Luku 15

Uskon varassa eläminen

Me vaellamme uskon varassa, emmekä näkemisen, vakuuttuneina siitä, että Herra vahvistaa meitä pyrkimyksissämme rakentaa Hänen valtakuntaansa maan päällä.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Marraskuussa 1834 Wilford Woodruff asetettiin papiksi Aaronin pappeudessa, ja hän sai ensimmäisen toimeksiantonsa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Hän asui silloin Clayn piirikunnassa Missourissa jäätyään sinne Siionin leirikuntaan osallistumisensa jälkeen. Ennen kuin hän aloitti lähetystyön, hän puhui piispansa kanssa, joka oli antanut hänelle kyseisen toimeksiannon. Hän kysyi reitistä, jota hänen pitäisi kulkea työsaralleen. Hän kysyi myös, pitäisikö hänen ja hänen toverinsa matkustaa ilman kukkaroa tai laukkua, kuten Herra oli antanut käskyn sen ajan lähetyssaarnaajille (ks. OL 24:18; 84:78, 86). Se, että matkustaa ilman kukkaroa tai laukkua, tarkoittaa sitä, että lähtee matkaan rahatta luottaen kirkon jäsenten ja muiden ihmisten hyvyyteen ruoan ja yösijan suhteen. Presidentti Woodruff muisteli myöhemmin keskusteluaan piispansa kanssa:

”Silloin oli kenelle tahansa veljistämme vaarallista kulkea Jacksonin piirikunnan halki [Missourissa]. Hän halusi minun lähtevän Arkansasiin, ja tie vei suoraan Jacksonin piirikunnan halki. Kysyin häneltä, pitäisikö meidän mennä sitä kautta (minulla oli mukanani toveri – vanhin).

Hän sanoi: ’Jos teillä on uskoa tehdä niin, te voitte mennä. Minulla ei ole.’

Minun mielestäni se oli omituinen huomautus piispalta.

’No’, minä sanoin, ’Herra sanoo, että meidän on matkustettava ilman kukkaroa tai laukkua. Teemmekö me niin?’

Hän sanoi: ’Se on Jumalan laki. Jos teillä on uskoa tehdä se, te voitte tehdä sen.’”¹

Pian tuon keskustelun jälkeen Wilford Woodruff ja hänen toverinsa lähtivät lähetystyöhönsä matkustaen Jacksonin piirikunnan halki vailla sen kummempaa maallista omaisuutta. Presidentti Woodruff sanoi myöhemmin: ”Panimme nyssäköihimme joitakin Mormonin kirjoja ja vähän vaatteita, sidoimme ne selkäämme ja lähdimme matkaan jalkaisin. Kuljimme lautalla joen yli Jacksonin piirikuntaan ja kävelimme sen halki. Joissakin tilanteissa Herra varjeli meitä roskajoukolta kuin ihmeen voimalla.”²

Sen lisäksi että Herra varjeli kahta lähetyssaarnaajaa Jacksonin piirikunnan roskajoukolta, Hän varjeli heitä muiltakin vaaroilta matkan varrella. Presidentti Woodruff kertoi eräästä sellaisesta tapauksesta. Kun hän ja hänen toverinsa lähestyivät erästä metsikköä, metsästä tuli heitä kohti suuri mustakarhu. ”Me emme pelänneet sitä”, hän sanoi, ”sillä me olimme Herran työssä emmekä olleet pilkanneet Jumalan profeettaa niin kuin ne 32 ilkeää lasta, jotka sanoivat Elisalle ’Tule tänne, kaljupää’, mistä syystä karhut raatelivat heidät kuoliaaksi [ks. 2. Kun. 2:23–24]. – – Kun karhu tuli noin [40 metrin] päähän, se istahti takamuksilleen ja katseli meitä hetken. Sitten se juoksi pois, ja me jatkoimme matkaamme riemuiten.”³

Presidentti Woodruff puhui usein tästä ensimmäisestä lähetystyöstään muistaen siunaukset, jotka hän oli saanut palvellessaan Herraa uskossa: ”Herra ei ole koskaan elämässäni, olenpa sitten ollut apostoli, seitsenkymmen tai vanhin, antanut minulle sen enempää suojelusta kuin pappinakaan ollessani. Herra on näkyjen, ilmoitusten ja Pyhän Hengen kautta näyttänyt minulle monia edessäni olleita tapahtumia.”⁴

Wilford Woodruffin opetuksia

Eläessämme maan päällä meidän on vaellettava uskon varassa eikä näkemisen.

