Luku 13

Päiväkirjat – ”kultaa paljon kalliimpia”

Päiväkirjamme ovat arvokkaita meille henkilökohtaisesti, ja ne voivat myös tuoda siunauksia perheellemme ja kaikille tuleville sukupolville.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Vuonna 1835 Wilford Woodruff aloitti ensimmäisen päiväkirjansa ”uskoen, että se on hyödyllinen kerratessamme omaa elämäämme ja että paitsi etuoikeutemme niin myös velvollisuutemme on pitää täsmällistä kirjaa tekemisistämme”. Hän kirjoitti: ”Tätä tarkoitusta varten aion tästä lähtien pyrkiä pitämään päiväkirjaa matkoistani, että vaadittaessa voin tehdä tiliä taloudenhoitotehtävästäni.”¹ Hän piti päiväkirjaa lähes 63 vuoden ajan. Viimeinen merkintä on elokuun 31. päivältä 1898, kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa. Hänen päiväkirjamerkintänsä jättävät toden ja uskollisen aikakirjan hänen henkilökohtaisesta elämästään osoittaen hänen rakkautensa perhettään kohtaan, hänen kiinnostuksensa ympäristöään kohtaan, hänen uutteruutensa päivittäisten tehtävien hoitamisessa, hänen uskonsa koettelemuksissa ja hänen todistuksensa ja ymmärryksensä evankeliumista. Merkinnät tarjoavat myös välähdyksiä muiden tuon ajan kirkon jäsenten elämään.

Sen lisäksi että Wilford Woodruff kirjoitti omasta elämästään ja palvelutyöstään, hän piti perusteellista aikakirjaa kirkon historiasta. Hän selitti: ”Minua on innoitettu ja mieltäni on liikutettu pitämään päiväkirjaa ja kirjoittamaan tämän kirkon asioista siinä määrin kuin voin. En ymmärtänyt, miksi tunteisiini vaikutettiin niin voimakkaasti tämän kirkon varhaisvaiheissa, mutta ymmärrän sen nyt. Olen harvoin jos koskaan kuullut veli Josephin tai kahdentoista saarnaavan tai opettavan mitään periaatetta tuntematta itseäni levottomaksi kuin kala kuivalla maalla, kunnes olen kirjoittanut sen muistiin. Sitten minusta tuntui oikealta. Saatoin kirjoittaa jonkin Josephin saarnan viikko sen jälkeen, kun se oli pidetty, melkein sanasta sanaan, ja kun se oli kirjoitettu, se otettiin minulta pois eli hävisi mielestäni. Se oli Jumalan minulle antama lahja.”²

Osana pyrkimystään tallentaa kirkon historiaa presidentti Woodruff merkitsi muistiin tärkeitä yksityiskohtia kokouksista, joihin hän osallistui. Eräässä kokouksessa hän opetti periaatteen, jota voidaan soveltaa niin päiväkirjoihin kuin kirkon virallisiin aikakirjoihinkin: ”Kulkiessamme vuolaassa virrassa emme voi astua samaan veteen kahta kertaa. Samoin emme voi käyttää samaa aikaa kahteen kertaan. Kun astumme tuosta ovesta ulos, työskentely tässä kokouksessa päättyy meiltä ikuisiksi ajoiksi. Me emme koskaan enää käytä tämän illan aikaa. Eikö meidän siis pitäisi pitää aikakirjaa työstämme, opetuksista ja neuvoista, joita annamme tässä kokouksessa? Kyllä pitäisi.”³

