Luku 14

”Jumalan avulla kaikki on mahdollista”

”Nuo meihin kohdistuvat vaatimukset [ovat] luonteeltaan sellaisia, ettei kukaan ihminen voi noudattaa niitä ilman Kaikkivaltiaan apua. – – Hän on luvannut tämän avun.”

Lorenzo Snow’n elämänvaiheita

Presidentti Lorenzo Snow oli ahkera ja noudatti omaa usein toistamaansa neuvoa: ”Meidän on ponnisteltava. – – Siitä, että olemme joutilaita emmekä ryhdy toimintaan, ei ole mitään hyötyä.”¹ Mutta hän myönsi, että vaikka hän halusikin rakentaa Jumalan valtakuntaa, hänen omat ponnistelunsa eivät olisi koskaan riittäviä ilman Jumalan armoa – tai ”yliluonnollista apua”², kuten hän sitä usein nimitti. Siksi, vaikka hän kannusti kirkon jäseniä tekemään lujasti työtä ”[vanhurskaiden] periaatteiden kehittämiseksi”, hän samaan hengenvetoon julisti, että ”meidän myöhempien aikojen pyhien on syytä ymmärtää ja pitää mielessä, että pelastus tulee Jumalan armosta”³. Hän todisti, että Jumala lisää meidän ponnistuksiimme omaa voimaansa: ”Minne Herra meidät sijoittaakin, siellä meidän on määrä olla. Kun Hän vaatii meitä ponnistelemaan näiden pyhien periaatteiden hyväksi, se meidän on määrä tehdä. Siinä on kaikki, mistä meidän on tarpeen kantaa huolta, ja lopusta pitää huolen meidän taivaallinen Isämme.”⁴

Presidentti Snow’n sisar Eliza huomautti, että hänen veljensä eli uskollisena tälle opetukselle. Hän kuvasi veljeään mieheksi, jolla oli ”järkkymätön luottamus [Jumalan] auttavaan voimaan ja armoon”. Hän sanoi, että hänen veljensä ”tiesi, kehen turvasi”, ja kykeni siksi kestämään ”jokaisen vaikeuden, jokaisen vastustuksen” ja ”voittamaan jokaisen esteen”.⁵

Lorenzo Snow osoitti luottamuksensa Jumalan auttavaan voimaan matkustaessaan vuonna 1840 Englantiin palvelemaan lähetystyössä. Atlantin valtameren yli suuntautuneella 42 vuorokautta kestäneellä matkalla häntä ja hänen matkatovereitaan koetteli kolme suurta myrskyä. Hän kertoi myöhemmin, että ne olivat kauheita myrskyjä – myrskyjä, ”joita valtamereen tottuneet sanoivat hyvin vaarallisiksi”. Hän pani merkille eron omassa suhtautumisessaan myrskyihin ja joidenkuiden muiden matkalaisten suhtautumistavassa: ”Monissa tilanteissa näkymä oli lievästikin sanottuna pelottavan kauhistuttava. En ollut ollenkaan yllättynyt, että miehet, naiset ja lapset, jotka eivät olleet oppineet turvaamaan Jumalaan, vääntelivät käsiään pelon tuskassa ja itkivät. Minä turvasin Häneen, joka on luonut meret ja määrännyt niiden rajat. Minä olin Hänen asiallaan – tiesin, että minut oli lähetetty tähän lähetystyöhön valtuudella, jonka Hän tunnusti, ja vaikka luonnonvoimat raivosivat ja laiva huojui ja vapisi keskellä vellovia aaltoja, Hän oli peräsimessä ja elämäni oli turvassa Hänen hoivissaan.”⁶

Monia vuosia myöhemmin, kun Lorenzo Snow’sta tuli kirkon presidentti, hän sai jälleen lohtua tiedostaan, että Herra oli peräsimessä. Kokouksessa, joka pidettiin 13. syyskuuta 1898, kahdentoista apostolin koorumi ilmaisi yksimielisesti sitoumuksensa hyväksyä hänet kirkon presidentiksi. Kokouksen pöytäkirjassa sanotaan, että sitten hän nousi ja sanoi, että ”hänen ei kannata esittää tekosyitä kyvyttömyydestä jne. ottaa vastaan tehtävään kuuluvia valtavia velvollisuuksia. – – Hän tunsi, että hänen piti vain tehdä aivan parhaansa ja turvata Herraan.”⁷ (Katso ehdotus 1 sivulla 188.)