Usko on evankeliumin ensimmäinen periaate. Mitä on usko? Kirjoittaessaan heprealaisille Paavali ryhtyy selittämään sitä. Hän sanoo, että ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä”, ja todistaakseen sen hän jatkaa kertomalla, mitä eri ihmiset olivat saaneet aikaan uskon avulla [ks. Hepr. 11]. Pidän uskoa yhtenä tärkeimmistä periaatteista, mitä Jumala on koskaan ilmoittanut ihmiselle.⁵

Jos meillä on oikea ymmärrys, meidän tulee nähdä kaikki sellaisena kuin Herra näkee, ja ymmärtää, kuinka Hänen tarkoituksensa toteutetaan, mutta meidän on vaellettava uskon varassa eikä näkemisen.⁶

Kun pääsemme verhon toiselle puolen, saamme tietää jotakin. Nyt me teemme työtä uskon varassa. Meille usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Ylösnousemus, iankaikkinen tuomio, selestinen valtakunta ja ne suuret siunaukset, jotka Jumala on antanut pyhissä voiteluissa ja endaumentissa temppeleissä, ovat kaikki tulevaisuutta varten, ja ne tulevat täyttymään, sillä ne ovat iankaikkisia totuuksia. Me emme koskaan lihassa tämän verhon ollessa yllämme käsitä täysin sitä, mikä meitä odottaa tulevassa maailmassa. Jokaisen ihmisen kannattaa palvella Jumalaa ja pitää Hänen käskynsä niinä muutamina päivinä, jotka hän elää maan päällä.⁷

Veljet ja sisaret, teidän tulee elää uskon varassa ymmärtäen joka päivä, että kaikki voima on Jumalassa ja että Hänen kauttaan me kykenemme elämään rauhassa ja nauttimaan yltäkylläisyydestä.⁸

Kristuksen evankeliumi edellyttää kokopäiväistä uskoa.⁹

Me osoitamme uskomme teoillamme.

On todella hyvä – – kuulla Herran sanaa, ja on todella hyvä uskoa siihen, mutta on vielä parempi noudattaa sitä.¹⁰

Evankeliumin ensimmäinen periaate on usko. Maailman ihmiset saattavat tietysti sanoa, että me kaikki uskomme Jeesukseen Kristukseen. Kyllä, mutta on tehtävä muutakin kuin uskottava Kristukseen. Meidän on tehtävä parannus synneistämme, saatava kaste niiden anteeksisaamiseksi ja otettava vastaan Pyhä Henki. Se on oppi, jota Kristus ja Hänen apostolinsa opettivat.¹¹

Pyhiltä vaatii uskoa elää uskontonsa mukaan, tehdä velvollisuutensa, vaeltaa oikeamielisesti Herran edessä ja rakentaa Hänen Siioniaan maan päälle. Sitten se vaatii tekoja, jotka vastaavat uskoamme. – – Velvollisuutemme kansana on tulla yhdeksi eikä väsyä hyvän tekemiseen.¹²

Meidän on osoitettava uskoa, kun autamme rakentamaan Jumalan valtakuntaa.

Tämä uskon lahja ja periaate on välttämätön pyhille jokaisena maailmanaikana, jotta he kykenevät rakentamaan Jumalan valtakuntaa ja tekemään heiltä vaaditun työn.¹³

Lukekaa Heprealaiskirjeen 11. luku, niin saatte selville, että maailman luomisesta lähtien kaikki on saatu aikaan uskon varassa. Koko kaikkien muinaisten patriarkkojen ja profeettojen työ saatiin aikaan tätä periaatetta harjoittamalla, ja niin on myös viimeisellä aikojen täyttymisen taloudenhoitokaudella.¹⁴

Jopa Jeesus teki uskon varassa kaiken työnsä seimestä ristille kautta koko kipujen, surun, ahdistuksen, kärsimyksen, vainon ja pilkan täyttämän elämänsä. Hän sai tukea Isän voimasta, jonka työtä Hän oli tullut tekemään. Hän uskoi täysin kykenevänsä tekemään kaiken, mitä Hänet oli lähetetty tekemään. Tähän periaatteeseen nojautuen Hän täytti jokaisen vaatimuksen ja noudatti jokaista lakia, jopa sitä, joka liittyy kasteeseen. – – Apostolien oli työssään toimittava saman periaatteen mukaan, jonka mukaan pyhien sekä entisinä että myöhempinä aikoina on ollut toimittava – nimittäin uskon periaatteen.

