Luku 23

”Yksi sydän ja yksi mieli”

Kun olemme yhtä evankeliumissa, olemme valmistautuneet ottamaan vastaan taivaan runsaimmat siunaukset.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Presidentti Wilford Woodruff rakasti toveruutta muiden kirkon jäsenten kanssa. Monissa hänen päiväkirjamerkinnöistään oli kiitollisuuden sanoja ”ykseyden ja rakkauden hengestä”, joka vallitsi kirkon kokouksissa.¹ Erään sellaisen kokouksen jälkeen hän merkitsi muistiin, että kahden puhujista oli lähdettävä toiseen tapaamiseen. Heidän oli vaikeaa päästä lähtemään, koska ”he pääsivät tuskin ulos talosta, kun niin moni halusi puristaa heidän kättään”. Samasta kokouksesta hän kirjoitti: ”Herran Henki oli meidän kanssamme. Rakkaus ja ykseys täyttivät seurakunnan. Iloitsin nähdessäni niin monia pyhiä, joita yhdisti uusi ja iankaikkinen liitto.”²

Presidentti Woodruff toivoi näkevänsä tuon ykseyden hengen ulottuvan kirkon kokouksista kaikille elämän alueille. Julkisissa puheissaan ja päivittäisellä esimerkillään hän kannusti pyhiä olemaan yhtä kodeissaan, kirkon tehtävissään ja ajallisissa töissään. Matthias F. Cowley kirjoitti: ”Hänen mielestään kirkossa ei ollut sijaa kiistoille, epäilyille eikä vastarinnalle. Työ oli Jumalasta – se riitti. Siinä oli asianmukaisesti kutsutut johtajat. Heidän harteilleen oli laskettu valtakunnan velvollisuudet. Siksi hän ei ollut huolissaan siitä, mitä muut pitivät viisauden puutteena heissä. Hän ei ollut ahne, eivätkä taloudelliset takaiskut hänen mielestään voisi koskaan tehdä tyhjäksi Jumalan tarkoituksia, eikä häntä huolestuttanut se, kuinka paljon tämän maailman tavaraa hän sai haltuunsa. Maan päälle oli annettu loistava sanoma, ja hän halusi jokaisen tietävän sen arvon ihmissuvulle ja ymmärtävän pelastuksen siunaukset niille, jotka taipuisivat kuuliaisuuteen.

Wilford Woodruff tunsi aina olonsa orvoksi kiistan keskellä. Hän kaihtoi sitä eikä koskaan välittänyt olla tekemisissä niiden kanssa, jotka antautuivat etsimään vikoja, arvostelemaan tai murehtimaan omia asioitaan. Hän ei nähnyt koskaan sellaiseen mitään tarvetta. Hänen ei ollut koskaan vaikeaa olla samaa mieltä veljiensä kanssa. Hän ei ollut koskaan kohtuuton vaatimuksissaan, ei koskaan yrittänyt ajaa omaa etua eikä koskaan epäröinyt, kun oli tehtävä jotakin tärkeää. Hän oli uskollinen profeetalle ja uskollinen veljilleen.”³

Wilford Woodruffin opetuksia

Jumaluuden jäsenten kesken ja selestisessä valtakunnassa vallitsee ykseys.

Vapahtaja sanoi apostoleilleen muinoin ja apostoleille meidän aikanamme: ”Minä sanon teille: Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.” [OL 38:27.] ”Minä ja Isä olemme yhtä” [Joh. 10:30]. Tähän liittyy periaate, joka on mielestäni hyvin tärkeä meille kansana ja kirkkona täällä maan päällä. Kaiken sen epäsovun ja kaiken tyytymättömyyden ja riitelyn ja vastustuksen keskellä, jota on voimien välillä maan päällä tai joka on ilmoitettu taivaasta, en ole koskaan kuullut, että ihmislapsille olisi ikinä ilmoitettu minkäänlaisesta epäsovusta Isä Jumalan, Poika Jumalan ja Pyhä Henki Jumalan välillä. He ovat yhtä. He ovat aina olleet yhtä. He tulevat aina olemaan yhtä iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen. Taivaallinen Isämme on johdossa. Hän tuo pelastuksen ihmislapsille ja on luonut ja kansoittanut maailman ja antanut lakeja maan asukkaille.⁴

