Luku 6

Täydelliseksi Herran edessä – ”päivä päivältä vähän parempia”

”Älkää odottako tulevanne oitis täydellisiksi. Jos sellaista odotatte, tulette pettymään. Olkaa tänään parempia kuin olitte eilen, ja olkaa huomenna parempia kuin olette tänään.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Presidentti Lorenzo Snow osallistui kerran pappeuskokoukseen, jossa kunkin vanhinten koorumin edustaja nousi kertomaan työstä, jota hänen kooruminsa oli tehnyt. Kun presidentti Snow kuunteli näitä nuoria miehiä, hän muisti, millainen hän itse oli ollut monia vuosia aiemmin. Noustessaan puhumaan hän sanoi:

”Haluan sanoa, jos mahdollista, jotakin sellaista, mitä ette koskaan unohda, ja luulen, että kenties voin tehdäkin niin.

Huomaan nyt – kuten huomaan miltei aina kun nuoret vanhimmat ovat yhdessä ja itse asiassa kun keski-ikäiset vanhimmat ovat yhdessä – eräänlaista vastahakoisuutta puhua yleisön edessä. Huomaan sitä täällä tänä aamuna nuorissa miehissä, jotka ovat nousseet ilmaisemaan itseään ja kertomaan siitä työstä, jota he tekevät.

Siksi ei kenties olisi väärin, jos kertoisin teille vähän omasta kokemuksestani, kun aloin puhua julkisuudessa – jo ennen kuin olin vanhin. Muistan ensimmäisen kerran, kun minua pyydettiin lausumaan todistukseni. – – Se oli asia, jota pelkäsin hyvin paljon, ja silti samaan aikaan minusta tuntui, että velvollisuuteni oli nousta, mutta minä odotin ja odotin. Yksi lausui todistuksensa, toinen esitti todistuksensa, sitten taas yksi, ja kun lähes kaikki olivat todistaneet, minä yhä pelkäsin nousta ylös. En ollut koskaan puhunut yleisön edessä. – – [Lopulta] tulin siihen tulokseen, että minun oli korkea aika nousta ylös. Minä tein niin. Kuinka pitkään arvelette minun puhuneen? Uskoisin, että puolisen minuuttia – siihen ei mitenkään voinut mennä minuuttia kauemmin. Se oli ensimmäinen yritykseni, ja toinen oli luullakseni suunnilleen samanlainen. Olin ujo – – mutta tein päätöksen, vakaasti ja lujasti, että aina kun minua pyydetään hoitamaan tämänkaltainen tai jokin muu velvollisuus, minä tekisin sen, olisipa tulos millainen tahansa. Tämä on osaltaan luonut pohjaa menestykselleni vanhimpana Israelissa.”

Presidentti Snow kertoi nuorille miehille, että pian tämän kokemuksen jälkeen hän järjesti ensimmäisen kokouksensa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. ”En ole koskaan elämässäni pelännyt mitään niin paljon kuin silloin sitä kokousta”, hän muisteli. ”Rukoilin koko päivän, vetäydyin yksinäisyyteen ja käännyin Herran puoleen. En ollut koskaan aiemmin noita todistuskokouksia lukuun ottamatta puhunut [julkisesti]. Pelkäsin sitä. En usko, että kukaan on koskaan pelännyt sellaista asiaintilaa enemmän kuin minä silloin. Kokous alkoi, ja huone oli täyttynyt melkoisen hyvin. – – Aloin puhua, ja arvelen käyttäneeni noin kolme neljännestuntia.”¹ Erään toisen kerran kertoessaan samasta kokouksesta hän kirjoitti: ”Kun seisoin sen yleisön edessä, vaikka en tiennyt sanaakaan siitä, mitä sanoisin, niin heti kun aukaisin suuni puhuakseni, Pyhä Henki lepäsi voimallisena ylläni täyttäen mieleni valolla ja tuoden ideoita ja sopivat sanat, joilla ilmaista ne. Ihmiset olivat hämmästyksissään ja pyysivät uutta kokousta.”²