Päiväkirjoillaan presidentti Woodruff antoi kestävän lahjan jälkeläisilleen ja kaikille kirkon jäsenille. Elämäkerran kirjoittaja Matthias F. Cowley huomautti: ”Wilford Woodruffin elämä oli täynnä ihmeitä. Se oli yksinkertaista elämää, jossa hän toi avoimesti esiin sydämensä ja tarkoituksensa. Hänen ilmaustensa suoruus, hänen tarkkuutensa yksityiskohdissa ja hänen tunnontarkka pitäytymisensä totuudessa tekivät hänestä kenties parhaan tapahtumien tallentajan koko kirkon historiassa.”⁴Vanhin B. H. Roberts, seitsemänkymmenen ensimmäisen neuvoston jäsen ja huomattava kirkon historioitsija, kirjoitti: ”Presidentti Woodruffin palvelu oli todella tärkeää kirkolle. Hänen päiväkirjansa, joita kirjoitettiin säännöllisesti ja järjestelmällisesti ja siististi ja jotka on sidottu tukevasti – – muodostavat alkuperäisiä asiakirjoja sisältävän historiallisen aarteen, joka on korvaamaton. Noiden päiväkirjojen ansiosta kirkolla on luotettava aikakirja uuden taloudenhoitokauden profeetan – Joseph Smithin – saarnoista ja sanoista, jotka ilman presidentti Woodruffia olisivat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Sama pitää paikkansa Brigham Youngin saarnojen ja sanojen ja muiden kirkon johtavien vanhinten suhteen; [ja] pöytäkirjat tärkeistä neuvostojen kokouksista, päätöksistä, tuomioista, menettelytavoista ja monista virallisista yksityisluontoisista toimenpiteistä, joita ilman historian kirjoittaja ei kykenisi saamaan oikeaa näkemystä monista asioista – kaikissa näissä suhteissa nämä presidentti Woodruffin päiväkirjat ovat korvaamattomia.”⁵

Useimmat tässä luvussa olevat lainaukset on otettu presidentti Woodruffin muistiin merkitsemistä saarnoista, joita hän piti pappeuskokouksissa. Vaikka nämä sanat on usein osoitettu vanhimmille, hänen opetuksensa ovat arvokkaita kaikille kirkon jäsenille.

Wilford Woodruffin opetuksia

Kun me merkitsemme muistiin elämämme historiaa, siitä on hyötyä itsellemme, jälkeläisillemme ja kirkolle.

Tämän kirkon ja valtakunnan aikakirjaa ja historiaa tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa. Maan päällä ei ole ollut yhtään taloudenhoitokautta, jonka tapahtumat ovat kiinnostavampia kuin sen, jota me elämme. – –

On totta, että Joseph Smith kirjoitti historiaa omasta elämästään ja niistä asioista, jotka jossakin määrin liittyivät häneen. Hän on nyt kuollut, mutta hänen elämänsä ja todistuksensa julkaistaan nyt maailmalle. – – Myös presidentti Youngilla [oli] kirjureita, jotka [merkitsivät muistiin] hänen päivittäisiä toimiaan ja elämäänsä, mikä on oikein ja hyvää. Mutta onko siihen merkitty muistiin niiden monien tuhansien apostolien ja vanhimpien elämänhistoria ja kanssakäyminen Jumalan kanssa, jotka ovat tai tulevat olemaan kaikkialla maailmassa jokaisen kansakunnan keskuudessa taivaan alla? Ei, totisesti ei. Kirjoittakaa siis kaikki te Israelin vanhimmat historianne ja kanssakäymisenne Jumalan kanssa kaikkialla maailmassa omaksi hyödyksenne ja jälkeläistenne hyödyksi, Israelin huoneen hyödyksi, juutalaisten ja pakanoiden hyödyksi, tulevien sukupolvien hyödyksi.⁶

Muutamat eivät ehkä pidä tärkeänä kirjoittaa tai pitää aikakirjaa työstämme tai Jumalan työstä, mutta minä uskon, että se on. Muutoin profeetat eivät olisi tunteneet innoitusta kehottaa meitä uskollisuuteen tässä asiassa. Herra on sanonut meille, että se, mitä me sinetöimme maan päällä, on sinetöity taivaassa, ja se, mitä me merkitsemme kirjoihin maan päällä, merkitään kirjoihin taivaassa, ja sitä, mitä ei sinetöidä eikä merkitä kirjoihin maan päällä, ei sinetöidä eikä merkitä kirjoihin taivaassa [ks. OL 128:7–8). Vaikuttaa siis siltä, että on hyvin tärkeää, että me pidämme todenmukaista ja uskollista aikakirjaa kaikista asioista.⁷

