Luku 6

Opettaminen ja oppiminen Hengen avulla

Me tarvitsemme Pyhän Hengen johdatusta, kun opiskelemme evankeliumia ja kun opetamme sitä muille.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Kun vanhin Wilford Woodruff valmistautui konferenssiin lokakuussa 1855, hän rukoili opastusta kysyen, mitä hänen ja hänen veljiensä pitäisi opettaa kansalle. Vastauksena rukoukseensa hän sai seuraavan ilmoituksen: ”Tavoitelkoot palvelijani Pyhää Henkeä ja pitäkööt Henkeni kanssaan, ja se opastaa heitä jatkuvasti siinä, mitä opettaa kansalle, ja ohjatkoot kansaani pitämään Henkeni kanssaan, niin he kykenevät ymmärtämään Jumalan sanan, kun se opetetaan heille.”¹

Presidentti Woodruffilla oli tästä periaatteesta kestävä todistus, ja hän aloitti usein konferenssipuheensa ilmaisemalla halunsa opettaa Pyhän Hengen voimalla. Lisäksi hän muistutti usein pyhiä heidän velvollisuudestaan kuunnella ja oppia tuon saman voiman avulla. Hän sanoi kerran: ”Me olemme kaikki riippuvaisia Herran Hengestä, ilmoituksesta, innoituksesta, Pyhästä Hengestä, jotta olisimme päteviä opettamaan kansaa, jolle meidät on kutsuttu puhumaan, ja ellei Herra anna minulle tänä iltapäivänä Pyhää Henkeä, lupaan teille kaikille, [että] ette saa paljonkaan irti veli Woodruffista.”²

Wilford Woodruffin opetuksia

Meidän on opetettava evankeliumia vain, kun Pyhä Henki innoittaa meitä.

En kykene eikä kukaan muukaan kykene opettamaan ihmislapsia ja ylentämään heitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ilman Pyhää Henkeä, ilman ilmoitusta, ilman kaikkivaltiaan Jumalan innoitusta. Siksi tarvitsen myöhempien aikojen pyhien uskoa ja myös heidän rukouksiaan. Tarvitsen Jumalan Hengen apua, kuten tarvitsee jokainen ihminen, joka yrittää opettaa kansalle sitä, mikä kuuluu taivaan valtakuntaan.³

Uskon siihen, ettei yksikään ihminen tässä eikä missään toisessa sukupolvessa kykene opettamaan ja ylentämään maan asukkaita ilman Jumalan Hengen innoitusta. Kansana meidät on asetettu eri tehtäviin – – jotka ovat opettaneet kaikessa johtamisessamme ja työssämme tarpeen tunnustaa Jumalan käsi kaikissa asioissa. Tunnemme sen välttämättömäksi tänä päivänä. Tiedän, että en ole pätevä opettamaan enempää myöhempien aikojen pyhiä kuin maailmaakaan ilman Jumalan Henkeä. Haluan Henkeä – – ja myös teidän uskoanne ja rukouksianne, että mieleni johdatettaisiin suuntaan, joka olisi teille hyödyllinen. Julkisuudessa opettaessani en ole koskaan sallinut mieleni noudattaa mitään muuta suuntaa kuin sitä, mihin Henki minua ohjaa, ja se on asema, joka meillä kaikilla on, kun tapaamme pyhiä tai kun lähdemme saarnaamaan evankeliumia.⁴

Herra sanoi Joseph Smithin kautta: ”Mitä he puhuvatkin Pyhän Hengen innoittamina, se on pyhä kirjoitus, on Herran tahto, on Herran mieli, on Herran sana, on Herran ääni ja Jumalan voima pelastukseksi” [OL 68:4]. Miksi näin on? Koska Pyhä Henki on yksi jumaluuden jäsen, ja kun siis ihminen puhuu Pyhän Hengen avulla, se on Herran sanaa. Meidän tulee pyrkiä tavoittelemaan tuota Henkeä, niin että Se voi olla kanssamme koko ajan ja tulla meille ilmoituksen periaatteeksi.⁵

Tämän kansan mieltä on ruokittava jatkuvasti, ja meidän kaikkien tulee olla riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Herra ruokkii mielemme tuosta ehtymättömästä älyn lähteestä, joka tulee Jumalalta, sillä mistään muusta lähteestä me emme voi saada ravintoa ihmisen kuolemattoman mielen ravitsemiseksi.⁶

