Luku 15

Uskollinen, tarmokas palveleminen Jumalan valtakunnassa

”Koska tiedämme, että uskontomme on tosi, meidän pitäisi olla omistautuneinta kansaa koko maailmassa sille asialle, jonka olemme omaksuneet.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Vuoden 1851 loppupuolella ensimmäinen presidenttikunta julkaisi kirjeen, jossa he pyysivät, että kaikki kahdentoista apostolin koorumin jäsenet ”saattaisivat asiat järjestykseen lähetyskentillään” ja palaisivat Salt Lake Cityyn huhtikuuhun 1853 mennessä.¹ Näin vanhin Lorenzo Snow’n lähetystyö Italiassa alkoi lähestyä loppuaan. Helmikuussa 1852 hän jätti työn siellä uuden käännynnäisen, veli John Daniel Malanin, käsiin ja matkusti vanhin Jabez Woodardin kanssa Maltan saarivaltioon. Maltalta vanhin Snow toivoi voivansa nousta Intiaan menevään laivaan. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat Intiassa toimivat hänen valvonnassaan, ja hän tunsi suurta halua liittyä heidän seuraansa. Sieltä hän aikoi ”matkata maapallon ympäri” ja palata kotiin Yhdysvaltain länsipuolelle Tyyneltämereltä käsin.²

Vanhin Snow’n suunnitelmat muuttuivat, kun hän ja vanhin Woodard pääsivät Maltalle. Hän sai tietää, että hän joutuisi viipymään saarella monta viikkoa, koska Punaisellamerellä oli rikkoutunut eräs höyrylaiva. Hän ei valittanut viivästystä vaan päätti ryhtyä työhön. Kirjeessä, joka on päivätty 10. maaliskuuta 1852, hän kirjoitti: ”Tunnen, että paljon hyvää seuraa siitä, kuinka Herra voi ohjata minulle nyt tarjoutuneen ajan käyttöä, koska olen kiinnostavan kansan keskellä ja mitä tärkeimmässä työssä. Siinä tullaan saamaan aikaan suuria, ja se laajenee läheisiin kansakuntiin.” Hän ilmoitti lähettäneensä kutsun vanhin Thomas Obraylle, joka palveli Italiassa lähetyssaarnaajana, ”jotta hän tulisi heti ja toisi koko joukon lehtisiä ja kirjoja”. Vaikka vanhin Snow ei tiennyt tarkalleen, mitä hän ja hänen toverinsa tekisivät Maltalla, hän ilmaisi haluavansa perustaa sinne kirkon seurakunnan. Tämä toimenpide, hän sanoi, ”höllentäisi monien kansojen hengellisiä kahleita, sillä maltalaiset ovat kauppasuhteissaan levinneet Euroopan, Aasian ja Afrikan rannoille”³.

Toukokuun 1. päivänä 1852 vanhin Snow lähetti kirjeen, jossa hän kertoi työn etenemisestä Maltalla. Hän kirjoitti: ”Ihmiset käyvät nyt jatkuvasti tiedustelemassa tästä ’oudosta uskonnosta’, ja muutama ilta sitten meillä oli yksityisasunnossamme yhdellä kertaa herroja kahdeksasta eri kansakunnasta. He olivat tulleet eri puolilta kaupunkia keskustelemaan opeistamme: heidän joukossaan oli Puolasta ja Kreikasta tulleita henkilöitä, jotka lukevat nyt kirjojamme erityisen kiinnostuneina. Kaksi älykästä ja yritteliästä nuorukaista, lähetystyömme ensihedelmät tällä saarella, vievät kyvykkäästi osaltaan eteenpäin asiaa, jossa olemme mukana. Toisen heistä, joka puhuu sujuvasti useita kieliä, olemme asettaneet vanhimmaksi.”⁴

