Luku 5

Uskollisten suurenmoinen päämäärä

”On suurenmoinen ilo puhua niistä suurista asioista, joita Jumala haluaa suoda pojilleen ja tyttärilleen ja jotka me tulemme saamaan, jos olemme uskollisia.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Keväällä 1840 Lorenzo Snow oli Nauvoossa Illinoisissa valmistautumassa lähtemään lähetystyöhön Englantiin. Hän kävi ystävänsä Henry G. Sherwoodin luona ja pyysi veli Sherwoodia selittämään erään pyhien kirjoitusten kohdan. ”Kuunnellessani tarkkaavaisesti hänen selitystään”, presidentti Snow muisteli myöhemmin, ”Herran Henki lepäsi voimallisena ylläni. Ymmärrykseni silmät avautuivat, ja ihmeissäni ja hämmästyen näin Jumalan ja ihmisen polun yhtä selvästi kuin keskipäivän auringon. Muodostin seuraavan säeparin, joka kuvaa tuota ilmoitusta sellaisena kuin se minulle näytettiin – –:

”Sellainen, kuin ihminen nyt on, Jumala oli.

Sellaiseksi, kuin Jumala nyt on, ihminen voi tulla.”¹

Lorenzo Snow tunsi saaneensa ”pyhää ilmoitusta”, jota hänen tuli varjella huolella, joten hän ei opettanut tätä oppia julkisesti ennen kuin sai tietää, että profeetta Joseph Smith oli opettanut sitä.² Saatuaan tietää opin olevan julkista tietoa hän todisti siitä usein.

Sen lisäksi että hän otti tämän totuuden monien saarnojensa aiheeksi, hän omaksui sen elämänsä johtoajatukseksi. Hänen poikansa LeRoi on sanonut: ”Tämä ilmoitettu totuus vaikutti Lorenzo Snow’hun kenties enemmän kuin mikään muu. Se painui niin syvälle hänen sieluunsa, että siitä tuli hänen elämänsä innoitus ja se antoi hänelle laajan näkemyksen hänen omasta suurenmoisesta tulevaisuudestaan sekä kirkon valtavasta tehtävästä ja työstä.”³ Se oli hänen ”jatkuvana valonaan ja oppaanaan” ja ”kirkkaana, valaisevana tähtenä koko ajan hänen edessään – hänen sydämessään, hänen sielussaan ja kaikkialla hänessä”.⁴

Tässä luvussa presidentti Snow opettaa oppia, jonka mukaan meistä voi tulla taivaallisen Isämme kaltaisia. Luvussa 6 hän antaa käytännön neuvoja siitä, kuinka voimme soveltaa tätä oppia elämäämme.

Lorenzo Snow’n opetuksia

Koska meissä on jumalallisuutta, me voimme tulla taivaallisen Isämme kaltaisiksi.

Me synnyimme Isämme Jumalan kuvaksi. Hän loi meidät kaltaisikseen. Hengellinen koostumuksemme on luonteeltaan jumalallinen. Hengellisessä syntymässämme Isämme antoi meille kykyjä, voimia ja taitoja, joita Hänellä itsellään on, aivan kuten äitinsä helmassa olevalla lapsella on vanhempiensa kykyjä, voimia ja alttiuksia vaikkakin kehittymättömässä tilassa.⁵

Uskon, että me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja että Hän on antanut meille kyvyn rajattomaan viisauteen ja tietoon, koska Hän on antanut meille osan itsestään. Meille kerrotaan, että meidät luotiin Hänen omaksi kuvakseen, ja huomaamme, että ihmisen sielu on luonteeltaan kuolematon. Tämän tomumajan [fyysisen ruumiin] sisällä on hengellinen organismi, ja tuo hengellinen organismi on jumalallinen. Vaikka se kenties onkin kypsymättömässä tilassa, niin sillä on kyky kehittyä ja edistyä aivan kuten lapsi, joka saa ravintoa äidiltään. Vaikka lapsi on kenties hyvin tietämätön, niin erilaisista lapsuuden koettelemuksista selviytymällä sillä on mahdollisuuksia kypsyä aikuisuuteen ja kyetä kohoamaan sellaiseen etevyyteen, joka on aivan ihmeellistä verrattuna sen lapsuusajan tietämättömyyteen.⁶

Meissä on jumalallisuutta, meissä on kuolemattomuutta, henkemme on kuolematon. Sitä ei voi hävittää, sitä ei voi tuhota. Me elämme kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen.⁷

