Luku 22

Tekemään hyvää muille

”Kehittäkää itsessänne rakkauden henkeä. Olkaa valmiit tekemään muille enemmän kuin odottaisitte heiltä, jos olosuhteenne olisivat päinvastaiset.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Lorenzo Snow ja hänen perheensä kuuluivat niihin myöhempien aikojen pyhiin, jotka lähtivät ensimmäisinä pois Nauvoosta Illinoisista. Ryhmänä muiden perheiden kanssa he suuntasivat länteen Iowan osavaltioon helmikuussa 1846. Sääolot tekivät heidän matkastaan vaikean – päivä toisensa jälkeen he taistelivat läpi sateen, lumen ja liejun.

Snow’n perheen matkatessa eräs seurueen jäsenistä pyysi heiltä eräänä päivänä apua. Lorenzo Snow kirjoitti päiväkirjaansa, että mies ”pyysi, että antaisin hänen nostaa arkkunsa vankkureihini, koska hän sanoi, ettei saisi sitä muuten kuljetettua missään muualla”. Vankkurit olivat ”aivan täynnä ja tavaraa näytti olevan niin paljon kuin saisimme mitenkään mahtumaan”, Lorenzo muisteli, mutta ”silti kehotin häntä nostamaan arkun vankkureihin ja kulkemaan sitten yhtä matkaa kanssamme”.

Seuraavana iltana perhe koki Lorenzon sanojen mukaan ”hyvin epämiellyttävän asian”: toinen vankkureiden akseleista katkesi. Hän kertoi: ”Silloin satoi kaatamalla ja [oli] hyvin kylmä. Pystytimme heti telttamme [ja] teimme hyvän hikkoripuunuotion. – – Vesi ja lieju oli hyvin syvää, emmekä päässeet kahlaamatta vankkureihin. – – Olimme noin viidentoista mailin [24 km] päässä leiristä ja noin yhdeksän tai kymmenen mailin [14–16 km] päässä lähimmästä talosta, ja koska kukaan meistä ei ollut teknisesti taitava, vankkureiden korjaaminen ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta.”

Odottamatta he saivat apua mieheltä, jota he olivat auttaneet edellisenä päivänä. ”Olin murehtimassa epäonneani”, Lorenzo sanoi, ”kun hän tuli luokseni ja ilmoitti minulle, että hän oli ammatiltaan vankkurinrakentaja ja voisi hyvin helposti korjata vankkurini. – – Heti kun sää salli, veli Wilson (se oli aiemmin mainitun henkilön nimi) ryhtyi työhön ja valmisti akselin, joka oli paljon parempi kuin se, joka vankkureistamme oli katkennut. Kun vankkurimme oli korjattu, lähdimme tuosta paikasta, missä olimme viipyneet monta päivää sateen ja liejun vuoksi.”

Lorenzo Snow’lle tämä kokemus antoi kallisarvoisen opetuksen palvelemisesta ja toveruudesta. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Yhden palveluksen suominen johtaa usein toisen saamiseen.”¹ (Katso ehdotus 1 sivulla 272.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Me olemme saman taivaallisen Isän lapsia, ja meidät on lähetetty maailmaan tekemään hyvää toisillemme.

Meillä on sama Isä selestisissä maailmoissa. – – Jos tuntisimme toisemme siten kuin meidän pitäisi, – – välillämme olisi enemmän myötätuntoa kuin tällä hetkellä, ja jokaisella olisi halu pohtia mielessään, kuinka hän voisi tehdä veljilleen hyvää, kuinka hän voisi lievittää heidän surujaan ja kohottaa heitä totuudessa, kuinka [hän voisi] poistaa pimeyden heidän mielestään. Jos me ymmärrämme toisiamme ja sitä todellista suhdetta, joka meillä on toisiimme, meidän pitäisi tuntea eri tavoin kuin nyt, mutta tämä tieto voi tulla vain kun me saamme elämän Hengen ja kun me olemme halukkaita kohottamaan toisiamme vanhurskaudessa.²