Presidentti Snow kertoi, minkä opetuksen hän halusi nuorten miesten omaksuvan hänen kokemuksestaan: ”Nuoret ystäväni, teille on tarjolla tilaisuus tulla suuriksi – juuri niin suuriksi kuin haluatte tulla. Aloittaessanne elämäänne saatatte kiinnittää sydämenne asioihin, jotka ovat hyvin vaikeita saavuttaa mutta jotka ovat kenties ulottuvillanne. Ensimmäiset pyrkimyksenne saavuttaa haluamanne saattavat ehkä epäonnistua, eivätkä jatkuvat ponnistelunne kenties osoittaudu sanottavammaksi menestykseksi. Mutta siinä määrin kuin pyrkimyksenne ovat olleet vilpittömiä, ja siinä määrin kuin toiveenne ovat perustuneet vanhurskauteen, saamanne kokemus tavoitellessanne sydämenne haluja on varmasti teille hyödyksi, ja virheennekin, jos niitä teette, kääntyvät eduksenne.”³

Tämä oli presidentti Snow’lle mieluisa aihe. Hän muistutti pyhiä usein Herran käskystä olla täydellisiä ja vakuutti heille, että oman uutteruutensa ja Herran avun turvin he voisivat noudattaa tuota käskyä. Hän opetti: ”Meidän pitäisi tuntea sydämessämme, että Jumala on Isämme ja että vaikka teemmekin virheitä ja olemme heikkoja, niin jos me elämme niin täydellisesti kuin osaamme, kaikki tulee olemaan kohdallamme hyvin.”⁴

Lorenzo Snow’n opetuksia

Uutteruuden, kärsivällisyyden ja jumalallisen avun turvin me voimme noudattaa Herran käskyä olla täydellisiä.

”Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ’Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella minun edessäni ja ole täydellinen.” [1. Moos. 17:1, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.]

Tässä yhteydessä lainaan Vapahtajan sanoja Hänen vuorisaarnastaan siten kuin ne sisältyvät Matteuksen evankeliumin 5. luvun viimeiseen jakeeseen.

”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” [Matt. 5:48]. – –

Opimme, että Herra ilmestyi Abrahamille ja antoi hänelle hyvin suuria lupauksia ja että ennen kuin Abraham oli valmis ottamaan ne vastaan, hänelle esitettiin eräs tietty vaatimus: että hänen [Abrahamin] pitäisi tulla täydelliseksi Herran edessä. Ja Vapahtaja esitti tuon saman vaatimuksen opetuslapsilleen, että heistä pitäisi tulla täydellisiä, kuten Hän ja Hänen Isänsä taivaassa ovat täydellisiä. Uskon tämän olevan aihe, joka huolestuttaa myöhempien aikojen pyhiä, ja haluan tarjota muutamia ajatuksia ehdotuksena niiden mietittäväksi, joita se huolestuttaa.

Herra aikoo suoda myöhempien aikojen pyhille korkeimmat siunaukset, mutta Abrahamin tavoin meidän on valmistauduttava niihin, ja tätä varten olemme saaneet noudatettavaksemme saman lain, jonka Herra antoi hänelle. Myös meitä vaaditaan saavuttamaan täydellisyyden tila Herran edessä, eikä Herra ole tässä tapauksessa, niin kuin ei missään muussakaan, esittänyt vaatimusta, jota ei voi noudattaa, vaan on sitä vastoin antanut myöhempien aikojen pyhien käyttöön keinot, joilla he voivat elää Hänen pyhän järjestyksensä mukaan. Kun Herra vaati tätä Abrahamilta, Hän antoi Abrahamille keinot, joilla Abraham voisi kelvollisena noudattaa tuota lakia ja täyttää täysin tuon vaatimuksen. Hänellä oli etuoikeus saada Pyhä Henki, sillä kuten meille kerrotaan, Abrahamille saarnattiin evankeliumia, ja sen evankeliumin myötä hän pystyi saamaan sitä jumalallista apua, jonka turvin hän kykeni ymmärtämään sitä, mikä on Jumalasta – ilman sitä kukaan ihminen ei siihen pystyisi, ilman sitä kukaan ihminen ei kykenisi saavuttamaan täydellisyyden tilaa Herran edessä.

