Luku 23

Profeetta Joseph Smith

”Tiedän, että Joseph Smith oli rehellinen mies, totuudellinen, kunniallinen ja uskollinen mies, joka oli valmis uhraamaan kaikkensa, jopa henkensäkin, osoituksena taivaille ja maailmalle, että hän oli todistanut totuudesta ihmissuvulle.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

”Enää on elossa kenties hyvin vähän sellaisia ihmisiä, jotka tunsivat profeetta Joseph Smithin niin hyvin kuin minä”, presidentti Lorenzo Snow sanoi vuonna 1900. ”Olin hänen seurassaan usein. Kävin hänen ja hänen perheensä luona, istuin hänen pöydässään, olin tekemisissä hänen kanssaan eri tilanteissa ja sain häneltä neuvoja kahdenkeskisissä keskusteluissa.”¹

Näiden yksityisten vuorovaikutustilanteiden lisäksi Lorenzo Snow näki Joseph Smithin esiintyvän julkisuudessa – palvelutyössään pyhien ystävänä sekä palautuksen profeettana. Hän kertoi eräästä kokouksesta, johon Joseph Smith osallistui keskeneräisessä Nauvoon temppelissä. Profeetta käveli korokkeelle erään toiseen uskontokuntaan kuuluvan papin kanssa. Pappi ”oli äärimmäisen vakava. Kun sanottiin jotakin, mikä herätti hilpeyttä tai naurua ihmisten keskuudessa, [pappi] pysyi aivan hiljaa, eikä hänen kasvoillaan näkynyt minkäänlaista muutosta.” Sen sijaan Joseph Smith ”tunsi voivansa erittäin hyvin sinä aamuna” ja sanoi ennen kokouksen alkua jotakin, joka ”sai aikaan naurua ihmisten keskuudessa”. ”Kokouksen alettua”, Lorenzo kertoi, ”presidentti Smith nousi, enkä ole koskaan kuullut hänen puhuvan voimallisemmin kuin siinä tilaisuudessa. Ihmiset olivat ilahtuneita, hän oli täynnä Jumalan Henkeä, ja hän puhui erittäin voimallisesti ja vaikuttavasti.”²

Vaikka kokemukset, joita presidentti Snow’lla oli ollut Joseph Smithin kanssa, olivat tehneet häneen vaikutuksen, hänen todistuksensa profeetan palvelutyöstä ei perustunut noihin kokemuksiin. Hän julisti toistuvasti, että hän oli saanut todistuksensa Pyhältä Hengeltä. Hän sanoi: ”Sitä, että [Joseph Smith] oli totuudellinen ja kunniallinen mies, ei minulla eikä kenelläkään muulla hänet tunteneella ole mitään syytä hetkeäkään epäillä. Mutta en olekaan koskaan lähtenyt saarnaamaan tämän evankeliumin periaatteita pelkästään sen tiedon perusteella, jonka olen saanut häneltä tai joltakulta toiselta. Sen sijaan olen uskonut hänen sanoihinsa Jumalan innoittaman miehen lausumina totuuden sanoina. – – Jumalan Henki, Pyhä Henki, jonka kaikki ihmiset voivat saada ja josta he voivat nauttia, – – on vahvistanut totuuden siitä, mitä hän on minulle sanonut, ja siitä on tullut minulle sellaista tietoa, jota kukaan ihminen ei voi antaa eikä ottaa pois.”³ (Katso ehdotus 1 sivulla 282.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Joseph Smith oli puhdas, vilpitön, rehellinen nuorukainen saadessaan jumalallisen kutsumuksensa.

