Presidenttien opetuksia
Luku 17: Pappeus – ’ihmissuvun pelastukseksi’


Luku 17

Pappeus – ”ihmissuvun pelastukseksi”

”Pappeus, joka meillä on, on ilmoitettu ihmissuvun pelastukseksi. Meidän on uutterasti pohdiskeltava sitä ja sen käyttämistä.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Vanhin Lorenzo Snow asetettiin apostoliksi 12. helmikuuta 1849. Kahdeksan kuukautta myöhemmin hänet kutsuttiin perustamaan lähetyskenttä Italiaan. Hän lähti muiden palvelemaan kutsuttujen veljien kanssa suorittamaan tätä tehtävää 19. lokakuuta 1849. Hän ja hänen toverinsa tekivät tuon pitkän matkan jalan, ratsain ja laivalla.

Saavuttuaan Italiaan kesäkuussa 1850 vanhin Snow ja hänen toverinsa huomasivat, että ihmiset Italian suurissa kaupungeissa eivät olleet vielä valmiita ottamaan vastaan evankeliumia. Mutta valdolaisiksi kutsuttu yhteisö kiinnitti hänen huomionsa, ja hän tunsi innoitusta tehdä työtä heidän keskuudessaan. Valdolaiset olivat asuneet vuosisatojen ajan syrjäisellä Piemonten alueella – alppilaaksossa aivan Italian ja Sveitsin välisen rajan eteläpuolella ja Italian ja Ranskan välisen rajan itäpuolella. He olivat muodostaneet oman yhteisön haluten puhdistaa uskoa, ja he olivat omistautuneet Raamatun tutkimiseen sekä Vapahtajan apostolien esimerkin noudattamiseen.

Vanhin Snow sanoi, että kun hän harkitsi evankeliumin saarnaamista valdolaisten keskuudessa, hänen mielensä ”tuntui täyttyvän valolla”1. Näistä vahvistuksista huolimatta hänestä tuntui, ettei ollut viisasta aloittaa aktiivista lähetystyön tekemistä heti, koska kirkon viholliset olivat jakaneet kansan keskuuteen julkaisuja, joissa leviteltiin valheita kirkosta.2 Vanhin Snow kertoi: ”Koska minusta tuntui, että oli Hengen mukaista, että etenisimme ensin hitain ja varovaisin askelin, alistuin taivaan tahtoon.”3

Vaikka lähetyssaarnaajat eivät aloittaneet saarnaamista heti, vanhin Snow huolehti lehtisten julkaisemisesta italiaksi ja ranskaksi. Lisäksi hän ja hänen toverinsa alkoivat tutustua ympärillään oleviin ihmisiin. ”Me teimme lujasti töitä laskeaksemme perustuksen, josta olisi hyötyä tulevaisuudessa”, hän sanoi, ”valmistaen hiljaisuudessa ihmisten mieliä evankeliumin vastaanottamiseen luomalla ystävällisiä tunteita niiden rinnassa, joiden keskuudessa olimme. Silti kärsivällisyydelleni oli melko epätavallinen eikä suinkaan vähäinen koettelemus olla viikkoja ja kuukausia kiinnostavan kansan keskellä voimatta aktiivisesti ja julkisesti kertoa heille niistä suurista periaatteista, joita olin tullut julistamaan.”4

Valdolaisten ajatukset kirkosta alkoivat muuttua merkittävästi sen jälkeen kun vanhin Snow antoi pappeuden siunauksen pojalle, joka oli sairastunut hyvin vakavasti. Vanhin Snow kirjoitti päiväkirjaansa seuraavaa:

”6. syyskuuta. – Tänä aamuna huomioni kiinnittyi Joseph Guyhin, kolmivuotiaaseen poikaan, isäntämme nuorimpaan lapseen. Monet ystävät olivat käyneet katsomassa lasta, sillä kaiken inhimillisen käsityskyvyn mukaan hänen loppunsa oli lähellä. Menin katsomaan häntä iltapäivällä. Kuolema kalvoi hänen ruumistaan – hänen aiemmin terve kehonsa oli nyt laihtunut luurankomaiseksi, ja vain tarkkaan katsomalla saatoimme huomata, että hän oli elossa.”

