Luku 7

Uskollisuus koetuksen aikoina – ”varjojen keskeltä – – loistavaan auringonpaisteeseen”

”Jokaisella miehellä ja naisella, joka palvelee Herraa, on omat vaikeat hetkensä riippumatta siitä, kuinka uskollinen hän kenties onkin, mutta jos hän on elänyt uskollisesti, valo lankeaa hänen ylleen ja helpotusta suodaan.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Helmikuussa 1846 myöhempien aikojen pyhät pakotettiin jättämään kotinsa Nauvoossa Illinoisissa. Kun he valmistautuivat lähtemään vaellukselle länteen kohti uutta luvattua maatansa, he noudattivat presidentti Brigham Youngin neuvoa perustaa uudisasutuksia matkan varrelle. He asuivat väliaikaisissa suojissa ja kylvivät viljaa niitä pyhiä varten, jotka tulisivat heidän jälkeensä. Vietettyään lyhyen aikaa Iowan osavaltiossa Garden Grove -nimisessä uudisasutuksessa Lorenzo Snow muutti perheineen paikkaan, jolle pyhät antoivat nimen Mount Pisgah ja joka oli myös Iowassa. Tämä uudisasutus sai nimensä sen vuoren mukaan, jolta profeetta Mooses oli nähnyt kansansa luvatun maan.

Muutamia kuukausia Mount Pisgahiin saapumisen jälkeen Lorenzo kutsuttiin johtamaan tuota uudisasutusta. ”Tässä vaiheessa”, hän kirjoitti myöhemmin, ”Pisgahin pyhät olivat hyvin hädänalaisessa tilassa ja heillä oli puutetta paitsi ruoasta ja vaatteista myös valjakoista ja vankkureista, jotta he voisivat jatkaa matkaa. Monilla perheillä ei ollut ollenkaan elintarvikkeita, ja he olivat riippuvaisia naapureidensa armeliaisuudesta, mutta nämä naapurit olivat useimmissa tapauksissa huonosti valmistautuneita harjoittamaan tätä hyvettä. Mutta kaiken tämän lisäksi uudisasutusta oli kohdannut raju sairaus, eikä siellä ollut riittävästi terveitä hoitamaan sairaita. Kuolema seurasi vanavedessä, ja isiä, äitejä, lapsia, veljiä, siskoja ja rakkaita ystäviä joutui tuhoojan uhriksi, ja heidät haudattiin vähäisin seremonioin ja jotkut vailla asianmukaisia hautausvaatteita. Siten suru ja murhe lisäsivät hätää.”

Lorenzo Snow tunsi nämä koettelemukset omakohtaisesti. Hän ja hänen perheensä kohtasivat sairautta, pettymyksiä ja murhetta, mukaan lukien hänen vastasyntyneen tyttärensä Leonoran kuoleman. Hän kirjoitti: ”Pieni Leonora sairastui ja kuoli, ja syvästi surren me laskimme hänen maalliset jäännöksensä hiljaiseen lepopaikkaansa jäämään yksin, kauas isästään ja äidistä, joka oli hänet synnyttänyt.”

Näissä oloissa Lorenzo auttoi pyhiä kohtaamaan koettelemuksensa uskon turvin. Hänen sisarensa Eliza kirjoitti: ”Lannistumattoman tarmon, käytännöllisen mielenlaadun sekä lujan, koskaan periksiantamattoman päämäärätietoisuuden ansiosta hän osoitti kykenevänsä kohtaamaan sellaisenkin hätätilanteen, joka olisi kauhistuttanut tavanomaisin kyvyin siunattuja ihmisiä.” Eliza muisteli: ”Aivan ensimmäiseksi hän ryhtyi yhdistämään voimia ja kannustamaan ihmisiä tarmokkuuteen.” Hän järjesti miehet työryhmiksi. Jotkut lähtivät läheisiin kyliin ansaitsemaan rahaa elintarvikkeisiin ja vaatteisiin. Toiset jäivät leiriin, jossa he pitivät huolta siellä olevista perheistä, kylvivät viljaa sekä valmistivat tuotteita ja korjasivat tavaroita, joita voitiin käyttää läheisissä uudisasutuksissa.

