Luku 20

Jumalan valtakunta etenee

”Niiden tehtävänä, jotka vakuuttavat olevansa [Jumalan työssä], on edetä, kulkea eteenpäin. – – Niin kauan kuin voidaan ottaa askel eteenpäin, tuo askel tulee ottaa.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Vuonna 1844 hoitaessaan erästä tehtävää Yhdysvaltain itäosissa Lorenzo Snow sai tietää, että profeetta Joseph Smith ja hänen veljensä Hyrum oli surmattu. Hän sanoi: ”Uutinen tästä surullisesta tapahtumasta tuli tietenkin aivan odottamatta ja yllätti minut niin täysin ja teki niin murheelliseksi, etteivät mitkään sanat voi sitä ilmaista.” Noudattaen kahdentoista apostolin koorumin ohjeita hän valmistautui palaamaan kotiinsa Nauvooseen Illinoisiin.¹

Myöhemmin hän muisteli: ”Jotkut luulivat Josephin eläessä, ettei tämä kirkko voisi menestyä ilman että Joseph ohjaisi sen kohtaloa, ja kun tuli aika, jolloin hänen piti siirtyä pois tästä maailmasta marttyyrina henkimaailmaan, pyhät kaikkialla Jumalan valtakunnassa olivat hyvin levottomia. Se oli jotakin odottamatonta. He tuskin tiesivät, kuinka tilanne sen jälkeen kehittyisi. Vastuu [kirkon johtamisesta] lankesi sitten kahdentoista apostolin koorumille, ja Jumalan siunausten ollessa heidän yllään ja innoituksen hengen asuessa heidän rinnassaan sekä Kaikkivaltiaan ohjauksessa valtakunta kulki eteenpäin.”²

Kirkon toinen presidentti Brigham Young kuoli vuonna 1877 johdettuaan kirkkoa 33 vuoden ajan. Vanhin Lorenzo Snow, joka oli tuolloin kahdentoista koorumin jäsen, oli jälleen kerran todistamassa kirkon maanpäällisessä johdossa tapahtunutta muutosta. Myöhemmin hän sanoi, että presidentti Young ”kuoli miltei odottamatta. Pyhät olivat tuskin valmistautuneita siihen. Ja silti Jumalan valtakunta kulki eteenpäin.”³

Kun John Taylor, kirkon kolmas presidentti, kuoli vuonna 1887, vanhin Snow vakuutti pyhille: ”Herra on nähnyt sopivaksi kutsua nyt rakkaan veljemme, presidentti Taylorin, pois näiltä kärsimyksen näyttämöiltä, näiltä marttyyrikuolemien näyttämöiltä, ja kirkko kulkee silti eteenpäin.”⁴

Vuonna 1898, noin 11 vuotta sen jälkeen kun Lorenzo Snow oli tyynnytellyt pyhiä presidentti Taylorin hautajaisissa, hän huomasi itse tarvitsevansa vastaavaa tyynnyttelyä. Hän palveli tuolloin kahdentoista koorumin presidenttinä. Presidentti Wilford Woodruff palveli kirkon presidenttinä, ja hänen fyysinen terveytensä oli heikkenemässä. Presidentti Snow tiesi, että vakiintuneen seuraannon mukaisesti hän johtaisi kirkkoa, jos eläisi presidentti Woodruffia pidempään. Yhtenä iltana hän tunsi tämän mahdollisuuden erityisen raskaana. Pitäen itseään riittämättömänä ottamaan vastaan kirkon johtajuuden hän meni yksin rukoilemaan erääseen Suolajärven temppelin huoneeseen. Hän pyysi Jumalaa säästämään presidentti Woodruffin hengen, mutta lupasi myös, että hän suorittaisi minkä tahansa velvollisuuden, mitä Jumala häneltä vaatisi.