Vanhin Snow tunsi huolta evankeliumin saarnaamisen kohtaamasta vastustuksesta ja pienestä Joseph Guysta ja kääntyi sinä iltana pyytämään apua Herralta. Myöhemmin hän muisteli: ”Joitakin tunteja ennen kuin vetäydyin levolle, pyysin Herraa auttamaan meitä tänä aikana. Tunteeni tuossa tilanteessa eivät tule helposti pyyhkiytymään pois muististani.

7. syyskuuta. – Tänä aamuna ehdotin – –, että meidän pitäisi paastota ja vetäytyä vuorille rukoilemaan. Lähtiessämme kävimme katsomassa lasta – hänen silmämunansa olivat kääntyneet ympäri, hänen silmäluomensa painuneet kiinni, hänen kasvonsa ja korvansa olivat ohuet ja vaalean marmorin väriset merkkinä lähestyvästä menehtymisestä. Kylmä kuoleman hiki peitti hänen kehonsa, kun elämän lähde oli miltei ehtynyt. Madame Guy ja muut naiset nyyhkyttivät, kun taas Monsieur Guy oli pää painuksissa.” Monsieur Guy kuiskasi vanhin Snow’lle ja muille lähetyssaarnaajille: ”Hän kuolee. Hän kuolee.”

Vanhin Snow jatkoi: ”Levähdettyämme hetken vuorilla kaukana kaikista mahdollisista keskeytyksistä pyysimme Herraa vakavassa rukouksessa säästämään lapsen hengen. Kun pohdin suuntaa, johon halusimme edetä, ja väitteitä, jotka meidän pian pitäisi esittää maailmalle, pidin tätä tapausta erittäin tärkeänä. Olin valmis tekemään minkä tahansa uhrauksen, johon vain kykenisin, että Herra suostuisi pyyntöihimme.”

Kun he sinä iltapäivänä palasivat Guyn perheen luo, vanhin Snow antoi Josephille pappeuden siunauksen. He kävivät katsomassa perhettä muutamaa tuntia myöhemmin, ja Josephin isä, ”kiitollisena hymyillen” kertoi heille, että poika voi paljon paremmin.

”8. syyskuuta. – Lapsen vointi oli ollut niin hyvä, että vanhemmat kykenivät menemään levolle, mitä he eivät olleet tehneet pitkään aikaan. Tänään heidän oli mahdollista lähteä hänen luotaan hoitamaan asioitaan.” Kun Josephin äiti ilmaisi ilonsa pojan toipumisesta, vanhin Snow vastasi: ”Taivaan Jumala on suonut tämän teille.”

”Siitä hetkestä hän alkoi toipua”, vanhin Snow muisteli, ”ja sydän täynnä kiitollisuutta taivaalliselle Isällemme voin ilokseni kertoa, että muutamassa päivässä hän nousi sairasvuoteeltaan ja liittyi pienten toveriensa joukkoon.”5

Tämän kokemuksen jälkeen vanhin Snow’sta tuntui, että olosuhteet olivat ”niin suotuisat kuin voi odottaa” Herran työn etenemiseksi kansan keskuudessa. Syyskuun 19. päivänä 1850, tasan 11 kuukautta sen jälkeen kun hän oli lähtenyt kotoaan palvelemaan Italiassa, hän kertoi tovereilleen, että heidän pitäisi ”aloittaa julkinen työnsä”. He nousivat jälleen vuorelle, missä vanhin Snow pyhitti maan palautetun evankeliumin saarnaamiselle.6

Vanhin Snow’n sanat Madame Guylle – ”taivaan Jumala on suonut tämän teille” – kuvastivat hänen elinikäisiä opetuksiaan pappeudesta. Hän muistutti pyhille, että pappeudenhaltijoiden työn ansiosta ”Jumalan kirkkaus ja voima ilmenee” muiden hyödyksi.7 (Katso ehdotus 1 sivulla 221.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Pappeudenhaltijat ovat Kaikkivaltiaan lähettiläitä, joilla on taivaasta saatu valtuus suorittaa pyhiä toimituksia.