Sen lisäksi että Lorenzo auttoi pyhiä tekemään yhdessä työtä, hän kannusti heitä ravitsemaan itseään hengellisesti ja nauttimaan tervehenkisestä viihteestä. ”Pitkinä talvikuukausina”, hän sanoi, ”pyrin pitämään yllä Pisgahissa asuvien pyhien mielialaa ja rohkeutta aloittamalla uskonnolliset jumalanpalveluskokoukset ja tilaisuudet uudisasutuksen eri osissa sekä myös järjestämällä puitteet ja kannustamalla erilaisiin soveliaisiin huvituksiin. – –

Esimerkkinä yritän kuvailla yhtä, jonka kehittelin niin monen ihmisen viihdytykseksi kuin saatoin kohtuudella mahduttaa koolle perheeni vaatimattomaan kotiin. Se oli yksikerroksinen hirsirakennus, kooltaan noin neljä ja puoli metriä kertaa yhdeksän metriä, jossa oli maakatto ja maalattia ja jonka toisessa päässä oli vaatimattoman korkuinen savupiippu, joka oli tehty äitimaan povesta leikatusta turpeesta. Erityisesti tätä tilaisuutta varten olimme peittäneet lattian ohuella kerroksella puhtaita olkia ja verhonneet seinät valkoisilla lakanoilla, jotka oli otettu höyhenettömistä vuoteistamme.

Pitkän aikaa mietimme, miten valaisisimme kotimme tulevaan tapahtumaan sopivalla tavalla, ja se vaatikin meiltä melkoista kekseliäisyyttä. Mutta me onnistuimme. Kuopasta, jonne olimme haudanneet turnipsit, valitsimme suurimmat ja vaaleimmat, kaivoimme niistä ulos sisuksen ja sijoitimme niihin lyhyet kynttilät. Asettelimme niitä tietyin välein seinille ja joitakin niistä ripustimme yllä olevaan kattoon, joka oli tehty mullasta ja kepeistä. Nuo tuikut loivat hyvin rauhallista, hiljaista – – tunnelmaa, ja valo, joka heijastui noiden turnipsinkuorien läpi, sai aikaan hyvin viehättävän vaikutelman.

Illan toiminnoissa monet ystäväni kehuivat mitä lämpimimmin ilmaisuin minua ja perhettäni omaleimaisesta mausta ja kekseliäisyydestä, joka näkyi noissa ainutlaatuisissa ja edullisissa koristeluissa.”

Lorenzo muisteli, että ”tunnit olivat virkistäviä ja kuluivat mukavasti”. Hän ja hänen vieraansa viihdyttivät toisiaan puhein, lauluin ja lausuntaesityksin. Hän sanoi: ”Lopussa kaikki näyttivät täysin tyytyväisiltä ja lähtivät pois tuntien itsensä onnellisiksi aivan kuin eivät olisikaan kodittomia.”¹ (Katso ehdotus 1 sivulla 118.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Koettelemukset ja kärsimykset auttavat meitä tulemaan hengellisemmiksi ja valmistautumaan selestiseen kirkkauteen.

Meidän on mahdotonta tehdä työtä pelastuksemme eteen ja toteuttaa Jumalan tarkoituksia ilman koettelemuksia tai uhrauksia.²

Myöhempien aikojen pyhät ovat kokeneet koettelemuksia ja kärsimyksiä. Jumala suunnitteli asian niin. Uskon, että kun meille [kuolevaisuutta edeltävässä] henkimaailmassa ehdotettiin, että tulisimme tähän koetustilaan ja kokisimme sitä, mitä nyt koemme, ajatus ei ollut yksinomaan miellyttävä ja hyväksyttävä. Tulevaisuudennäkymät eivät olleet kaikissa suhteissa niin mukavia kuin olisi kenties haluttu. Silti ei ole epäilystäkään, että me näimme ja ymmärsimme siellä selkeästi, että saavuttaaksemme korotuksemme ja kirkkautemme tämä oli välttämätön kokemus, ja olisipa se näyttänyt meistä kuinka epämiellyttävältä hyvänsä, me olimme halukkaita täyttämään Jumalan tahdon, ja sen johdosta me olemme täällä.³

Herra on päättänyt sydämessään, että Hän koettelee meitä, kunnes Hän tietää, mitä Hän voi tehdä meidän suhteemme. Hän koetteli Poikaansa Jeesusta. – – Ennen kuin Hän [Vapahtaja] tuli maan päälle, Isä oli seurannut Hänen kulkuaan ja tiesi, että voisi luottaa Häneen, kun olisi kyse maailmojen pelastuksesta, eikä Isä joutunut pettymään. Niin on myös meidän laitamme. Isä koettelee meitä ja jatkaa koettelemistamme, jotta Hän voi asettaa meidät korkeimpiin asemiin elämässä ja antaa meille pyhimpiä tehtäviä.⁴

