan rakentamaan kaikkialle tähän maahan, ja veljet ja sisaret tulevat menemään niihin ja tekemään työtä kenties päivin ja öin kiirehtiäkseen työtä ja saadakseen tehdyksi välttämättömän työn, ennen kuin Ihmisen Poika voi esittää valtakuntansa Isälleen. Tämä työ on saatava tehdyksi, ennen kuin Ihmisen Poika voi tulla ja ottaa vastaan valtakuntansa esitettäväksi Isälleen.¹³ (Katso ehdotus 5 sivulla 149.)

Kun me menemme temppeliin puhtain sydämin, Herra siunaa meitä siten kuin Hän tietää olevan parhaaksemme.

Näihin temppeleihin mennessämme me tunnemme nauttivamme Herran Hengestä täydemmin kuin missään muussa paikassa. Ne ovat Herran rakennuksia, ja niiden seinien sisäpuolella viedään eteenpäin Hänen tärkeintä työtään. – –

Olen vakuuttunut siitä, että kun ihmiset menevät näihin temppeleihin, heillä on lähtiessään parempi tunne ja mielessään päättäväisyys toimia vähän paremmin kuin aiemmin. Se on tunne, jonka haluamme pyhien saavan. – –

Olkaa uskollisia, veljet ja sisaret, ja olkaa sinnikkäitä. Tulkaa temppeliin ja tehkää työtänne siellä ja nauttikaa ja olkaa paremmin valmistautuneita vastustamaan maailman epämiellyttäviä asioita.¹⁴

Ne, jotka [menevät] temppeliin puhtain sydämin ja katuvaisin mielin, eivät lähde sieltä saamatta erityisiä siunauksia, vaikka ne joissakin tai mahdollisesti monissakin tapauksissa ovat erilaisia kuin jotkut saattavat odottaa. – – Jotkut pyhät odottavat kenties palvelevien enkelien ilmestymistä – – tai odottavat näkevänsä Jumalan kasvot. Teille ei ehkä ole hyödyllistä antaa sellaisia ilmestyksiä. Herra tietää, mikä on parasta kullekin ihmiselle, ja Hän sovittaa lahjansa niin, että niistä on suurinta hyötyä niille, jotka ne saavat. Voimme huoleti odottaa, että jokainen uskollinen pyhä, joka astuu tuohon huoneeseen, saa siunauksen, joka antaa sen saajalle paljon tyydytystä. Ennen kuin temppelissä käyneet [lähtevät] sieltä, heidän sydämessään ja ymmärryksessään herää jotakin, josta on heille hyötyä heidän tulevassa elämässään. Siihen todelliset myöhempien aikojen pyhät ovat oikeutettuja.¹⁵ (Katso ehdotus 6 sivulla 149.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Lue kertomus Suolajärven temppelin lakikiviseremoniasta (s. 141–144). Jos olet osallistunut temppelin vihkimiseen, ajattele sitä, miltä sinusta silloin tuntui. Mitä me ilmaisemme Herralle osallistuessamme Hoosianna-huutoon?
Käy läpi presidentti Snow’n kutsu tulla temppeleihin (ks. s. 144). Mieti, kuinka voit ottaa vastaan tämän kutsun ja kuinka voisit esittää tämän kutsun perheenjäsenille ja ystäville.
Kun tutkit toista osiota sivulla 144, pohdi siunauksia, joita voi saada vastaanottamalla temppelitoimituksia ja solmimalla temppeliliittoja. Kuinka nämä siunaukset ovat vaikuttaneet sinuun ja perheeseesi?
Lue osio, joka alkaa sivulta 145. Millä tavoin me toimimme pelastajina sukulaisillemme ja ystävillemme tehdessämme tätä työtä? Mitä apukeinoja kirkko on tarjonnut meidän avuksemme?
Mitä voimme tehdä antaaksemme temppeli- ja sukututkimustyölle sen huomion ja ajan, jonka ne ansaitsevat? (Käy läpi osio, joka alkaa sivulta 147.)
Mitä henkilökohtaisia, hengellisiä siunauksia voimme saada osallistuessamme temppelityöhön? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 147–148.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: OL 97:15–17; 109:1–23; 128:15–18; 132:19; 138:57–59

Opetusvihje: ”Voit auttaa oppilaitasi tuntemaan enemmän varmuutta kyvystään osallistua keskusteluun, jos reagoit myönteisesti jokaiseen vilpittömään ajatukseen. Voit esimerkiksi sanoa: ’Kiitos vastauksestasi. Se herätti paljon ajatuksia’ – – tai ’Se on hyvä esimerkki’ tai ’Olen kiitollinen kaikesta, mitä olette tänään sanoneet’.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 64.)

Huhtikuun 6. päivänä 1892 tuhansia ihmisiä kokoontui todistamaan, kun lakikivi kiinnitettiin Suolajärven temppelin korkeimpaan torniin.

Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan ottamaan vastaan kutsun tulla temppeliin.