Luku 11

Rukoileminen taivaan siunausten saamiseksi

Kun me rukoilemme uskossa, me valmistaudumme ottamaan vastaan siunaukset, jotka taivaallinen Isä on varannut meille.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Maaliskuussa 1835, palvellessaan ensimmäistä kertaa lähetystyössä, Wilford Woodruffin oli kuljettava jokien ja soiden halki Yhdysvaltain kaakkoisosissa. Soiden yli päästäkseen hän ja hänen toverinsa kaatoivat puun ja tekivät siitä kanootin. He meloivat turvallisesti noin 150 mailia [noin 240 km] ennen kuin hylkäsivät kanootin ja jatkoivat matkaa jalkaisin. Presidentti Woodruff muisteli myöhemmin, että he lähtivät tielle, joka ”johti soiden halki ja oli suurimman osan noin 170 mailin [noin 270 km] matkasta liejun ja veden peitossa. Me kävelimme päivässä neljäkymmentä mailia [noin 60 km] polviin asti ulottuvassa liejussa ja vedessä. Maaliskuun 24. päivänä taivallettuamme noin 10 mailia [noin 16 km] liejussa minä rampauduin, kun polveeni iski terävä kipu. Istahdin puunrungolle.”

Siinä vaiheessa matkaa hänen toverinsa, joka oli väsynyt työhön ja oli päättänyt palata kotiin, jätti hänet istumaan siihen puunrungolle alligaattorisuolle. Lannistumatta Wilford Woodruff kääntyi Herran puoleen. Hän sanoi: ”Polvistuin liejuun ja rukoilin, ja Herra paransi minut, ja jatkoin matkaani riemuiten.”¹

Vuosia myöhemmin presidentti Woodruff osoitti uskonsa, kun hän, hänen vaimonsa ja muutamat muut matkasivat laivalla palvelemaan lähetystyössä Englannissa. ”Olimme matkustaneet kolme päivää ja yötä ankarassa myrskyssä ja tuuli painoi meitä takaisinpäin”, hän kertoi. ”Lopulta pyysin matkakumppaneitani tulemaan kanssani hyttiin ja käskin heidän rukoilla, että Herra muuttaisi tuulen suunnan. En pelännyt meidän eksyvän, mutta en pitänyt ajatuksesta, että tuuli veisi meidät takaisin New Yorkiin, koska halusin jatkaa matkaani. Me kaikki pidimme saman rukouksen, niin miehet kuin naisetkin, ja kun olimme kaikki rukoilleet, astuimme kannelle ja vähemmässä kuin minuutissa oli kuin joku olisi tarttunut miekkaan ja katkaissut tuulen, ja olisi voinut heittää musliininenäliinan ilmaan eikä tuuli olisi liikuttanut sitä.”²

Wilford Woodruffin opetuksia

Meidän velvollisuutemme on rukoilla uskossa tarvitsemaamme apua.

Vapahtajamme antoi yhden kehotuksen, jota kaikkien Jumalan pyhien tulee noudattaa, mutta pelkään, ettemme noudata sitä kuten meidän pitäisi, ja se on rukoilla aina ja lannistumatta [ks. Luuk. 18:1; OL 88:126]. Pelkään, ettemme me kansana rukoile riittävästi uskossa. Meidän tulee kääntyä Herran puoleen voimallisessa rukouksessa ja tehdä kaikki tarpeemme Hänelle tiettäviksi. Sillä ellei Hän suojele ja vapauta meitä ja pelasta meitä, niin mikään muukaan voima ei sitä tee. Siksi meidän luottamuksemme on kokonaan Hänessä. Siksi meidän rukoustemme tulee nousta taivaallisen Isämme puoleen päivin ja öin.³

Maan asukkaat eivät ymmärrä, mitä vaikutusta ja hyötyä rukouksesta on. Herra kuulee miesten, naisten ja lasten rukoukset ja vastaa niihin. Rukouksella on enemmän voimaa, suuressa määrin, tuoda meille Jumalan siunauksia kuin juuri millään muulla asialla.⁴

Pitäisikö pyhien pelätä, kun maailma nousee näinä myöhempinä aikoina Jumalan valtakuntaa vastaan? – – Meidän ei pitäisi. On yksi asia, joka meidän pitäisi tehdä, nimittäin rukoilla Jumalaa. Jokainen vanhurskas ihminen on tehnyt niin. Jopa Vapahtajan Jeesuksen, Isän Ainosyntyisen lihassa, oli rukoiltava aina seimestä ristille saakka. Joka päivä Hänen oli huudettava Isäänsä antamaan Hänelle armoa tukemaan Häntä Hänen ahdistuksen hetkenään niin että Hän kykeni juomaan katkeran maljan. Niin oli Hänen opetuslastensakin laita.⁵