Joseph Smithin oli tehtävä työtä uskon varassa. On totta, että hänellä oli tieto hyvin monista asioista, kuten pyhillä entisinä aikoina oli, mutta monissa asioissa hänen oli osoitettava uskoa. Hän uskoi täyttävänsä muinaisten profeettojen profetioita. Hän tiesi, että Jumala oli kutsunut hänet, mutta perustaessaan Hänen valtakuntaansa hänen oli tehtävä jatkuvasti työtä uskon varassa. Kirkko perustettiin 6. huhtikuuta 1830 kuuden jäsenen voimin, mutta Joseph uskoi, että valtakunta sai siten alkunsa, ja sinapinsiemenen lailla siitä tulisi suuri kirkko ja valtakunta maan päällä. Ja tuosta päivästä siihen päivään, jolloin hän sinetöi todistuksensa verellään, hänen koko elämänsä oli kuin kahlaamista vainon ja sorron syvissä vesissä, joita hän koki kanssaihmistensä käsissä. Kaikki tämä hänen täytyi kestää uskon varassa, ja hän oli tosi, uskollinen ja urhoollinen todistuksessaan Jeesuksesta kuolinpäiväänsä asti. – –

– – Työssämme kirkon ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi maan päälle meidän on ollut tehtävä työtä uskon varassa. Se on edelleen välttämätöntä.¹⁵

Sadat ihmiset tekevät työtä [temppeleissä]. Keiden puolesta? Sekä elävien että kuolleiden. Miksi he tekevät työtä kuolleiden puolesta? Ovatko he koskaan nähneet kuolleiden ylösnousemusta? Eivät, paitsi näyssä tai ilmoituksen kautta. Mutta he uskovat siihen, ja todistuksena tuosta uskosta he tekevät tätä työtä. He odottavat ylösnousemusta ja iankaikkista tuomiota, selestistä valtakuntaa ja suuria siunauksia, jotka Jumala on ilmoittanut ihmislasten pelastukseksi ja korotukseksi. He tekevät niin uskon varassa, ja sillä voimalla he ovat saaneet aikaan kaiken sen mitä ovat. – – Uskon varassa on rakennettu [Suolajärven] tabernaakkeli – – on pystytetty temppeleitä ja – – on koottu ihmisiä maan kansakuntien keskuudesta.

Tuhansia vanhimpia on kutsuttu, ei korkeakouluista vaan elämän eri ammateista, ja lähetetty maailmaan saarnaamaan evankeliumia rahatta ja hinnatta. – – Ihmiset ovat kuunnelleet heitä, ja jokin henki tai voima on saanut heidät vakuuttuneiksi siitä, että vanhimpien todistus on tosi. – – Mitä siitä on seurannut? Tuhannet ovat uskoneet tuohon todistukseen ja osoittaneet sen olevan tosi. Nämä vanhimmat ahersivat uskon varassa, he matkustivat uskon varassa, he tekivät työtä uskon varassa. Juuri usko oli heidän tukenaan koko matkan ajan. He matkasivat ilman kukkaroa ja laukkua ja uskoivat, että taivaan Jumala ruokkii ja vaatettaa heidät ja avaa tien heidän edessään. – – Ja monet ihmiset uskoivat näiden yksinkertaisten miesten todistukseen. He tekivät parannuksen synneistään, heidät kastettiin niiden anteeksisaamiseksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, he saivat tuon Pyhän Hengen, ja se todisti heille evankeliumin totuuksista.¹⁶

Minä tahansa ja jokaisena maailmanaikana, kun Jumala on kutsunut tai käskenyt jotakuta ihmistä tai kansaa tekemään tietyn työn, he ovat kyenneet suorittamaan sen päättäväisyyden ja peräänantamattomuuden ansiosta ja uskomalla Häneen.¹⁷

Kun me pidämme liittomme ja noudatamme käskyjä, Herra vahvistaa meissä uskon voimaa.