Jos onnistumme selviytymään lähestyvistä ankarista koettelemuksista uskollisuutemme ja nuhteettomuutemme säilyttäen, voimme koettelemustemme päättyessä odottaa suurta ja väkevää Jumalan Hengen ja voiman vuodatusta – suurta siunausta kaikille, jotka ovat pysyneet uskollisina liitoilleen. – –

Muutamat veljistämme ovat tiedustelleet, voisivatko he tämän jälkeen tuntea itsensä kelvollisiksi täyteen toveruuteen entisajan profeettojen ja pyhien kanssa, jotka kestivät koettelemuksia ja vainoja, sekä niiden pyhien kanssa – –, jotka kärsivät Kirtlandissa, Missourissa ja Illinoisissa. Veljet ovat sanoneet olevansa pahoillaan siitä, etteivät he ole olleet mukana noissa kärsimyksen hetkissä. Jos joku heistä on paikalla, sanon heidän lohdutuksekseen: Teidän ei tarvitse odottaa kuin lyhyen aikaa, niin teillä on samankaltaisia tilaisuuksia koko sydämenne kyllyydestä. Teitä ja minua ei voida tehdä täydellisiksi muutoin kuin kärsimyksen avulla: ei Jeesustakaan voitu [ks. Hepr. 2:10]. Rukouksessaan ja piinassaan Getsemanen puutarhassa Hän oli enteenä siitä puhdistumisprosessista, joka on välttämätön niiden elämässä, joita tieto päämäärästä kannustaa varmistamaan itselleen selestisen valtakunnan kirkkauden. Kenenkään ei pitäisi yrittää välttää tätä prosessia turvautumalla mihinkään arveluttaviin toimiin.⁵

Pyhät eivät voi millään muulla tavalla kuin koettelemusten avulla edistyä hengellisesti ja valmistautua perintöön selestisessä valtakunnassa. Tässä prosessissa tieto lisääntyy ja rauha tullaan viimein vakiinnuttamaan yleismaailmallisesti. On sanottu, että jos koko ympäristömme olisi rauhallinen ja vauras nyt, meistä tulisi välinpitämättömiä. Se olisi tila, joka hyvin monille ihmisille riittäisikin. He eivät tavoittelisi sitä, mikä on iankaikkista.⁶

Ajateltiinpa asiaa sitten yksilö- tai yhteisötasolla, niin me olemme kärsineet, ja meidän täytyy kärsiä jälleen, ja miksi? Koska Herra vaatii sitä meiltä meidän pyhittämiseksemme.⁷ (Katso ehdotus 2 sivulla 118.)

Kun me pysymme uskollisina koettelemuksissa ja kiusauksissa, me osoitamme, että me rakastamme Jumalaa enemmän kuin me rakastamme maailmaa.

Koettelemustemme joukossa on kiusauksia, joiden avulla me kykenemme osoittamaan, kuinka paljon me arvostamme uskontoamme. Siltä osin Jobin kokemus on teille tuttu. Hän sai tietoa ylösnousemuksesta ja Lunastajasta, ja hän tiesi, että vaikka hän kuolisi, niin myöhempinä aikoina hän näkisi Lunastajansa maan päällä [ks. Job 19:25–26]. Ne kiusaukset, joille hän joutui alttiiksi, osoittivat, että hän arvosti näitä taivaallisia näkökohtia enemmän kuin mitään muuta. – –

Koska Jumala on ystävämme, me emme pelkää. Meidän on ehkä edelleen oltava alttiina monille olosuhteille, jotka eivät ole miellyttäviä. Niiden avulla me kykenemme osoittamaan enkeleille, että me rakastamme sitä, mikä on Jumalasta, enemmän kuin sitä, mikä on maailmasta.⁸ (Katso ehdotus 3 sivulla 119.)

Kun me pysymme uskollisina, Herra vahvistaa meitä niin, että voimme voittaa kiusauksia ja kestää koettelemuksia.

Monet teistä saattavat kokea ankaria koettelemuksia, jotta uskonne voisi tulla täydellisemmäksi, luottamuksenne vahvistua, tietonne taivaan voimista lisääntyä, ja kaikki tämä ennen kuin lunastuksenne tapahtuu. Jos myrskypilvi pyyhkäisee yli taivaanrannan – –, jos katkeran kärsimyksen maljaa tarjotaan ja teidän on juotava siitä, jos Saatana päästetään vapaaksi keskuuteenne kaikkine viekoittelevine pettämisen ja kavalan juonikkuuden voimineen, jos teitä vastaan kohotetaan voimakas ja säälimätön vainon käsivarsi, niin sinä hetkenä kohottakaa päänne ja riemuitkaa siitä, että teidät on katsottu kelvollisiksi siten kärsimään Jeesuksen, pyhien profeettojen ja muiden pyhien kanssa, ja tietäkää, että lunastuksenne aika on lähellä.