Me myöhempien aikojen pyhät vahvistamme saaneemme Jumalalta ikuisen evankeliumin täyteyden. Me vahvistamme, että meillä on pyhä pappeus – Jumalan ihmiselle antama valtuus, jonka nojalla me palvelemme sen toimituksissa Hänen hyväksymällään tavalla.8

Jokainen mies, joka nöyrtyy Jumalan edessä ja tekee parannuksen ja joka sen jälkeen upotetaan veteen syntiensä anteeksisaamiseksi, saa kätten päällepanemisella Pyhän Hengen lahjan. Voinko minä antaa sen hänelle? En. Minä olen yksinkertaisesti Kaikkivaltiaan sanansaattaja, jolle on annettu valtuus suorittaa upotuskaste syntien anteeksisaamiseksi. Minä vain upotan hänet veteen, koska minulla on valtuus tehdä niin. Minä vain panen käteni hänen päälleen Pyhän Hengen vastaanottamiseksi, ja sitten Jumala, joka hyväksyy valtuuteni ja sen, että olen Hänen sanansaattajansa, lähettää luotaan Pyhän Hengen tälle henkilölle.9

Kun [olen] kastanut ihmisiä ja palvellut pyhän pappeuden toimituksissa, Jumala on vahvistanut tuon palvelemisen lähettämällä Pyhän Hengen, antamalla tietoa niille ihmisille, joita olen palvellut, vakuuttaen heille, että valtuus on saatu taivaasta. Ja jokainen vanhin, joka on lähtenyt saarnaamaan tätä ikuista evankeliumia ja on toiminut kutsumuksensa hengessä, voi lausua saman todistuksen, että kun he ovat palvelleet näissä pyhissä toimituksissa, Jumalan kirkkaus ja voima ovat ilmenneet vakuuttavalla tavalla niiden kohdalla, joita he ovat palvelleet. Tämä on todistuksemme. Tämä oli [vuonna 1830] sen henkilön todistus, joka astui esiin ja vakuutti, että Jumala oli antanut hänelle valtuuden kastaa ihmisiä syntien anteeksisaamiseksi ja panna kädet heidän päälleen Pyhän Hengen saamiseksi, mikä toisi heille iankaikkisista maailmoista tiedon, että hänellä oli tämä valtuus. Tuo henkilö oli Joseph Smith, ja hän antoi tämän pyhiltä enkeleiltä saamansa valtuuden muille, jotka lähetettiin todistamaan maailmalle, että ne, jotka saisivat nuo pyhät toimitukset, saisivat Kaikkivaltiaalta todistuksen, että nämä olivat näin valtuutettuja palvelemaan sillä tavoin. Ja tämä on todistuksemme, ja tämä on minun todistukseni tämän kansan ja maailman edessä.10

Mistä koko maailmassa voitte löytää ryhmän pappeja, jotka uskaltavat esittää saman väitteen kuin vanhimpamme? Missä on se mies tai mistä voidaan löytää se miesryhmä, joka uskaltaa tulla maailman eteen ja sanoa, että Jumala on antanut heille valtuuden antaa ihmisille tiettyjä toimituksia, joiden avulla he voivat saada ilmoitusta Jumalalta? Pian saataisiin selville, onko se, joka julistaisi tällaista oppia, huijari – hän asettuisi hyvin vaaralliseen asemaan, ja hänet paljastettaisiin pian, ellei hänellä olisi sitä valtuutta. Meidän vanhimpamme kuitenkin uskaltavat asettua tähän asemaan. – – Jumala on lähettänyt taivaasta pyhät enkelinsä ja palauttanut ihmiselle valtuuden palvella evankeliumin toimituksissa.11 (Katso ehdotus 2 sivulla 221.)

Pappeus auttaa meitä kokemaan onnea tässä elämässä ja kautta iankaikkisuuden.