Kaikki työ, jota olemme suorittaneet – – on tehty uskon varassa, ja meidän myöhempien aikojen pyhien pitäisi vaalia tätä periaatetta ja vahvistua siinä.¹⁸

Velvollisuutemme on vahvistua jatkuvasti uskossa, niin että me kykenisimme kääntymään Herran puoleen ja saamaan Hänen hyväksyntänsä.¹⁹

Olen sitä mieltä, että Herra vaatii jokaiselta mieheltä ja naiselta Israelissa, jokaiselta myöhempien aikojen pyhältä, että me ensin saamme Pyhän Hengen [ja] sitten tuotamme Hengen hedelmiä pelastukseksi. Silloin tulette näkemään, että tämä kansa pitää liittonsa ja noudattaa Jumalan käskyjä. Se on meidän kaikkien velvollisuus, ja meidän pitäisi elää uskontomme mukaan ja noudattaa sen määräyksiä. Kun niin tehdään, näette tämän kansan heräävän ja tuovan esiin vanhurskauden tekoja. Sitten heillä on uskoa ja heillä on voimaa ja he nousevat, ja Jumalan voima ja kirkkaus ilmenee sellaisten välikappaleiden kautta, jotka Herra on valinnut tällä taloudenhoitokaudella maan päällä ja joiden käsiin Hän on antanut pyhän pappeuden.²⁰

Minusta todellakin tuntuu, että Herra on armollinen meitä kohtaan ja että meidän pitäisi arvostaa ennen kaikkea muuta maan päällä niitä iankaikkisen elämän sanoja, jotka meille on annettu. Niin kauan kuin Pyhä Henki ohjaa meitä, mielemme vahvistuu ja uskomme lujittuu nyt ja tulevaisuudessa. Ja me ahkeroimme Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.²¹

Kaikkivaltias Isä, lisää meissä voimia siinä uskossa, joka pyhillesi on annettu ja joka heillä on. Vahvista meitä muistoilla menneisyyden suurenmoisista pelastumisista, että pitäisimme mielessämme pyhät liitot, jotka olet tehnyt kanssamme, niin että kun paha varjoaa meitä, kun vaikeudet kohtaavat meitä, kun me kuljemme nöyryytyksen laakson halki, me emme horjuisi, me emme epäilisi, vaan Sinun pyhän nimesi voimassa toteutuisivat kaikki vanhurskaat tarkoituksesi meihin nähden, me täyttäisimme luomisemme tarkoituksen ja saavuttaisimme Sinun armostasi loistavan voiton jokaisesta ahdistavasta synnistä, vapautuisimme kaikesta pahasta ja meidät luettaisiin taivaan valtakunnassa niiden joukkoon, jotka saavat asua edessäsi iankaikkisesti.²²

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Mitä on usko? (Ks. s. 157–158; ks. myös PKO, ”Usko”; JSR Hepr. 11:1; Alma 32:21.) Kuinka me näemme sen, mitä ei nähdä? Mitä sinulle merkitsee vaeltaa uskon varassa eikä näkemisen?
Kuinka usko Jeesukseen Kristukseen voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme? Kuinka usko Jeesukseen Kristukseen vaikuttaa toivoomme iankaikkisesta elämästä? (Ks. Moroni 7:41–42.)
Miten uskomme ja tekomme liittyvät toisiinsa sen perusteella, mitä presidentti Woodruff opettaa tässä luvussa? (Ks. myös Jaak. 2:17–26.)
Kuinka Wilford Woodruff osoitti uskonsa, kun hänet kutsuttiin palvelemaan ensimmäisen kerran kokoaikaisessa lähetystyössä? (Ks. s. 155, 157.) Millaisissa tilanteissa sinun on ollut osoitettava uskoa?
Mitä me voimme oppia uskosta Jeesuksen Kristuksen esimerkin perusteella? Entä profeetta Joseph Smithin esimerkin perusteella? Entä nykyajan lähetyssaarnaajien ja uusien käännynnäisten esimerkin perusteella? (Ks. s. 159–160.)
Millä tavoin Herra on siunannut sinua, kun olet osoittanut uskoa Häneen?
Pane merkille sana lahja ensimmäisessä kokonaisessa kappaleessa sivulla 159. Mieti sitä, miten tärkeää on muistaa, että usko on lahja Jumalalta, tai keskustelkaa siitä. Mitä meidän on tehtävä, jotta saisimme tämän lahjan? (Ks. s. 161–162.)

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Room. 10:17; 2. Kor. 5:7; Hel. 15:7–8; Et. 12:2–27; Moroni 7:20–33.