Meidät on lähetetty maailmaan tekemään hyvää muille, ja tehdessämme hyvää muille me teemme hyvää itsellemme. Meidän tulee pitää tämä mielessämme aina – aviomiehen suhteessaan vaimoonsa, vaimon suhteessaan mieheensä, lasten suhteissaan vanhempiinsa ja vanhempien suhteissaan lapsiinsa. Meillä on aina tilaisuus tehdä hyvää toisillemme.³

Rukoilen Jumalaa Jeesuksen nimessä, että te ja minä yrittäisimme joka päivä olla vähän uskollisempia, että me yrittäisimme olla vähän parempia tänään kuin eilen, että me yrittäisimme tuntea vähän enemmän rakkautta ja kiintymystä lähimmäisiämme kohtaan, koska kuten meille sanotaan, siitä riippuu laki ja profeetat, että me rakastamme Herraa, Jumalaamme, kaikesta väkevyydestämme, kaikesta mielestämme ja kaikesta voimastamme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. [Ks. Matt. 22:37–40.] Tehkäämme muille siten kuin haluaisimme, että meille tehtäisiin. Se on lain ja profeettojen mukaista. [Ks. Matt. 7:12.] Nämä periaatteet meidän pitäisi ja täytyy oppia. – – Meidän tulee olla ystäviä kaikkialla ja kaikille. Sellaista myöhempien aikojen pyhää, joka vihaa maailmaa, ei ole, vaan me olemme ystäviä maailman ihmisten kanssa. Siihen olemme velvoitettuja. Meidän on opittava ulottamaan rakkautemme ja työmme koko ihmiskuntaa hyödyttäväksi. Se on myöhempien aikojen pyhien tehtävä – ei rajoittaa sitä vain itseemme vaan ulottaa se kaikkialle, sillä sitä on välttämättä osoitettava koko ihmiskunnalle.⁴

Olkaa rehellisiä, oikeudenmukaisia ja armollisia osoittaen jalouden ja jumalisuuden henkeä kaikissa aikeissanne ja ratkaisuissanne, kaikissa teoissanne ja toimissanne. Kehittäkää itsessänne rakkauden henkeä. Olkaa valmiit tekemään muille enemmän kuin odottaisitte heiltä, jos olosuhteenne olisivat päinvastaiset. Pyrkikää suuruuteen, ei maailmallisesti ajattelevien arvion mukaan vaan Jumalan silmissä, ja suuruuteen tässä mielessä: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Teidän täytyy rakastaa ihmiskuntaa, koska he ovat veljiänne, Jumalan lapsia. Rukoilkaa uutterasti tätä ihmisystävällisyyden henkeä, tätä ajatuksen ja tunteen laajenemista sekä voimaa ja kykyä tehdä vilpittömästi työtä Messiaan valtakunnan hyväksi.⁵ (Katso ehdotus 2 sivulla 272.)

Oma onnemme lisääntyy, kun me autamme muita olemaan onnellisia.

Sisimmässämme pitäisi olla vahva halu tehdä hyvää muille. Älkäämme välittäkö niin paljon itsestämme. Me saamme kyllä hyvää, jos pidämme mielemme tietyssä määrin keskittyneenä muihin ja yritämme tehdä muut onnellisemmiksi ja tuoda heitä vähän lähemmäksi Herraa. – – Kun huomaatte olevanne allapäin, katselkaa ympärillenne ja etsikää joku, joka on pahemmassa pulassa kuin te itse. Menkää hänen luokseen ja ottakaa selvää ongelmasta ja yrittäkää sitten poistaa se viisaudella, jota Herra teille antaa. Ja huomaatte heti, että alakulonne on poissa, teillä on kevyt olo, Herran Henki on kanssanne ja kaikki näyttää valoisalta.⁶ (Katso ehdotus 3 sivulla 272.)

Kun me huolehdimme ensin muiden tarpeista, me itse edistymme nopeammin.