Jeesus on yhtä Isän kanssa. Hän sanoo: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon” [Joh. 6:38]. Tätä Isän ja Pojan ykseyttä ei ole koskaan rikottu. Ensimmäisen Joseph Smithin saaman ilmoituksen antoivat Isä ja Poika. Taivaat avautuivat ja Isä ja Hänen Poikansa ilmestyivät Josephille vastauksena hänen rukoukseensa, ja Isä osoitti Poikaansa ja sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!” [Ks. JS–H 17.]⁵

On olemassa selestinen valtakunta, terrestrinen valtakunta ja telestinen valtakunta. On olemassa auringon kirkkaus, kuun kirkkaus ja tähtien kirkkaus, ja niin kuin yksi tähti eroaa toisesta tähdestä kirkkaudessa, niin on myös kuolleiden ylösnousemus [ks. 1. Kor. 15:41–42]. Jumalan selestisessä valtakunnassa vallitsee ykseys, siellä ollaan yhtä.⁶

Kuka – vertausta käyttääkseni – odottaa saavansa pitää Jumalan valtakunnassa tai taivaassa yksin neljänkymmenen eekkerin tontin, kun pääsemme sinne? Kenenkään ei tarvitse odottaa sitä, sillä siinä valtakunnassa, taivaassa tai maan päällä, me olemme yhtä, ja Herra vaatii käsistämme sen, että me olemme yhtä Hänen selestisen lakinsa periaatteiden mukaan.⁷

Profeettojen on oltava yhtä jumaluuden jäsenten kanssa, ja kaikkien kirkon jäsenten tulee tavoitella tuota samaa ykseyttä.

Lukiessamme historiaa Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa Raamatusta, Mormonin kirjasta ja Opista ja liitoista voimme nähdä, että isä Aadamin ajoista lähtien Herra on nostattanut jokaisella taloudenhoitokaudella joukon miehiä, joille Hän on suonut pappeutensa ja joille Hän on antanut voiman ja valtuuden tehdä Hänen työtään maan päällä ihmislasten keskuudessa. Ja kaikilla näillä miehillä on ollut hallussaan ykseyden periaatteet Jumalan, Jumalan Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki annettiin isä Aadamille. Hän oli täynnä Henkeä, kun hän viimeisinä päivinään siunasi niitä poikiaan, jotka olivat ylipappeja, ja jälkeläistensä jäännöstä [ks. OL 107:53–56].

Isä Aadam, Henok, Mooses, Nooa, Abraham, Iisak ja Jaakob ja kaikki nuo vanhat patriarkat ja profeetat olivat velvollisia olemaan uskonyhteydessä Jumalaan. Heidän oli välttämättä etsittävä Herraa, sillä ellei heillä ollut tätä uskonyhteyttä, he eivät olleet päteviä hoitamaan velvollisuuttaan. He olivat riippuvaisia Herralta saamastaan ilmoituksesta, valosta ja opetuksesta, jotta heillä olisi voimaa toteuttaa Jumalan käskyt. Tätä yhteyttä, jonka Herra vaati muinaisilta patriarkoilta ja profeetoilta ja jota Jeesus vaati apostoleiltaan, vaadittiin Joseph Smithiltä ja Hänen veljiltään. Sitä on vaadittu kaikilta Jumalan pyhiltä maailman perustamisesta tähän aikaan asti.⁸

Ymmärrän, että tämän kirkon presidenttikunta on tämän kansan ja Herran välissä, sillä he ovat johdossa, ja ymmärrän, että Jumala ilmoittaa heille tahtonsa, ja siksi meidän tulee odottaa heiltä valoa ja tietoa. Johtajat voivat olla täynnä valoa, innoitusta, ilmoitusta ja Jumalan mieltä ja tahtoa, mutta jos ne virkailijat, jotka ovat seuraavina heistä ja jos me itse nukumme velvollisuuksiemme suhteen emmekä ole sopivassa tilassa saamaan tuota valoa, ettekö näe, että joki on padottu yläjuoksulta? Ei ole mitään virtaa eikä keinoa, jolla valo pääsisi virtaamaan joen pää- ja sivuhaaroihin.