On suurenmoinen ilo puhua niistä suurista asioista, joita Jumala haluaa suoda pojilleen ja tyttärilleen ja jotka me tulemme saamaan, jos olemme uskollisia. – – Taipaleemme tällä korotuksen polulla tuo meidät Herramme Jeesuksen Kristuksen täyteyteen, seisomaan Isämme eteen, saamaan Hänen täyteydestään, saamaan ilon jälkeläistemme lisääntymisestä maailmoissa ilman loppua, nauttimaan niistä miellyttävistä ihmissuhteista, joita meillä on ollut tässä elämässä, saamaan poikamme ja tyttäremme, aviomiehemme ja vaimomme ympäröidyiksi kaikella sillä onnella, jota taivas voi suoda, ja ruumiimme kirkastetuiksi siten kuin Vapahtajalla, vapaaksi taudeista ja kaikista elämän epäkohdista ja vapaaksi pettymyksistä ja huolista ja epämiellyttävistä uhrauksista, joita teemme täällä.⁸

Taivaallinen Isämme on saanut korotuksen ja kirkkauden edistymällä jatkuvasti, ja Hän osoittaa meidät samalle polulle, ja koska Hän on pukeutunut voimaan, valtuuteen ja kirkkauteen, Hän sanoo: ”Kulkekaa ylöspäin ja tulkaa saamaan sama kirkkaus ja onni, jotka minulla on.”⁹

Hänen silmissään Jumalan kansa on kallisarvoinen. Hänen rakkautensa heitä kohtaan kestää aina, ja Hänen väkevyydessään ja voimassaan ja rakkaudessaan he tulevat menestymään ja selviytymään voittajina. He ovat Hänen lapsiaan, luotu Hänen kuvakseen, ja olemalla kuuliaisia Hänen laeilleen heidän on määrä tulla Hänen kaltaisikseen. – –

Tämä on Jumalan poikien korkea päämäärä – niiden, jotka voittavat, jotka ovat kuuliaisia Hänen käskyilleen, jotka pitävät itsensä puhtaina kuten Hän on puhdas. Heidän on määrä tulla Hänen kaltaisikseen. He tulevat näkemään Hänet sellaisena kuin Hän on. He tulevat katsomaan Hänen kasvojaan ja hallitsemaan Hänen kanssaan Hänen kirkkaudessaan tullen joka suhteessa sellaisiksi kuin Hän.¹⁰ (Katso ehdotus 1 sivulla 93.)

Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan jumalallisista mahdollisuuksistamme.

Herra on asettanut eteemme mitä hienoimpia kannustimia. Ilmoituksissa, jotka Jumala on antanut, meille kerrotaan, mihin voi yltää ihminen, joka kulkee tätä tiedon polkua ja jota ohjaa Jumalan Henki. En ollut ollut tässä kirkossa [kovinkaan kauan], kun minulle näytettiin selkeästi, mihin ihminen voi yltää olemalla alati kuuliainen Jumalan Pojan evankeliumille. Tuo tieto on ollut kuin tähti jatkuvasti edessäni ja saanut minut pyrkimään huolellisesti tekemään sitä, mikä on oikein ja Jumalalle otollista. – – Näyttää siltä, että kaiken sen opetuksen jälkeenkin, jota olemme saaneet selestisiä maailmoja koskevissa asioissa, on joitakuita myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat niin tyytyväisiä pelkkään tietoon siitä, että työ on totta, että kun alkaa puhua heidän kanssaan suuresta tulevaisuudestamme, he näyttävät yllättyvän ja ajattelevat, ettei sillä ole mitään erityistä tekemistä heidän kanssaan. Johannes Ilmestyksensaaja sanoo ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa:

”Nyt me olemme Jumalan lapsia” [1. Joh. 3:2].

– – Ja hän jatkaa:

”Mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas.” [1. Joh. 3:2–3.]

– – Jumalan Henki on ilmaissut meille, että tämänkaltaisissa ilmauksissa on vakaita ja juhlavia totuuksia. Puhuessaan filippiläisille Paavali ehdotti, että he vaalisivat tavoitetta, joka on melkoisen outo nykyajan ihmisille, vaikkakaan ei myöhempien aikojen pyhille – etenkään niille, jotka eivät tyydy olemaan pelkkiä lapsia siinä, mikä on Jumalasta. Hän sanoo:

”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto, eikä hän pitänyt rikoksena olla Jumalan vertainen.” [Ks. Fil. 2:5–6, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.]

– – Näin Paavali opetti, ja hän ymmärsi, mistä hän puhui. Hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen, ja hän kertoo meille kuulleensa asioita, joita ihminen ei saa lausua [ks. 2. Kor. 12:1–7]. – – Olisiko meiltä väärin pyytää, että ihmiset täällä vaalisivat tämänkaltaista tavoitetta? Raamatussa on lukuisia kohtia, etenkin Uudessa testamentissa, jotka tuntuvat oudoilta ihmisistä, joilla ei ole Herran Henkeä.

”Joka voittaa, on perivä kaiken” [Ilm. 21:7, englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös].