Presidentti Woodruff kuoli 2. syyskuuta 1898, melko pian sen jälkeen kun presidentti Snow oli rukoillut palavasti temppelissä. Uutisen kuullessaan presidentti Snow oli Brigham Cityssä, noin sata kilometriä Salt Lake Citystä pohjoiseen. Hän teki tarvittavat järjestelyt voidakseen matkustaa samana iltana junalla Salt Lake Cityyn. Sinne saavuttuaan hän meni jälleen yksityiseen huoneeseen temppeliin rukoilemaan. Hän tunnusti riittämättömyyden tunteensa mutta ilmaisi halukkuutensa täyttää Herran tahto. Hän pyysi opastusta ja odotti vastausta mutta ei saanut sitä. Niinpä hän lähti pois huoneesta.

Astuessaan suureen käytävään hän sai etsimänsä vastauksen – ja vahvistuksen. Hänen edessään seisoi ylösnoussut Vapahtaja, joka kertoi hänelle, mitä hänen piti tehdä. Myöhemmin presidentti Snow kertoi pojantyttärelleen Alice Pondille tästä kokemuksesta. Alice merkitsi muistiin keskustelun, jonka hän kävi isoisänsä kanssa Suolajärven temppelissä.

”Kävelin selestiseen huoneeseen johtavassa suuressa käytävässä useita askelia isoisän edellä, kun hän pysäytti minut ja sanoi: ’Odota hetkinen, Allie, haluan kertoa sinulle jotakin. Olin juuri tässä, kun Herra Jeesus Kristus ilmestyi minulle presidentti Woodruffin kuoleman aikaan. Hän kehotti minua oikopäätä järjestämään kirkon ensimmäisen presidenttikunnan eikä odottamaan, kuten oli tehty aikaisempien presidenttien kuoltua, ja sanoi, että minä olisin presidentti Woodruffin seuraaja.’

Sitten isoisä tuli askeleen lähemmäksi, ojensi vasemman kätensä ja sanoi: ’Hän seisoi juuri tässä, noin kolmen jalan [yhden metrin] korkeudella lattiasta. Näytti siltä kuin Hän olisi seissyt tukevalla kultalaatalla.’

Isoisä kertoi minulle, kuinka kirkas persoona Vapahtaja on, ja kuvaili Hänen käsiään, jalkojaan, kasvojaan ja kauniita valkoisia viittoja, jotka kaikki olivat niin valkeita ja häikäisevän kirkkaita, että hän pystyi tuskin katsomaan Vapahtajaa.

Sitten [isoisä] tuli vielä askeleen lähemmäksi ja pani oikean kätensä pääni päälle ja sanoi: ’Kas niin, lapsenlapseni, haluan sinun muistavan, että tämä on isoisäsi todistus, että hän kertoi sinulle omalla suullaan, että hän tosiaankin näki Vapahtajan täällä temppelissä ja puhui Vapahtajan kanssa kasvoista kasvoihin.’”⁵

Vapahtajan käynti presidentti Snow’n luona oli pyhä vahvistus totuudesta, jonka presidentti Snow oli tiennyt monia vuosia – että Jeesus Kristus johtaa kirkkoa. Tämän totuuden innoittamana presidentti Snow todisti usein, että kirkko jatkaisi etenemistään vastustuksesta huolimatta. Hän ilmaisi kiitollisuutensa etuoikeudesta olla mukana Herran myöhempien aikojen työn etenemisessä. Lokakuun 1898 yleiskonferenssissa, jossa hänet hyväksyttiin kirkon presidentiksi, hän sanoi: ”Päättäkäämme sydämessämme, todistakaamme sisimmässämme Herralle, että tulemme olemaan parempi kansa, yhtenäisempi kansa seuraavassa konferenssissamme kuin olemme tänään. Tämän pitäisi olla jokaisen tässä juhlallisessa kokouksessa läsnä olevan miehen ja naisen ajatus ja päätös. Tunnen sydämessäni, että yritän olla omistautuneempi Jumalan valtakunnan asioille ja Hänen tarkoitustensa toteuttamiselle kuin olen ollut aiemmin.”⁶ (Katso ehdotus 1 sivulla 254.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Herra on palauttanut kirkkonsa maan päälle profetian täyttämiseksi.