Ihmisessä on henki, jonka on kestettävä ikuisesti, henki, joka tulee Jumalalta, ja ellei hän saa ravintoa siitä samasta lähteestä tai voimasta, joka on hänet luonut, hän ei ole eikä voi olla kylläinen.⁷

Ellei meillä ole Pyhää Henkeä, meillä ei ole oikeutta opettaa.⁸

Kun me opetamme evankeliumia, meidän on muistettava, että selkeimmät ja yksinkertaisimmat totuudet ovat ylentävimpiä.

Jeesuksen Kristuksen ilmoitukset opettavat meille, että Vapahtaja syntyi lihassa, ja Isä sanoi, ettei Hän aluksi saanut täyteydestä, vaan jatkoi armosta armoon, kunnes Hän sai täyteydestä, ja Häntä kutsuttiin Jumalan Pojaksi, koska Hän ei aluksi saanut täyteydestä [ks. OL 93:20]. Samalla tavoin meidän tulee pyrkiä koko sielullamme kasvamaan armossa, valossa ja totuudessa, niin että aikanaan me voimme saada täyteydestä [ks. OL 93:20].

Herralla on varsin monta periaatetta meidän varallemme, ja suurimmat periaatteet, joita Hänellä on meille, ovat yksinkertaisimpia ja selkeimpiä. Evankeliumin ensimmäiset periaatteet, jotka johtavat meidät iankaikkiseen elämään, ovat yksinkertaisimmat, ja silti ne ovat meille kaikkia muita suurenmoisimmat ja tärkeimmät. Ihmiset voivat tehdä työtä esitelläkseen suurenmoisella tavalla kykyjään, oppineisuuttaan ja tietoaan joko kirjallisesti tai saarnaamalla, he voivat yrittää saarnata mysteereistä ja esittää jotakin outoa, suurta ja ihmeellistä, ja he voivat uurastaa sen kaiken eteen koko väkevyydestään, hengestään ja voimastaan, mutta ilman Jumalan Pyhän Hengen apua ihmiset eivät kuitenkaan ylenny eikä heidän saarnaamisensa tuo heille paljonkaan tyydytystä. Meitä ylentävät eniten selkeimmät ja yksinkertaisimmat asiat, jos niitä opetetaan Jumalan Hengen avulla, eikä mikään ole meille tärkeämpää tai hyödyllisempää. Jos Henki asuu kanssamme, on luonamme jatkuvasti ja valaisee mieltämme päivin ja öin, niin me olemme turvallisella polulla.⁹

Haluan sanoa, että ollessani tässä kirkossa olen nähnyt ihmisten aika ajoin nousevan esiin ja yrittävän olla Jumalan palvelijoita. He yrittävät selittää asioita, joista he eivät tiedä mitään, jotta he näyttäisivät älykkäiltä. Tänä aikana tämänkaltaista on suuressa määrin. Yksi kirkon johtavista vanhimmista meni ihmisten eteen ja alkoi saarnata tiettyjä periaatteita. Joseph kuuli siitä ja pyysi häntä esittämään tuon opin hänelle kirjoitetussa muodossa. Veli kirjoitti sen, ja kun hän oli kirjoittanut kaiken, luki sen profeetalle. Hän kysyi Josephilta, mitä tämä ajatteli siitä. ”Onhan se hieno järjestelmä”, Joseph sanoi, ”mutta minä löydän siitä yhden vian – –.” ”Mikä se on, veli Joseph?” Joseph sanoi: ”Se ei ole totta.” Niinpä sanon, että aina silloin tällöin joku pitää itseänsä älykkäänä ja yrittää opettaa jotakin, mitä ei ole Opissa ja liitoissa eikä kirkon teoksissa ja mikä ei ole totta. – –

– – Saarnatkaa totuutta sellaisena kuin te sen ymmärrätte. Älkää pohdiskelko asioita, joista ette tiedä mitään, sillä siitä ei ole kenellekään hyötyä. Jos kuuntelette väärää oppia, valheelliset henget johtavat teidät harhaan. Muistakaa tämä ja noudattakaa sitä, niin teillä on kaikki hyvin. Pysykää totuuden poluilla, ja kaikki on hyvin kohdallanne.¹⁰

Kun kokoonnumme opiskelemaan evankeliumia, tarvitsemme Henkeä yhtä paljon kuin opettajakin.