Lorenzo Snow’n opetuksia

Jumalan avulla me voimme tehdä mitä tahansa meiltä vaaditaan.

Haluan puhua tavalla, joka on valistukseksemme ja keskinäiseksi kehitykseksemme niissä asioissa, jotka koskevat pelastustamme. Tässä tarkoituksessa toivon kaikkien niiden uskoa ja rukouksia, jotka haluavat turvautua Herraan saadakseen opetusta ja älyä.

Meidän tulee ymmärtää se suhde, joka meillä on Herraan Jumalaamme, ja se ainutkertainen asema, joka meillä on. Täyttääksemme asianmukaisesti ne velvoitteet, jotka meillä on, me tarvitsemme yliluonnollista apua. – –

Jeesus sanoi nuorukaiselle, joka tuli Hänen luokseen ja halusi tietää, mitä hänen pitäisi tehdä periäkseen iankaikkisen elämän: ”Noudata käskyjä.” Nuorukainen vastasi, että hän oli nuoruudestaan asti noudattanut mainittuja käskyjä. Vapahtaja katsoi häntä ja näki, että jotakin yhä puuttui. Nuorukainen oli noudattanut moraalilakia, Moosekselle annettua lakia, ja sen ansiosta Jeesus rakasti häntä, mutta samalla Hän näki, että vielä yksi asia puuttui. Nuorukainen oli rikas mies, jolla oli suuren vaurautensa ansiosta vaikutusvaltaa maailmassa. Jeesus tiesi, että ennen kuin Hän voisi kohottaa nuorukaisen – tai kenet tahansa – selestiseen maailmaan, olisi välttämätöntä, että tämä alistuisi kaikkeen ja pitäisi kuuliaisuutta selestiselle laille kaikkein tärkeimpänä. Jeesus tiesi, mitä jokaiselta ihmiseltä vaaditaan selestisen kruunun saamiseksi – että mitään ei saisi pitää rakkaampana kuin kuuliaisuutta taivaan vaatimuksille. Vapahtaja näki tämän nuorukaisen tarrautuvan sellaiseen, mikä ei ollut sopusoinnussa selestisen valtakunnan lain kanssa. Hän näki nuorukaisessa kenties taipumuksen takertua ajatuksissaan siihen, mikä oli tälle haitallista ja tekisi evankeliumin kaikkien vaatimusten noudattamisen vaikeaksi tai mahdottomaksi, ja sanoi siksi nuorukaiselle, että tämän tuli mennä ja myydä kaikki, mitä tällä oli, ja antaa rahat köyhille ja seurata Häntä.

Tämä käsky teki nuorukaisen surulliseksi ja murheelliseksi. Hän piti rikkauksia elämän suurena tavoitteena – ne toisivat hänelle vaikutusvaltaa maailmassa ja kaikkea mieluisaa, takaisivat hänelle elämän siunauksia ja nautintoja sekä kohottaisivat hänet korkeisiin asemiin yhteiskunnassa. Hän ei kyennyt käsittämään ajatusta, että rikkaudestaan riippumatta ihminen voisi saada elämän siunauksia, nautintoja ja etuoikeuksia sekä sellaisia asioita, joita hän luonnostaan kaipasi. Mutta evankeliumi on luonteeltaan sellainen, että se tarjoaa kaiken, mitä ihminen haluaa ja tarvitsee ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Rikkauksista ei ole siihen, ja Herra halusi nuorukaisen luopuvan näistä ajatuksista ja poistavan ne mielestään ja sydämestään, jotta Hän voisi saada hänet palvelijakseen kaikessa. Herra halusi tämän miehen omistautuvan täysin Hänen palvelukseensa ja lähtevän Hänen työhönsä täydestä sydämestään ja noudattavan Pyhän Hengen johdatusta ja valmistautuvan selestiseen kirkkauteen. Mutta tämä nuorukainen ei ollut halukas, sillä uhraus oli liian suuri. Ja Vapahtaja sanoi tässä tilanteessa: ”Rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”

Opetuslapset olivat ihmeissään tästä ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” He ajattelivat, ettei kukaan, jolla olisi rikkauksia, voisi pelastua Jumalan valtakuntaan. Se oli käsitys, jonka he saivat Vapahtajan sanoista. Mutta Jeesus vastasi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle ei, sillä Jumalan avulla kaikki on mahdollista.” [Ks. Matt. 19:16–26; ks. myös JST, Matthew 19:26, alaviite a, ja Mark 10:27, alaviite a.]⁸ (Katso ehdotus 2 sivulla 188.)