Jumalan palvelijana minä todistan Hänen tahtonsa ilmoittamisesta yhdeksännellätoista vuosisadalla. Hän on ilmoittanut sen omalla äänellään taivaasta, Poikansa henkilökohtaisella ilmestymisellä ja pyhien enkelien palvelemisella. Hän käskee kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen, kääntymään pois pahoilta teiltään ja epävanhurskaista haluistaan, ottamaan kasteen syntiensä anteeksisaamiseksi, jotta he voivat saada Pyhän Hengen ja päästä yhteyteen Hänen kanssaan. Hän on aloittanut lunastuksen työn, josta ovat puhuneet kaikkien aikakausien sekä kaikkien ihmiskunnan kansojen kaikki pyhät profeetat, viisaat ja näkijät.⁷

Mormonismi, lisänimi myöhempien aikojen pyhien todelliselle uskonnolle, ei väitä olevansa uusi asia muutoin kuin tälle sukupolvelle. Se julistaa olevansa alkuperäinen pelastussuunnitelma, joka säädettiin taivaissa ennen kuin maailmaa oli ja jonka Jumala on ilmoittanut ihmiselle eri aikakausina. Kansana me todellakin uskomme, että Aadamilla, Henokilla, Nooalla, Abrahamilla, Mooseksella ja muilla muinaisilla kelvollisilla ihmisillä oli tämä uskonto peräkkäisinä taloudenhoitokausina. – – Lyhyesti sanottuna mormonismi on alkuaikojen kristillinen uskonto, joka on palautettu, muinainen evankeliumi, joka on jälleen tuotu takaisin – tällä kertaa aloittamaan viimeinen taloudenhoitokausi, luomaan perusta tuhatvuotiselle valtakunnalle ja päättämään tätä planeettaa koskeva lunastustyö.⁸

Voimme nähdä Kaikkivaltiaan käden sen valtakunnan perustamisessa, josta profeetta Daniel puhui kauan aikaa sitten – valtakunnan, joka kasvaa ja leviää, kunnes se täyttää koko maailman [ks. Dan. 2:44]. Silloin valoa ja älyä on kaikkialla niin laajalti, ettei kenenkään ole enää tarpeen sanoa lähimmäisilleen: ”Opi tuntemaan Herra”, sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat Hänet [ks. Jer. 31:34]. Silloin Herran Henkeä vuodatetaan kaiken lihan päälle siinä määrin, että heidän poikansa ja tyttärensä profetoivat, heidän vanhuksensa uneksivat unia, heidän nuorukaisensa näkevät näkyjä [ks. Joel 3:1], eikä koko Herran pyhällä vuorella ole mitään, mikä tekisi pahaa tai tuottaisi turmiota [ks. Jes. 11:9].⁹ (Katso ehdotus 2 sivulla 254.)

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on rakennettu lujalle perustukselle, ja se etenee jatkuvasti vastustuksesta huolimatta.

Veljet ja sisaret, Jumala on perustanut kirkkonsa ja valtakuntansa maan päälle ihmiskunnan hyödyksi ja siunaukseksi opastaakseen heitä totuuden tiellä sekä valmistaakseen heitä korotukseen Hänen luonaan ja Hänen loistavaan tulemiseensa ja valtakuntaansa maan päällä. Hänen tarkoituksensa toteutuvat huolimatta kaikesta vastustuksesta, jota jumalattomat ihmiset ja pimeyden voimat saattavat kehittää niitä vastaan. Kaikki, mitä on tämän työn tiellä, tullaan poistamaan. Mikään ei kykene kestämään Hänen voimaansa, vaan kaikki, mitä Hän on säätänyt, tulee toteutumaan täysin ja täydellisesti. Jumalan rakkaus kansaansa kohtaan tulee jatkumaan ja kestämään, ja he voittavat Hänen voimassaan.¹⁰

Puhuuko joku tämän valtakunnan hävittämisestä? – – Yhtä hyvin voisitte yrittää kiskaista tähdet taivaankannesta tai kuun tai auringon niiden kiertoradalta! Niin ei tule koskaan käymään, sillä tämä on Kaikkivaltiaan työtä.¹¹

Jumalan valtakunta kulkee eteenpäin voimassa ja vallassa suurta ja loistavaa menestystä kokien.¹²

