Luku 21

Rakastakaamme Jumalaa enemmän kuin rakastamme maailmaa

”Meidän on – – pyrittävä korkeammalle tasolle: meidän on rakastettava Jumalaa enemmän kuin rakastamme maailmaa.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Pian sen jälkeen kun Lorenzo Snow oli kastettu ja konfirmoitu Kirtlandissa Ohiossa, jotkut myöhempien aikojen pyhät, joukossa joitakuita kirkon johtohenkilöitä, kääntyivät profeetta Joseph Smithiä vastaan. Lorenzo Snow’n mukaan tämä luopumus johtui keinottelusta tai toisin sanoen liike-elämässä otetuista tavattomista riskeistä nopean rikastumisen toivossa. Ihmisiä kääntyi pois evankeliumin iankaikkisista siunauksista, koska halu saada maailman lyhytaikaista hyvää oli sokaissut heidät.

Noin 50 vuotta myöhemmin presidentti Snow, joka palveli tuolloin kahdentoista apostolin koorumin presidenttinä, puhui eräälle myöhempien aikojen pyhien ryhmälle Loganissa Utahissa. Hän kertoi heille vastoinkäymisistä, joita hän oli nähnyt Kirtlandissa, ja varoitti heitä siitä, että he kokisivat pian samankaltaisia koettelemuksia. ”Pian tapahtuu jotakin sellaista, mikä koettelee teitä, ehkäpä enemmän kuin teitä on koskaan aiemmin koeteltu”, hän sanoi. ”Meidän ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä nyt muuta kuin selvittää, missä meillä on vikoja ja heikkouksia, jos meillä on niitä. Jos emme ole olleet aiemmin uskollisia, uudistakaamme liittomme Jumalan kanssa ja päättäkäämme paastota ja rukoilla, että saamme syntimme anteeksi, jotta Kaikkivaltiaan Henki olisi päällämme ja jotta voisimme kenties välttyä niiltä voimakkailta kiusauksilta, joita on tulossa. Pilvi on synkkenemässä. Näette, mitä Kirtlandissa tapahtui tämän keinottelun hengen johdosta. Ottakaa siis varoituksesta vaari.”¹

Koska presidentti Snow’n varoitus koskee myöhempien aikojen pyhiä myös tänä aikana, suuri osa hänen saarnastaan pyhille Loganissa on sisällytetty tähän lukuun. Hän sanoi: ”Ehkäpä muutama sana tilanteestamme siihen aikaan [Kirtlandissa] voisi osoittautua meille hyödyksi tulevaisuudessa – antaisi meille joitakin hyödyllisiä opetuksia.”² (Katso ehdotus 1 sivulla 263.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Kun ihmiset antavat maailmallisuuden levitä mieleensä ja sydämeensä, he kääntävät selkänsä iankaikkisille periaatteille.

Muistan hyvin selkeästi ne vaikeat ajat, joita koettiin Kirtlandissa – –, missä Jumalan profeetta asui ja missä Jumala itse eli Jeesus, Jumalan Poika, ilmestyi ja näyttäytyi kirkkaudessaan. Hän seisoi korokkeen kaiteella temppelissä, joka oli rakennettu käskystä. Hänen jalkojensa alla oli alusta puhtaasta kullasta, väriltään kuin meripihka. Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin puhdas lumi. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko voimassaan. Hänen äänensä oli kuin vesien pauhu. [Ks. OL 110.] Tämä suurenmoinen ilmestys tapahtui temppelissä, joka oli pystytetty Hänen kunniakseen. Olin tuohon aikaan Kirtlandissa, missä koimme tapahtumia, joita – siltä minusta joskus tuntuu – alamme nyt toistaa. Olosuhteet, joissa myöhempien aikojen pyhät tuolloin elivät, olivat epätavalliset, tai ainakin niiden vaikutus ihmisiin oli luonteeltaan epätavallinen. – – Tämän kansakunnan ihmisten mieliin oli tuohon aikaan levinnyt keinottelun henki. Oli rahalla keinottelua, pankkikeinottelua, maaomaisuudella, kaupunkitonteilla ja lukuisilla muilla asioilla keinottelua. Tuo keinottelun henki oli peräisin maailmasta ja tempaisi mukaansa pyhien sydämet kuin valtava aalto tai ryöppyävä virta, ja monet lankesivat ja luopuivat.³