Veljeni ja sisareni, haluan kehottaa teitä sydämellisin sanoin. Olkaa iloisella mielellä – älkää lannistuko, sillä varmasti pian tulee päivä, jolloin kyyneleenne kuivataan, sydämenne saa lohdutuksen ja te nautitte työnne hedelmistä. – –

Olkaa rehellisiä, olkaa hyveellisiä, olkaa kunniallisia, olkaa sävyisiä ja nöyriä, urheita ja rohkeita, vaalikaa yksinkertaisuutta, olkaa Herran kaltaisia. Pitäkää kiinni totuudesta läpi tulen ja miekan, kärsimyksen ja kuoleman.⁹

Siitä hetkestä, kun otimme vastaan evankeliumin, aina tähän asti Herra on aika ajoin antanut meille koettelemuksia ja kärsimyksiä, jos haluamme niitä siksi kutsua, ja toisinaan nämä koettelemukset ovat olleet sellaisia, että meidän on ollut hyvin vaikeaa ottaa niitä vastaan nurisematta ja valittamatta. Sellaisina aikoina Herra on silti siunannut meitä ja antanut meille riittävästi Henkeään, jotta olemme kyenneet voittamaan kiusaukset ja kestämään koettelemukset.¹⁰

Jokaisella miehellä ja naisella, joka palvelee Herraa, on omat vaikeat hetkensä riippumatta siitä, kuinka uskollinen hän kenties onkin, mutta jos hän on elänyt uskollisesti, valo lankeaa hänen ylleen ja helpotusta suodaan.¹¹

Jotta olisimme täysin turvassa kaikenlaisissa vaikeuksissa ja vainoissa, meiltä ei vaadita muuta kuin että teemme Jumalan tahdon, olemme rehellisiä ja uskollisia ja pysymme omistautuneina vastaanottamillemme periaatteille, toimimme oikein toisiamme kohtaan, emme loukkaa kenenkään oikeuksia ja elämme jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Silloin Hänen Pyhä Henkensä auttaa meitä kaikissa tilanteissa ja me selviydymme siitä kaikesta saaden yltä kyllin siunauksia kodillemme, perheellemme, laumoillemme ja pelloillemme – ja Jumala siunaa meitä joka tavalla. Hän antaa meille tietoa tiedon päälle, älyä älyn päälle, viisautta viisauden päälle.

Suokoon Jumala siunauksensa tälle kansalle. Olkaamme uskollisia itsellemme, uskollisia kaikille periaatteille, jotka olemme saaneet, pyrkien siunaamaan toistemme elämää koko sydämestämme, niin Herra vuodattaa Henkensä päällemme ja me tulemme olemaan lopussa voitokkaita.¹² (Katso ehdotus 3 sivulla 119.)

Muistellessamme vaikeita aikoja huomaamme, että koettelemuksemme ovat auttaneet meitä lähestymään Jumalaa.

Kun me pohdimme, mitä Herra on tehnyt hyväksemme menneinä vuosina, nykyisessä tilanteessamme ja tulevaisuuden näkymissämme, kuinka siunattua kansaa me olemmekaan! Olen joskus ajatellut, että yksi suurimpia hyveitä, mitä myöhempien aikojen pyhillä voi olla, on kiitollisuus taivaallista Isäämme kohtaan siitä, mitä Hän on suonut meille, ja siitä polusta, jolle Hän on meidät johdattanut. Voi olla, ettei vaeltaminen tuolla polulla ole aina ollut luonteeltaan kaikkein miellyttävintä, mutta olemme jälkeenpäin havainneet, että nuo olosuhteet, jotka ovat olleet hyvin epämiellyttävät, ovat usein osoittautuneet meille mitä hyödyllisimmiksi.¹³

Jokaisen koettelemuksen lopussa, jonka ihminen käy läpi, jos hän on uskollinen tuossa koettelemuksessa ja kunnioittaa Jumalaa ja uskontoaan, jonka hän on ottanut omakseen, niin tuon koettelemuksen tai kärsimyksen lopussa tuo ihminen on lähempänä Jumalaa, lähempänä uskon, viisauden, tiedon ja voiman lisääntymistä, ja siksi hän luottavaisemmin pyytää Herralta niitä asioita, joita hän haluaa. Olen tuntenut ihmisiä, jotka ovat vapisseet ajatuksesta, että heidän on kärsittävä tiettyjä koettelemuksia, mutta kun he ovat selviytyneet kiusauksesta, he ovat sanoneet voivansa lähestyä Herraa luottavaisemmin ja pyytää sellaisia siunauksia, joita he ovat halunneet. – –