Tämä työ on rakennettu lujalle perustukselle, koska se on perustettu aikakausien kalliolle. – – Vaikka kuka tahansa eksyisi matkan varrella tai menettäisi uskonsa, kirkko jatkaa eteenpäin.¹³

Tämä kirkko pysyy, koska se on lujalla pohjalla. Se ei ole ihmisestä. Se ei ole syntynyt Uuden testamentin tai Vanhan testamentin tutkimisesta. Se ei ole tulosta opista, jonka olemme saaneet korkeakouluissa tai uskonnollisissa opinahjoissa, vaan se on tullut suoraan Herralta. Herra on näyttänyt sen meille Pyhän Hengen valon antaman ilmoituksen periaatteen avulla, ja jokainen ihminen voi saada tämän saman hengen.

– – Hän antaa meille tietoa siitä, mitä meidän tulee tehdä, siinä määrin kuin olemme halukkaita ennemmin uhraamaan oman henkemme kuin toimimaan vastoin tuota tietoa. Hän avaa meille selestisen valtakunnan salaisuudet ja välittää meille jatkuvasti asioita, joita emme ole tienneet koskaan aikaisemmin. Tätä tietoa ja älyä lisätään meille jatkuvasti.

– – Olemme saaneet niin paljon tietoa, ettei meitä voi pysäyttää tarkoituksissamme. Ne, jotka haluavat vainota mormonismia tai kukistaa sen, jatkakoot tekemäänsä työtä. – – Meidän työnämme on kasvaa Jumalan tiedossa, pitää Jumalan käskyt, olla uskollisia ja jatkaa edistymistä ja tulla yhä täydellisemmiksi ikääntyessämme.¹⁴ (Katso ehdotus 3 sivulla 254.)

Me olemme Jumalan kansa, ja Hän suojelee meitä, kun kuljemme eteenpäin ja teemme kaiken, mitä Hän vaatii.

Monessa tapauksessa – –, kun Jumalan kansan tuho on näyttänyt väistämättömältä eikä ole ilmaantunut mitään pakotietä, – – heidän pelastuksekseen on äkkiä ilmaantunut yhtä tai toista, mikä on ollut valmistettuna odotettavissa olevan tuhon välttämiseksi. Huomaamme näin tapahtuneen israelilaisten kohdalla, kun Mooses johti heitä. Kun he tulivat Kaislamerelle ja egyptiläisten armeija heidän takanaan uhkasi tuhota heidät, ei näyttänyt olevan mitään pakokeinoa, mutta juuri samalla hetkellä kun vapautumista tarvittiin, katso, se ilmaantui, ja heidät pelastettiin [ks. 2. Moos. 14:10–25].

Niin on ollut ja tulee aina olemaan meidänkin kohdallamme. Vaikka vaikeutemme näyttävät olevan hyvin suuria, silti meille on valmistettuna pakokeino, jos itse teemme ne velvollisuudet, jotka meiltä vaaditaan Jumalan lapsina. Mutta tulevaisuudessa voi tulla välttämättömäksi – ja tämä on asia, jota haluan painottaa – että jotkut pyhät toimivat kuningatar Esterin osassa ja ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa ja kaiken mahdollisen, mitä heidän käsistään vaaditaan, jotta myöhempien aikojen pyhät pelastuisivat.

Ensiksi meidän tulee tietää, että me olemme Jumalan kansaa. – – Meidän tehtävämme on astua esiin kuten Ester ja kansan pelastamiseksi olla valmiita vaarantamaan kaikki. Ryhtyessään tehtäväänsä Ester sanoi: ”Jos minun on kuoltava, niin kuolen.” [Ks. Est. 4:3–16.] – – Mutta Jumalan kansa ei tuhoudu. Pensaikossa tulee aina olemaan oinas heidän pelastuksekseen [ks. 1. Moos. 22:13]. – –