Pappeus on palautettu. Se on suotu ihmiselle, jotta sen kautta kaikki, jotka haluaisivat olla hyviä ja onnellisia, saisivat sen etuoikeuden. Evankeliumi kertoo meille, kuinka voimme olla suurenmoisia, hyviä ja onnellisia. Kristuksen evankeliumin henki opettaa kaiken, mikä on välttämätöntä nykyiselle ja tulevalle hyvinvoinnillemme.

Nämä tavoitteet ovat näkyvissämme nyt, ja meidän tulee jatkuvasti pitää ne edessämme. Katsokaa taaksepäin 25 vuotta tai katsokaa taaksepäin vain 10 vuotta. Hyvin moni on ollut kirkossa sen ajan, ja katsokaa, mitä olemme saavuttaneet. Näemme kauemmas ja ymmärrämme asioita paremmin, joten olemme valmiimpia siihen, mitä maan päällä on tapahtumassa, kuin olimme 10, 15, 20 tai 25 vuotta sitten. Tiedämme, kuinka voimme olla hyödyllisiä, ja tiedämme, kuinka voimme tehdä asiat siten kuin ne pitäisi tehdä. – –

Pappeuden tavoitteena on tehdä kaikki [ihmiset] onnellisiksi, levittää tietoa, saada kaikki vuorollaan osallisiksi samoista siunauksista.12

Juuri tätä tarkoitusta varten pyhä pappeus on suotu tänä meidän aikanamme, opastamaan ja tekemään Jumalan pyhät täydellisiksi täällä; ja juuri siinä määrin kuin me hankimme tässä maailmassa älyä ja olemme nuhteettomia ja uskollisia – –, siinä määrin tulemme saamaan sen korotetun tilan, jossa olemme verhon tuolla puolen.13

Herra on sanonut, että Hän antaa meille kaiken, mitä Hänellä on – ja tämä sen valan ja liiton mukaan, joka kuuluu pappeuteen [ks. OL 84:33–44]. Kenenkään ei pitäisi epäillä sitä, mitä Jeesus sanoo, ja Hän julistaa siten kuin Johanneksen ilmestykseen on kirjoitettu: ”Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen” [Ilm. 3:21]. Voidaanko sanoa mitään suurempaa kuin tuo? Eikö siihen sisälly kaikki?14

Tämä evankeliumi, jonka olemme ottaneet vastaan, on ilmoitettu taivaasta, ja pappeus, joka meillä on, on ilmoitettu ihmissuvun pelastukseksi. Meidän on uutterasti pohdiskeltava sitä ja sen käyttämistä.”15 (Katso ehdotus 3 sivulla 221.)

Vanhurskaat pappeudenhaltijat tavoittelevat uutterasti ja tarmokkaasti hengellisiä lahjoja avukseen muiden palvelemiseksi.

Veljilleni pappeudessa haluaisin tarjota muutamia neuvon, opastuksen ja kehotuksen sanoja. Teillä on tärkeitä, pyhiä ja velvoittavia tehtäviä, jotka liittyvät paitsi tämän sukupolven myös monien menneiden ja monien tulevien sukupolvien pelastukseen. Immanuelin valtakunnan loistava viiri, joka on jälleen kerran pystytetty maailmaan, täytyy kohottaa jokaisessa kansakunnassa, valtakunnassa ja keisarikunnassa. Varoituksen äänen – – on kantauduttava kaikille ihmisille. Te olette niitä, jotka Herra on valinnut tähän tarkoitukseen, Joosefin sarvi [esikoispoika], joka puskee yhteen kansan [ks. 5. Moos. 33:13–17]. Ette varmastikaan voi olla liian innokkaita ettekä liian uutteria ottamaan selville, kuinka voisitte parhaiten pitää kunniassa pyhät virkanne siten, että teistä on eniten hyötyä itsellenne ja ihmiskunnalle.16