Jotkut heistä [pyhistä Kirtlandissa] alkoivat keinotella. He unohtivat uskontonsa, he unohtivat ne periaatteet, jotka heille oli ilmoitettu, ja noiden aikojen ilmapiiri otti monet heistä valtaansa ja keinottelu vei heidät mukanaan. Ilmeni vaikeuksia – kateutta ja riitoja – ja koska Herra oli heihin tyytymätön, Hän toi tuhoa heidän keskuuteensa, ja heidän uudisasutuksensa hajosi.⁴

Juuri ennen tätä suurta luopumusta Herra oli vuodattanut heille suurenmoisia siunauksia. Evankeliumin lahjoja – iankaikkisuuden rikkauksia – oli vuodatettu merkittävässä määrin. Heidän luonaan oli käynyt enkeleitä. Jumalan Poika, kuten aiemmin sanoin, oli puhunut palvelijoidensa kanssa. Temppelin vihkimistilaisuudessa ihmisten saamat siunaukset olivat ihmeellisiä. Tuona Jumalan runsaan suosion aikana minä itse osallistuin eri kokouksiin, joita temppelissä pidettiin. Me pidimme rukouskokouksia ja todistuskokouksia, ja todistukset, joita veljillä ja sisarilla oli tilaisuus lausua, olivat suurenmoisia. He profetoivat, he puhuivat kielillä ja he tulkitsivat kieliä, kaikkea tätä merkittävässä määrin. Miltei kaikki ihmiset Kirtlandissa saivat kokea näitä siunauksia. Silloin he olivat koko sydämestään mukana. Heistä tuntui, että he voisivat uhrata kaiken, mitä heillä oli. Heistä tuntui, että he asuivat melkeinpä Jumalan luona, ja oli luonnollista, että niin ihmeellisiä vaikutuksia kokiessaan he tuntisivat sillä tavoin.

Myöhempien aikojen pyhät nauttivat kaikista näistä siunauksista ja monista muista, joita minulla ei ole aikaa luetella, juuri ennen sitä aikaa, jolloin keinottelun henki alkoi levitä ihmisten sydämiin. Voisi kuvitella, ettei mikään kiusaus olisi voinut kukistaa pyhiä heidän saatuaan näitä suurenmoisia ilmestyksiä. Mutta niin kävi, ja se hajotti heidät aivan kuin neljään tuuleen.

Niin erikoiselta kuin saattaa vaikuttaakin, tämä keinottelun henki levisi kahdentoista apostolin koorumiin ja seitsemänkymmenen koorumien seitsemän johtajan johtokuntaan. Kirkossa ei todellakaan ollut yhtään koorumia, jota tämä keinottelun henki ei olisi tavalla tai toisella koskettanut. Tämän hengen voimistumista seurasi erimielisyys. Veljet ja sisaret alkoivat solvata toisiaan ja riidellä keskenään, koska heidän tavoitteensa olivat ristiriidassa.

Tuleeko näin käymään niiden myöhempien aikojen pyhien kanssa, joille puhun nyt? Pelkään sen olevan tulossa, mutta en pysty sanomaan, kuinka paljon se tulee vaikuttamaan teihin. Tulette kuitenkin kokemaan sen, ja ehkäpä teille on hyvin tarpeellista, että niin käy.

– – Puolet apostolien koorumista Kirtlandin päivinä lankesi näihin pahoihin vaikutuksiin. Tämä keinottelu, tämä rakkaus kultaan – maailman jumalaan – sai aikaan tämän murheellisen seurauksen. Ja jos sillä oli sellainen vaikutus niihin, joilla oli korkein pappeus maan päällä, kuinka se vaikuttaisi meihin, jotka kenties emme ole saaneet sitä älyä, sitä tietoa ja sitä kokemusta, jota heillä oli? – –

Te olette hyviä ihmisiä. – – Jumala rakastaa teitä. Hän iloitsee vanhurskaudestanne, eikä Hän haluaisi nähdä noiden tapahtumien – –, joita oli Kirtlandissa, toteutuvan täällä. Niin ei tarvitse käydä. Meillä on käsissämme voima säästää itsemme noilta asioilta, jotka hajottivat pyhät Kirtlandissa ja kukistivat puolet kahdentoista koorumista. Herra ei halua, että näiden tapahtumien nähtäisiin tapahtuvan jälleen tänä myöhäisenä aikana.⁵

Myöhempien aikojen pyhien pitäisi olla riittävän viisaita ja älykkäitä ollakseen lankeamatta tämänkaltaisiin ansoihin. Ne eivät kannata. Kenenkään ei kannata kääntää selkäänsä näille loistaville periaatteille ja niille asioille, joita on saatu iankaikkisista maailmoista – kääntää selkäänsä näille asioille ja hämmentyä ja omistautua maailman viheliäisille asioille. Meidän ei kannata tehdä niin. Tulipa eteemme millainen kiusaus hyvänsä tai olipa sellainen edessämme nyt, meidän tulee kuunnella menneisyyden historiaa eikä antaa itsemme langeta, tai tulemme todella katumaan sitä.⁶ (Katso ehdotus 2 sivulla 263.)