Vanhin Snow ei koskaan toteuttanut unelmaansa palvella Intiassa ja matkata maapallon ympäri. Sen sijaan hän noudatti uutterasti Herran tahtoa odottamattomassa pysähdyspaikassaan Maltalla rakentaen siellä perustuksen lähetystyölle. Kun hän viimein pystyi nousemaan laivaan toukokuussa 1852, hän lähtikin länteen eikä itään noudattaen johtajiensa ohjeita palata Salt Lake Cityyn. Noin kaksi kuukautta myöhemmin vanhimmat Woodard ja Obray perustivat Maltalle kirkon seurakunnan.⁵ (Katso ehdotus 1 sivulla 200.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Koska me olemme saaneet evankeliumin täyteyden, me toimimme Kristuksen edustajina.

Me todistamme koko maailmalle, että me tiedämme jumalallisen ilmoituksen ansiosta, itse Pyhän Hengen ilmenemisistä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika, ja että Hän ilmoitti itsensä Joseph Smithille yhtä henkilökohtaisesti kuin apostoleilleen muinoin noustuaan haudasta ja että Hän teki tiettäväksi hänelle [Josephille] ne taivaalliset totuudet, ainoat, joiden avulla ihmiskunta voi pelastua. Tämä – – tarkoittaa hyvin tärkeän ja vastuullisen aseman omaksumista, koska me tiedämme, että Jumala pitää meitä vastuussa siitä, miten me käytämme tätä pyhää luottamusasemaa, jonka Hän on meille antanut.

Kuten apostolit, jotka lähtivät maailmaan saatuaan toimeksiantonsa ylösnousseelta Lunastajalta saarnata valtakunnan evankeliumia kaikille kansoille luvaten kaikille, jotka uskoivat heidän sanaansa, Pyhän Hengen lahjan kätten päällepanemisella, niin teemme mekin. Kuten he julistivat toimeksiantonsa mukaisesti ja täysin varmoina vainon ja vastustuksen keskellä, että evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi kaikille niille, jotka uskovat ja ovat kuuliaisia, niin julistamme mekin. Kuten he saarnasivat, että usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, kaste syntien anteeksisaamiseksi ja Pyhän Hengen saaminen niiden kätten päällepanemisella, joilla on asianmukainen valtuus, ovat pelastukselle välttämättömiä, niin saarnaamme mekin. Kuten heistä Pyhän Hengen voimalla tuli Herran Jeesuksen Kristuksen todistajia ja Hänen evankeliuminsa sanoman uskollisia viejiä koko pakanamaailmalle, niin meistäkin saman Pyhän Hengen avulla ja kautta on tullut Hänen todistajiaan, ja koska meidät on kutsuttu samalla jumalallisella ja pyhällä kutsumuksella, me olemme siksi ottaneet vastaan saman aseman.

Otettuamme sitten tämän aseman vastaan me otamme vastaan kaikki Kristuksen edustajien tehtävät ja joudumme vastaamaan yksittäisistä teoistamme ja tavasta, jolla käytämme lahjoja ja kykyjä, jotka Herra on antanut meille.⁶ (Katso ehdotus 2 sivulla 200.)

Jäsenyys kirkossa tarkoittaa kutsua auttaa muita saamaan pelastus.

Kun Herra kutsuu maailman keskuudesta jonkun ihmisen tai jonkin ihmisryhmän, kutsun tarkoituksena ei ole aina hyödyttää tuota tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää. Herralla ei ole mielessään pelkästään muutaman myöhempien aikojen pyhäksi kutsutun ihmisen pelastus – – vaan kaikkien ihmisten, elävien ja kuolleiden, pelastus. Kutsuessaan Abrahamin Herra antoi hänelle tiettyjä lupauksia koskien kirkkautta, jonka Abraham ja hänen jälkeläisensä saisivat, ja näissä lupauksissa ovat nämä merkittävät sanat: että hänessä ja hänen jälkeläisissään tulisivat siunatuiksi kaikki maailman kansat [ks. 1. Moos. 22:15–18; Abr. 2:9–11]. – – Herran suunnitelmana on siunata paitsi häntä ja hänen jälkeläisiään myös maailman kaikkia sukukuntia. – –