Ymmärrän, että meidän velvollisuutemme, ei vain niiden meistä, joilla on pappeus, vaan tämän kansan yleisesti, on tulla Herran eteen nöyryydessä ja uskossa, että voimme saada siunauksia, jotka odottavat meitä, ja me voimme saada kaiken valon, tiedon, uskon, älyn ja voiman, joita tarvitsemme pelastuaksemme olemalla nöyriä ja kuuliaisia ja alistumalla Jumalan tahtoon. Meidän tulee tehdä niin, jotta mielemme voi olla valmistautunut ja ruumiimme voi tulla sopivaksi ottamaan vastaan Pyhän Hengen, jotta Jumalan Henki voi vapaasti virrata koko olemukseemme päästä jalkoihin. Kun sitten näin käy, me kaikki näemme samoin, tunnemme samoin ja olemme samanlaisia ja meistä tulee yhtä, mitä evankeliumiin ja Jumalan valtakuntaan tulee, kuten Isä ja Poika ovat yhtä, ja silloin tämä kansa alkaa nähdä aseman ja suhteen, joka meillä on toisiimme ja Jumalaan, ja me tunnemme sen, miten tärkeää on hoitaa velvollisuutemme, ja me olemme halukkaita astumaan eteenpäin ja parantamaan ajankäyttöämme, käyttämään kykyjämme hyvin ja saamaan siunaukset, joista Herra haluaa meidän nauttivan. Mutta ettekö näe, että jos ihmiset ovat unessa ja saamattomia eivätkä elä etuoikeuksiensa arvoisina, niin kun Jumalan Henki alkaa virrata päästä ruumiiseen, se tulee pian estetyksi ja patoutuu?

Voimme erottaa tämän periaatteen kirkossa ja Jumalan valtakunnassa, ja te voitte viedä sen perheen hallintoon. – – Se on kuin viinipuu oksineen, haaroineen ja varpuineen [ks. Joh. 15:1–11]. Se on oikein hyvä vertauskuva opettamaan meille vanhurskauden periaatetta.

Jotta olisimme valmistautuneita tekemään Jumalan tahdon ja olemaan sellaisessa asemassa, että voimme rakentaa Hänen valtakuntaansa maan päällä ja toteuttaa Hänen tarkoituksiaan, meidän on paitsi tultava yhdeksi ja toimittava kuin yhden ihmisen sydän, niin meidän on myös saatava tietää Jumalan Pyhä Henki ja Jumalan mieli ja Jumalan tahto meihin nähden, ja sen on hallittava ja vallittava meitä kaikissa liikkeissämme ja teoissamme, jotta varmistaisimme ja turvaisimme itsellemme pelastuksen.⁹

Ykseys tuo voimaa.

En usko, että tarvitaan paljonkaan perusteluja osoittamaan meille, että ykseys on voimaa ja että kansalla, joka on yhtä, on voimaa, jota jakaantuneella kansalla ei ole.¹⁰

Meidän pitäisi olla yhtä ja seisoa yhdessä keskellä vastustusta, joka meidän on kohdattava.¹¹

Ei ole säädetty, että jumalattomilla olisi valtaa aiheuttaa meille pahaa, jos me olemme yhtä.¹²

Babylon voi jakaantua, maan asukkailla voi olla kaikki se epäsopu, jota he toivovat, mutta he saavat kokea tuon hajaannuksen tulokset, ja niin on ollut kautta aikojen. Kaikkivaltiaan tuomiot ovat hävittäneet kaupungin toisensa jälkeen, kansakunnan toisensa jälkeen aina kun ne ovat kypsyneet pahuudessa, kuten kävi Sodoman ja Gomorran, Babylonin, Niniven, Tyroksen ja Sidonin ja hyvin monien muiden muinaisten kaupunkien ja maiden, eivätkä Jumalan pyhät voi menestyä, elleivät he ole yhtä.¹³

Kun kirkon jäsenmäärä kasvaa runsaslukuiseksi ja Jumalan valtakunta vakiintuu täydellisemmin, ykseyden merkitys sen jäsenten keskuudessa on yhä ilmeisempi. On ehdottoman välttämätöntä, ettei ainoastaan tunnustettu ykseys vaan myös sydämen ja sielun yhteys vallitsisivat Kristuksen kirkon kaikkien johtajien, neuvostojen ja seurakuntien kesken, niin että Jumalan suunnitelmat Siionin rakentamiseksi voidaan toteuttaa eli saada ne siunaukset, joista heidän etuoikeutenaan on nauttia, sillä tietäkää, te Korkeimman pyhät, että taivaat suljetaan miltä tahansa johtokunnalta, koorumilta, neuvostolta tai seurakunnalta, joka ei ole yhtä sydämeltään, näkemykseltään ja tunteiltaan, ja ne pysyvät suljettuina ja siunaukset pidätetään, kunnes paha poistetaan, sillä Herra ei koskaan vuodata taivaan runsaimpia siunauksia eikä pappeutta eikä evankeliumin lahjoja [muutoin kuin] tuon ykseyden periaatteen nojalla, jota Jumalan selestinen laki edellyttää. Ainoastaan Jumalan pyhien yhteisin ponnistuksin tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella saadaan aikaan Siionin rakentaminen ja Jumalan valtakunta maan päällä valmistautuu ykseyteen Jumalan valtakunnan kanssa taivaassa, ja täten ketju, joka on sitonut yhteen taivaan joukot, pitenee ja sulkee piiriinsä kaikki ne, jotka ovat olleet kuuliaisia Jumalan käskyille.¹⁴

