Luku 9

Pyhiä perhesuhteita

”Jos me olemme uskollisia, me tulemme olemaan tekemisissä toistemme kanssa kuolemattomassa ja kirkkaudellisessa olotilassa. – – Täällä muodostetut siteet, jotka ovat luonteeltaan kestävimpiä, ovat olemassa iankaikkisuudessa.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

70-vuotispäivänsä lähestyessä Lorenzo Snow kutsui kaikki lapsensa ja heidän perheensä koolle Brigham Cityyn Utahiin ”suurta jälleennäkemistä ja merkkipäiväjuhlaa” varten. Hän järjesti heidän majoituksensa ja ruokansa ja ohjelmaa, josta kaikki pieniä lapsia myöten nauttisivat. ”Mitä enemmän ajattelen tätä [perheen jälleennäkemisen] aihetta”, hän kirjoitti, ”sitä innokkaammin toivon tätä perhetapaamista, jotta voin nähdä teidät kaikki vielä kerran elämässäni ja antaa teille isän siunauksen.” Hän kehotti heitä tekemään kaikkensa, että he voisivat tulla, ”paitsi kaikkein vakavimpien ja ylitsepääsemättömimpien esteiden sattuessa”.¹

Snow’n perhe kokoontui yhteen 7.–9. toukokuuta 1884 ja nautti musiikista, teatteriesityksistä, puheista, runoudesta, peleistä, ruoasta ja ystävällisestä keskustelusta.² Presidentti Snow’n sisar Eliza kertoi, että koko tapahtuman ajan presidentti Snow osallistui ”perheen eri kokoontumisiin ja patriarkan ominaisuudessa – – antoi siunauksia sen jäsenille” sekä ”paljon isällisiä neuvoja, ohjeita ja kehotuksia”. Kun tapaaminen lähestyi loppuaan, koko perhe kokoontui kuulemaan, kun hän puhui. Elizan muistiinpanojen mukaan hän ilmaisi ”ilonsa ja kiitollisuutensa Jumalalle siitä, että hänellä oli nyt onni katsella suuren perheensä miellyttäviä ja hymyileviä kasvoja, ja siitä hyvästä, jota hän odotti seuraavan tästä jälleennäkemisestä”. Katsellessaan perhettään presidentti Snow huudahti: ”Sydämeni on ääriään myöten täynnä mitä lämpimimpiä kiitollisuuden tunteita taivaalliselle Isälleni. – – Sanat eivät riitä ilmaisemaan sydämeni syviä tunteita tästä pyhästä tilaisuudesta 70-vuotispäiväni juhlassa seisoessani täällä ja katsellessani tätä loistavaa ja taivaallisen innoittavaa näkyä.”

Presidentti Snow jatkoi: ”Tämä on perheen viimeinen jälleennäkeminen, jota meillä on syytä odottaa henkimaailman tällä puolen. Auttakoon isiemme Jumala meitä pitämään Hänen lakinsa, elämään kunniallisesti, säilyttämään loukkaamattomina hyveemme ja nuhteettomuutemme, kuuntelemaan Pyhän Hengen kuiskauksia ja pyrkimään uutterasti pitämään itsemme puhtaina, niin ettei yksikään tämän perheen jäsen joutuisi hukkaan poikkeamalla kapealta ja kaidalta polulta, vaan osoittautukaamme kaikki kelvollisiksi tulemaan esiin ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna kruunattuina kirkkaudella ja ollen kuolemattominakin yhtä perhettä sekä lisääntyäksemme edelleen kautta iankaikkisuuden loputtomien aikakausien.”³ (Katso ehdotus 1 sivulla 138.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Perhesuhteet ovat pyhiä, ja ne voivat vahvistua iankaikkisuudessa.

Kannustakaa avioliittoon – – ja iskostakaa [muiden] mieliin tuon suhteen pyhyys ja velvoite, joka heillä on noudattaa tuota suurta käskyä, jonka Jumala antoi meidän ensimmäisille vanhemmillemme, lisääntyä ja täyttää maa [ks. 1. Moos. 1:28]. Se on sitäkin välttämättömämpää, kun otetaan huomioon maailman nykyinen taipumus olla piittaamatta tuosta laista ja häpäistä avioliitossa solmittu liitto. On surullista huomata avioerojen yleisyys maassa ja kasvava taipumus pitää lapsia rasitteena eikä kallisarvoisena lahjana Herralta.⁴

[Herra] on osoittanut meille, että jos me olemme uskollisia, me tulemme olemaan tekemisissä toistemme kanssa kuolemattomassa ja kirkkaudellisessa olotilassa ja että täällä muodostetut siteet, jotka ovat luonteeltaan kestävimpiä, ovat olemassa iankaikkisuudessa.⁵