Tullessaan maan päälle Jeesus tuli uhrina – ei pelkästään Israelin eli Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten hyväksi vaan koko ihmiskunnan hyväksi – jotta Hänessä kaikki ihmiset tulisivat siunatuiksi, jotta Hänessä kaikki ihmiset voisivat pelastua. Hänen tehtävänään oli valmistaa keino, jolla koko ihmissuku voisi saada iankaikkisen evankeliumin edut; kuten sanoin, ei yksin Israel vaan koko ihmissuku, eivätkä yksin ne, jotka elävät maan päällä, vaan myös ne, jotka ovat henkimaailmassa. – –

Meillä on sama pappeus, joka Jeesuksella oli, ja meidän on tehtävä kuten Hän teki, uhrattava omat halumme ja tunteemme kuten Hän, ei kenties kuolla marttyyreina niin kuin Hän, mutta meidän on tehtävä uhrauksia toteuttaaksemme Jumalan tarkoitukset ja ollaksemme maailman pelastajia, tai me emme ole kelvollisia tähän pyhään pappeuteen. Jumalan tarkoituksena on tehdä meistä pelastajia paitsi niille monille, jotka nyt elävät maan päällä, myös monille henkimaailmassa: Hän paitsi asettaa meidät asemaan, jossa voimme pelastaa itsemme, Hän myös tekee meistä päteviä auttamaan Kaikkivaltiaan monien jälkeläisten lunastamisessa.⁷ (Katso ehdotus 3 sivulla 200.)

Jokainen tehtävä ja vastuu Herran työssä on tärkeä.

Kysymys on, ymmärrämmekö me asemamme, käsitämmekö me täysin sen työn luonteen, jonka olemme ottaneet täyttääksemme? Olen tullut siihen tulokseen, että jotkut veljistämme, jotka ovat vanhimpia Israelissa, ovat liian kerkeitä ja alttiita kaihtamaan velvoitteita, joita heillä on liittojensa johdosta. Usko, joka heillä kerran oli, tuntuu miltei ehtyneen, ja he näyttävät tyytyneen hiljaisen tyytyväisinä olemaan kirkon jäseniä pelkästään nimellisesti.

On toisia, jotka ajattelevat, että koska heidän nimeään ei tunneta kovin laajalti, koska kenties – – heidän vaikutusalueensa on vähäinen, niin ei ole paljonkaan väliä sillä, mitä tapoja he omaksuvat tai millaista esimerkkiä he näyttävät veljilleen. Mutta jos heillä olisi sellainen vastuullinen asema kuin kirkon presidentillä tai hänen neuvonantajillaan tai jos he kuuluisivat kahdentoista koorumiin tai olisivat korkean neuvoston tai ylipappien tai seitsenkymmenten johtajia, niin silloin he pitäisivät tärkeänä sitä, kuinka he käyttäytyvät. Näin he ilmaisevat suurta heikkoutta tai karkeaa tietämättömyyttä. Heidän lamppunsa on joko himmenemässä tai he eivät ole koskaan ymmärtäneetkään sitä asemaa, jonka he ovat ottaneet vastaan ottaessaan kantaakseen evankeliumiin liittyvät vastuut.