Tässä kirkossa on miehiä, jotka ovat sydämeltään ja tunteiltaan yhtä hyviä kuin kuka tahansa, mutta joilta puuttuu uskoa ja tarmoa ja jotka eivät todellisuudessa saa sitä, mitä heillä on etuoikeus ottaa vastaan. Jos heidän uskonsa, heidän tarmonsa ja päättäväisyytensä yltäisivät heidän hyvien tunteidensa ja toiveidensa, heidän rehellisyytensä ja hyvyytensä tasolle, he olisivat todellakin voimallisia miehiä Israelissa, ja sairaus ja taudit ja paholaisen voima pakenisivat heidän edessään kuin akanat tuulessa. Silti me sanomme, että me olemme hyvää kansaa ja että paitsi pidämme asemamme myös etenemme suurin edistysaskelin vanhurskaudessa Jumalan edessä, ja epäilemättä niin teemmekin. Mutta haluan tähdentää teille, veljeni ja sisareni, että joukossamme on vanhimpia, joille on annettu hengellisiä lahjoja, jotka voidaan saada käyttöön Pyhän Hengen avulla. Evankeliumin lahjoja on kehitettävä uutterasti ja sinnikkäästi. Kun muinaiset profeetat halusivat jonkin erityisen siunauksen tai tärkeän tiedon, ilmoituksen tai näyn, he paastosivat ja rukoilivat sen johdosta toisinaan päiviä ja jopa viikkoja.17

Nuoret veljeni, kun asiat kääntyvät teitä vastaan, kun kaikki näyttää synkältä, tehkää velvollisuutenne, niin teistä tulee vahvoja miehiä, voimallisia miehiä. Sairaat paranevat teidän siunaaminanne, pahat henget pakenevat teitä, kuolleet heräävät, ja Jumalan voimalla ja oikeanlaisin pyrkimyksin te kykenette tekemään kaiken, mitä ikinä ihminen on tehnyt Aadamin ajoista lähtien.18

Puhtautta, hyvettä, uskollisuutta, jumalisuutta on tavoiteltava innokkaasti, tai kruunua ei voi voittaa. Meidän on omaksuttava nämä periaatteet. Niiden täytyy olla kudottuina olemukseemme, tulla osaksi meitä ja tehdä meistä totuuden, oikeuden, oikeudenmukaisuuden, armon ja kaiken hyvän ja suuren keskus sekä lähde, jotta meistä voi lähteä se valo, se elämä, se voima ja se laki, jotka ohjaavat ja hallitsevat harhailevaa maailmaa ja auttavat pelastamaan sen, kun toimimme Jumalan poikina taivaallisen Isämme hyväksi ja puolesta. Ylösnousemuksessa me odotamme käyttävämme pappeutemme voimia – me voimme käyttää niitä vain siinä määrin kuin saamme sen vanhurskautta ja täydellisyyttä. Meillä voi olla näitä ominaisuuksia vain, jos me tavoittelemme ja hankimme niitä, sillä ylösnousemuksen aamuna meillä on ainoastaan se, mitä olemme tässä maailmassa hankkineet! Jumalisuutta ei voi antaa vaan se täytyy hankkia, ja tästä tosiseikasta uskonnollinen maailma näyttää valitettavasti olevan oudon tietämätön. Pyrkikää olemaan avuksi muille, niin muut pyrkivät olemaan avuksi teille, ja se, joka haluaa olla suuri, olkoon hyvä ottamalla selville, mitä ihmiset haluavat ja tarvitsevat, ja tulemalla kaikkien palvelijaksi.19

Meidän Jumalan pyhien, Israelin vanhimpien, tulee olla halukkaita käyttämään aikaa ja tekemään työtä, tekemään jokainen tarvittava uhraus, jotta saisimme asianmukaisia hengellisiä ominaisuuksia ollaksemme erittäin hyödyllisiä monissa kirkon tehtävissämme. Ja Herra innoittakoon jokaista sydäntä näiden asioiden tärkeydellä, jotta tavoittelisimme uutterasti ja tarmokkaasti niitä lahjoja ja voimia, jotka luvataan evankeliumissa, jolle olemme olleet kuuliaisia.20 (Katso ehdotus 4 sivulla 222.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

  1. Käy läpi kertomus sivuilta 213–215. Millä tavoin Melkisedekin pappeuden haltijat voivat valmistautua antamaan pappeuden siunauksia? Mitä me kaikki voimme tehdä valmistautuaksemme ottamaan vastaan pappeuden siunauksia?