Sama koskee myöhempien aikojen pyhiä. He eivät voisi yltää siihen moraaliseen ja hengelliseen mittaan ilman yliluonnollista [taivaallista] apua. Emme myöskään odota, että myöhempien aikojen pyhät oitis noudattavat tai pystyvät noudattamaan tätä lakia kaikissa olosuhteissa. Se vaatii aikaa – tämän käskyn noudattaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä sekä mielen ja sydämen kuria. Ja vaikka saatamme alkuun epäonnistua yrityksissämme, niin sen ei pitäisi saada myöhempien aikojen pyhiä luopumaan pyrkimyksistä noudattaa päättäväisesti tätä suurta vaatimusta. Vaikka Abrahamilla ehkä olikin uskoa vaeltaa Herran edessä tämän jumalallisen lain mukaan, niin silti oli tilanteita, joissa hänen uskoaan koeteltiin ankarasti, mutta hän ei kuitenkaan lannistunut, koska hän noudatti päättäväisesti Jumalan tahtoa.

Ajattelemme kenties, ettemme voi elää täydellisyyden lain mukaan, että täydelliseksi tuleminen on meille liian vaikeaa. Se voi osaltaan olla totta, mutta tosiasia silti on, että se on Kaikkivaltiaan meille antama käsky emmekä voi olla piittaamatta siitä. Kun koemme vaikeita hetkiä, silloin meidän on aika hyödyntää tuota suurta etuoikeutta pyytää Herralta voimaa ja ymmärrystä, älyä ja armoa, joilla voimme voittaa lihan heikkouden, jota vastaan meidän pitää jatkuvasti käydä sotaa.⁵ (Katso ehdotukset 1 ja 2 sivulla 107.)

Kun me toimimme jonkin Herralta saadun vaatimuksen mukaan, me olemme siinä suhteessa täydellisiä.

Abrahamia pyydettiin jättämään sukulaisensa ja kotimaansa [ks. Abr. 2:1–6]. Ellei hän olisi noudattanut tätä vaatimusta, hän ei olisi saanut Herran hyväksyntää. Mutta hän noudatti tätä vaatimusta, ja kun hän lähti kodistaan, hän epäilemättä eli kuuliaisena tälle täydellisyyden jumalalliselle laille. Ellei hän olisi tehnyt niin, hän ei olisi todellakaan noudattanut Kaikkivaltiaan vaatimuksia. Ja lähtiessään isänsä talosta ja alistuessaan tähän koettelemukseen hän teki sen, minkä hänen omatuntonsa ja Jumalan Henki osoittivat perustelluksi, eikä kukaan olisi voinut toimia paremmin, sikäli kuin hän ei tehnyt mitään väärää tätä työtä suorittaessaan.

Kun myöhempien aikojen pyhät kaukaisissa kansakunnissa ovat ottaneet vastaan evankeliumin ja kun Kaikkivaltiaan ääni on käskenyt heitä jättämään isiensä maat, jättämään sukulaisensa kuten Abraham, niin siinä määrin kuin he ovat noudattaneet tätä vaatimusta, siinä määrin he myös ovat olleet kuuliaisia tälle laille ja ovat olleet niin täydellisiä kuin ihmiset voivat olla niissä olosuhteissa ja siinä elinpiirissä, missä he toimivat. Ja vaikka he eivät ole olleet täydellisiä tiedossa tai voimassa jne., niin he ovat olleet sitä tunteissaan, nuhteettomuudessaan, motiiveissaan ja päättäväisyydessään. Ja kun he ovat ylittäneet suurta valtamerta, niin jos he eivät ole nurisseet eivätkä valittaneet vaan ovat noudattaneet saamiaan neuvoja ja joka tavalla käyttäytyneet soveliaasti, niin he ovat olleet niin täydellisiä kuin Jumala on vaatinut heitä olemaan.