Meille kerrotaan Vapahtajan vertauksessa, että taivasten valtakunta on kuin taloudenhoitaja, joka ollessaan lähdössä kaukaiseen maahan jakoi omaisuutensa palvelijoilleen. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden. Se, joka sai viisi talenttia, lähti tekemään kauppaa ja ansaitsi toiset viisi talenttia kaksinkertaistaen hänelle uskotun osuuden, ja samoin se, joka sai kaksi talenttia, meni ja ansaitsi toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, meni ja kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan. Hän epäilemättä ajatteli, että hänen vastuunsa oli niin pieni, ettei hän voisi tehdä paljoa, eikä hän sen johdosta käyttäisi niin vähäistä talenttia. [Ks. Matt. 25:14–30.] Eikö tämä sovellu suoraan joidenkuiden vanhimpiemme tilaan? Joku sanoo: ”Minä olen vain puuseppä tai räätäli tai kenties vain tiilenkantaja [muurarin apulainen]. Siksi ei ole paljonkaan väliä sillä, kuinka käyttäydyn – hoidanko velvollisuuteni vaatimattomassa elinpiirissäni rehellisesti vai en. Mutta olisi aivan eri asia, jos toimisin jossakin vastuullisemmassa tai huomattavammassa asemassa.”

Lopeta, veljeni. Älä anna sellaisten viettelevien ajatusten pettää itseäsi. On totta, että kenties oletkin vain tiilenkantaja, mutta muista, että olet vanhin Israelissa, olet Herran Jeesuksen Kristuksen edustaja, ja jos olet täyttämässä velvollisuuttasi, sinulla on jotakin sellaista, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa pois, ja sinua pidetään vastuussa Jumalalle siitä, että käytät rehellisesti sitä talenttia, jonka Hän on hoitoosi uskonut, olipa se suuri tai pieni.

Edelleen, sinulla on tietty määrä vaikutusmahdollisuuksia, ja niin vähäisiä kuin ne ovatkin, niillä on vaikutusta johonkuhun tai joihinkuihin, ja sinulla olevien vaikutusmahdollisuuksien tuloksista sinua pidetään enemmän tai vähemmän vastuullisena. Olet sen vuoksi saanut tärkeän aseman Jumalan ja ihmisten edessä, tunnustatpa sen tai et. Sitä ei voi jättää huomioimatta, eikä sinua voida siitä vapauttaa, jos haluat säilyttää nimen, jota kannat.

Entä tuon ihmisen tulevat mahdollisuudet? Sanon, että jos hän kunnioittaa kutsumustaan ja jos hänet havaitaan uskolliseksi hänelle uskotussa luottamusasemassa, hänen mahdollisuutensa pelastukseen ja korotukseen Jumalan valtakunnassa ovat aivan yhtä hyvät kuin kenen tahansa muun. Jos hän ymmärtää asemansa ja elää sen mukaan, hänen mahdollisuutensa ovat aivan yhtä hyvät kuin kenen tahansa ihmisen, joka on ikinä elänyt isä Aadamin ajoista nykyhetkeen. Ja on aivan yhtä tärkeää, että hän käyttäytyy asianmukaisesti siinä elinpiirissä, jossa hän toimii, kuin on kenen tahansa toisen ihmisen, joka saatetaan kutsua toimimaan korkeammassa asemassa, tai toisin sanoen, jonka hoitoon on kenties annettu suurempi määrä talentteja. – –

– – Herra ei vaadi niin paljon siltä, jolla on hallussaan vain yksi talentti, kuin siltä, jolla on enemmän kuin yksi, mutta sen mukaan mitä hänellä on, sen mukaan häneltä myös vaaditaan. Rohkaistukoon siis jokainen ja pyrkiköön kehittämään niitä monia talentteja, joita hänellä on, ja se, jolla on yksi talentti, käyttäköön sitä älköönkä kätkekö sitä maahan, eli se, jolle kyvykkyyttä on kenties uskottu vähän, kehittäköön sitä älköönkä valittako, koska luonto ei ole ollut hänen kohdallaan niin antelias kuin hänen onnekkaamman veljensä kohdalla. Tyytykäämme kaikki osaamme elämässä, ja ellei se ole niin houkutteleva kuin toivoisimme, meidän tulee pyrkiä asianmukaisella uutteruudella parantamaan sitä tuntien aina kiitollisuutta maanpäällisestä olemassaolostamme ja etenkin Jumalan Hengestä, jonka olemme saaneet olemalla kuuliaisia evankeliumille. – –