Jotkut saattavat sanoa, että [päiväkirjan pitäminen] on hyvin vaivalloista. Mutta meidän ei pitäisi sanoa vaivalloiseksi mitään, mikä saa aikaan hyvää. Pidän sitä osaa elämästäni, jonka olen käyttänyt päiväkirjan pitämiseen ja historian kirjoittamiseen, erittäin hyödyllisesti käytettynä.⁸

Ellei näköpiirissä olisi mitään muuta syytä [paitsi] saada etuoikeus lukea omia päiväkirjojamme ja että lapsemme saavat lukea niitä, se korvaisi ajan, joka on käytetty niiden kirjoittamiseen.⁹

Meidän tulee merkitä muistiin Jumalalta saamamme siunaukset ja viralliset toimemme kirkossa.

Jokaisen ihmisen tulee kirjoittaa lyhyt historia elämästään: vanhemmistaan, syntymästään, uskonnostaan, milloin hänet kastettiin ja kuka hänet kastoi, milloin asetettiin mihinkin pappeuden virkaan ja kuka sen teki – esittää lyhyt selostus kaikista lähetystyötehtävistään ja kaikista virallisista toimistaan ja kanssakäymisistään Jumalan kanssa. Jos hän sitten kuolee ja historioitsijat haluaisivat julkaista hänen historiansa, heillä olisi jotakin, johon nojautua. Monet ehkä ajattelevat, että tämä on kuiva aihe ja merkityksetön, mutta minulle se ei ole.¹⁰

Neuvoisin teitä hankkimaan kaikki siunauksenne kirjoitettuina ja säilyttämään ne. – – Haluan pyytää teitä tekemään aikakirjan elämänne jokaisesta virallisesta toimesta. Jos kastatte, konfirmoitte, asetatte virkaan tai siunaatte kenet tahansa tai annatte siunauksia sairaille, kirjoittakaa siitä selostus. Jos jokainen mies tekee näin, kirkko voi tehdä siitä paikkansa pitävän merkinnän. – – Jos Jumalan voima ja siunaukset ilmenevät niin, että pelastutte vaaralta – – teidän tulee merkitä se muistiin. Pitäkää kirjaa kanssakäymisistänne Jumalan kanssa päivittäin. Minä olen kirjoittanut kaikista siunauksista, joita olen saanut, enkä vaihtaisi niitä edes kultaan.¹¹

Eikö meillä pitäisi olla riittävästi kunnioitusta Jumalaa kohtaan tehdä aikakirja niistä siunauksista, jotka Hän vuodattaa yllemme, ja virallisista toimista, jotka me teemme Hänen nimessään maan päällä? Minusta meidän pitäisi.¹²

Kirkon presidenttikunta, joka johtaa meitä nyt – – pitää historiaa sekä Jumalan että ihmisen kanssakäymisestä heidän kanssaan – – ja se tulee olemaan kiinnostava miljoonille tulevissa sukupolvissa. Mutta vapauttaako se ne monet tuhannet vanhimmat ja ylipapit ja apostolit, jotka ovat matkustaneet monia vuosia ja rakentaneet tätä kirkkoa ja valtakuntaa ja joilla on ollut Pyhän Hengen lahjat, niin että heillä on ollut voima parantaa sairaita ja ajaa ulos riivaajia, avata sokeiden silmät ja aukaista kuurojen korvat, saada rammat kävelemään – – ja käskeneet pahoja henkiä ja ne ovat totelleet heitä ja joilla on ollut suojelusenkeleitä varjelemassa heitä vaaralta ja kuolemalta? Kysyn, eivätkö veljet, joita on siunattu näillä asioilla, pidä niitä muistiin merkitsemisen arvoisina? Eivätkö he edes tartu sen vertaa kynään, että jättäisivät joitakin muistiinpanoja lapsilleen ja tuleville sukupolville luettavaksi? Minä sanon, että heidän pitäisi. Olen sitä mieltä, että Herra vaatii sitä meidän käsistämme, ja se on rikas ja pyhä perintö, johon jälkeläisemme ovat syystä oikeutettuja.¹³