Me olemme tehneet liiton erottautua maailmallisuudesta ja omistautua Jumalan valtakunnalle.

Maailman jumala on kulta ja hopea. Maailma palvoo tätä jumalaa. Se on heille kaikkivoipa, vaikka he eivät olisikaan halukkaita tunnustamaan sitä. Jumala on sallimuksessaan tarkoittanut, että myöhempien aikojen pyhien tulee osoittaa, ovatko he edistyneet niin pitkälle Jumalan tiedossa, viisaudessa ja voimassa, ettei maailman jumala voi voittaa heitä. Meidän on päästävä siihen pisteeseen. Meidän on saavutettava myös toinen mittapuu, pyrittävä korkeammalle tasolle: meidän on rakastettava Jumalaa enemmän kuin rakastamme maailmaa, enemmän kuin rakastamme kultaa tai hopeaa, ja rakastettava lähimmäistämme niin kuin itseämme.⁷

Jos me – – emme pidä tekemiämme liittoja eli käytä aikaamme, lahjojamme ja kykyjämme Jumalan valtakunnan rakentamiseen maan päälle, kuinka me voimme mitenkään odottaa tulevamme esiin ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna osana suurta lunastustyötä? Jos me käytöksessämme, tavoissamme ja toimissamme jäljittelemme – – maailmaa ja siten samastumme maailmaan, luuletteko, veljeni, että Jumala suo meille ne siunaukset, jotka haluamme periä? Sanon teille ei, Hän ei suo! – – Meidän on kehityttävä taivaan vanhurskaudessa, ja meidän on kylvettävä sydämeemme Jumalan vanhurskautta. Herra sanoi profeetta Jeremian suulla: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.” [Jer. 31:33.] Sen Herra haluaa tehdä, ja sen Hän saa aikaan meissä, jos me noudatamme Hänen tahtoaan.⁸

Kiitän Jumalaa siitä, että näinä rappeutuneisuuden ja jumalattomuuden aikoina maailmassa on pyhiä ja vanhurskaita miehiä ja naisia, jotka voivat käyttää Jumalan heille suomia erinomaisia kykyjä Hänen ylistyksekseen ja kirkkaudekseen. Ja voisin lisäksi sanoa, että on tuhansia hyveellisiä ja kunniallisia miehiä ja naisia, jotka Herra on koonnut kansakuntien keskuudesta ja jotka ovat myös valmiita käyttämään aikansa ja kykynsä auttaakseen Jumalan työn toteuttamisessa Hänen lastensa hyväksi.⁹ (Katso ehdotus 3 sivulla 264.)

Me noudatamme Vapahtajan esimerkkiä kieltäytyessämme vaihtamasta iankaikkisuuden kirkkauksia maailman rikkauksiin.

Voitte odottaa – – kohtaavanne elämän tiellä esteitä, jotka koettelevat äärimmilleen parhaita päätöksiänne, ja jotkut teistä kenties tuntevat houkutusta poiketa totuuden ja kunnian polulta ja Esaun tavoin haluavat luopua iankaikkisuuden kirkkauksista muutaman ohikiitävän tyydytyksen ja mielihyvän hetken vuoksi [ks. 1. Moos. 25:29–34]. – – Tarttukaa silloin tilaisuuteen noudattaa Vapahtajamme esimerkkiä. Kun Hänelle tarjottiin tämän maailman kunniaa siitä hyvästä, että Hän alentuisi typerään tekoon, Hän vastasi kiusaajalleen: ”Poistu luotani, Saatana!” [Luuk. 4:8, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös; ks. myös Luuk. 4:5–8.]¹⁰

Huomaan elämää ajatellessani, että tämä maailma on lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen. Meidän älymme, meissä oleva jumalallisuus, on ollut aina olemassa, sitä ei ole koskaan luotu, ja se tulee olemaan aina kautta koko iankaikkisuuden [ks. OL 93:29]. Näiden tosiasioiden valossa meidän tulee älykkäinä olentoina ymmärtää, että muutamassa päivässä tämä elämä päättyy ja sitten tulee elämä, joka on iankaikkista, ja siinä määrin kuin olemme pitäneet käskyt, me olemme paremmassa asemassa kuin ne, jotka eivät ole ottaneet noita kehitysaskelia.¹¹