Muistan lukeneeni tarinan – – miehestä, joka viisautensa ja isänmaallisuutensa ansiosta oli saanut paljon mainetta mutta joka kateuden vuoksi määrättiin tehtävään, jota pidettiin hyvin alentavana. Hänen aloittaessaan tehtävän hoitamisen hänen sanottiin lausuneen tämän merkittävän huomautuksen: ”Ellei tehtävä ole kunniaksi minulle, minä olen kunniaksi tehtävälle.” Monia vaikeuksia vältettäisiin ja olosuhteemme ja tilanteemme olisivat paljon kannustavampia, jos me kaikki kunnioittaisimme sitä tehtävää, jossa meidät kutsutaan toimimaan. Meille kerrotaan, että Herra itse teki vaatteet ensimmäisille vanhemmillemme eli toisin sanoen toimi siinä tilanteessa räätälinä, ja myös että Jeesus Kristus oli puuseppä. Vapahtaja on varmasti ollut kunniallinen ja rehellinen puuseppä, tai Hän ei olisi koskaan ansainnut sitä asemaa, joka Hänellä myöhemmin oli. Jos voisimme saada veljet ja sisaret näkemään sen, miten tärkeää kunkin on toimia rehellisesti ja uskollisesti omassa tehtävässään, niin monia niistä harmeista ja ongelmista, joita meillä nyt on, voitaisiin välttää ja Jumalan työ vierisi eteenpäin yhä nopeammin ja kaikki Hänen tarkoituksensa toteutuisivat pikemmin ja vauhdikkaammin, ja sitä paitsi me kansana olisimme valmiimpia Hänen tahtonsa toteuttamiseen kuin mitä olemme nyt. – –

Jumala siunatkoon teitä, veljeni ja sisareni, ja antakoon teille aina kykyä toimia viisaina taloudenhoitajina niissä asioissa, jotka teille on uskottu.⁸ (Katso ehdotus 4 sivulla 201.)

Kun me palvelemme Jumalaa uskoen, tarmokkaasti ja iloisesti, Hän vahvistaa meitä ja auttaa meitä onnistumaan.

Sanon, että palvelkoot ihmiset Jumalaa uskollisesti ja tarmokkaasti ja olkoot iloisia. – – On tilanteita, jolloin ihmiset joutuvat olosuhteisiin, joissa olisi hyvin vaikeaa ellei mahdotonta omaksua iloinen näkökulma. Mutta sellaisia tilanteita on hyvin vähän.⁹

Koska tiedämme, että uskontomme on tosi, meidän pitäisi olla omistautuneinta kansaa koko maailmassa sille asialle, jonka olemme omaksuneet. Koska tiedämme tai meidän pitäisi tietää, että evankeliumi, jonka olemme saaneet, lupaa kaiken, mitä sydämessämme voimme toivoa tai haluta, jos olemme uskollisia, meidän pitäisi olla hyvin uskollisia, omistautuneita, tarmokkaita ja kunnianhimoisia toteuttaessamme Herran suunnitelmia ja toiveita, kun Hän ilmoittaa niitä aika ajoin palvelijoidensa välityksellä. Me emme saisi olla haaleita tai välinpitämättömiä velvollisuuksiemme hoitamisessa vaan meidän pitäisi kaikesta väkevyydestämme, voimastamme ja sielustamme pyrkiä ymmärtämään kutsumuksemme henki ja sen työn luonne, jossa olemme mukana.