Suhteet, jotka muodostuvat täällä, ovat [meillä] iankaikkisissa maailmoissa. Isät, äidit, siskot, veljet – niin, äidit, jotka näkevät rakkaidensa kuolevan viereltään, tietävät saavansa heidät henkimaailmassa, ja he tietävät saavansa heidät sellaisina kuin he laskevat heidät maan poveen. Vaimo, joka näkee miehensä kuolevan ja elämän kaikkoavan hänestä, tietää saavansa hänet jälleen ja saa lohtua ja iloa, jota Kaikkivaltiaan ilmoituksissa annetaan siitä, että hän saa miehensä iankaikkisissa maailmoissa. Samankaltaiset suhteet kuin täällä ovat olemassa yhä verhon tuolla puolen. Täällä muodostetut siteet vahvistuvat tulevassa elämässä. Ja myöhempien aikojen pyhillä on siitä varmuus, koska Jumala on antanut sen heille.⁶ (Katso ehdotus 2 sivulla 138.)

Uskolliset myöhempien aikojen pyhät, jotka eivät voi solmia avioliittoa tai kasvattaa lapsia tässä elämässä, tulevat saamaan kaikki korotuksen siunaukset tulevassa elämässä.

Toimistoomme tuli hiljattain eräs nainen, joka pyysi saada puhua kanssani eräästä yksityisasiasta. Hän ilmoitti minulle, että hänestä tuntui hyvin pahalta, koska hänen mahdollisuutensa saada aviomies eivät olleet toteutuneet. – – Hän halusi tietää, mikä olisi hänen tilanteensa toisessa elämässä, ellei hän onnistuisi saamaan aviomiestä tässä elämässä. Tämä kysymys herännee nuortemme sydämessä. – – Haluan antaa pienen selityksen tässä tilanteessa olevien osapuolten lohdutukseksi. Yksikään myöhempien aikojen pyhä, joka kuolee elettyään uskollisen elämän, ei menetä mitään sen vuoksi, ettei hän ole tehnyt tiettyjä asioita, kun hänelle ei ole tarjoutunut niihin tilaisuutta. Toisin sanoen, jos nuori mies tai nuori nainen ei saa tilaisuutta solmia avioliittoa ja hän elää uskollisesti kuolemaansa asti, hän saa kaikki ne siunaukset, korotuksen ja kirkkauden, jotka kuka tahansa mies tai nainen saa, jolle tilaisuus siihen on tarjoutunut ja joka sen on käyttänyt. Se on varmaa ja vääjäämätöntä. – –

Ihmisille, joilla ei ole tilaisuutta solmia avioliittoa tässä elämässä ja jotka kuolevat Herrassa, annetaan keinot, joilla he voivat varmistaa itselleen kaikki ne välttämättömät siunaukset, jotka on varattu naimisissa oleville. Herra on armollinen ja hyvä, eikä Hän ole epäoikeudenmukainen. Hänessä ei ole vääryyttä, emmekä mekään pitäisi sitä oikeudenmukaisena, että kun nainen tai mies kuolee saamatta tilaisuutta solmia avioliittoa, tilannetta ei voitaisi korjata toisessa elämässä. Se olisi epäoikeudenmukaista, ja me tiedämme, ettei Herra ole epäoikeudenmukainen olento. Sisareni Eliza R. Snow oli uskoakseni aivan yhtä hyvä nainen kuin kuka tahansa koskaan elänyt myöhempien aikojen pyhien nainen, ja hän eli naimattomana, kunnes oli liian iäkäs saamaan lapsia. – – En kykene hetkeäkään kuvittelemaan, että hän menettäisi siinä suhteessa ainuttakaan asiaa. Se hyvitetään hänelle toisessa elämässä, ja hän saa aivan yhtä suuren valtakunnan kuin hän olisi saanut, jos hänellä olisi tässä elämässä ollut tilaisuus saada lapsia.⁷

Kun aviomies ja vaimo nauttivat ykseyden tunteesta, he edistävät kodissa rakkautta ja ystävällisyyttä.

Huolehtikaa siitä, etteivät vähäiset, turhanpäiväiset väärinkäsitykset kodin asioissa myrkytä onneanne.⁸

Vaimot, olkaa uskollisia aviomiehellenne. Tiedän, että teidän on kestettävä monia epämiellyttäviä asioita, ja aviomiehennekin on kestettävä joitakin asioita. Epäilemättä aviomiehenne joskus koettelee teitä – kenties omaa tietämättömyyttään tai mahdollisesti toisinaan teidän tietämättömyytenne vuoksi. – –

Sanonpa vain, että aviomiehenne ovat kehnoja – aivan yhtä kehnoja kuin te, ja jotkut heistä varmaankin kehnompia, mutta siitä huolimatta: yrittäkää kestää epämiellyttävyydet, joita toisinaan ilmenee, ja kun tapaatte toisenne seuraavassa elämässä, tunnette iloa siitä, että kestitte nuo asiat.