Jumala on luvannut auttaa meitä pyrkiessämme elämään evankeliumin mukaan.

Omin voiminemme me emme mitenkään pysty noudattamaan kaikkia käskyjä, jotka Jumala on meille antanut. Jeesuskaan ei pystynyt ilman Isältä saamaansa jumalallista apua suorittamaan Isän antamaa työtä. Hän sanoi eräässä tilanteessa: ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon.” [Joh. 5:30.] Ja jos kerran Hänen, meidän Herramme, oli välttämätöntä saada jumalallista apua, niin huomaamme, että meidän on sitäkin tärkeämpää saada Hänen apuaan. Ja kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa, joissa myöhempien aikojen pyhät suorittavat velvollisuuksiaan, he ovat oikeutettuja saamaan Pyhän Hengen yliluonnollista apua erilaisissa olosuhteissa, joita on heidän ympärillään, sekä velvollisuuksissa, joita heitä vaaditaan täyttämään.

– – En kykene kuvittelemaan mitään niin äärimmäisen tärkeää kuin tehdä työtä oman yksilöllisen korotuksemme ja kirkkautemme saamiseksi. Se on epäilemättä yksi suuri tarkoitus, jonka vuoksi olemme tulleet maailmaan. – – Yhdenkään miehen tai naisen ei pitäisi lannistua, kun hänestä tuntuu, ettei hän kykene saamaan aikaan sitä mitä haluaisi, mutta meidän kaikkien tulee tehdä voitavamme toteuttaaksemme sitä suurta työtä, jonka vuoksi olemme täällä.⁹

Vastaanottamamme uskonnon luonne edellyttää tietynlaista käytöstä, jota mikään toinen tuntemamme uskonto ei vaadi seuraajiltaan, ja nuo meihin kohdistuvat vaatimukset [ovat] luonteeltaan sellaisia, ettei kukaan ihminen voi noudattaa niitä ilman Kaikkivaltiaan apua. On välttämätöntä, että me ymmärrämme ainakin osittain ne suuret ja tärkeät siunaukset, jotka meidän on määrä lopulta saada noudattamalla uskonnon eli saamamme evankeliumin vaatimuksia. Ne uhraukset, joita meiltä vaaditaan, ovat sen luonteisia, ettei yksikään mies tai nainen kykenisi niihin ilman yliluonnollisen voiman apua. Esitellessään nämä ehdot Herra ei koskaan tarkoittanut, että Hänen kansaansa vaadittaisiin milloinkaan noudattamaan niitä ilman yliluonnollista apua, jollaista mikään toinen uskonnollisten ihmisten ryhmä ei julista. Hän on luvannut tämän avun. – –

Näiden vaatimusten täyttämistä – – on edellytetty jokaisena aikakautena ja ajanjaksona, jolloin Jumala on kutsunut jonkin kansan palvelemaan Häntä ja ottamaan vastaan Hänen lakinsa. Sitä edellytettiin Israelin päivinä, tuon kansan saadessa alkunsa. Sitä edellytettiin Abrahamilta, Iisakilta ja Jaakobilta. Sitä edellytettiin Moosekselta ja kansalta, jonka hän johdatti pois Egyptin orjuudesta. Sitä on edellytetty kaikilta profeetoilta, jotka ovat eläneet Aadamin ajoista nykyiseen aikakauteen. Sitä edellytettiin apostoleilta, jotka saivat toimeksiantonsa Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan, kätten alla, sekä niiltä, jotka kannattivat apostolien kansalle julistamaa ja opettamaa uskontoa heidän aikanaan, eikä yksikään ihminen tai ihmisryhmä tai ihmisjoukko Aadamin ajoista nykyiseen aikaan ole voinut noudattaa näitä vaatimuksia paitsi Jumalan kansa, kun se on saanut korkeudesta voimaa, joka on voinut tulla vain Herralta Jumalaltamme.¹⁰ (Katso ehdotus 3 sivulla 188.)

Kun me osallistumme Jumalan työhön, me tarvitsemme Jumalan apua.