Ollessaan maan päällä Jeesus antoi opetuslapsilleen käskyn lähteä saarnaamaan evankeliumia ilman laukkua tai rahavyötä, ajattelematta etukäteen, mitä he söisivät tai joisivat tai päällensä pukisivat. Heidän tuli yksinkertaisesti lähteä ja todistaa niistä asioista, jotka heille oli ilmoitettu. Tehdessään niin he varmistivat itselleen Kaikkivaltiaan siunaukset ja menestys seurasi kaikkia heidän ponnistuksiaan. Heidän menestymisensä oli väistämätöntä. Mikään voima ei voinut tulla heidän tielleen eikä estää heitä saavuttamasta mitä parhainta menestystä, koska he lähtivät työhön Kaikkivaltiaan voimassa noudattamaan Hänen tahtoaan, ja Hänen asianaan oli tukea ja auttaa heitä ja antaa heille kaikki, mitä he tarvitsivat menestyäkseen. Kuuliaisuudesta Herran käskyille he saivat itselleen elämän siunaukset ja etuoikeuden tulla esiin ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna, ja heillä oli varmuus siitä, ettei mikään voima maailmassa pystyisi vastustamaan heitä heidän työssään. Nämä ovat sellaisia tulevaisuudennäkymiä, joista itsekin olisin pitänyt, jos olisin ollut heidän asemassaan tai missä tahansa muussa asemassa, sillä pohdiskelevalle mielelle ajatus lopullisesta menestyksestä missä tahansa pyrkimyksessä on hyvin mieluisa.

Jos apostolit – sen sijaan että tekivät saamansa käskyn mukaan – olisivat kuvitelleet, että tekemällä jotakin muuta he olisivat voineet täyttää saman tarkoituksen, he eivät olisi menestyneet niin hyvin toimissaan eikä heillä olisi ollut samaa varmuutta menestyksestä, joka on epäilemättä tuonut heille jatkuvasti mielihyvää ja tyydytystä kaikissa heidän kokemissaan koettelemuksissa ja vainoissa.

– – Jos apostolit ja seitsenkymmenet Jeesuksen aikoina olisivat kuvitelleet, että he voisivat täyttää heille annetut tehtävät rakentamalla arkin kuten Nooa tai rakentamalla vilja-aittoja ja varastoimalla viljaa kuten Joosef teki, he olisivat olleet hakoteillä.

Joosef Egyptin maassa kutsuttiin hoitamaan tietynkaltaisia tehtäviä, joista tuli hänen velvollisuuksiaan. Häntä ei kutsuttu saarnaamaan evankeliumia ilman laukkua tai rahavyötä vaan rakentamaan vilja-aittoja ja käyttämään kaikkea vaikutusvaltaansa Egyptin kuninkaaseen, aatelisiin ja kansaan saadakseen heidät varastoimaan viljaansa nälänhädän ajan varalle. – – Jos Joosef olisi ryhtynyt työhön ja rakentanut arkin, Herra ei olisi hyväksynyt häntä eikä hän olisi voinut pelastaa Egyptin kansaa eikä isänsä huonetta. Kun Nooaa käskettiin rakentamaan arkki, niin jos hän olisi perustanut vilja-aittoja, häntä ja hänen huonettaan ei olisi voitu pelastaa. Niinpä meidän kohdallamme, kun meiltä edellytetään velvollisuuksia, – – mitä tahansa meitä kenties vaaditaankin tekemään Kaikkivaltiaan valtakunnassa, meidän on toimittava noiden vaatimusten hengessä ja suoritettava ne, jos haluamme saada voimaa ja vaikutusta Jumalamme edessä.¹⁰ (Katso ehdotus 5 sivulla 201.)

Herran työ on joskus vaikeaa, mutta se tuo suurta iloa.