Aviomiehille minä sanon: Monet teistä eivät arvosta vaimoaan siten kuin teidän pitäisi. – – Olkaa hänelle ystävällisiä. Kun hän lähtee kokoukseen, teidän pitäisi pidellä vauvaa ainakin puolet ajasta. Kun lapsi kaipaa keinutusta, eikä teillä ole paljon tekemistä, keinuttakaa häntä. Olkaa ystävällisiä, vaikka teidän täytyy toisinaan tehdä pieni uhraus ollaksenne sitä. Olkaa silti ystävällisiä, uhrauksesta riippumatta.⁹

Miesten pitäisi olla isällisempiä kotona. Heillä pitäisi olla herkempiä tunteita vaimoaan ja lapsiaan, naapureitaan ja ystäviään kohtaan, heidän pitäisi olla ystävällisempiä ja jumalisempia. Kun minä menen perheen luo, tunnen ihailua nähdessäni tuon perheenpään palvelevan perhettään Jumalan miehen tavoin ystävällisesti ja lempeästi ja täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta ja taivaan ymmärrystä.¹⁰

Jos joskus onnistutte perustamaan perheen Siionissa, jos joskus onnistutte saamaan tuon taivaallisen liiton, joka on välttämätön siellä, teidän on sidottava tuo perhe yhteen ykseydessä. Perheenpäällä on oltava Herran Henki, ja hänellä tulee olla sitä valoa ja sitä älyä, joka – kun sitä toteutetaan päivittäisessä elämässä ja noiden henkilöiden käytöksessä – tuo tuolle perheelle pelastuksen, sillä heidän pelastuksensa on hänen käsissään.

Hän ryhtyy työhön ja pyrkii liittämään tunteensa ja kiintymyksensä heihin siinä määrin kuin se on hänen vallassaan ja pyrkii varmistamaan kaikki ne asiat, jotka ovat välttämättömiä heidän mukavuudelleen ja hyvinvoinnilleen, ja toisaalta heidän on alettava ilmaista samaa tunnetta, samaa ystävällisyyttä ja samaa halukkuutta, ja parhaan kykynsä mukaan osoitettava kiitollisuutta saamistaan siunauksista.

Se on välttämätöntä, jotta vallitsisi tunteiden ykseys eli asenteiden ykseys ja keskinäinen kiintymys, jotta tämä ykseys voisi sitoa heidät näin yhteen.¹¹

Kun [miehet] polvistuvat rukoukseen vaimonsa ja lastensa kanssa, heitä pitäisi innoittaa Pyhän Hengen lahja ja voima, jotta aviomies voisi olla sellainen mies, jota hyvä vaimo kunnioittaa, ja jotta Jumalan lahja ja voima voisi olla heidän yllään jatkuvasti. Heidän pitäisi olla yhtä perheessään, jotta Pyhä Henki voisi laskeutua heidän ylleen, ja heidän pitäisi elää niin, että vaimo voi tulla pyhitetyksi rukouksen avulla, että hän voi ymmärtää, että hänen täytyy pyhittäytyä miehensä edessä ja lastensa edessä, jotta he voivat olla yhtä, jotta mies ja vaimo voivat olla puhdasta ainesta, soveliaita saamaan paikan Jumalan valtakunnan rakentamisessa ja muodostamisessa, jotta he voivat hengittää puhdasta henkeä ja antaa puhdasta opetusta lapsilleen ja lastensa lapsille.¹² (Katso ehdotus 3 sivulla 138.)

Lapset oppivat evankeliumia parhaiten, kun heidän vanhempansa etsivät innoitusta ja näyttävät hyvää esimerkkiä.

Tämä työ, jossa olemme mukana, ei ole meidän työtämme vaan Jumalan työtä. Meitä ohjaa toiminnassamme ylivoimainen äly. Tämän valtakunnan tulevaisuus riippuu jälkeläisistämme, ja sen voima ja lopullinen voitto riippuu heidän opettamisestaan ja asianmukaisesta valmentamisestaan. Jos haluamme, että meillä on oikeanlaista vaikutusta perheeseemme, meidän on sekä näytettävä heille hyvää esimerkkiä että annettava heille hyviä ohjeita. Meidän pitäisi kyetä yhtä lailla sanomaan ”tehkää niin kuin minä teen” kuin sanomaan ”tehkää niin kuin minä sanon”.¹³

Pyrkikää opettamaan lapsianne sekä sanoin että teoin sillä tavoin, että he seuraavat epäröimättä jäljissänne ja heistä tulee yhtä uskollisia totuudelle kuin te olette olleet.¹⁴