Herran tarkoituksena on tuoda meidät selestiseen valtakuntaan. Suoraa ilmoitusta antamalla Hän on tehnyt tiettäväksi, että me olemme Hänen jälkeläisiään, iankaikkisissa maailmoissa alkumme saaneita, ja että me olemme tulleet tänne maailmaan sitä erityistä tarkoitusta varten, että valmistaudumme saamaan Isämme kirkkauden täyteyden, kun palaamme Hänen luokseen. Siksi meidän on tavoiteltava kykyä pitää tämä laki, jotta pyhittäisimme motiivimme, halumme, tunteemme ja kiintymyksemme, niin että ne olisivat puhtaat ja pyhät ja että tahtomme kaikessa alistuisi Jumalan tahtoon eikä meillä olisi muuta tahtoa kuin tehdä Isämme tahto. Sellainen ihminen on elinpiirissään täydellinen ja ansaitsee Jumalan siunaukset kaikessa, mitä hän tekeekin ja minne tahansa hän meneekin.

Me olemme kuitenkin alttiita mielettömyydelle, lihan heikkoudelle, ja olemme enemmän tai vähemmän tietämättömiä ja siksi taipuvaisia tekemään virheitä. Niin, mutta se ei ole mikään syy sille, että tuntisimme haluttomuutta noudattaa tätä Jumalan käskyä etenkin ymmärtäessämme, että Hän on antanut ulottuvillemme keinot suoriutua tästä työstä. Tätä ymmärrykseni mukaan tarkoittaa sana täydellisyys siten kuin Vapahtajamme ja Herra ilmaisi asian Abrahamille.

Ihminen voi olla täydellinen joissakin asioissa, toisissa taas ei. Ihminen, joka noudattaa viisauden sanaa uskollisesti, on täydellinen sen lain suhteen. Kun me teimme parannuksen synneistämme ja meidät kastettiin niiden anteeksisaamiseksi, me olimme täydellisiä siinä asiassa.⁶ (Katso ehdotus 3 sivulla 107.)

Sen sijaan että epäonnistuessamme lannistuisimme, me voimme tehdä parannuksen ja pyytää Jumalalta voimaa toimia paremmin.

Apostoli Johannes sanoo meille, että ”me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas.” [1. Joh. 3:2–3.] Myöhempien aikojen pyhät odottavat saavuttavansa tämän täydellisyyden tilan. Me odotamme tulevamme Isämme ja Jumalamme kaltaisiksi, sopiviksi ja kelvollisiksi lapsiksi elämään Hänen luonaan. Me odotamme, että kun Jumalan Poika ilmestyy, me saamme ruumiimme uudistettuna ja kirkastettuna ja tämä viheliäinen ruumis muutetaan ja siitä tulee Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltainen [ks. Fil. 3:21].

Tällaisia ovat meidän odotuksemme. Esittäkööt kaikki läsnäolijat itselleen tämän kysymyksen: Onko odotuksillemme riittävästi pohjaa? Toisin sanoen pyrimmekö me olemaan puhtaita? Kuinka myöhempien aikojen pyhä voi tuntea olevansa vanhurskautettu, ellei hän pyri olemaan puhdas niin kuin Jumala on puhdas, ellei hän pyri pitämään omantuntonsa rikkeettömänä Jumalan ja ihmisten edessä elämänsä jokaisena päivänä? Epäilemättä monet meistä vaeltavatkin päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen Jumalan edessä tuntien, ettemme ole tuomion alaisia, käyttäytyen asianmukaisesti ja tavoitellen vilpittömästi ja kaikessa sävyisyydessä Jumalan Henkeä ohjaamaan päivittäistä kulkuamme. Elämässämme saattaa silti olla jokin tietty hetki tai hetkiä, jolloin meitä koetellaan ankarasti ja me kenties lankeamme. Silloinkin kun niin käy, se ei ole mikään syy olla yrittämättä uudelleen ja tehdä se entistä suuremmalla tarmolla ja päättäväisyydellä saavuttaa tavoitteemme.⁷