Herra on sanonut: ”Minä olen säätänyt sydämessäni, että minä koettelen teitä kaikessa nähdäkseni, pysyttekö te minun liitossani aina kuolemaan asti, jotta teidät havaittaisiin arvollisiksi. Sillä ellette te pysy minun liitossani, te ette ole minulle arvollisia.” [OL 98:14–15.] Meillä on jotakin, minkä vuoksi elää, ja meillä on vielä enemmän, minkä puolesta kuolla. Mutta näissä asioissa ei ole kuolemaa. Jumalan kansa – ne, jotka kutsuvat itseään Herran Jeesuksen Kristuksen nimen mukaan – saa pelastuksen ja elämän, jos se pitää Hänen käskynsä ja tekee sen, mikä on otollista Hänen silmissään. Kaikkivaltias ei salli suunnitelmassaan, että Hänen kansansa tuhotaan. Jos me toimimme oikein ja pidämme Hänen käskynsä, Hän vapauttaa meidät varmasti kaikista vaikeuksista.¹⁵ (Katso ehdotus 4 sivulla 254.)

Meidän on aika nöyrtyä Jumalan edessä ja tehdä se työ, jonka Hän on uskonut meille.

Niiden tehtävänä, jotka vakuuttavat olevansa mukana Hänen työssään, on edetä, kulkea eteenpäin – – ilman nurinaa ja ilman patistelua. Niin kauan kuin voidaan ottaa askel eteenpäin, tuo askel tulee ottaa.¹⁶

Nyt on myöhempien aikojen pyhien aika nöyrtyä Kaikkivaltiaan edessä. – – Nyt on myöhempien aikojen pyhien aika ottaa selville, mihin he ovat sitoutuneet. Nyt on myöhempien aikojen pyhien aika tehdä parannus synneistään ja typeryyksistään ja kutsua Kaikkivaltiasta, jotta Hän voi antaa apuaan, – – että voimme mennä eteenpäin ja tehdä sen suuren työn, joka on uskottu meidän haltuumme.¹⁷

Me olemme mukana Jumalan työssä. Edessämme olevat mahdollisuudet ovat suurenmoiset, mutta muistakaamme jokaisen kättemme työn kohdalla, että me olemme Jumalan palvelijoita ja toimimme Hänen tahtonsa mukaan. Älkäämme antako nuhteettomuutemme heikentyä, vaan lisääntyköön uskomme jatkuvasti, kun kuljemme läpi elämän. Minulle riittäisi se, että toimin siellä, minne Sallimus on minut sijoittanut, ja kysyn Herralta, mitä voin tehdä auttaakseni Jumalan valtakunnan rakentamisessa tuossa paikassa, ja pyydän apua hankkiakseni perheelleni toimeentulon.¹⁸

Me voimme enentyä tiedossa ja voimassa ja kyvyssämme rakentaa Jumalan valtakuntaa maan päälle, ja sen me saamme aikaan uutteruudellamme, nöyryydellämme ja uskollisuudella tekemillemme liitoille.¹⁹

Koska emme ymmärrä täysin Herran teitä emmekä Hänen tarkoituksiaan, voi näyttää siltä, että pyrkiessämme toteuttamaan meille laadittua ohjelmaa me päädymme joksikin aikaa pysähdyspisteeseen, mutta tosiasia on, ettei ohjelmassa ole sellaista eikä voi ollakaan, jos ihmiset tekevät jatkuvasti työtä ja luottavat Jumalan lupauksiin. – –

Olkoon jokainen ihminen uskollinen ja hyvin uuttera Jumalan käskyjen pitämisessä ja vahvistakoon halua tehdä hyvää lähellään oleville. Ja jos menneitä vuosia miettiessämme huomaamme, ettemme ole toimineet tarkoin omantuntomme ja velvollisuutemme vaatimusten mukaan, pankaamme elämämme järjestykseen Jumalan ja ihmisten edessä, jotta olisimme valmistautuneita mihin tahansa, mitä saattaa tapahtua. Jatkukoon työ temppelien ja jumalanpalvelushuoneiden rakentamiseksi. Kouluttakaamme edelleen lapsiamme ja kasvattakaamme heidät Herran pelossa, ja viekäämme edelleen evankeliumi kaukana oleville kansoille.