Meidän tulee olla yhtä opissamme, työssämme Jumalan valtakunnassa ja rakkaudessamme toisiamme kohtaan.

Oppi

Riemuitsen aina nähdessäni lähimmäisteni tulevan tuntemaan totuuden olemalla kuuliaisia evankeliumille siten kuin Herran palvelijat ovat opettaneet. Kun ihmiset ovat käyneet kasteen vesissä ja ottaneet vastaan kätten päällepanon Pyhän Hengen lahjan saamiseksi, he saavat saman totuuden, saman valon, jonka me olemme saaneet, ja siten meistä tulee yhtä sydämeltä ja mieleltä ja me noudatamme Pyhän Hengen innoitusta, joka vaikuttaa Hänen evankeliumissaan. Ne, jotka saarnaavat evankeliumia ja toimittavat Herran huoneen toimituksia, saavat taivaan innoituksen hengen, ja se pysyy heidän kanssaan aina, jos he ovat uskollisia kaikissa elämän velvollisuuksissa.

Kun kuulen veljien puhuvan kanssakäymisistä Jumalan kanssa nykyisessä sukupolvessa, huomaan, että heidän mielensä on kaikessa yhtä, heidän esittämänsä selostus on yhtä, he kaikki ovat yhtä todistuksessaan, he ovat yhtä lausuessaan, että Herran Jumalamme työ pääsee voitolle kaikista vihollisistaan.¹⁵

Evankeliumin saarnaamiseen liittyy yksi erikoinen piirre: Matkaan voi lähettää tuhat vanhinta, ja he kaikki opettavat samoja oppeja, he kaikki työskentelevät saman kirkon vahvistamiseksi, he ovat yhtä, sillä heidän uskonsa, heidän oppinsa ja kirkon järjestys on kaikki tehty tiettäväksi heille Jumalan ilmoituksin; siksi he näkevät samalla tavoin evankeliumin periaatteet. – – Ykseytemme ja yhtäläinen näkemyksemme ovat yksi Jumalan valtakunnan järjestyksen huomattavista ja parhaista piirteistä.¹⁶

Työ Jumalan valtakunnassa

Meidän on vahvistettava tätä valtakuntaa olemalla yhtä ja seurattava uskollisesti niitä miehiä, jotka on asetettu johtamaan meitä, tai muuten meidät hajotetaan. Jumalan siunaukset otetaan meiltä, jos kuuntelemme mitään muita neuvoja.¹⁷

Minun velvollisuuteni on olla yhteydessä Jumalaan, niin heikko välikappale kuin olenkin Jumalan käsissä. Minun velvollisuuteni on saada voimaa Jumalalta. Ja kun minulla on sitä, silloin neuvonantajieni tulee seistä rinnallani ja kanssani. Meidän tulee olla yhtä sydämeltä ja mieleltä kaikissa asioissa, ajallisissa ja hengellisissä, jotka tulevat eteemme kirkon ja Jumalan valtakunnan työssä. Ja kiitollisena voin sanoa, että näin on ollut asia siitä asti, kun minut kutsuttiin tähän asemaan eli kirkon [tämän] presidenttikunnan järjestämisestä asti. Yhtä kanssamme täällä ovat kaksitoista apostolia. Heidän velvollisuutensa on olla yhtä sydämeltään ja yhtä mieleltään. Heillä ei ole oikeutta olla muuta. He eivät voi olla muuta ja menestyä Herran edessä. Heidän tulee olla yhtä kanssamme ja meidän yhtä heidän kanssaan. Heillä on oikeutensa; heillä on tahdonvapautensa. Mutta kun kirkon presidenttikunta sanoo kenelle tahansa heistä: ”Tämä on Herran sana” tai ”Tämä on oikein”, heidän tulee hyväksyä se ja työskennellä kanssamme. Jumalan lait edellyttävät tätä ykseyttä meiltä. Myös seitsenkymmenten velvollisuus on olla yhtä kahdentoista apostolin kanssa. Apostolit ovat kutsuneet seitsenkymmenet lähtemään tekemään työtä Herran viinitarhassa, ja he työskentelevät yhdessä. Veljet ja sisaret, niin on tämän kirkon jokaisen organisaation laita. On oltava ykseyttä. Ei saisi olla epäsopua, ei hajaannusta. Jos sitä on, Herra ei ole mielistynyt siihen ja työmme estyy.¹⁸