Mitä sitten meidän onkin tarpeen saada ja mistä nauttia, velvollisuutemme on pyytää sitä Herralta. Meidän tulee mennä Hänen eteensä salaisissa paikoissa ja tehdä tarpeemme tiettäviksi, niin että rukouksemme voidaan kuulla ja saamme päällemme vastauksen. Siinä on voimamme. Luottamuksemme on Jumalassa eikä ihmisessä.⁶

Jokaisen Jumalan pyhän velvollisuus on – – antaa rukoustensa kohota Herran Sebaotin korviin päivin ja öin, kun on sen aika, perhepiirissä ja yksin ollessa, että Herra auttaisi kansaansa, ra-kentaisi Siionia ja täyttäisi lupauksensa. – –

– – Uskon rukoukseen Herran edessä enemmän kuin ehkä mihinkään toiseen periaatteeseen maan päällä. Jos meillä ei ole uskoa Jumalalle osoitettuun rukoukseen, meillä ei ole paljon uskoa Häneen eikä evankeliumiin. Meidän tulee rukoilla Herraa pyytäen Häneltä, mitä haluamme. Nouskoot tämän kansan rukoukset Herran eteen jatkuvasti, kun on niiden aika, niin Herra ei torju niitä vaan ne kuullaan ja niihin vastataan, ja Jumalan valtakunta ja Siion nousee ja loistaa, pukee ylleen kauniit vaatteensa ja pukeutuu Jumalansa kirkkauteen ja täyttää perustamisensa tarkoituksen täällä maan päällä [ks. OL 82:14].⁷

Kansana meidän tulee nousta uskossa ja voimassa Jumalan eteen ja tehdä tarpeemme tiettäviksi ja jättää kohtalomme Hänen käsiinsä. Niissä se on joka tapauksessa. Niissä se pysyy.⁸

Meidän on rukoiltava, jotta ymmärtäisimme Herran tahdon ja saisimme Hänen johdatustaan.

Minusta tuntuu, että meidän pitäisi kohottaa sydämemme rukouksessa Jumalan, taivaallisen Isämme puoleen, ja pyytää Hänen armoaan ja että Hän opastaa ja johtaa meitä Pyhän Hengen innoituksella, että mielemme valaistaan ja ymmärryksemme avataan käsittämään Hänen mielensä ja tahtonsa Hänen kansaansa kohtaan.⁹

Aina kun teillä on epäilyksiä jostakin velvollisuudesta tai työstä, joka teidän on tehtävä, älkää koskaan tehkö mitään ennen kuin menette ja rukoilette uutterasti ja saatte Pyhän Hengen. Aina kun Henki käskee teidän mennä tai tehdä, se on oikein, ja kun seuraatte Hengen ohjeita, teille käy hyvin.

Meidät tuodaan palvelutyöurallamme maan kansakuntien keskuudessa moniin tilanteisiin, joissa pidämme ehkä tiettyä menettelytapaa oikeana, mutta ellemme tiedä, meidän on parempi mennä Herran eteen ja pyytää uskossa, että meitä ohjattaisiin elämän tiellä.¹⁰

Tehkäämme uskollisesti työtä ja rukoilkaamme Herralta viisautta päivästä toiseen, että meillä olisi voimaa päästä voitolle ja voittaa.¹¹

Vanhemmilla on pyhiä velvollisuuksia opettaa lapsensa rukoilemaan ja huolehtia siitä, että perhe rukoilee yhdessä.

On Herran mieli ja tahto, että kaikki miehet ja naiset, jotka ovat astuneet avioliittoon ja joille on annettu poikia ja tyttäriä, opettavat nuo lapset rukoilemaan heti kun nämä ovat riittävän vanhoja.