  2. Lue kappale, joka alkaa sivun 216 alaosasta. Millä tavoin pappeuden siunaukset ilmentävät elämässämme Jumalan voimaa?

  3. Millä tavoin pappeuden toimitukset ja siunaukset auttavat meitä kaikkia kokemaan onnea tässä elämässä? Kuinka ne auttavat meitä saamaan iankaikkista onnea? Pohdi näiden kysymysten yhteydessä presidentti Snow’n opetuksia sivuilla 218–219.

  4. Tutki sivuilta 219–221 niitä hengellisiä lahjoja, joita presidentti Snow kannusti pappeudenhaltijoita kehittämään itsessään. Mitä hengellisen lahjan kehittäminen mielestäsi tarkoittaa? Kuinka tämä neuvo liittyy kaikkien kirkon jäsenten pyrkimyksiin?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Jaak. 5:14–15; Alma 13:2–16; OL 84:19–22; 128:8–14; UK 3, 5

Opetusvihje: ”Auttaaksesi oppijoita olemaan valmiita vastaamaan kysymyksiin voit ennen jonkin kohdan lukemista tai jotakin esitystä kertoa, että pyydät heitä sen jälkeen vastaamaan kysymyksiin. – – Voit sanoa esimerkiksi: ’Kuunnelkaa, kun luen tämän kohdan, niin että voitte kertoa, mikä siinä eniten kiinnostaa teitä.’ Tai: ’Kun tämä pyhien kirjoitusten kohta luetaan, katsokaa, ymmärrättekö, mitä Herra sanoo meille uskosta.’” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 69.)

Viitteet

  1. Ks. Lorenzo Snow’n kirje Brigham Youngille, julkaisussa The Italian Mission, 1851, s. 11.

  2. Ks. ”Organization of the Church in Italy”, Millennial Star, 15. joulukuuta 1850, s. 371.

  3. Lorenzo Snow’n kirje Brigham Youngille, julkaisussa The Italian Mission, s. 14.

  4. Lorenzo Snow’n kirje Brigham Youngille, julkaisussa The Italian Mission, s. 14.

  5. Julkaisussa ”Organization of the Church in Italy”, s. 371.

  6. Ks. Lorenzo Snow’n kirje Brigham Youngille, julkaisussa The Italian Mission, s. 15.

  7. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1880, s. 81.

  8. Deseret News: Semi-Weekly, 23. tammikuuta 1877, s. 1.

  9. Deseret News, 24. tammikuuta 1872, s. 598.

  10. Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1880, s. 81–82.

  11. Deseret News: Semi-Weekly, 2. joulukuuta 1879, s. 1.

  12. Deseret News, 15. toukokuuta 1861, s. 81–82.

  13. Deseret Evening News, 6. lokakuuta 1880, s. 2, yksityiskohtainen toisinto saarnasta, jonka Lorenzo Snow piti lokakuun 1880 yleiskonferenssissa.

  14. ”The Object of This Probation”, Deseret Semi-Weekly News, 4. toukokuuta 1894, s. 7.

  15. Julkaisussa Journal History, 11. heinäkuuta 1865, s. 2.

  16. ”Address to the Saints of Great Britain”, Millennial Star, 1. joulukuuta 1851, s. 362.

  17. Deseret News: Semi-Weekly, 15. elokuuta 1882, s. 1.

  18. Artikkelissa ”Anniversary Exercises”, Deseret Evening News, 7. huhtikuuta 1899, s. 9.

  19. ”Address to the Saints in Great Britain”, s. 362–363.

  20. Deseret News: Semi-Weekly, 15. elokuuta 1882, s. 1.

Valokuva nykyisestä Piemonten alueesta Italiassa, missä vanhin Lorenzo Snow palveli lähetyssaarnaajana 1850-luvun alussa.

Pappeuden toimitukset ja liitot ovat siunaukseksi kaikille uskollisille kirkon jäsenille.

Muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle Melkisedekin pappeuden.