Meidän tulisi laatia aikakirjaa tapahtumista sitä mukaa kuin ne tapahtuvat.

Me olemme kansa, jonka Jumala on asettanut perustamaan valtakuntansa maan päälle, rakentamaan Siionin ja valmistamaan tietä Jeesuksen Kristuksen tulemiseen. Eikö meidän siis tulisi pitää päiväkirjaa, aikakirjaa ja historiaa Jumalan kanssakäymisistä [meidän] kanssamme, kun niitä tapahtuu päivä toisensa jälkeen silmiemme edessä? Kyllä tulisi. – –

– – Sen sijaan että löisi laimin tämän puolen työstämme, pitäköön jokainen mies, joka kykenee, päivä- ja aikakirjaa tapahtumista sitä mukaa kuin ne tapahtuvat silmiemme edessä päivä päivältä. Siitä tulee arvokas perintö lapsillemme, ja se on suureksi hyödyksi tuleville sukupolville kertoessaan heille todellisen historian kirkon ja Jumalan valtakunnan noususta ja edistymisestä maan päällä tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella sen sijaan että antaisimme vihollistemme kirjoittaa valheellisen historian Kristuksen tosi kirkosta.¹⁴

Emme ole taipuvaisia ajattelemaan tapahtumien merkitystä silloin, kun ne meille tapahtuvat, mutta me tunnemme niiden merkityksen myöhemmin. Me elämme sukupolvessa, joka on yksi tärkeimmistä, missä ihminen on koskaan elänyt maan päällä, ja meidän tulisi kirjoittaa selonteko noista tärkeistä tapahtumista, jotka tapahtuvat silmiemme edessä profetioiden ja Jumalan ilmoitusten täyttymiseksi. Suuri tulva ilmoituksia täyttyy meidän aikanamme, ja kun ne tapahtuvat silmiemme edessä, me haluamme kirjoittaa niistä aikakirjaa.¹⁵

Lasten tulisi aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen varhain.

Haluan sanoa nuorille ystävilleni, että on suuri siunaus heille ja heidän lapsilleen heidän jälkeensä, jos he pitävät päivittäin kirjaa siitä, mitä heille ja heidän ympärillään tapahtuu. Hankkikoot kaikki pojat ja tytöt pienen kirjan ja kirjoittakoot siihen hiukan melkein joka päivä.

”Mitä minä kirjoittaisin?” te kysytte. Kirjoittakaa mitä tahansa, mikä on säilyttämisen arvoista tai parasta mitä voitte, ja jos aloitatte sen kun olette nuoria, se on teille melko helppoa, kun teistä tulee miehiä ja naisia. Kuinka mieluisaa olisikaan teille ja lapsillenne 30, 50 tai 80 vuotta tästä eteenpäin istuutua lukemaan, mitä ympärillänne tapahtui lapsuudessanne ja nuoruudessanne! Ettekö haluaisi lukea, mitä isällenne, äidillenne ja isovanhemmillenne tapahtui, kun he olivat nuoria ja heidän elämänsä aikana? Mutta tavoite ei ole niinkään saada teitä pitämään päiväkirjaa, kun olette nuoria, kuin saada teitä jatkamaan sitä sitten kun teistä tulee miehiä ja naisia, jopa koko elämänne ajan. Sitä tarvitaan erityisesti sukupolvessa, jossa elätte, sillä te elätte tärkeimmässä sukupolvessa, mitä ihmislapset ovat koskaan nähneet, ja on paljon tärkeämpää, että te alkaisitte pitää päiväkirjaa varhain ja noudattaisitte sitä tapaa elämänne ajan, kuin että muut sukupolvet tekisivät niin.