Myöhempien aikojen pyhien velvollisuus on opettaa lapsiaan rukoilemaan näiden ollessa pieniä, opettaa heitä ymmärtämään rukouksen periaate ja hyödyt, niin että he voivat rukoilla vanhempiensa puolesta ja kaiken sen puolesta, mikä on tarpeen. Jos aloitatte lastenne kanssa tällä tavoin ja kasvatatte heitä Herran pelossa, he harvoin luopuvat siitä. Perheenpään ei pitäisi pitää kaikkia rukouksia itse vaan hänen tulisi pyytää perheensä jäseniä rukoilemaan ja pyytämään siunausta ruoalle.¹²

Kun me elämme evankeliumin mukaan, rukouksiimme vastataan antamalla siunauksia päämme päälle.

Meidän tulee olla kansana nöyriä, rukoilla, alistua taivaan voimiin, että me saisimme taivaallisen Isämme lupaamat siunaukset.¹³

Meidän tulee elää niin, että voimme mennä Herran eteen ja pyytää noita siunauksia uskossa ja voimassa, joita tarvitsemme avuksemme toteuttaaksemme Jumalan tarkoitukset. – – Se on edistymisemme kannalta välttämätöntä.¹⁴

Jumala haluaa antaa pyhilleen maan hyvyyttä sekä taivaan siunauksia, kun heistä tulee kykeneviä käyttämään niitä oikealla tavalla. – –

– – Monet teistä ovat oppineet rukoilemaan mutta ette anna rukoustenne kohota Jumalan Sebaotin korviin. Hän kyllä kuulee teitä… Mutta taivaan siunaukset voidaan saada ja niitä voidaan hallita vain vanhurskauden periaatteita noudattaen.¹⁵

Meillä ei ole aikaa tuhlattavana valmistautuessamme siihen, mikä maata on kohtaava. Ja kukapa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin vastaan otettuaan haluaisi menettää kruununsa, kirkkautensa ja toivonsa iankaikkisesta elämästä, jotka hänellä ovat olleet menneinä aikoina? Ei kukaan, jolla on vähänkään Jumalan Henkeä. Nouskaamme ja pitäkäämme kutsumuksemme kunniassa ja tehkäämme työtä Jumalan edessä, kunnes voimme saada Pyhän Hengen ja kunnes rukouksemme repäisevät iankaikkisuuden verhon ja kohoavat Jumalan Sebaotin korviin ja niihin vastataan siunauksina päällemme.¹⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Kertaa sivuilla 111–113 olevat kertomukset. Pohdi eri tapoja, joilla vanhin Woodruff olisi voinut suhtautua kuhunkin näistä tilanteista, tai keskustelkaa niistä. Mitä me voimme oppia hänen suhtautumistavoistaan?
Mikä tekee sinuun vaikutuksen, kun luet presidentti Woodruffin opetuksia velvollisuudestamme rukoilla? (Ks. s. 113–114.) Mitä rukoileminen uskossa merkitsee sinulle? Miksi meidän on rukoiltava, jotta saisimme tarvitsemamme siunaukset? Mitä muita tarkoituksia rukouksella on?
Lue viimeinen kappale sivulta 113. Miksi Vapahtajan oli rukoiltava? Mitä me voimme oppia Hänen rukouksistaan? (Ks. Matt. 26:39; Joh. 11:41; 3. Nefi 13:9–13.)
Kuinka rukous voi auttaa meitä, kun meidän on tehtävä päätöksiä tai kun meillä on kysymyksiä velvollisuuksistamme? (Ks. s. 114.)
Millä tavoin taivaallinen Isä on vastannut sinun rukouksiisi? Kuinka meidän pitäisi suhtautua, kun rukoukseen saamamme vastaus onkin erilainen kuin se vastaus, jonka toivoimme saavamme?
Mitä presidentti Woodruff vakuutti vanhemmille, jotka opettavat lapsiaan rukoilemaan? (Ks. s. 115.) Mitä rukouksen periaatteita vanhempien tulee opettaa lapsilleen? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tekemään rukouksesta osan elämäänsä?
Miksi perherukouksissa on tärkeää, että kaikki perheenjäsenet saavat tilaisuuksia rukoilla? (Ks. s. 115.) Kuinka rukous on vahvistanut perhettäsi?
Tutki luvun viimeistä osaa (s. 115–116) ja etsi ominaisuuksia, joita meillä presidentti Woodruffin mukaan pitäisi olla. Miksi nämä ominaisuudet ovat tarpeen, kun rukoilemme ja kun etsimme vastauksia rukouksiimme?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Matt. 7:7; Jaak. 1:5–6; 5:16; 2. Nefi 32:8–9; Alma 33:3–11; 34:17–28; 37:36–37; 3. Nefi 18:19–21; OL 10:5; 68:28; 112:10.