Joseph Smith, jonka Jumala valitsi aloittamaan tämän työn, oli köyhä ja kouluja käymätön eikä kuulunut mihinkään suosittuun kristilliseen uskontokuntaan. Hän oli pelkkä poikanen, rehellinen ja täysin nuhteeton, eikä hän tuntenut sitä juonittelua, oveluutta ja viisastelua, jota poliitikot ja uskonnolliset hurskastelijat käyttivät saavuttaakseen tavoitteensa. Mooseksen tavoin hän tunsi itsensä kykenemättömäksi ja epäpäteväksi tehtävään, astumaan esiin uskon uudistajana, asemaan, joka on mitä epäsuosituin – taistelemaan sellaisia katsomuksia ja uskontunnustuksia vastaan, jotka olivat olleet olemassa iät ja ajat, saaneet ihmisten hyväksynnän ja joidenkuiden mitä perinpohjaisimman teologisen kuuliaisuuden – mutta Jumala oli kutsunut hänet vapauttamaan kaikkien kansakuntien köyhät ja sydämeltään rehelliset heidän hengellisestä ja ajallisesta orjuudestaan. Ja Jumala lupasi hänelle, että jokainen, joka ottaisi vastaan hänen sanomansa ja noudattaisi sitä – ottaisi kasteen syntien anteeksisaamiseksi rehellisin tarkoituksin – voisi saada jumalallisia ilmestyksiä, saisi Pyhän Hengen ja samat evankeliumin siunaukset, jotka oli luvattu ja saatu evankeliumin myötä, kun muinaiset apostolit olivat sitä saarnanneet. Ja tämä sanoma, tämä lupaus oli oleva voimassa missä tahansa ja kenelle tahansa, jolle vanhimmat, Jumalan valtuutetut sanansaattajat, sen toisivat. Niin sanoi Joseph Smith, kouluja käymätön, kansanomainen, vilpitön, tavallinen, rehellinen poika.⁴

Kun näin profeetta Joseph Smithin ensimmäisen kerran, olin noin 18-vuotias. Se oli varmaankin vuonna 1832, tuon vuoden syksyllä. Huhuttiin, että profeetta aikoi pitää kokouksen Hiramissa, Portagen piirikunnassa Ohiossa, noin kahden mailin [3 km] päässä isäni kodista. Kuultuani hänestä niin paljon olin melkoisen utelias ja ajattelin, että käyttäisin hyväkseni tätä tilaisuutta nähdäkseni hänet ja kuullakseni häntä. Ja niinpä lähdin muutamien isäni perheen jäsenten seurassa Hiramiin. Kun pääsimme sinne, ihmisiä oli jo kokoontunut pieneen katokseen. Paikalla oli noin sataviisikymmentä tai kaksisataa henkilöä. Kokous oli jo alkanut, ja Joseph Smith seisoi [John] Johnsonin talon ovella katsoen katokseen ja puhuen ihmisille. Tarkastelin perinpohjaisesti hänen ulkonäköään, pukeutumistaan ja käytöstään samalla kun kuuntelin hänen puhettaan. Hänen sanansa keskittyivät pääasiassa hänen omiin kokemuksiinsa, etenkin enkelin käyntiin, antaen lujan ja voimallisen todistuksen näistä ihmeellisistä ilmestymisistä. Alkuun hän näytti vähän epäröivältä ja puhui melko hiljaisella äänellä, mutta puheen edetessä hänestä tuli hyvin voimakas ja vaikuttava, ja se näytti herättävän koko kuulijakunnassa tunteen, että hän oli rehellinen ja vilpitön. Minuun se ainakin vaikutti tällä tavoin ja jätti mieleeni vaikutelmia, jotka ovat pysyneet tähän päivään saakka.⁵

Kun katselin häntä [tuolla ensimmäisellä kerralla] ja kuuntelin, ajattelin itsekseni, että mies, jolla oli niin suurenmoinen todistus ja sellainen katsanto kuin hänellä, voisi tuskin olla väärä profeetta.⁶ (Katso ehdotus 2 sivulla 282.)

Koko elämänsä ajan profeetta Joseph säilytti rehellisyytensä ja luonteensa korkean moraalin.

Minä tiedän, että profeetta Joseph Smith, jonka kanssa olin vuosia yhtä läheisesti tekemisissä kuin veljeni kanssa, oli nuhteeton mies, joka omistautui ihmiskunnalle ja Jumalan vaatimuksille kaikkina niinä päivinä, jotka hänen sallittiin elää. Koskaan ei ole ollut miestä, joka olisi ollut nuhteettomampi tai omistautuneempi toimimaan ihmiskunnan hyväksi kuin profeetta Joseph Smith.⁷