Te olette Siionin lapsia, ja Jumala on kutsunut vanhempanne rakentamaan Kristuksen kirkkoa ja Jumalan valtakuntaa maan päälle näinä viimeisinä aikoina, ja pian vanhempanne kuolevat ja teidän on otettava heidän paikkansa. Teistä tulee isiä ja äitejä ja [teistä] pienistä pojista – – tulee profeettoja, apostoleita ja vanhimpia, ja te elätte niin kauan, että matkustatte saarnaamaan evankeliumia, ja te elätte niin kauan, että saatte Herran sanan. Silloin on hyvin tarpeellista, että pidätte päiväkirjaa ja kirjoitatte muistiin kanssakäymisenne Herran kanssa. – –

– – Minulle ja perheelleni on nyt suuri ilo istuutua lukemaan merkintöjä matkoistamme, joilla olemme olleet ja mitä olemme tehneet ja Jumalan kanssakäymisistä kanssamme ja monista hyvistä hetkistä, joita meillä on ollut ystäviemme kanssa. Voin lukea päiväkirjoistani hyviä opetuksia, joita olen kuullut monia vuosia sitten presidenteiltä Joseph Smith, Brigham Young ja Heber C. Kimball ja kahdeltatoista apostolilta ja monilta muilta hyviltä vanhimmilta, ja hyvistä hetkistä, joita meillä on ollut yhdessä. Jos nuoret ystäväni alkaisivat tehdä niin ja jatkaisivat tapaa, se on heille tulevina päivinä paljon arvokkaampaa kuin kulta.¹⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Miksi presidentti Woodruffin päiväkirjat ovat tärkeitä kirkolle? (Ks. s. 129, 131.) Mitä presidentti Woodruff mahtaisi sanoa ihmisille, jotka ajattelevat, ettei heidän päiväkirjoillaan ole koskaan mitään merkitystä kenellekään toiselle?
Mitä kirkossa on tapahtunut elämäsi aikana? Kuinka muistiinpanosi näistä tapahtumista saattaisivat auttaa lapsiasi ja lastenlapsiasi?
Kertaa ensimmäinen kokonainen kappale sivulta 131. Miten presidentti Woodruffin sanat tässä kappaleessa soveltuvat päiväkirjan pitämiseen? Pohdi, mikä merkitys on tärkeillä tapahtumilla, joista nykyiset ja tulevat sukupolvet eivät saa tietää.
Silmäile lukua ja etsi eri tyyppistä tietoa, jota meidän tulisi sisällyttää päiväkirjaamme. Mitä hyötyä sellaisista aikakirjoista on meille henkilökohtaisesti? Mitä hyötyä niistä on perheellemme?
Mitä haluaisit tietää esivanhempiesi elämästä? Mitä se kertoo siitä, mitä sinä voisit kirjoittaa päiväkirjaasi?
Miksi on tärkeää kirjoittaa tapahtumista heti niiden tapahduttua? (Ks. s. 134–135.) Kuinka me voimme järjestää aikaa päiväkirjan kirjoittamiseen?
Ota esiin sivut 135–136 ja kertaa presidentti Woodruffin neuvot lapsille ja nuorille. Kuinka vanhemmat ja isovanhemmat voivat välittää nämä ideat lapsilleen ja lastenlapsilleen? Miten voisit käyttää näitä ideoita perheillassa tai perheneuvostossa?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 1. Nefi 1:1; Omni 17; Moosia 1:1–6; Alma 37:1–9; Moos. 6:5–6.