Mihin sitten ryhdyttekin Siionin asioiden edistämiseksi, niin jotta työnne menestyisi, teidän on luotettava Herraan.¹¹

Kaikessa, mihin ihminen ryhtyy, hänen ajatustensa silmämääränä tulisi olla vain Jumalan kunnia. Meidän tulee ottaa huomioon, että omin voiminemme emme voi tehdä mitään. Me olemme Jumalan lapsia. Me olemme pimeydessä, [ellei] Jumala valaise ymmärrystämme. Me olemme voimattomia, [ellei] Jumala auta meitä. Työ, jota meidän on täällä tehtävä, on luonteeltaan sellaista, ettemme voi tehdä sitä, ellei meillä ole Kaikkivaltiaan apua. – – Maailman ihmisten ja liian paljon myös Israelin vanhimpien kohdalla suurena ongelmana on se, että me unohdamme tekevämme työtä Jumalan kunniaksi – me unohdamme, että olemme täällä toteuttaaksemme tiettyjä tarkoituksia, joita olemme luvanneet Herralle toteuttavamme. Me olemme mukana loistavassa työssä. Se on Kaikkivaltiaan työtä, ja Hän on valinnut ne miehet ja naiset, joiden Hän aiemman kokemuksen perusteella tietää toteuttavan Hänen tarkoituksensa.¹²

Tämä työ, jossa te ja minä olemme mukana, voi menestyä ja edistyä vain siten, että Jumala antaa siunauksensa uskollisille ja rehellisille ponnisteluillemme ja päättäväisyydellemme toteuttaa ne työt, joita varten olemme tulleet tähän olemassaoloon. Kun katsomme taaksepäin kokemuksia, joista olemme selviytyneet, ymmärrämme helposti, että menestymisemme on riippunut rehellisistä ponnisteluistamme toteuttaa Jumalan työtä, työskennellä ihmisten hyväksi ja siitä, että olemme päässeet mahdollisimman pitkälle eroon itsekkyydestä. Kun niin on ollut aiemmin, voimme hyvinkin uskoa, että tuleva edistymisemme riippuu päättäväisyydestämme tehdä Jumalan tahto kaikissa olosuhteissa ja avusta, jota Hän tulee antamaan meille.¹³ (Katso ehdotus 4 alla.)

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua tai valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta VII–IX.

Käy läpi kertomus sivuilta 181–183. Miksi arvelet ihmisten, jotka turvaavat Jumalaan, suhtautuvan koettelemuksiin niin eri tavoin kuin ne, jotka eivät turvaa Jumalaan?
Pohdi kertomusta Vapahtajasta ja rikkaasta nuorukaisesta (s. 184–185). Mitkä ovat sellaisia asioita, joihin ihmiset kiinnittävät sydämensä ja jotka kenties saavat heidät lähtemään surullisina pois? Miksi meidän pitää poistaa sellaiset asiat elämästämme, ennen kuin voimme saada Herran suurimmat siunaukset?
Presidentti Snow opetti, että jopa Vapahtaja tarvitsi jumalallista apua suorittaakseen Isän antaman työn (s. 185). Kuinka voisit presidentti Snow’n sanoja hyödyntäen auttaa jotakuta, joka tuntee riittämättömyyttä evankeliumin mukaisen elämän vaatimusten noudattamisessa?
Tutki tämän luvun viimeistä osiota (s. 187–188). Mistähän syystä me emme toisinaan pyydä Jumalalta apua? Mieti, mitä voit tehdä saadaksesi enemmän Hänen apuaan elämääsi.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Fil. 4:13; 2. Nefi 10:23–24; 25:23; MK Jaak. 4:6–7; Moosia 24:8–22; UK 3

Opetusvihje: ”Anna osallistujille tehtäväksi lukea tietyt luvun lopussa olevat kysymykset (joko yksin tai pienissä ryhmissä). Pyydä heitä etsimään luvusta kysymyksiin liittyviä opetuksia. Pyydä heitä sitten kertomaan ajatuksistaan ja oivalluksistaan muulle ryhmälle.” (S. IX tässä kirjassa.)

Ennen sokean miehen parantamista Vapahtaja sanoi: ”Meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa” (Joh. 9:4).

”Työ, jossa te ja minä olemme mukana, voi menestyä ja edistyä vain siten, että Jumala antaa siunauksensa uskollisille ja rehellisille ponnisteluillemme.”