Miehillä, jotka haluavat säilyttää asemansa Jumalan edessä pyhässä pappeudessa, täytyy olla profetian henki, ja heidän täytyy olla kelvollisia tuomaan ihmisille elämää ja pelastusta. [Vaikka] he eivät voisi tuoda niitä maailmalle, heidän täytyy tehdä niin kotona, perheessään, kaupoissaan ja kaduilla, jotta elämän sanat innoittaisivat heidän sydäntään aivan yhtä paljon silloin, kun he kotona opettavat evankeliumia lapsilleen ja naapureilleen, kuin silloin, kun he puhuvat veljilleen tältä puhujakorokkeelta. Ei ole oikein, että heillä on jonkin verran Henkeä ihmisten edessä, mutta sitten he unohtavat Hengen. Jotkut miehet puhuvat ihmisille ja lähtevät sitten kotiin – –, ja sen sijaan että heillä olisi elämän sanoja annettavanaan, heistä tulee hengellisesti täysin kuolleita, mutta niin ei saa enää olla.

Isien velvollisuudeksi Israelissa on tullut herätä ja tulla ihmisten pelastajiksi, jotta he voivat vaeltaa Herran edessä siinä uskon voimassa ja päättäväisessä tarmossa, joka takaa heille Kaikkivaltiaan innoituksen opettaa elämän sanoja perheelleen. – –

Tässä me näemme päättäväisyyden hengen, jonka avulla meistä voi tulla yhtä, jotta oppisimme rakastamaan toisiamme, ja rukoilen Herraa, että Hän antaa tuota rakkautta meidän jokaisen sydämeen, kuten Hän antoi Pojalleen Jeesukselle, ja että Hän antaa jatkuvasti tietoa siitä, mikä on hyvää.¹⁵

Isien tehtävänä on tulla päteviksi opettamaan ja ohjaamaan lapsiaan ja esittämään heille periaatteita, niin että noita ohjeita noudattamalla lapset voivat olla juuri niin onnellisia kuin he yleensä voivat olla lapsuudessaan, ja samalla he oppivat periaatteita, joiden perusteella he voivat saada eniten onnea ja iloa aikuisuudessa.¹⁶

Jos me olemme uutteria vaaliessamme itsessämme elämän ja pelastuksen puhtaita periaatteita, lapsemme varttuvat tietäen nämä asiat ja he kykenevät meitä vaivattomammin edistämään taivaan järjestystä ja luomaan ympärilleen onnea ja rauhaa.¹⁷ (Katso ehdotukset 4 ja 5 sivulla 138.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi se, mitä presidentti Snow ajatteli koko perheensä tuomisesta yhteen (s. 131–132). Mitä hyviä tuloksia voi seurata siitä, kun tuomme perheemme yhteen? Kuinka me voimme auttaa perhettämme säilyttämään ykseyden?
Millä tavoin toinen kokonainen kappale sivulla 132 on ajankohtainen tänä aikana? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme kirkon nuoria ymmärtämään avioliiton pyhyyden? Mitä me voimme tehdä auttaaksemme heitä odottamaan innolla avioliittoa ja vanhemmuutta?
Presidentti Snow sanoi, että vähäpätöiset, turhanpäiväiset väärinkäsitykset voivat myrkyttää onnemme kodissa (s. 134). Millaiset nimenomaiset keinot voivat auttaa meitä välttämään tämän ”myrkyn”? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 134–137.)
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 136. Mistähän syystä vanhempien on kyettävä sanomaan ”tee niin kuin minä teen” sen lisäksi, että he sanovat ”tee niin kuin minä sanon”? Millä tavoin vanhemmat voivat opettaa esimerkillään? Mitä periaatteita sinä olet oppinut vanhempiesi hyvän esimerkin ansiosta?
Presidentti Snow ilmaisi huolensa niistä vanhemmista, jotka opettavat voimallisesti kirkossa mutta eivät kotona (s. 137). Mieti, mitä voit tehdä jakaaksesi ”elämän sanoja” perheesi kanssa.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Nefi 8:10–12; Hel. 5:12; OL 68:25–28; 93:40–50; 132:19–20

Opetusvihje: ”Sinun tulee varoa puhumasta enemmän kuin on tarpeen tai varoa ilmaisemasta liian usein omia mielipiteitäsi. Nämä teot voivat aiheuttaa sen, että oppijat menettävät mielenkiintonsa. – – Päätehtävänäsi tulee olla toisten auttaminen evankeliumin oppimisessa eikä vaikuttava esitys. Tähän liittyy myös se, että annat oppijoille tilaisuuksia opettaa toisiaan.” (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 64.)

Lapset ovat kallisarvoinen lahja Herralta.

Vanhempien tulee pyrkiä sitomaan perheensä ”yhteen ykseydessä”.