Uskon, että Jumalan Henki voi olla paitsi niiden kanssa, jotka puhuvat ja opettavat – –, myös niiden kanssa, jotka istuvat ja kuuntelevat.¹¹

Me kaikki tarvitsemme Kaikkivaltiaan innoitusta – – saarnasimmepa tai kuuntelimme.¹²

Sanon veljilleni ja sisarilleni: Yrittäkäämme valmistaa mieltämme ja sydäntämme rukoilemalla Herraa, että me saisimme riittävästi Hengen valoa ja Pyhän Hengen vaikutusta nähdäksemme elämän polun ja pysyäksemme sillä, ja että kun me saamme Jumalan palvelijoiden opetuksia ja neuvoja, me olisimme halukkaita tallettamaan ne sydämeemme ja harjoittamaan niitä elämässämme.¹³

Jos meillä on se osa Jumalan Henkeä, josta meillä on etuoikeus nauttia, ja pidämme kunniassa kutsumuksemme, meillä on se todistus, joka meillä pitäisi olla sisimmässämme, kun jokin uusi oppi tuodaan esiin tai vanha oppi selitetään täydellisemmin. Tällä tavoin me hyödymme siitä, että veljemme saarnaavat, ja kykenemme tallettamaan iankaikkisen elämän periaatteet mieleemme.¹⁴

Toivon ja rukoilen, että kokoontuessamme yhteen me voimme nauttia Jumalan Hengestä ja sydämemme ovat liittyneet yhteen kuin yhden ihmisen sydämeksi, että rukouksemme voivat nousta Herran eteen, että Hänen siunauksensa voivat olla kanssamme ja että ne, jotka puhuvat meille, voivat tehdä sen Pyhän Hengen ja Jumalan voiman innoittamina.¹⁵

Meidän pitäisi kiinnittää tarkkaavaisuutemme, rukouksemme ja uskomme [opettajaan], ja jos me teemme sen, me saamme hänen sydämensä yltäkylläisyydestä sen, mikä on meille hyödyksi.¹⁶

Kun joku tämän kirkon presidenttikunnasta tai kahdentoista koorumista tai joku vanhimmista nousee – – puhumaan, tämä kansa katsoo heihin ja odottaa, että heillä on riittävästi Pyhää Henkeä sanoakseen jotakin, mikä ylentää heitä; miltei yksimielisesti tämä kansa odottaa sitä. Toisaalta sanon, että presidenttikunta, kaksitoista ja vanhimmat – – odottavat, että [myös] kansalla on Herran Henki, niin että se voi ymmärtää, ja siltä edellytetään, että se käsittäisi, mitä sille sanotaan, aivan yhtä paljon kuin sitä edellytetään veljiltä, jotka puhuvat opettaakseen Jeesuksen Kristuksen oppia, periaatetta, totuutta ja ilmoituksia.

Kun Jumalan voima ja Pyhän Hengen lahja elvyttävät ja valaisevat ihmisten mielen, niin että he voivat ymmärtää ja arvostaa iankaikkisen totuuden periaatteita ja ilmoituksia, jotka Jumala on antanut – – niin he ovat valmiita saamaan hyödykseen niitä siunauksia, joita heidän päälleen vuodatetaan. Se teistä, joka on kokenut tuon siunauksen, ja oletan, että kaikki ovat ajoittain, on hämmästellyt tietyissä vaiheissa elämäänsä, että hänen käsitys-kykynsä on ollut niin erilainen. Tiedän, että niin on ollut omalla kohdallani, ja oletan, että niin on ollut muidenkin kohdalla.

[On] ollut aikoja, jolloin käsityskykyni on avautunut ymmärtämään Jumalan sanaa ja Hänen palvelijoidensa opetuksia. – Mieleni on ollut avoin käsittämään ja Jumalan voima ja Pyhän Hengen lahja ovat elävöittäneet sitä. Kun siis olen istunut täällä ja kuunnellut presidenttikunnan ja Jumalan palvelijoiden opettavan meille vanhurskauden periaatteita ja Jumalan sanaa, olen tuntenut niiden iankaikkisten totuuksien voiman, vallan ja merkityksen, joita he ovat meille esittäneet, kun taas muina kertoina on voitu opettaa samoja totuuksia mutta ne ovat menneet ohi jättämättä mieleeni samaa vaikutusta.