Mikä tuollainen ilmaus on? Kuka uskoo sen? Jos isä sanoisi pojalleen: ”Poikani, ole uskollinen ja noudata neuvojani, niin kun tulet tiettyyn ikään, perit kaiken, mitä omistan”, se merkitsisi jotakin, eikö vain? Jos isän sanat olisivat totta, pojalla olisi jotakin kannustamassa häntä olemaan uskollinen. Halusiko Jeesus pettää meitä, kun Hän käytti tuota ilmausta? Vakuutan teille, ettei noissa sanoissa ole petosta. Jeesus tarkoitti täsmälleen sitä, mitä sanoi. Hän sanoi myös:

”Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen” [Ilm. 3:21].

Se on hieno kohta. Onko siinä hiventäkään totuutta? Se on kaikki totta. Sen sanoi Herra Kaikkivaltias. Apostoli Paavali sanoo meille pyhissä kirjoituksissa:

”Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä” [2. Kor. 5:1].

Minä uskon sen. Ja kun hän sanoo, että Jeesus ”muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi” [Fil. 3:21], minä uskon senkin. Uskovatko myöhempien aikojen pyhät nämä asiat, joista puhun? Tietenkin teidän täytyy uskoa ne. Hän jatkaa:

”Sillä se, joka ottaa vastaan minun palvelijani, ottaa vastaan minut;

ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan minun Isäni;

ja se, joka ottaa vastaan minun Isäni, ottaa vastaan minun Isäni valtakunnan; sen tähden kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle” [OL 84:36–38].

Voiko kukaan keksiä mitään enempää, mitä voitaisiin antaa? – – Paavali ymmärsi nämä asiat oikein hyvin, sillä hän sanoi rientävänsä kohti päämäärää, johon Jumala on hänet taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa [ks. Fil. 3:14, vuoden 1938 suomennos].

Näissä huomioissa, joita olen esittänyt, voimme havaita jotakin siitä, minkä luonteinen on tämä taivaallinen kutsuminen Kristuksessa Jeesuksessa. – –

En tiedä, kuinka moni täällä on saanut sydämeensä todellisen tiedon näistä asioista. Jos olette, kerron teille, mitkä sen vaikutukset tulevat olemaan. Kuten Johannes sanoi:

”Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas” [1. Joh. 3:3].

– – Jumala on tuonut esiin, mihin tämä kirkkauteen ja korotukseen vievä matka johtaa, ja lupaukset ovat varmat. Herra tiesi täsmälleen, mitä Hän voisi tehdä. Hän tiesi, millaisia materiaaleja Hänellä oli käytössään, ja Hän tiesi juuri sen, mitä Hän sanoi. Jos me huolehdimme Hänen meille antamastaan osuudesta ja säilytämme toisen asemamme, voimme olla varmoja siitä, että nämä lupaukset täyttyvät jokaista yksityiskohtaa myöten ja suuremmassa määrin kuin te ja minä voimme edes käsittää.¹¹ (Katso ehdotus 2 sivulla 93.)

Kun muistamme siunaukset, jotka Herra on valmistanut meitä varten, koemme iloa elämän huolten ja vaivojen keskellä.

Ääneni kuuluvilla ei ole ainuttakaan myöhempien aikojen pyhää, jolla ei olisi tätä mahdollisuutta tulla esiin ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna ja olla kirkastettuna, korotettuna Jumalan edessä saaden etuoikeuden puhua Isämme kanssa kuten me puhumme maallisen isämme kanssa.¹²

Ihmisille ei voitaisi esittää loistavampia mahdollisuuksia kuin mitä pyhille on esitetty. Yksikään kuolevainen ei voisi toivoa mitään suurempaa tai mitään, mikä osoittautuisi lopulta tyydyttävämmäksi. Kaikki, mikä liittyy täydelliseen rauhaan, onneen, kirkkauteen ja korotukseen, on myöhempien aikojen pyhien ulottuvilla. Meidän pitäisi nauttia tästä ajatuksesta ja pitää se aina mielessämme. Emme saisi antaa mahdollisuuksiemme vähääkään hämärtyä tekemällä sellaista, mikä ei ole hyväksyttävää Herran edessä.¹³

Tulevaan elämään kohdistuvat toiveeni ovat äärimmäisen hienoja ja loistavia, ja yritän pitää nämä mahdollisuudet kirkkaina jatkuvasti, ja se on jokaisen myöhempien aikojen pyhän etuoikeus ja velvollisuus.¹⁴

Kaikki meistä eivät täysin käsitä niitä siunauksia ja etuoikeuksia, jotka ovat meille tarjolla evankeliumissa. Emme täysin käsitä emmekä näe niitä asioita, jotka odottavat meitä iankaikkisissa maailmoissa, emmekä edes asioita, jotka odottavat meitä tässä elämässä ja joiden tarkoituksena on edistää rauhaamme ja onneamme ja vastata sydämemme toiveisiin. – –