Herra haluaa osoittaa armollisuutta lapsiaan kohtaan maan päällä, mutta kun he tekevät jonkin rikkomuksen tai epäonnistuvat missä tahansa velvollisuudessa, Hän vaatii heiltä todellista parannusta. Hän odottaa heiltä kuuliaisuutta ja sitä, että he pyrkivät hylkäämään kaiken synnin, pitämään itsensä puhtaina ja tulemaan todella Hänen kansakseen, Hänen pyhikseen, jotta he olisivat valmiita tulemaan Hänen eteensä tullakseen Hänen kaltaisikseen kaikessa ja hallitakseen Hänen kanssaan Hänen kirkkaudessaan. Tämän toteutumiseksi heidän on vaellettava kaitaa ja kapeaa polkua, tehtävä elämänsä kirkkaammaksi ja paremmaksi, täytyttävä uskolla ja rakkaudella, joka on Kristuksen puhdasta rakkautta, ja täytettävä uskollisesti jokainen velvollisuus evankeliumissa.⁸

Jos voisimme lukea Abrahamin tai muiden suurten ja pyhien miesten yksityiskohtaisen elämäkerran, saisimme epäilemättä selville, ettei heidän vanhurskauteen johtavia pyrkimyksiään kruunannut aina menestys. Siksi meidän ei pitäisi lannistua, jos me jonakin heikkona hetkenä satumme lankeamaan, vaan päinvastoin tehdä heti parannus erheestä tai vääryydestä, johon olemme kenties syyllistyneet, ja mahdollisimman pitkälle korjata se ja pyytää sitten Jumalalta uutta voimaa toimia vastaisuudessa paremmin.

Lähtiessään isänsä talosta Abraham pystyi vaeltamaan täydellisesti Jumalan edessä päivästä toiseen, ja menettelytapa, jota hän ehdotti, kun hänen karjapaimenensa riitelivät hänen veljenpoikansa Lootin karjapaimenten kanssa [ks. 1. Moos. 13:1–9], osoitti, että hänellä oli erinomainen ja hyvin kurinalainen mieli. Abrahamin elämässä koitti kuitenkin hetki, jonka on täytynyt olla hyvin koetteleva – itse asiassa mitään vakavampaa voi tuskin kuvitella – kun Herra pyysi häntä uhraamaan uhrina rakkaan ja ainoan poikansa, jonka kautta hän nimenomaan odotti Herran hänelle antamien lupausten täyttyvän. Ilmentämällä oikeanlaista luonteenlaatua hän kykeni kuitenkin selviytymään tästä koettelemuksesta ja osoittamaan Jumalalle uskonsa ja nuhteettomuutensa [ks. 1. Moos. 22:1–14]. Voidaan tuskin olettaa, että Abraham peri sellaisen mielentilan epäjumalia palvovilta vanhemmiltaan, mutta on johdonmukaista uskoa, että Jumalan siunauksen alaisena hän kykeni saavuttamaan sen käytyään samankaltaista sotaa lihan kanssa kuin me ja epäilemättä tultuaan toisinaan voitetuksi ja sitten voitettuaan, kunnes hän kykeni kestämään niin ankaran koetuksen.