– – Pidän tärkeänä sitä, että me teemme työtä saadaksemme tuon Hengen, saadaksemme tuota Henkeä enemmän päällemme ja pitääksemme tuon Hengen mukanamme, niin että kun kuulemme opetusta, mielemme olisi valmistautunut ottamaan sen vastaan.

Sanon nyt, että koska monet meistä ovat ottaneet vastaan evankeliumin ja kokoontuneet Jumalan pyhien kanssa, on tärkeää, että me teemme työtä tänä päivänä, että elämme tuon Hengen vaikutuksessa, jotta se voi lisääntyä edelleen ja hallita meitä toimiessamme ihmislasten keskuudessa. – Kun ihmisellä on Pyhä Henki ja hän kuulee pelastuksen selkeitä, yksinkertaisia totuuksia, ne tuntuvat arvokkaammilta kuin mikään muu ja hän on valmis uhraamaan kaiken luonteeltaan ajallisen varmistaakseen itselleen pelastuksen. Mutta kun ihmisten mieli pimentyy, he menettävät Pyhän Hengen ja tuon evankeliumin arvon eivätkä he ymmärrä, mikä etuoikeus ja kunnia on olla tekemisissä Jumalan pyhien kanssa – –, eivätkä he pysy uskollisina taivaalliselle Isälleen eivätkä kunnioita Hänen nimeään maan päällä eivätkä arvosta kanssakäymistään niiden kanssa, joilla on pyhä pappeus, ja siksi he menevät pimeyteen. – – Me hämmästelemme ja ihmettelemme, kun meitä valaistaan Jumalan Hengellä ja Hänen meille antamillaan ilmoituksilla, ja kun meidät herätetään ymmärtämään näiden asioiden tärkeys, niin me näemme silloin, millainen vaikutus ja tuki niillä on meihin. Ne eivät ainoastaan tee mieltämme soveliaaksi siirtymään henkien maailmaan, vaan valmistavat meitä kohtaamaan Isämme taivaassa.¹⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Lue presidentti Woodruffin sanat tämän luvun kahdesta ensimmäisestä kappaleesta (s. 59). Mitä ne kertovat meille hänestä? Mitä ne kertovat opettamisesta ja oppimisesta?
Mitä opit presidentti Woodruffin ajatuksista, jotka koskevat opettamista Hengen voimalla? (Ks. s. 59, 60; ks. myös 2. Nefi 33:1–2.) Kuinka me voimme opettaessamme valmistautua saamaan Pyhän Hengen johdatusta?
Millaisia kokemuksia sinulla on ollut opettamisesta ja oppimisesta Hengen avulla?
Kertaa osa, joka alkaa sivulta 61. Miksi on vaarallista pohtia asioita, joita me emme ymmärrä? Miksi selkeät ja yksinkertaiset totuudet ylentävät meitä eniten?
Mitä velvollisuuksia oppijoilla on? (Ks. s. 62–65.) Kuinka me voimme saada eniten irti evankeliumia käsittelevästä oppiaiheesta tai saarnasta? Pohtikaa tapoja, joilla voitte valmistautua olemaan Hengen opetettavina, ja keskustelkaa niistä.
Kertaa ensimmäinen kappale sivulta 63. Kuinka sinulle evankeliumia opettaessasi on ollut apua niiden ihmisten tarkkaavaisuudesta, rukouksista ja uskosta, joita olet opettanut?
Kuinka tämän luvun periaatteet voivat auttaa meitä opiskellessamme tätä kirjaa? (Ks. myös s. V–X.) Kuinka nämä periaatteet soveltuvat meihin, kun opiskelemme ja opetamme evankeliumia kodeissamme?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Hepr. 4:2; 2. Piet. 1:21; 2. Nefi 31:3; Alma 17:2–3; OL 11:18–21; 42:14; 50:13–22; 52:9; 100:5–8.