Tiedän, että Joseph Smith oli rehellinen mies, totuudellinen, kunniallinen ja uskollinen mies, joka oli valmis uhraamaan kaikkensa, jopa henkensäkin, osoituksena taivaille ja maailmalle, että hän oli todistanut totuudesta ihmissuvulle.⁸

Tiesin hänen olevan Jumalan mies, täynnä kutsumuksensa henkeä – mies, jonka nuhteettomuutta ei voi kiistää ja joka oli rehellinen kaikissa toimissaan. Kukaan, joka tunsi hänet yhtä hyvin kuin minä, ei kyennyt löytämään hänestä mitään vikaa, mitä tuli hänen moraaliseen luonteeseensa. – – Todistan veli Joseph Smithin hyvästä luonteesta, hänen rehellisyydestään, hänen lojaalisuudestaan, hänen uskollisuudestaan, hänen avokätisyydestään ja hyväntahtoisuudestaan ihmisenä ja Jumalan palvelijana.⁹ (Katso ehdotus 2 sivulla 282.)

Koska Joseph Smithissä ei ollut minkäänlaista tekopyhyyttä, hän saattoi osallistua viattomiin huvituksiin yhtä lailla kuin opettaa Jumalan voimalla.

Osallistuin – – kokouksiin temppelissä säännöllisesti ja kuulin profeetan puhuvan mitä suurimmista aiheista. Toisinaan hän oli täynnä Pyhää Henkeä puhuen kuin arkkienkelin äänellä ja täynnä Jumalan voimaa, niin että hänen koko olemuksensa loisti ja kasvonsa olivat kirkastuneet. – –

Toisinaan hän puhui kepeästi, ja toisinaan hän taas selitti valtakunnan salaisuuksia. Muutos oli niin huomattava, että tuntui kuin hänet olisi kohotettu taivaaseen hänen puhuessaan ihmisille, jotka olivat maan päällä, ja sitten hän palasi jälleen tutumpiin aiheisiin. – –

Joseph Smith oli aina luonteva ja äärimmäisen rauhallinen. Ihmiset tai asiat hänen ympärillään eivät koskaan hämmentäneet tai ärsyttäneet häntä. Hänen luonaan kävi paljon pappeja, jotka halusivat yllättää hänet, kun hän ei ollut varuillaan, tekemästä jotakin, josta he löytäisivät moitteen sijaa, mutta hän käyttäytyi aina samalla tavoin, olipa hän muiden seurassa tai ei. Hän ei koskaan syyllistynyt tekopyhyyteen. Hän osallistui kaikkiin tervehenkisiin liikuntalajeihin eikä pitänyt sopimattomana pelata palloa, juosta kilpaa tai osallistua mihin tahansa muuhun ulkoliikuntalajiin. Eräs pappi ollessaan profeetan kotona sattui katsomaan ulos ikkunasta ja näki, että profeetta paini puutarhassa jonkun ystävänsä kanssa. Tämä sekä muut viattomien huvitusten hetket saivat papin vakuuttumaan profeetan rehellisyydestä ja siitä, ettei profeetassa ollut minkäänlaista tekopyhyyttä. – –

Eräässä toisessa tilanteessa Joseph Smith oli pelaamassa palloa muutamien nuorukaisten kanssa Nauvoossa. Kun hänen veljensä Hyrum näki sen, hän ajatteli voivansa oikaista profeettaa ja nuhtelikin tätä sanoen, ettei sellainen käytös ollut sopivaa Herran profeetalle. Profeetta vastasi lempeällä äänellä: ”Veli Hyrum, se, että osallistun poikien kanssa tällaiseen harmittomaan urheiluun, ei vahingoita minua millään tavalla, mutta toisaalta se tekee heidät iloisiksi ja tuo heidän sydäntään lähemmäksi omaani.”¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 282.)

Pyhän Hengen vahvistamana Joseph Smith sai lisää hengellistä voimaa ja vaikutusvaltaa.