Voimme nähdä kaikkialla maan päällä, mitä hajaannuksesta seuraa. Mitä enemmän hajallaan ovat kansakunnat, yhteisöt, perheet tai mitkä tahansa ihmisryhmät taivaan alla, sitä vähemmän niillä on valtaa toteuttaa mitään kuviteltavissa olevaa tarkoitusta tai periaatetta, ja mitä enemmän ykseyttä niissä on, olipa se lain säätämää tai jossakin muussa muodossa, sitä enemmän valtaa niillä on toteuttaa sitä, mitä ne haluavat. Voimme nähdä, että maailman ihmiset hajaantuvat joka päivä yhä enemmän erilleen, ja siitä johtuva pahuus on nähtävissä kaikkialla. Meidät on kutsuttu rakentamaan Siionia, emmekä me voi rakentaa sitä, ellemme ole yhtä, ja tuossa ykseydessä meidän on toteutettava Jumalan meille antamat käskyt ja meidän on toteltava niitä, jotka on asetettu johtamaan ja ohjaamaan Jumalan valtakunnan asioita. – –

– – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteet, jotka on ilmoitettu meidän aikanamme, ovat Jumalan voima pelastukseksi kaikille, jotka uskovat, niin juutalaisille kuin pakanoille, tänä maailmanaikana yhtä hyvin kuin minä muuna tahansa, ja siinä määrin kuin me olemme yhtä toteuttaessamme saamiamme neuvoja, me voimme voittaa jokaisen pahan, joka on polullamme, rakentaa Jumalan Siionia ja asettua asemaan, jossa voimme pelastaa samalla itsemme.¹⁹

Rakkaus toisiamme kohtaan

Olkaa ystävällisiä toisillenne. Älkää etsikö vikoja toisistanne. – – Tukekaa toisianne.²⁰

Minkään osan perheestä ei pitäisi ajatella itsekkäästi: ”En välitä, mitä tästä, tuosta tai siitä tulee, jos vain voin saada itselleni sen mitä haluan.” Se on itsekkyyttä. Se tuo eripuraa eikä sovi sille, joka väittää olevansa Jumalan pyhä. Meidän tulee tehdä työtä, aivan jokaisen meistä, karkottaaksemme sellaiset tunteet sydämestämme, ja sitten meidän pitäisi perheyhteisöissämme pyrkiä edistämään sen jäsenten yleistä etua.²¹

Ellei uskontomme johda meitä rakastamaan Jumalaamme ja lähimmäistämme ja kohtelemaan oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti kaikkia ihmisiä, niin sen harjoittaminen on turhaa. Eräs apostoli sanoo:

”Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt.” [1. Joh. 4:20.]

Voimme osoittaa rakkautemme Jumalaamme kohtaan parhaiten elämällä uskontomme mukaan. On turhaa julistaa rakkautta Jumalaan ja puhua samalla pahaa Hänen lapsistaan tai tehdä väärin heitä kohtaan. Pyhät liitot, jotka olemme tehneet Hänen kanssaan, määrittävät tarkasti meille velvollisuudet, joita meillä on toisiamme kohtaan, ja uskonnon suuri tehtävä on opettaa meille, kuinka selviytyä noista velvollisuuksista niin, että se tuo suurinta onnea itsellemme ja lähimmäisillemme. Kun noudatamme uskontomme velvoitteita, emme sano yhtään sanaa emmekä tee yhtään tekoa, joka loukkaisi lähimmäistä. Jos myöhempien aikojen pyhät eläisivät siten kuin heidän pitäisi ja siten kuin heidän uskontonsa opettaa heitä tekemään, yhdessäkään rinnassa ei olisi muuta tunnetta kuin veljellistä ja sisarellista kiintymystä ja rakkautta. Keskuudessamme ei olisi panettelua ja pahan puhumista, vaan rauha ja rakkaus ja hyvä tahto vallitsisivat meidän kaikkien sydämessä ja asunnoissamme ja siirtokunnissamme. Olisimme onnellisin kansa maan päällä, ja taivaan siunaus ja rauha lepäisivät yllämme ja kaiken sen yllä, mikä kuuluu meille.