Yksi parhaista asioista, mitä nuori mies tai nuori nainen voi pitää mielessään pyrkiessään olemaan suurenmoinen, on auttaa muitakin olemaan suurenmoisia ja käyttää mielellään hieman aikaa muiden edistymiseksi. Paras tapa edistyä itse on ahkeroida tehden hyvää muille. Pitäkää tämä jatkuvasti mielessänne.⁷

Opiskeleepa ihminen mitä tahansa, hänen on tehtävä jatkuvasti työtä, ja kun hän on suorittanut yhden kurssin, hänen täytyy suorittaa seuraava ja jatkaa työntekoa, jotta hän oppii hallitsemaan ne, eikä hän koskaan hallitse niitä läheskään niin hyvin kuin välittämällä tietojaan muille samalla kun hankkii niitä itse. Ryhtyköön hän työhön ja kootkoon ystävänsä ja pyrkiköön antamaan heille saman tiedon, jonka hän on saanut, ja silloin hän alkaa huomata valaistuvansa niissä asioissa, joita hän ei olisi koskaan tiennyt, ellei hän olisi pyrkinyt opettamaan ja jakamaan muille sitä tietoa, joka hänellä on. Jokainen, joka on ollut opettajana koulussa, ymmärtää minua hyvin tässä asiassa. – –

Muistakaa, että on muita, jotka ovat pimeydessä ja jotka eivät ole edistyneet niin pitkälle tiedossa, viisaudessa ja älyssä, ja jakakaa tuota tietoa, älyä ja voimaa ystävillenne ja veljillenne siinä määrin kuin olette edistyneet pidemmälle kuin he. Niin tehdessänne te huomaatte pian, että teidän mielenne avartuu ja että valo ja tieto, jota olette hankkineet, lisääntyy ja moninkertaistuu nopeammin. – –

Jos haluatte saada osaksenne ystävienne ystävyyden ja kiintymyksen, ryhtykää työhön ja lohduttakaa heitä sillä valolla, jonka olette saaneet, muistaen, että nuo siunaukset ovat tulleet Jumalalta ja että niin tehdessänne te teette vain sitä, mitä jokaisen pitäisi tehdä. – –

Sen, joka haluaa saada itselleen korkeimmat ja suurimmat siunaukset, saada Kaikkivaltiaan hyväksynnän ja kehittyä jatkuvasti siinä, mikä liittyy vanhurskauteen, täytyy tehdä kaikkea tätä parhaan kykynsä mukaan. Ryhtyköön hän työhön ja olkoon valmis tekemään uhrauksia ystäviensä hyväksi. Jos hän haluaa rakentua itse, paras periaate, minkä mukaan hän voi toimia, on rakentaa ystäviään. – –

Avartukoon mielenne ymmärtämään ystäviänne, jotka ovat lähellänne, ja välittämään heidän tilanteestaan, ja kun teillä on mahdollisuus olla ystävillenne hyödyksi, tehkää niin, ja niin tehdessänne huomaatte, että ne asiat, joita tarvitsette, tulevat käsiinne nopeammin kuin jos työskentelisitte vain omaksi eduksenne ajattelematta ystävienne tilannetta. Tiedän, että tämä on hyvä ja tärkeä periaate.⁸ (Katso ehdotus 4 sivulla 272.)

Kun me teemme uhrauksia muiden hyväksi, saamme taivaan sisimpäämme.

Meidän on yksinkertaisesti opittava ajattelemaan – –, että on muitakin ihmisiä kuin me. Meidän on katsottava muiden sydämeen ja tunteisiin ja tultava jumalisemmiksi kuin nyt olemme.

– – Meidän on tehtävä uhrauksia niiden hyväksi, joiden kanssa olemme tekemisissä. Me näemme tämän Vapahtajassa ja veli Josephissa, ja me näemme sen presidentissämme [Brigham Youngissa]. Jeesus, veli Joseph ja veli Brigham ovat aina olleet valmiita uhraamaan kaiken, mitä heillä on, kansan hyväksi. Se antaa veli Brighamille vallan Jumalan edessä ja ihmisten edessä. Juuri tuo itsensä uhraamisen tunne ilmenee hänessä koko ajan. Samoin on muiden kohdalla. Juuri siinä määrin kuin he ovat valmiita tekemään uhrauksia muiden hyväksi, he saavat Jumalan sisimpäänsä ja iankaikkisten maailmojen siunaukset ovat heidän yllään. He ovat niitä, jotka varmistavat itselleen paitsi tämän maailman oikeudet myös iankaikkisuuden siunaukset. Juuri siinä määrin kuin te – – teette uhrauksia toistenne hyväksi, juuri siinä määrin te edistytte siinä, mikä on Jumalan. Jos haluatte saada taivaan sisimpäänne ja päästä taivaaseen, niin teidän on syytä noudattaa samaa reittiä, jota enkelit taivaassa noudattavat. Jos haluatte tietää, kuinka voitte kehittyä, niin kerron teille, että se tapahtuu saamalla jumalisuutta sisimpäänne.