Usein monien huoltemme keskellä meistä tulee unohtavaisia eivätkä nämä asiat ole mielessämme. Silloin emme ymmärrä, että evankeliumin tarkoituksena ja aikomuksena on suoda meille niitä asioita, jotka tuovat kirkkautta, kunniaa ja korotuksen, jotka tuovat onnea, rauhaa ja kirkkautta. Meillä on taipumus unohtaa nämä asiat elämän huolten ja murheiden keskellä, emmekä täysin ymmärrä, että etuoikeutemme on tavoitella sitä evankeliumia, jolla me voimme saada rauhan sisimpäämme jatkuvasti, ja että Herra on antanut sen ulottuvillemme. – –

Missä on aihetta murehtimiseen? Missä pyhillä on syytä surkeisiin ilmeisiin? Missä on aihetta itkemiseen tai tyytymättömyyteen? Ei missään, vaan eteemme on asetettu elämä tai kuolema. Saamme osaksemme valtaistuimia ja valtoja, jos pysymme uskollisina, mutta murhetta ja karkotuksen, jos hylkäämme evankeliumin.

Mitä voimme toivoa enemmän kuin mitä uskontomme pitää sisällään? Jos seisomme lujina kalliolla ja seuraamme Henkeä, joka on annettu rintaamme, me toimimme oikein velvollisuuksissamme, me toimimme oikein johtajiamme kohtaan, me toimimme oikein niin valossa kuin pimeässä.

Missä on se ihminen, joka työntää sivuun ja heittää pois ne mahdollisuudet, jotka sisältyvät vastaanottamaamme evankeliumiin? Siinä on tyydytystä, siinä on iloa, siinä on vakautta, siinä on jotakin, jolla lepuuttaa jalkojamme. Siinä on varma perustus, jolle rakentaa ja jonka pohjalta voimme tehdä sen, mitä meiltä vaaditaan.¹⁵

Älkäämme salliko mahdollisuuksiemme koskaan hämärtyä. Jos annamme niiden olla tuoreina edessämme päivin ja öin, niin vakuutan teille, että niin tehdessämme edistymisemme päivästä toiseen ja vuodesta toiseen tulee olemaan ihmeellistä.¹⁶

Pyrimme kaikki selestiseen kirkkauteen, ja edessämme olevien mahdollisuuksien suurenmoisuutta on mahdotonta ilmaista ihmiskielellä. Jos olette edelleen uskollisia työssä, jossa olette mukana, tulette saamaan tämän kirkkauden ja riemuitsemaan ikuisesti Jumalan ja Karitsan edessä. Se on ponnistelemisen arvoista, se on uhraamisen arvoista, ja siunattu on se mies tai nainen, joka on uskollinen siihen asti kunnes sen saavuttaa.¹⁷ (Katso ehdotus 3 alla.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Presidentti Lorenzo Snow opetti toistuvasti, että me olemme Jumalan lapsia (ks. s. 86–88). Kuinka tämä totuus voi vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme ja muista? Kuinka me voimme auttaa lapsia ja nuoria muistamaan, että he ovat Jumalan poikia ja tyttäriä?
Mitä ajattelet pyhien kirjoitusten kohdista, joita presidentti Snow lainasi kertoessaan jumalallisista mahdollisuuksistamme? (Ks. s. 88–91.)
Lue osio, joka alkaa sivulta 91. Kuinka ”elämän huolet ja vaivat” voivat saada meidät unohtamaan evankeliumin iankaikkiset siunaukset? Mitä me voimme tehdä pitääksemme mahdollisuutemme ”tuoreina” ja ”aina mielessämme”? Millä tavoin päämäärämme muistaminen voi vaikuttaa siihen, kuinka elämme?
Kun olet tutkinut tätä lukua, mitä olet oppinut taivaallisesta Isästäsi? Mitä olet oppinut päämäärästäsi Jumalan tyttärenä tai poikana?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Room. 8:16–17; 1. Kor. 2:9–10; Alma 5:15–16; Moroni 7:48; OL 58:3–4; 78:17–22; 132:19–24

Opetusvihje: ”Todista aina kun Henki kehottaa sinua tekemään niin eikä ainoastaan oppiaiheen lopussa. Anna myös oppilaille tilaisuuksia todistaa.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, s. 45.)

”On suurenmoinen ilo puhua niistä suurista asioista, joita Jumala haluaa suoda pojilleen ja tyttärilleen.”

Kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia, me saamme tietää jumalallisesta luonteestamme.

Kirjeissään apostoli Paavali todisti mahdollisuudestamme tulla taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi.