Luku 18

Temppelityö – pelastajaksi tuleminen Siionin vuorella

Meillä on niiden esivanhempiemme pelastuksen avaimet, jotka ovat kuolleet ilman evankeliumia.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Lokakuussa 1841, pian palattuaan Nauvooseen lähetystyöstä Englannista, vanhin Woodruff osallistui kokoukseen, jossa profeetta Joseph Smith opetti opin kuolleiden lunastuksesta. Silloin vanhin Woodruff kuuli ensimmäisen kerran, että elossa olevat kirkon jäsenet voivat ottaa vastaan pelastavia toimituksia edesmenneiden esivanhempiensa puolesta. Hän sanoi: ”Se oli kuin Jumalan valtaistuimelta lähtenyt valonsäde sydämiimme. Se avasi mielellemme näköalan, joka oli yhtä avara kuin iankaikkisuus.”¹Hän huomautti myös: ”Minusta tuntui, että Jumala, joka ilmoitti tuon periaatteen ihmiselle, oli viisas, oikeudenmukainen ja tosi ja että Hänellä oli sekä parhaat ominaisuudet että tervettä järkeä ja tietoa. Tunsin, että Hän oli johdonmukainen niin rakkaudessa, armossa, oikeudenmukaisuudessa kuin tuomiossakin, ja tunsin rakastavani Herraa enemmän kuin koskaan ennen elämässäni. – – Halusin sanoa halleluja, kun saimme ilmoituksen, jossa saimme tietää kasteesta kuolleiden puolesta. Minusta tuntui, että meillä oli oikeus riemuita taivaan siunauksista.”²

Kuultuaan tämän opin vanhin Woodruff ajatteli äitiään. ”Ensimmäinen mieleeni tullut asia”, hän sanoi, ”oli, että minulla oli henkimaailmassa äiti. Hän kuoli, kun olin vuoden ja [kolmen] kuukauden ikäinen. En koskaan tuntenut äitiäni. Ajattelin itsekseni: Onko minulla valta mennä ja sinetöidä äitini isääni? Vastaus oli: Kyllä.”³ Myöhemmin hän puhui hetkestä, jolloin hänellä oli viimein mahdollisuus saada äitinsä sinetöidyksi isäänsä: ”Hänellä on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, ja tämä yksin korvaa minulle kaiken elämäni aherruksen.”⁴ Presidentti Woodruff myös todisti ilosta, jota hän tunsi suorittaessaan temppelitoimituksia muiden kuolleiden sukulaisten puolesta: ”Minulla on ollut siunaus ja etuoikeus lunastaa Jumalamme temppelissä noin neljätuhatta isäni ja äitini sukulaista. Puhun tästä, koska se on yksi siunauksistamme, kirkkauden täyteys, josta emme tiedä, ennen kuin verho avataan.”⁵

Palvellessaan kirkon presidenttinä Wilford Woodruff vihki Suolajärven temppelin. Tuossa tilaisuudessa hän pyysi Herraa auttamaan pyhiä heidän pyrkimyksissään lunastaa kuolleet: ”Sallithan – – pyhien sanansaattajien käydä luonamme näiden pyhien seinien sisäpuolella ja tehdä meille tiettäväksi sitä työtä, jota meidän tulee suorittaa kuolleidemme puolesta. Ja kuten olet antanut monien sellaisten sydämeen, jotka eivät ole vielä solmineet liittoa kanssasi, halun etsiä esivanhempiaan, ja niin tehdessään he ovat löytäneet monien pyhiesi esivanhempia, me rukoilemme Sinua, että lisäisit tätä halua heidän rinnassaan niin että he olisivat tällä tavoin apuna työsi toteuttamisessa. Me rukoilemme Sinua, että siunaat heitä heidän aherruksessaan, että he eivät tekisi virheitä laatiessaan sukuselvityksiään, ja ennen kaikkea me pyydämme Sinua avaamaan heidän edessään uusia tiedon väyliä ja asettamaan heidän käsiinsä menneisyyden asiakirjoja, jotta heidän keräämänsä tiedot olisivat sekä paikkansa pitäviä että myös täydellisiä.⁶

Wilford Woodruffin opetuksia

Taivaallinen Isä on armollinen kaikille lapsilleen eikä tuomitse niitä, jotka ovat kuolleet saamatta tilaisuutta ottaa vastaan evankeliumia.

Jos kuolleet eivät ole kuulleet evankeliumia, Herra ei aio lähettää heitä helvettiin sen tähden etteivät he ole ottaneet sitä vastaan. Herra on kaikkien isä. Hän on armollinen kaikille. – – Miljoonat ihmiset, jotka ovat syntyneet kuolevaisuuteen, eläneet ja menneet hautaan, eivät ole koskaan elämässään nähneet profeetan kasvoja, eivät ole koskaan nähneet miestä, jonka Jumala on kutsunut ja jolla on ollut valta antaa jokin Jumalan huoneen toimituksista. Tuomitseeko Jumala heidät vain siksi, etteivät he ole ottaneet vastaan evankeliumia? Ei suinkaan.⁷

Jumala ei erottele ihmisiä. Hän ei anna etuoikeuksia yhdelle sukupolvelle ja pidätä niitä toiselta. Ja koko ihmissuvulla isä Aadamista meidän aikaamme asti täytyy olla jossakin vaiheessa etuoikeus kuulla Kristuksen evankeliumi. Ja sukupolvia, jotka ovat tulleet ja menneet kuulematta evankeliumia sen täyteydessä, voimassa ja kirkkaudessa, Jumala ei koskaan pidä vastuussa siitä, etteivät he ole eläneet sen mukaan. Hän ei myöskään tuomitse heitä sellaisen lain hylkäämisestä, jota he eivät ole koskaan nähneet tai ymmärtäneet, ja jos he elävät sen valon mukaan, joka heillä oli, heidät vanhurskautetaan sen mukaan, ja heille on saarnattava henkimaailmassa.⁸

Meistä tulee pelastajia Siionin vuorella, kun me rakennamme temppeleitä ja otamme vastaan pelastavia toimituksia kuolleiden puolesta.

Monet esivanhemmistamme, jotka ovat nyt henkimaailmassa, eivät ole koskaan nähneet apostolia, profeettaa tai innoitettua miestä, ja heidät on suljettu vankilaan. Joseph Smith, Heber Kimball, George A. Smith ja tuhannet Israelin vanhimmat voivat saarnata noille hengille, ja he voivat ottaa vastaan vanhimpien todistuksen, mutta vanhimmat eivät kasta uskovia siellä. Henkimaailmassa ei mennä sen enempää kasteelle kuin oteta vaimoa tai mennä vaimoksikaan.⁹

Jonkun ihmisen tai joidenkuiden ihmisten, jotka ovat lihassa, on tehtävä tämä osa työstä heidän puolestaan, sillä kuolleen ihmisen, joka ei ole koskaan ottanut vastaan evankeliumia, pelastamiseen tarvitaan aivan yhtä paljon kuin elävän ihmisen pelastamiseen. Ja kaikilla niillä, jotka ovat kuolleet ilman evankeliumia, on oikeus odottaa jonkun lihassa tekevän tämän työn heidän puolestaan.¹⁰

Meidän velvollisuutemme on ryhtyä työhön ja rakentaa nämä temppelit. Pidän tätä osaa palvelutyöstämme yhtä tärkeänä tehtävänä kuin saarnaamista eläville. Kuolleet kuulevat Jumalan palvelijoiden äänen henkimaailmassa eivätkä he voi tulla esiin [ensimmäisen] ylösnousemuksen aamussa, ellei tiettyjä toimituksia suoriteta heidän hyödykseen ja heidän puolestaan Jumalan nimeen rakennetuissa temppeleissä. – – Jonkun on lunastettava heidät suorittamalla heidän puolestaan lihassa sellaisia toimituksia, joista he eivät voi itse huolehtia hengessä, ja jotta tämä työ voitaisiin tehdä, meillä on oltava temppeleitä, joissa voimme tehdä sitä, ja haluan sanoa teille, veljeni ja sisareni, että taivaan Jumala vaatii meitä nousemaan ja rakentamaan niitä, jotta lunastustyötä kiirehdittäisiin. Palkintomme odottaa meitä, kun menemme verhon taa. – –

– – En ihmettele sitä, että presidentti [Brigham] Young sanoi tuntevansa tarvetta pyytää myöhempien aikojen pyhiä kiirehtimään näiden temppeleiden rakentamista. Hän tunsi työn tärkeyden, mutta kun hän nyt on poissa, on meidän tehtävämme jatkaa sitä, ja Jumala siunaa työmme ja me saamme siitä iloa. Tämä on välttämätöntä valmistautumista Vapahtajan toiseen tulemiseen, ja kun me olemme rakentaneet temppelit, joita nyt suunnittelemme, alamme sitten nähdä tarpeen rakentaa toisia, sillä siinä määrin kuin olemme ahkeria työssämme tähän suuntaan, me ymmärrämme tehtävän työn laajuuden, ja tämänhetkinen on vasta alkua. Kun Vapahtaja tulee, tähän lunastustyöhön omistetaan tuhat vuotta, ja temppeleitä ilmaantuu kaikkialle tähän Josephin maahan – Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan – ja myös Eurooppaan ja muualle, ja kaikkien Seemin, Haamin ja Jafetin jälkeläisten, jotka eivät ottaneet vastaan evankeliumia lihassa, täytyy saada toimitukset Jumalan temppeleissä ennen kuin Vapahtaja voi esittää valtakunnan Isälle sanoen: on tehty.”¹¹

Teille on annettu tehtäväksi – – joitakin asioita, jotka liittyvät kuolleidemme lunastamiseen, ja joitakin asioita, jotka liittyvät temppeleiden rakentamiseen. Veljet ja sisaret, nämä ovat tärkeitä tehtäviä. Ne ovat sellaisia tehtäviä toisten puolesta, joita he eivät voi tehdä itse. Niin Jeesus Kristus teki, kun Hän antoi henkensä meidän lunastukseksemme, koska me emme voisi lunastaa itseämme. Meillä on henkimaailmassa isiä ja äitejä ja sukulaisia, ja meillä on työ tehtävänä heidän hyväkseen. Yksityishenkilönä olen ollut erittäin kiinnostunut tästä kuolleiden lunastamistyöstä, ja niin ovat veljeni ja sisarenikin. Se on työtä, jota meidän on jatkettava niin pitkälle kuin meillä on mahdollisuus. – – Se on työtä, joka lepää myöhempien aikojen pyhien harteilla. Tehkää tässä suhteessa voitavanne niin että kun menette verhon toiselle puolelle, isänne, äitinne, sukulaisenne ja ystävänne siunaavat teitä siitä, mitä olette tehneet, ja siinä määrin kuin olette olleet välineitä Jumalan käsissä heidän lunastuksensa varmistamisessa, teitä pidetään pelastajina Siionin vuorella profetian täyttymiseksi [ks. Ob. 21, vuoden 1933 suomennos].¹²

Meitä on siunattu voimalla ja valtuudella, kun saamme Jumalan käskystä pitää hallussamme pyhää pappeutta, olla maan päällä ja lunastaa sekä elävät että kuolleet. Jos me emme tee sitä, meidät pitäisi kirota ja poistaa maan päältä, jotta Israelin Jumala nostattaisi kansan, joka tekisi sen.¹³

Veljet ja sisaret, painakaa nämä asiat sydämeenne. Jatkakaamme aikakirjojemme pitämistä, täyttäkäämme ne vanhurskaasti Herran edessä ja toteuttakaamme tätä periaatetta, niin Jumalan siunaukset ovat kanssamme, ja ne, jotka lunastetaan, siunaavat meitä tulevina päivinä. Rukoilen Jumalaa, että kansana silmämme avattaisiin näkemään, korvamme kuulemaan ja sydämemme ymmärtämään sitä suurta ja ihmeellistä työtä, joka lepää harteillamme ja jonka taivaan Jumala vaatii käsistämme. Suuria ja loistavia ovat nämä periaatteet, jotka Jumala on ilmoittanut meille kuolleidemme lunastamisesta.¹⁴

Kuolleet odottavat innokkaasti, että ottaisimme vastaan toimitukset heidän puolestaan, ja itse Jumala seuraa temppelityötä erittäin kiinnostuneena.

Meillä on suuri työ edessämme kuolleidemme lunastamiseksi. Koko taivas seuraa kiinnostuksella reittiä, johon pyrimme.¹⁵

Esivanhempamme odottavat meidän tekevän tätä työtä. He seuraavat meitä erittäin innokkaina ja haluavat, että saisimme valmiiksi nämä temppelit ja suorittaisimme tiettyjä toimituksia heidän puolestaan, niin että he voivat tulla esiin ylösnousemuksen aamuna ja nauttia samoista siunauksista kuin me nautimme.¹⁶

”Kaikki, jotka ovat kuolleet vailla tietoa tästä evankeliumista mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan, jos heidän olisi sallittu jäädä, ovat Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä; samoin kaikki, jotka kuolevat vastedes vailla tietoa siitä mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan koko sydämestään, ovat tuon valtakunnan perillisiä, sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan” [OL 137:7–9]. Niin on teidän esivanhempienne kohdalla. On hyvin harvoja, jos yhtäkään, joka ei omaksu evankeliumia. – – Tämän kansan isät ottavat vastaan evankeliumin.¹⁷

Presidentti Young on sanonut meille – ja niin todella on – että jos kuolleet voisivat puhua kuin kymmenentuhannen ukkosen äänellä, he kutsuisivat Jumalan palvelijoita ryhtymään työhön ja rakentamaan temppeleitä, pitämään kutsumuksensa kunniassa ja lunastamaan kuolleensa.¹⁸

Jos [me] tuntisimme ja ymmärtäisimme profeetta Joseph Smithin ja hänen kanssaan tekemisissä olleiden veljien tunteet ja niiden miljoonien ihmisten tunteet, jotka on suljettu vankiloihin, me emme väsyisi. – – Me ahkeroisimme kuolleidemme lunastamiseksi.¹⁹

Taivaan silmät seuraavat meitä, itse Jumalan silmät, jokaisen profeetan ja apostolin silmät henkimaailmassa seuraavat teitä, seuraavat tätä pappeutta nähdäkseen, mitä he tekevät ja mitä he aikovat tehdä. Se on paljon tärkeämpää kuin ymmärrämme ja käsitämme. Herätkäämme Jumalan huoneen toimituksille ja tekemään velvollisuutemme, että meidät vanhurskautettaisiin.²⁰

Kun me tapaamme esivanhempamme henkimaailmassa, se on joko ilon tai katumuksen hetki riippuen työstä, jota olemme tehneet heidän puolestaan täällä.

Teillä on ollut valta – – lunastaa kuolleenne. Hyvin monet teistä ovat tehneet sen, ja minä toivon teidän kaikkien jatkavan niin kauan kuin teillä on yhtään kuollutta lunastettavana. Älkää koskaan lopettako sitä työtä niin kauan kuin teillä on valta mennä temppeliin. – – Minä olen lunastuttanut muutamia tuhansia täällä. Olen tehnyt kasteita, asettamisia, pesuja ja voiteluja, endaumentteja ja sinetöintejä heidän puolestaan, samoja, joita tehtäisiin, jos he olisivat itse lihassa. Menen kohtaamaan heidät verhon toiselle puolen. Te menette kohtaamaan sukulaisenne.²¹

Kun ruumiini lasketaan hautaan ja henkeni menee henkimaailmaan, riemuitsen ja saan kirkkautta heidän kanssaan ylösnousemuksen aamuna sikäli kuin he ottavat vastaan nämä periaatteet. ”Entä”, saatatte ehkä sanoa, ”mitä jos nämä ihmiset, joiden puolesta sinut on kastettu, eivät otakaan vastaan evankeliumia?” Se on heidän vikansa, ei minun. Tämä on velvollisuus, joka on koko Israelilla: että he tekevät tätä työtä niin pitkälle kuin heillä on mahdollisuus täällä maan päällä.²²

Miltä minusta tuntuisi, elettyäni niinkin kauan kuin olen elänyt ja saatuani etuoikeudet käydä näissä temppeleissä, mennä henkimaailmaan ilman että olisin tehnyt tätä työtä? Tapaan isäni suvun, tapaan äitini suvun, tapaan esivanhempani, ja heidät on suljettu vankilaan. Minulla on ollut heidän pelastuksensa avaimet, enkä silti ole tehnyt mitään heidän puolestaan. Millaiset olisivat tunteeni tai millaiset heidän tunteensa minua kohtaan?²³