– – Ihmisillä voi olla taivas ympärillään kaikkialla. Meidän on tehtävä lujasti töitä sen eteen. Meidän on ryhdyttävä työhön ja perustettava taivas tänne maan päälle huolimatta pahuudesta, jota on ympärillämme, pahoista hengistä, joita on ympärillämme. Ja huolimatta vallitsevasta jumalattomuudesta meidän on silti ryhdyttävä työhön ja perustettava taivas tänne maan päälle.

Ihminen voi päästä osalliseksi taivaasta vasta kun hän oppii saavuttamaan sen ja toimimaan sen periaatteiden mukaan. Ajatelkaa vaikka joitakuita henkilöitä ja olosuhteita, joissa he olivat 20 vuotta sitten, – – kun he nauttivat tuolloin jossain määrin ilosta, rauhasta ja onnesta, vaikka olosuhteet olivat epämukavat. He ovat kenties nyt varmistaneet itselleen mukavat olot ja ne ajalliset keinot, joilla he voivat tyydyttää ajalliset halunsa ja tarpeensa, mutta jos he eivät ole onnistuneet säilyttämään ystäviä, veljiensä hyviä tunteita heitä kohtaan, he ovat onnettomia, vielä onnettomampia kuin 20 vuotta sitten.

– – Herra siunatkoon teitä, veljeni ja sisareni, että ajattelisitte näitä asioita ja että me rakastaisimme toisiamme ja eläisimme niin, että kehittyisimme niin pitkälle kuin Herra antaa meille viisautta ja kykyä ja että säilyttäisimme toistemme luottamuksen.⁹ (Katso ehdotus 5 alla.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi sivuilla 265 ja 267 oleva kertomus. Milloin olet nähnyt, että yhden palveluksen suominen johtaa usein toisen saamiseen?
Presidentti Snow muistutti meitä siitä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia (s. 267–268). Kuinka tämän tiedon pitäisi vaikuttaa siihen, miten toimimme toisiamme kohtaan? Mitä tilaisuuksia Apuyhdistys tarjoaa naisille tehdä hyvää muille? Mitä tilaisuuksia pappeuskoorumi tarjoaa miehille tehdä hyvää muille?
Pohdi sivun 268 alareunasta alkavaa kappaletta. Miksi oma onnemme lisääntyy, kun me autamme muita olemaan onnellisia? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan oppimaan tämän totuuden?
Mistähän syystä me edistymme viisaudessa, kun jaamme tietämystämme muiden kanssa? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 269–270.) Mitkä kokemuksesi ovat osoittaneet sinulle tämän periaatteen olevan totta?
Tutki osiota, joka alkaa sivulta 271. Mistähän syystä yksinkertaisilla palveluksilla on voima tuoda meitä lähemmäs taivasta? Kun pohdit tämän luvun opetuksia, mieti, millä keinoin voit tehdä kodistasi enemmän taivasta muistuttavan paikan.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 25:31–45; Luuk. 6:36–38; Moosia 2:17; 4:14–27; OL 81:5; 82:3

Opetusvihje: ”On parempi ottaa vain muutama hyvä ajatus ja saada aikaan hyvä keskustelu – ja hyvää oppimista – kuin yrittää kiireellä opettaa jokainen sana oppikirjasta. – – Kiireetön ilmapiiri on ehdottoman välttämätön, jos aiotte saada Herran Hengen luokkaanne.” (Jeffrey R. Holland, ”Opettaminen ja oppiminen kirkossa”, Liahona, kesäkuu 2007, s. 59.)

Matkatessaan halki Iowan osavaltion Snow’n perhe sai apua mieheltä, jota he olivat auttaneet edellisenä päivänä.

”Avartukoon mielenne ymmärtämään ystäviänne, jotka ovat lähellänne, ja välittämään heidän tilanteestaan.”