Meillä on täysi syy riemuita ja olla täynnä iloa ja tyytyväisyyttä huolimatta niistä vaikeuksista, jotka meitä ympäröivät. Ja kuinka pitkälle olemme edenneet, kuinka paljon tietoa olemme hankkineet ja kuinka paljon enemmän kykenemme kestämään nyt kuin vuosi, kaksi tai viisi vuotta sitten, ja kykenemmekö sietämään enemmän nyt kuin muutama vuosi sitten? Herra on vahvistanut meitä ja kasvattanut meidän joukkoamme. Ei lapsikaan, joka varttuu, tiedä, kuinka hän sai vähitellen voimaa ja millä tavoin hän sai lisää kokoa. Hän on kookkaampi tänä vuonna kuin viime vuonna. Samoin on hengellisen edistymisemme laita. Me tunnemme itsemme vahvemmiksi tänään kuin tunsimme vuosi sitten.¹⁴

Uhraukset, joita olette tehneet, vaikeudet, joita olette kestäneet, ja puutteet, joita olette kärsineet, – – vaipuvat unhoon, ja te tulette riemuitsemaan siitä, että teille on karttunut niiden suomaa kokemusta. – – Jotkin asiat meidän on opittava siitä, mitä kärsimme, ja sillä tavoin hankittu tieto, vaikka prosessi on kenties tuskallinen, on meille suuriarvoista seuraavassa elämässä. – –

Tiedän, ettei elämänne ole ollut pelkkää auringonpaistetta. Teillä on epäilemättä ollut monia koettelemuksia, ja teillä on kenties ollut paljon kärsimyksiä, mutta olemalla jatkuvasti nuhteettomia te pääsette pian varjojen keskeltä selestisen maailman loistavaan auringonpaisteeseen.¹⁵ (Katso ehdotus 4 sivulla 119.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Pohdi kertomusta, joka on sivuilla 109, 111–113. Kuinka tämän kertomuksen pyhistä monet kykenivät olemaan onnellisia kärsimyksistään huolimatta? Mitä me voimme tehdä rohkaistaksemme ihmisiä, joilla on koettelemuksia?
Tutki presidentti Snow’n opetuksia siitä, miksi meillä on oltava koettelemuksia (s. 113–114). Mitä mielestäsi tarkoittaa ”[tavoitella] sitä, mikä on iankaikkista”? Mistähän syystä monet ihmiset eivät ilman koettelemuksia ”tavoittelisi sitä, mikä on iankaikkista”?
Millä tavoin meidän pitäisi suhtautua koettelemuksiin ja kiusauksiin? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 115–117.) Kuinka Herra auttaa meitä koettelemuksen aikoina?
Lue tämän luvun viimeinen osio. Mitä olet oppinut kokemistasi haasteista?
Etsi tästä luvusta pari kohtaa, jotka antavat sinulle toivoa. Mitä asioita arvostat valitsemissasi kohdissa? Mieti tapoja, joilla voisit kertoa näistä totuuksista jollekulle perheenjäsenelle tai ystävälle, joka tarvitsee rohkaisua.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 5. Moos. 4:29–31; Ps. 46:2; Joh. 16:33; Room. 8:35–39; 2. Kor. 4:17–18; Moosia 23:21–22; 24:9–16; OL 58:2–4

Opetusvihje: Voisit etukäteen ottaa yhteyttä muutamaan luokan jäseneen ja pyytää, että he valmistautuvat kertomaan lukuun liittyviä kokemuksia. Esimerkiksi ennen tämän luvun opettamista voisi olla hyödyllistä pyytää, että muutama henkilö valmistautuisi puhumaan siitä, mitä he ovat oppineet koettelemuksistaan.

Kun myöhempien aikojen pyhät karkotettiin kodeistaan Nauvoossa Illinoisissa, monet löysivät kärsimyksensä keskellä iloa.

Yksi Mount Pisgahiin asettuneista myöhempien aikojen pyhistä piirsi päiväkirjaansa tämän luonnoksen.

Koettelemuksen aikoina voimme pyytää taivaalliselta Isältämme lohtua ja voimaa.