”Olkoon teilläkin sellainen mieli”, sanoo apostoli Paavali, ”joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, eikä hän pitänyt rikoksena olla Jumalan vertainen.” [Ks. Fil. 2:5–6, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.] Jokainen ihminen, jolla on tämä tavoite edessään, pyrkii pitämään itsensä puhtaana kuten Jumala on puhdas ja pyrkii vaeltamaan täydellisenä Hänen edessään. Meillä on pienet mielettömyytemme ja heikkoutemme. Meidän tulee pyrkiä voittamaan ne mahdollisimman pian, ja meidän tulee juurruttaa tämä tunne lastemme sydämeen, jotta heissä jo hyvin nuorena kehittyisi Jumalan pelko ja jotta he oppisivat käyttäytymään oikein Hänen edessään kaikissa olosuhteissa.

Jos aviomies voi elää vaimonsa kanssa yhden päivän riitelemättä tai kohtelematta ketään epäystävällisesti tai murehduttamatta Jumalan Henkeä millään tavoin, niin kaikki on siinä määrin hyvin ja hän on siinä määrin täydellinen. Pyrkiköön hän sitten toimimaan samoin seuraavana päivänä. Oletetaan kuitenkin, että hän epäonnistuu tässä seuraavan päivän yrityksessään. Se ei ole mikään syy sille, että hän epäonnistuisi yrityksessään kolmantena päivänä. – –

Myöhempien aikojen pyhien tulee alati vaalia tätä tärkeää pyrkimystä, jonka entisaikojen apostolit niin selkeästi toivat esiin. Meidän pitäisi pyrkiä vaeltamaan joka päivä siten, että omatuntomme olisi rikkeetön kaikkien edessä. Ja Jumala on antanut kirkkoon tiettyjä keinoja, joilla meitä voidaan auttaa, nimittäin apostolit, profeetat ja evankeliumin julistajat jne. ”tehdäkseen pyhät [täydellisiksi]” jne. [ks. Ef. 4:11–12, vuoden 1938 suomennos]. Ja Hän on antanut meille myös Pyhän Henkensä, joka on erehtymätön opas ja seisoo kuin Jumalan enkeli vierellämme kertoen meille, mitä tehdä, ja antaen meille voimaa ja apua, kun olosuhteet kulkemallamme tiellä ovat meitä vastaan. Me emme saa antaa itsemme lannistua silloin kun huomaamme itsessämme heikkoutta. Kaikista muinaisten ja nykyisten profeettojen meille antamista loistavista esimerkeistä voimme tuskin löytää tilannetta, jossa he sallivat Paholaisen lannistaa heidät, vaan sen sijaan he pyrkivät jatkuvasti selviytymään, voittamaan palkinnon ja valmistautumaan siten kirkkauden täyteyteen.⁹ (Katso ehdotus 4 sivulla 107.)

Jumalallisen avun turvin me voimme elää maailman mielettömyyksien ja turhamaisuuksien yläpuolella.

Kun me kerran kunnolla ymmärrämme, että vastaanottamamme evankeliumin ansiosta meissä tosiaan on voima voittaa himomme ja halumme ja alistaa kaikessa tahtomme taivaallisen Isämme tahtoon, ja kun sen sijaan että herättäisimme perhepiirissämme ja niiden parissa, joiden kanssa olemme tekemisissä, epämiellyttävää tunnetta, pyrimmekin parhaamme mukaan luomaan pienen taivaan maan päällä, niin taistelun voi sanoa olevan puoleksi voitettu. Yksi suurimmista vaikeuksista, mistä monet kärsivät, on se, että olemme liiankin taipuvaisia unohtamaan elämän suuren tarkoituksen, taivaallisen Isämme motiivin Hänen lähettäessään meidät tänne pukeaksemme päällemme kuolevaisuuden, sekä unohtamaan myös sen pyhän kutsumuksen, johon meidät on kutsuttu. Siksi – sen sijaan että nousisimme ajan hetkellisten asioiden yläpuolelle – me annamme liian usein itsemme laskeutua maailman tasolle hyödyntämättä jumalallista apua, jonka Jumala on säätänyt ja joka yksin voi tehdä meidät kykeneviksi voittamaan nuo asiat. Emme ole yhtään parempia kuin muu maailma, ellemme vaali ajatusta olla täydellisiä, niin kuin Isämme taivaassa on täydellinen.