Jos keskuudessamme on murhetta ja katkeruutta ja riitaa ja vihaa, niitä on siksi, ettemme elä sen uskonnon mukaan, jota tunnustamme. Ne eivät ole sen hedelmiä. Siellä missä tällaista pahaa on, siellä on huutava tarve tehdä parannusta. – –

Myöhempien aikojen pyhinä yleinen tapamme on nauttia sakramentti kerran viikossa. Jos otamme huomioon Herramme opetukset, jonka muistoksi me noudatamme tätä pyhää toimitusta, kenenkään syntiä tehneen ei voida sallia nauttia sitä, ennen kuin hän on sovittanut tekonsa. Herran Jeesuksen nimenomainen käsky on, ettei kenenkään saa sallia nauttia Hänen lihaansa ja vertaan kelvottomasti [ks. 3. Nefi 18:28–32]. Ei voi kuvitella täydellisempää järjestelmää estämään sopimattomien tunteiden ja vääryyksien olemassaolo veljien ja sisarten keskuudessa. Jos pyhät tekevät velvollisuutensa, vaikeudet saadaan ratkaistua Herran päivänä, kun he kokoontuvat syömään ja juomaan Hänen muistokseen.²²

Antaisin kaikille pyhille kehotuksen, että me noudattaisimme kaikki yhdessä Herramme sanoja, jotka on merkitty Johanneksen [evankeliumin 15. luvun] jakeisiin 12, 13 ja 14 – jos me rakastamme toisiamme niin kuin Kristus on rakastanut meitä, me voimme helposti sopia kaikki vaikeudet, joita voi keskuudessamme ilmetä, antaa anteeksi toisillemme ja täyttyä armolla, ja valo, rakkaus, ilo, ykseys, rauha ja toveruus tuovat vakautta aikaamme, mikä on paljon parempaa Jumalan, enkelien ja ihmisten silmissä kuin pitkä kinastelu veljiemme vioista.²³

Meidän tulee olla yhtä sydämeltä ja yhtä mieleltä eikä sallia minkään luonteeltaan ajallisen tai hengellisen erottaa meitä rakkaudesta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan.²⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Kertaa ensimmäinen kappale sivulta 245. Mitä samankaltaisia kokemuksia sinulla on ollut?
Millä tavoin taivaallinen Isä, Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat yhtä? (Ks. s. 247–248.)
Millä tavoin profeetat ovat yhtä jumaluuden jäsenten kanssa? (Ks. s. 248–249.) Kuinka me kaikki voimme saavuttaa sellaisen ykseyden? (Ks. s. 249–250.)
Kertaa sivut 248–250 ja etsi presidentti Woodruffin sanat 40 eekkerin tontista, joesta ja viinipuusta. Mitä me voimme oppia näistä vertauksista?
Lue toinen kappale sivulta 250. Millaiset kokemukset ovat osoittaneet sinulle, että ”ykseys on voimaa”?
Mieti seurakuntasi tai perheesi jäsenten erilaista taustaa, ominaisuuksia, kiinnostuksen kohteita, kykyjä ja tehtäviä, tai keskustelkaa niistä. Kuinka mielestäsi sellaiset yksilöt voivat yhdistyä hyvän edistämiseksi?
Mitä siunauksia me saamme, kun olemme yhtä hyvän edistämiseksi kodeissamme? Entä kirkon järjestöissä? Mitä seurauksia eripura aiheuttaa kotona ja kirkossa?
Mitä keinoja kirkko tarjoaa auttaakseen meitä olemaan yhtä opettamassamme opissa? Miten me voimme varmistua siitä, että opetuksemme on yhtä myöhempien aikojen profeettojen opetusten kanssa?
Miksi on mahdotonta sanoa, että me rakastamme Jumalaa mutta että vihaamme veljeämme? (Ks. s. 253–254.)
Tutki ensimmäistä kappaletta sivulta 255. Kuinka sakramentti auttaa meitä olemaan yhtä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 133:1; Moosia 18:21; 3. Nefi 11:28–29.