Tämä on Jumalan työtä, ja Hän ohjaa sen kulkua ja etenemistä maan päällä, ja tämän työn pitäisi olla aina päällimmäisenä mielessämme. Niin kauan kuin me kuljemme velvollisuuden polkua, voimme varmasti pysyä lujina, päättäväisinä ja järkkymättöminä tarkoituksessamme ja osoittaa siten maailmalle uskomme ja omistautumisemme niille totuuden periaatteille, jotka Jumala on ilmoittanut. – –

Herra voi hyvin mahdollisesti panna kannettavaksemme raskaan taakan, joka vaatii suuren uhrauksen Hänen kansansa käsistä. Meitä koskeva kysymys on, teemmekö me tuon uhrauksen? Tämä työ on Kaikkivaltiaan työtä, ja siunaukset, joita odotamme ja jotka on luvattu, tulevat sen jälkeen kun olemme osoittautuneet kelvollisiksi ja olemme selviytyneet koetuksesta. Minulla ei ole mitään erityistä viestiä tälle kansalle siitä, onko heidän edessään sellainen vaikea koetus, joka heitä kutsutaan kestämään, vai ei. Kysymys, jonka haluan tuoda esiin, on, olenko valmis vastaanottamaan ja käyttämään oikein ja tarkoituksenmukaisesti jokaisen siunauksen, joka Herralla on minua varten samoin kuin Hänen kansaansa varten, tai toisaalta olenko valmis tekemään jokaisen uhrauksen, jonka Hän saattaa minulta vaatia. Mielestäni mikään uskonto, joka ei ole elämisen arvoinen ja joka ei ole kuolemisen arvoinen, ei olisi edes rukiinkorren tuhkien veroinen, eikä mies, joka ei ole valmis uhraamaan kaikkeaan uskontonsa tähden, olisi paljonkaan veroinen.

Niinpä [sanon] yhdelle ja kaikille: Menkää eteenpäin! Menkää eteenpäin ja nähkää Herran pelastus älkääkä seisoko toimettomina.²⁰ (Katso ehdotus 5 alla.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi kertomukset sivuilta 245–247. Mitä mielestäsi tarkoittaa se, kun sanotaan, että Jumalan valtakunta etenee? Mitkä kokemukset ovat auttaneet sinua näkemään, että Jumalan valtakunta etenee?
Sivun 248 viimeisessä kappaleessa presidentti Snow mainitsee neljä profetiaa Vanhasta testamentista. Millä tavoin nämä profetiat ovat nykyään täyttymässä?
Tutki presidentti Snow’n opetuksia siitä, kuinka kirkko etenee vastustuksesta huolimatta (s. 250–251). Kuinka nämä opetukset saattaisivat auttaa meitä, kun meitä vainotaan uskomme vuoksi? Kuinka olet toiminut kohdatessasi todistukseesi kohdistuvaa vastustusta?
Tutki kolmatta ja neljättä kappaletta sivulta 251. Mitä me voimme oppia Esterin esimerkistä, kun meitä vaaditaan tekemään uhrauksia? Kuinka arvelet sellaisissa tilanteissa olevan apua siitä, että me tiedämme olevamme Jumalan kansaa?
Luvun viimeisessä osiossa presidentti Snow neuvoo jäseniä rakentamaan Jumalan valtakuntaa siellä minne Herra sitten onkin sijoittanut heidät. Millä tavoin vanhempien pyrkimykset kotona auttavat rakentamaan Jumalan valtakuntaa kaikkialla maan päällä? Kuinka kotiopettajat ja kotikäyntiopettajat voivat rakentaa Jumalan valtakuntaa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 24:14; Et. 12:27; Moroni 7:33; OL 12:7–9; 65:1–6; 128:19–23

Opetusvihje: ”Usein kannattaa ryhtyä ajattelemaan tulevaa oppiaihetta pian sen jälkeen kun olet opettanut edellisen. Olet todennäköisesti parhaiten selvillä oppilaistasi, heidän tarpeistaan ja heitä kiinnostavista asioista välittömästi sen jälkeen kun olet ollut heidän seurassaan.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 97.)

Presidentti Lorenzo Snow todisti, että evankeliumi palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta.

”Veljet ja sisaret, Jumala on perustanut kirkkonsa ja valtakuntansa maan päälle ihmiskunnan hyödyksi ja siunaukseksi.”