Tämä oli Vapahtajan kehotus entisaikojen pyhille, jotka olivat ihmisiä, joilla oli samankaltaisia himoja ja jotka olivat alttiita samoille kiusauksille kuin me, ja Hän tiesi, pystyisivätkö pyhät noudattamaan sitä vai eivät. Herra ei ole koskaan vaatinut eikä vaadi lapsiltaan sellaista, mitä heidän on mahdotonta tehdä. Israelin vanhinten, jotka odottavat lähtevänsä maailmaan saarnaamaan pelastuksen evankeliumia kieroutuneen ja turmeltuneen sukupolven keskellä – ihmisten keskuudessa, jotka ovat täynnä pahuutta ja rappiota – tulee erityisesti vaalia tätä henkeä. Eikä vain heidän vaan jokaisen, kunkin tähän kirkkoon kuuluvan nuoren miehen ja naisen, joka ansaitsee nimityksen pyhä, tulee vaalia tätä halua elää tämän vaatimuksen mukaan, jotta heidän omatuntonsa olisi puhdas Jumalan edessä. On hieno asia, että sekä nuoret että vanhat pitävät tämän tavoitteen näköpiirissään. On erityisen ilahduttavaa nähdä nuortemme valitsevan kuljettavakseen suunnan, jossa Jumalan valo ja äly voivat näkyä heidän kasvoiltaan, jotta heillä voi olla oikea ymmärrys elämästä ja he kykenevät elämään maailman mielettömyyksien ja turhamaisuuksien sekä ihmisten erheiden ja jumalattomuuden yläpuolella.¹⁰

Myöhempien aikojen pyhien ei tarvitse huolehtia tämän maailman asioista. Ne kaikki loppuvat aikanaan. Sydämemme pitäisi olla kiinnittyneenä siihen, mitä on ylhäällä, pyrkiä siihen täydellisyyteen, joka oli Kristuksessa Jeesuksessa, joka oli täydellisen kuuliainen Isälle kaikessa ja sai siten suuren korotuksensa ja tuli malliksi veljilleen. Miksi meidän pitäisi hermostua ja huolestua näistä ajallisista asioista, kun päämäärämme on niin suurenmoinen ja loistava? Jos me pysymme Herrassa, pidämme Hänen käskynsä, otamme mallia Hänen täydellisyydestään ja tavoittelemme Hänen taivaallisen valtakuntansa iankaikkista todellisuutta, niin meidän käy hyvin ja me menestymme ja saamme lopussa voiton.¹¹

Kaikissa toimissanne ja käytöksessänne olkaa aina tietoisia siitä, että valmistaudutte nyt siihen elämään, joka jatkuu kautta iankaikkisuuksien. Älkää toimiko minkään sellaisen periaatteen mukaan, mitä häpeäisitte tai minkä mukaan olisitte haluttomia toimimaan taivaassa. Älkää käyttäkö minkään asian hankkimiseen keinoja, joita selestisesti valaistunut omatunto paheksuisi. Silloin kun tunteet ja halut yllyttävät teitä toimimaan, antakaa puhtaiden, kunniallisten, pyhien ja hyveellisten periaatteiden aina hallita ja vallita.¹²

Meistä ei voi tulla täydellisiä oitis, mutta meistä voi tulla päivä päivältä vähän parempia.