En halua mennä henkimaailmaan ja tavata esivanhempiani, jotka eivät ole omana aikanaan ja sukupolvessaan kuulleet evankeliumia, ja kuulla heidän sanovan minulle: ”Sinulla oli kädessäsi valta mennä ja lunastaa minut, mutta et ole tehnyt niin.” En halua kohdata sitä. En halua myöhempien aikojen pyhien kohtaavan sitä. Mielestäni me suoriudumme melko hyvin. Meillä on neljä temppeliä pystytettynä näiden vuorten laaksoihin [vuonna 1897], ja myöhempien aikojen pyhät täyttävät ne melko hyvin. Mutta me haluamme jatkaa tätä, kunnes olemme lunastaneet kaikki ne, jotka vallassamme on lunastaa. Jos me toteutamme tätä periaatetta, me saamme siitä siunauksen. Se on meidän ylösnousemuksen aamuna, kun isämme ja äitimme ja esivanhempamme nousevat kanssamme, koska me olemme lunastaneet heidät.²⁴

Ellemme me tee sitä mitä meiltä tässä asiassa vaaditaan, me olemme tuomion alaisia. Jos me teemme sen, niin kun me menemme kohtaamaan ystävämme selestisessä valtakunnassa, he sanovat: ”Olette olleet pelastajiamme, koska teillä oli valta tehdä niin. Olette suorittaneet nämä toimitukset, jotka Jumala on vaatinut.”²⁵

Meidät on kutsuttu pelastajiksi Siionin vuorelle niin kauan kuin Herran valtakunta on maan päällä. Nämä ovat ihmeellisiä periaatteita. On ihanaa pelastua itse ja pelastaa lähimmäisemme! Mitä on kulta ja hopea? Mitä ovat tämän maailman rikkaudet? Ne kaikki katoavat käytön myötä. Me kuolemme ja jätämme ne. Mutta jos meillä on iankaikkinen elämä, jos me säilytämme uskon ja voitamme, niin me riemuitsemme mennessämme verhon toiselle puolen. Riemuitsen kaikista näistä asioista. On tuskin mitään Herran ilmoittamaa periaatetta, josta olen riemuinnut enemmän kuin kuolleidemme lunastamisen periaatteesta, että meillä on isämme, äitimme, vaimomme ja lapsemme kanssamme perheyhteisössä ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna ja selestisessä valtakunnassa. Nämä ovat valtavia periaatteita. Ne ovat jokaisen uhrauksen arvoisia.²⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Miltä Wilford Woodruffista tuntui, kun hän kuuli ensimmäisen kerran opin kuolleiden lunastamisesta? Mikä oli hänen ensimmäinen ajatuksensa? (Ks. s. 191.) Mitä me voimme oppia hänen suhtautumisestaan?
Presidentti Woodruff sanoi, että temppelityö kuolleiden puolesta on yhtä tärkeää kuin lähetystyö elävien parissa (s. 194). Pohdi hänen sanojensa merkitystä, tai keskustelkaa siitä. Millaiset kokemukset ovat osoittaneet sinulle, että temppelityö ja lähetystyö ovat yhteydessä toisiinsa?
Presidentti Woodruff sanoi, että kun me otamme vastaan toimituksia kuolleiden puolesta, me teemme työtä, jota he eivät voi itse tehdä (s. 195). Miten sen ymmärtäminen vaikuttaa tunteisiisi temppelityötä kohtaan?
Kertaa osuus, joka alkaa sivulta 196. Mitä esivanhempamme presidentti Woodruffin mukaan ajattelevat temppelityöstä? Miten Isä Jumala suhtautuu tähän työhön? Miltä sinusta tuntuu, kun luet näitä lausuntoja?
Kertaa luvun viimeinen osuus, joka alkaa sivulta 199. Mieti, miltä sinusta saattaisi tuntua, kun tapaat esivanhempasi henkimaailmassa.
Kuinka me voimme järjestää aikaa temppeli- ja sukututkimustyöhön? Mitä apuneuvoja ja voimavaroja kirkko on tarjonnut oppaaksemme ja avuksemme?
Kuinka osallistuminen temppeli- ja sukututkimustyöhön voi vahvistaa perhettämme? Kuinka me voimme auttaa kirkon nuoria löytämään iloa velvollisuudestaan lunastaa kuolleet?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Kor. 15:29; OL 128; 138.