Joseph Smith, suuri profeetta, ei ollut kouluja käynyt mies, kun Jumala valitsi hänet ja teki hänelle tiettäväksi hänen palvelutehtävänsä. Herra suo hengellisiä lahjoja ja tietoa oppimattomille, ja Pyhän Hengen voima tekee heille tiettäväksi valtakunnan suuruuden, ja vähitellen heistä tulee suuria tiedossa siitä, mikä on Jumalan.¹¹

Iän myötä Joseph Smithistä tuli voiman ja kanssaihmisiinsä vaikuttamisen mestari. Huomasin tämän seikan hyvin elävästi palattuani lähetystyöstä Euroopasta. Panin merkille ja huomautinkin hänelle, että hän oli muuttunut hyvin paljon siitä, kun näin hänet edellisen kerran. Hänestä oli tullut vahvempi ja vaikuttavampi. Hän myönsi sen ja sanoi, että Herra oli antanut hänelle aiempaa enemmän Henkeään.

Yhtenä päivänä hän kutsui koolle kahdentoista apostolin koorumin veljet ja muita kirkon huomattavia vanhimpia nimittääkseen heidät moniin vastuullisiin tehtäviin ja lähetystyöhön. Jokainen istui ja odotti hyvin innokkaana kuullakseen profeetan sanan tulevista velvollisuuksistaan. Heistä tuntui, että he olivat itseään korkeamman olennon seurassa. Kun profeetta oli ollut Kirtlandissa, hänellä ei ollut näyttänyt olevan sellaista voimaa ja valtaa, – – mutta myöhempinä vuosina hänestä oli tullut niin vahva Herran voimassa, että ihmiset tunsivat sen. Tässä tilanteessa oli juuri niin. Vanhimmat ymmärsivät hänen ylivertaisen voimansa. ”Veli Brigham”, hän sanoi, ”haluan, että lähdet itään ja hoidat kirkon asioita itäisissä osavaltioissa, ja veli Kimball voi lähteä mukaasi.” Toisen puoleen kääntyen hän sanoi: ”Käännä sinä huomiosi lehtemme julkaisemiseen”, ja siten hän nimitti kunkin tämän erityistehtävään. Kaikki ottivat hänen sanansa vastaan Herran tahtona. – –

Profeetalla oli voima vaikuttaa merkittävällä tavalla kaikkiin, jotka häntä lähestyivät. Hänessä oli jotakin, mikä kosketti heidän sydäntään. Näin oli etenkin veljien kohdalla, kun he saivat häneltä tehtävänsä lähteä saarnaamaan evankeliumia. Hänestä virtaava innoitus valtasi heidän sielunsa, ja hänen sanansa tunkeutuivat heidän olemuksensa syvyyksiin. He rakastivat häntä, ja he uskoivat häneen ja olivat valmiit tekemään mitä tahansa hän määräsi Jumalan työn edistämiseksi. Hän täytti heidät läsnäolonsa voimalla ja innosti heitä todistuksella profeetallisesta palvelutyöstään. Maailmassa on monia, joissa on poikkeuksellinen ystävyyden ja lämmön henki, jonka jokainen tuntee heidät kohdatessaan. Olen tavannut monia sellaisia ihmisiä, mutta en ole vielä koskaan tavannut toista ihmistä, jonka seurassa olisin tuntenut sitä omaleimaista ja voimallista vaikutusta, jota tunsin ollessani profeetta Joseph Smithin seurassa. Se johtui siitä suuresta määrästä Jumalan Henkeä, joka hänessä oli. Jo hänen kätensä puristaminenkin sai ihmisen täyttymään tällä vaikutuksella, ja kuka tahansa herkkävaistoinen tiesi kättelevänsä poikkeuksellista henkilöä.¹² (Katso ehdotus 4 sivulla 282].)

Jokainen meistä voi saada todistuksen siitä, että Joseph Smith oli profeetta ja että evankeliumi palautettiin hänen kauttaan.