Me kohtaamme tässä työssä monia asioita, jotka eivät ole miellyttäviä, mutta työhön liittyy suurta mielihyvää. Kun muistelemme päättäväisyyttämme omistautua totuuden asialle ja pitää liittomme, koemme suurta iloa, koska kutsumuksemme henki on meille hyvin tärkeä emmekä ilman tuota henkeä voi pysyä Jumalan valtakunnan tahdissa.¹¹

Meidän tulee Jumalan ja pyhien enkelien edessä uudistaa liittomme, että me aiomme Jumalan avulla palvella Häntä uskollisemmin tulevana vuonna kuin olemme tehneet aiemmin, että julkisessa ja yksityisessä elämässämme meidän tekomme ja henkemme ja vaikutusmahdollisuutemme voivat pitää yhtä tämän johtoajatuksen kanssa: ”Jumalan valtakunta tai ei mitään”. Toivon – –, että me omistaudumme täysin palvelemaan Jumalaamme Hänen Siioninsa vahvistamiseksi maan päällä tehden innokkaasti työtä totuuden ja vanhurskauden hyväksi maan päällä, kunnes siitä, että saamme olla siinä täysin mukana, tulee meille ilo – niin että Jumalamme palvelemisesta, Hänen käskyjensä pitämisestä ja selestisen lain noudattamisesta tulisi meille toinen luonto ja että voisimme nauttia Pyhästä Hengestä sydämessämme niin, että voittaisimme maailman ja juurruttaisimme selestisen lain mieleemme ja käytökseemme; että ymmärtäisimme itseämme ja etuoikeuksiamme siinä määrin, että voisimme varmistaa itsellemme tässä elämässä huomattavan määrän niitä siunauksia, jotka liittyvät selestiseen lakiin ja joista on määrä nauttia selestisessä kirkkaudessa.¹² (Katso ehdotus 6 sivulla 201.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi kertomus sivuilta 191–192. Mitä sanoja käyttäisit kuvailemaan Lorenzo Snow’n asennetta Herran palvelemiseen? Mieti, mitä sinä voit tehdä seurataksesi hänen esimerkkiään.
Pohdi osiota, joka alkaa sivulta 192. Miksi mielestäsi jäsenyys kirkossa tuo niin suuria ja velvoittavia vastuita? Mitä sinulle tarkoittaa se, että olet Kristuksen edustaja?
Presidentti Snow opetti, että tehtävämme kirkossa ovat tilaisuuksia auttaa Jumalan lasten lunastamisessa (ks. s. 193–194). Kuinka sen ymmärtäminen voisi vaikuttaa siihen, kuinka palvelemme kirkossa?
Presidentti Snow sanoi, että meidän tulee palvella uutterasti, vaikuttipa tehtävämme kuinka vähäpätöiseltä hyvänsä (ks. s. 194–197). Milloin olet nähnyt, kun joku kunnioittaa vähäpätöiseltä tuntuvaa kirkon tehtävää?
Lue osio, joka alkaa sivulta 198. Millä tavoin usko, tarmo ja iloisuus vaikuttavat palvelemiseemme?
Lue luvun viimeinen osio (s. 199–200). Milloin olet kokenut iloa palvelemisesta Herran valtakunnassa? Kuinka me voimme saada iloa palvelemisestamme silloinkin kun tehtävämme eivät ole miellyttäviä? Mitä voimme tehdä auttaaksemme lapsia ja nuoria palvelemaan Herraa uskollisesti?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 100:2; 1. Kor. 12:12–31; MK Jaak. 1:6–7; 2:3; Moosia 4:26–27; OL 64:33–34; 72:3; 76:5–6; 107:99–100; 121:34–36

Opetusvihje: ”Kuuntele vilpittömästi oppijoiden ajatuksia. Sinun esimerkkisi kannustaa heitä kuuntelemaan tarkoin toisiaan. Ellet ymmärrä, mitä joku sanoo, esitä kysymys. Voit sanoa: ’En ole varma, ymmärsinkö. Voitko selittää sen uudelleen?’ tai ‘Voitko sanoa esimerkin siitä, mitä tarkoitat?’” (Ks. Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 64.)

Vanhin Lorenzo Snow

”Jos olet täyttämässä velvollisuuttasi, sinulla on jotakin sellaista, jota maailma ei voi antaa eikä ottaa pois.”