Lapsi varttuu lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta aikuisuuteen kasvaen jatkuvasti ja vakaasti, mutta hän ei pysty huomaamaan, miten tai milloin tätä kasvua tapahtuu. Hän ei ymmärrä, että hän varttuu, mutta noudattamalla terveyttä koskevia lakeja ja toimimalla viisaasti hän viimein saavuttaa aikuisuuden. Niin on myös meidän myöhempien aikojen pyhien kohdalla. Me kasvamme ja edistymme. Emme ole tietoisia siitä sillä hetkellä, mutta noin vuoden kuluttua huomaamme, että olemme niin sanoakseni ylhäällä kukkulalla lähestymässä vuorenhuippua. Me tunnemme, että meillä on uskoa Herraan, että Hänen kaitselmuksensa on aina hyödyllistä, että olemme yhteydessä Häneen, että Hän on todella Isämme ja että Hän johtaa meitä elämässämme.¹³

Älkää odottako tulevanne oitis täydellisiksi. Jos sellaista odotatte, tulette pettymään. Olkaa tänään parempia kuin olitte eilen, ja olkaa huomenna parempia kuin olette tänään. Kiusaukset, jotka kenties jossakin määrin voittavat meidät tänään, älkööt voittako meitä siinä määrin huomenna. Olkaa siten jatkuvasti päivä päivältä vähän parempia, älkääkä antako elämänne kulua saamatta aikaan hyvää muille sekä itsellemme.¹⁴

Jokaisen kuluneen päivän tai jokaisen kuluneen viikon tulisi olla paras, mitä olemme koskaan kokeneet, eli siis meidän tulisi edistyä vähän joka päivä tiedossa ja viisaudessa sekä kyvyssä saada aikaan hyvää. Kun me vanhenemme, meidän tulee päivä päivältä elää lähempänä Herraa.¹⁵ (Katso ehdotus 5 sivulla 108.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Presidentti Snow myönsi, että käsky olla täydellinen aiheuttaa huolta joissakuissa myöhempien aikojen pyhissä (s. 98–100). Kun tutkit tätä lukua, etsi neuvoja, jotka saattaisivat lohduttaa sellaista henkilöä, jota vaivaa käsky olla täydellinen.
Osiossa, joka alkaa sivulta 98, ilmaus ”yliluonnollinen apu” tarkoittaa Herralta saatavaa apua. Millä tavoilla Herra auttaa meitä tulemaan täydellisiksi?
Tutki sivuilta 100–101 presidentti Snow’n huomautuksia Abrahamista ja varhaisista myöhempien aikojen pyhien pioneereista. Mitä mielestäsi tarkoittaa se, että on täydellinen siinä elinpiirissä, jossa toimii? Pohdi, mitä voit tehdä tullaksesi täydellisemmäksi tunteissasi, nuhteettomuudessasi, motiiveissasi ja päättäväisyydessäsi.
Presidentti Snow sanoi, ettemme ”saa antaa itsemme lannistua silloin kun huomaamme itsessämme heikkoutta” (s. 104). Kuinka voimme kohota lannistumisen tunteiden yläpuolelle? (Katso joitakin esimerkkejä sivuilta 101–105.)
Kuinka sinua auttaa tieto siitä, ettei sinun pitäisi odottaa, että tulet täydelliseksi oitis? (Ks. s. 107.) Mieti erityisiä keinoja, joilla voit noudattaa presidentti Snow’n neuvoa ”olla päivä päivältä vähän parempi”.
Etsi tästä luvusta yksi tai kaksi kohtaa, jotka ovat sinusta erityisen innoittavia. Mistä pidät näissä kohdissa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Nefi 3:7; 3. Nefi 12:48; Et. 12:27; Moroni 10:32–33; OL 64:32–34; 67:13; 76:69–70

Opetusvihje: ”Ihmiset kokevat myönteisesti sen, että heidän tekemisilleen annetaan tunnustusta. Voit aivan erityisesti yrittää antaa tunnustusta jokaisen henkilön ajatuksille ja mikäli mahdollista liittää ne luokassa käytävään keskusteluun.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 35.)

Vapahtaja sanoi vuorisaarnassa: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt. 5:48).

Herra antoi Abrahamille käskyn: ”Vaella minun edessäni ja ole täydellinen” (1. Moos. 17:1, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Meidän tulee päivä päivältä pyrkiä parantamaan suhteitamme perheenjäseniin.