Sydämeni vilpittömyydessä ja rehellisenä pyrkimyksenäni tietää totuus minä otin vastaan [Joseph Smithin] sanoman – noudatin tätä kyseistä oppia ja sain mitä konkreettisimmalla ja tyydyttävimmällä tavalla jumalallisen ilmoituksen, luvatun siunauksen: tiedon tästä työstä. Olenko minä ainoa todistaja? Mikä on niiden tuhansien kokemus, joille nyt puhun? Oletteko te myös todistajia?¹³

Millainen todistuksenne on luonteeltaan? Se on tällainen: että tämä on aikojen täyttymisen taloudenhoitokausi, että enkeli, jonka Johannes Ilmoituksensaaja näki lentävän taivaan halki ja tuovan ikuisen evankeliumin julistettavaksi niille, jotka asuvat maan päällä, ja jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle – että tuo enkeli ilmestyi ja palautti evankeliumin maan päälle ja että Joseph Smith oli väline, jonka kautta palautus toteutettiin [ks. Ilm. 14:6].¹⁴

Joseph Smith vahvisti, että Pietari, Jaakob ja Johannes kävivät hänen luonaan ja antoivat hänelle valtuuden suorittaa evankeliumin pyhiä toimituksia, joiden myötä jokaiselle sydämeltään rehelliselle miehelle ja naiselle on luvattu Pyhä Henki ja täydellinen tieto opista.¹⁵

Joseph Smith sai valtuuden avata väylän ja esittää suunnitelman, jolla ihminen voisi saada tietoa näistä asioista, niin ettei meitä jätettäisi profeettojen todistuksen tai muinaisten apostolien todistuksen tai nykyisten apostolien todistuksen tai Mormonin kirjan tai minkään sellaisen varaan, mitä on tehty tai sanottu menneisyydessä, vaan että me tietäisimme itse. Se on henkilökohtaista tietoa.¹⁶

Minä tiedän, että Joseph Smith oli elävän Jumalan tosi profeetta. Minä todistan, että Joseph näki Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja puhui Heidän kanssaan. Herra on antanut minulle tämän elävän todistuksen, ja se on palanut sielussani siitä asti kun sen sain. Lausun sen nyt koko maailmalle. Sen lisäksi että todistan koko ihmiskunnalle, että Joseph Smith oli Jumalan lähettämä ja että työ, joka sai alkunsa hänen kauttaan, on Jumalan työtä, niin varoitan myös kaikkia kansakuntia maan päällä profeetan esittämistä ennustuksista ja todistan mitä vakavimmalla tavalla, että tiedän niiden olevan totta.¹⁷ (Katso ehdotukset 5 ja 6 sivulla 283.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Kuvittele mielessäsi tapahtuma, joka on kuvattu sivulla 275. Mitä tämä kuvaus kertoo Joseph Smithistä?
Käy läpi presidentti Snow’n kuvaukset Joseph Smithin luonteesta (s. 276–278). Millä tavoin arvelet Joseph Smithin luonteen auttaneen häntä olemaan väline Herran käsissä?
Mitä ajatuksia tai tuntemuksia sinussa herättää se, että profeetta Joseph käytti aikaa ”viattomiin huvituksiin”? (S. 278–280.) Kuinka me voimme varmistua siitä, että meidän huvituksemme lisäävät kykyämme olla täynnä Pyhää Henkeä sen sijaan että ne vähentäisivät sitä?
Millä tavoin Joseph Smithistä tuli vähitellen suuri ”tiedossa siitä, mikä on Jumalan”? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 280–281.) Mitä me voimme tehdä noudattaaksemme profeetan esimerkkiä, kun pyrimme kehittymään hengellisesti?
Lue ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 281 kuvitellen, että presidentti Snow puhuu suoraan sinulle. Miten vastaisit hänen kysymyksiinsä?
Tutkistele osiota, joka alkaa sivulta 281. Missä kokemuksissasi olet tarvinnut henkilökohtaista tietoa siitä, että evankeliumi on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta? Mitä neuvoja antaisit perheenjäsenelle tai ystävälle, joka haluaa saada vastaavan todistuksen?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: OL 1:17; 5:9–10; 35:17–18; 135:3; JS–H 1–26

Opetusvihje: ”Kun joku esittää kysymyksen, niin mieti, voisitko pyytää muita vastaamaan siihen sen sijaan että vastaisit itse. Voisit esimerkiksi sanoa: ’Se on mielenkiintoinen kysymys. Mitä te muut ajattelette?’ tai ’Voiko joku auttaa tässä kysymyksessä?’” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 64.)

Profeetta Joseph Smith oli ”Jumalan mies, täynnä kutsumuksensa henkeä”.

Joseph Smith nautti viattomista huvituksista perheenjäsenten ja ystävien kanssa.