Evankeliumi sitoo yhteen kaikkien niiden sydämet, jotka ovat sen puolella. Se ei tee eroa, ei tunne eroa rikkaan ja köyhän välillä. Meidät kaikki liitetään yhteen kuin yhdeksi ihmiseksi suorittamaan ne velvollisuudet, jotka meille kuuluvat. – – Saanen nyt esittää kysymyksen: Kenellä on mitään, kuka voi oikeasti ja todella sanoa mitään tämän maailman tavaroista omakseen? Minä en oleta voivani tehdä niin. Olen pelkästään hyvin vähäisen osan taloudenhoitaja, ja olen Jumalalle vastuussa sen käytöstä ja seurauksista. Myöhempien aikojen pyhät ovat saaneet evankeliumin lain Jumalan ilmoitusten välityksellä, ja se on kirjoitettu niin selkeästi, että kaikki voivat ymmärtää. Ja jos ymmärrämme ja käsitämme, mihin sitouduimme ottaessamme sen vastaan ja astuessamme sen liittoon kasteessa syntiemme anteeksisaamiseksi, meidän on edelleen oltava tietoisia siitä, että tuo laki vaatii meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja että meidän täytyy valjastaa aikamme, lahjamme ja kykymme sen edistämiseen [ks. Matt. 6:33; 3. Nefi 13:33]. Ellei niin olisi, kuinka voisimme odottaa perivämme iankaikkisen elämän sekä elävämme ja hallitsevamme Hänen kanssaan tulevaisuudessa, kun tämä maa tehdään Jumalan ja Hänen Poikansa asuinsijaksi?

Kuka sanoo, että rikkailla tai niillä, joilla on paljon kykyjä, on yhtään enemmän toivoa tai mahdollisuuksia periä nämä siunaukset kuin köyhillä tai niillä, joilla on vain yksi kyky? Ymmärrykseni mukaan se, joka työskentelee jossakin yrityksessä räätälinä, puuseppänä, suutarina tai jossakin toisessa ammatissa ja joka elää evankeliumin lain mukaan ja on rehellinen ja uskollinen kirkon tehtävässään, on aivan yhtä kelvollinen saamaan nämä ja kaikki uuden ja ikuisen liiton siunaukset kuin kuka toinen tahansa. Uskollisuutensa kautta hän perii valtaistuimia, herruuksia ja valtoja ja hänellä tulee olemaan lapsia yhtä lukuisasti kuin tähtiä taivaankannessa tai hiekkajyviä meren rannalla. Kenellä, kysyn, on suurempia tulevaisuudennäkymiä kuin tämä?¹² (Katso ehdotukset 3 ja 4 sivulla 264.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Tarkastele kertomusta sivuilla 257–258. Mikä maailmallisuudessa saa ihmiset unohtamaan uskontonsa? Kuinka me voimme pitää huolta ajallisista tarpeistamme lankeamatta maailmallisuuteen?
Pohdi osiota, joka alkaa sivulta 258. Kuinka rakkautemme Jumalaan voi auttaa meitä olemaan lankeamatta maailmallisuuteen?
Presidentti Snow opetti, että me olemme tehneet liiton käyttää ”aikaamme, lahjojamme ja kykyjämme Jumalan valtakunnan rakentamiseen maan päälle” (ks. s. 261). Mieti, mitä sinä voit tehdä pitääksesi tämän liiton.
Kertaa luvun viimeinen osio. Millä tavoin seuraavien totuuksien noudattaminen voi auttaa meitä pitämään liittomme? ”Tämä maailma on lyhyt verrattuna iankaikkisuuteen.” Kukaan ei voi ”oikeasti ja todella sanoa mitään tämän maailman tavaroista omakseen”.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 6:19–24; Joh. 17:15; 1. Joh. 2:15–17; MK Jaak. 2:13–19; Morm. 8:35–39; OL 38:39; 63:47–48; 104:13–18

Opetusvihje: Pienryhmäkeskustelut antavat ”suurelle määrälle ihmisiä tilaisuuden osallistua oppiaiheeseen. Henkilöt, jotka yleensä epäröivät osallistua, saattavat esittää pienryhmissä ajatuksia, joita he eivät esittäisi koko ryhmän edessä.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 173–174.)

Jopa Kirtlandin temppelissä saatujen suurten ilmestysten jälkeen monet pyhät Kirtlandissa lankesivat luopumukseen.

Kuten se rikas nuorukainen, joka puhui Vapahtajan kanssa (ks. Matt. 19:16–22), jotkut ihmiset nykyään tuntevat kiusausta kääntää selkänsä tarvitseville.