Luku 7

Jeesuksen Kristuksen sovitus

Jeesuksen Kristuksen sovitus on pelastuksen perusperiaate ja merkittävin toivon lähde koko ihmiskunnalle.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Kun vanhin Wilford Woodruff aloitti palvelutyönsä apostolina, hän ja hänen veljensä tekivät työtä Yhdysvalloissa ja Englannissa sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka pitivät Jeesusta Kristusta Jumalan Poikana ja ihmiskunnan Lunastajana. Koska veljet tiesivät, että heidän kuulijoillaan oli jo perususko Jeesuksen Kristuksen sovitukseen, he keskittyivät opetuksessaan sellaisiin aiheisiin kuten profeetta Joseph Smithin kutsuminen, Mormonin kirjan esiintulo ja pappeuden palautus.¹ Kun ihmiset kuitenkin kiistivät opin sovituksesta, vanhin Woodruff kumosi heidän väitteensä voimallisesti ja selkeästi. Hän todisti, että ”Kristuksen palvelutyön tavoitteena maan päällä oli antaa itsensä uhriksi, jotta ihmiskunta lunastettaisiin iankaikkisesta kuolemasta”.²

Vuonna 1845 eräs kirkon jäsen Brittein saarilla julkaisi lehtisen, jonka tarkoituksena oli todistaa, että Jeesuksen Kristuksen ei ollut tarpeellista kärsiä ja kuolla ihmiskunnan lunastamiseksi. Vanhin Woodruff, joka palveli tuolloin kirkon johtavana virkailijana Brittein saarilla, kumosi julkisesti tämän väitteen artikkelissa nimeltä ”Rationality of the Atonement” (”Sovituksen järjenmukaisuus”). Artikkelin julkaisemisella hän toivoi varmistavansa sen, ”että kaikki ymmärtäisivät oikein [kirkon] näkemykset aiheesta ja että Jumalan pyhät olisivat valmiita vastustamaan ihmisen pelastuksen suuren vihollisen hyökkäyksiä, sekä rauhoittamaan lopullisesti niiden ihmisten mielen, jotka uskovat Jumalan ilmoituksiin”.³ Hänen sanansa sekä hänen tuomitessaan väärän opetuksen että ylistäessään Vapahtajaa ilmaisivat hänen pysyvän rakkautensa Herraa kohtaan ja hänen syvän kiitollisuutensa lunastussuunnitelmasta.

Hän ilmaisi surunsa siitä, että mies, joka oli kirjoittanut lehtisen, ”oli antanut pimeyden voimien voittaa mielensä niin täysin, että harhautui niin kauas Jumalan valtakunnan järjestyksestä ja suunnitelmasta”. Hän huomautti: ”Olisi paljon parempi, että ihminen olisi kokonaan ilman lahjoja, kuin että hän käyttää niitä pyrkiäkseen osoittamaan Kristuksen sovituksen tarpeettomaksi ja hyökkäämään pelastuksen perusperiaatetta vastaan, kuten hän on tehnyt.”⁴

Vanhin Woodruff omisti suurimman osan artikkelistaan lainauksille pyhistä kirjoituksista tuoden julki muinaisten profeettojen ja Herran itsensä ”todistusten runsauden”.⁵ Hän sanoi, että sovituksen oppi oli ”paitsi aihe, josta muinaiset Jumalan profeetat ja palvelijat mielellään saarnasivat, niin myös kaikkien heidän toiveidensa merkittävin lähde ja lähde, josta he saivat voimaa ja tukea”.⁶

Wilford Woodruffin opetuksia

Jeesus Kristus tuli Isän tahdon mukaisesti maailmaan lunastamaan meidät lankeemuksen seurauksista.

Uskon, että Kaikkivaltias tiesi, mitä aikoi tehdä tälle maailmalle jo ennen kuin muodosti sen. Hän tiesi, millaisia henkiä siellä asuisi ja mitä oli tehtävä niiden Hänen poikiensa ja tyttäriensä pelastamiseksi, jotka tulisivat maan päälle. Ja kun luemme historiaa Jumalan kanssakäymisestä ihmisten kanssa maailman luomisesta tähän taloudenhoitokauteen, näemme Isän tehneen työtä poikiensa ja tytärtensä siunaukseksi. Hän antoi ainosyntyisen Poikansa kuolla maailman lunastamiseksi – uhri, jonka vain Jumala itse voi antaa. Ja näinä viimeisinä aikoina Hän on pannut alulle suuren ja viimeisen taloudenhoitokauden – kaikista taloudenhoitokausista suurimman – järjestämisen.⁷

Vapahtaja itse on ilmoittanut meille, mikä tavoite Hänen Isällään oli mielessään Hänen tulostaan maailmaan. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” [Joh. 3:16–17.]

Ilmoitukset, jotka Jumala on antanut ihmiselle, osoittavat päivänselvästi, että Jumalaa ja iankaikkisia maailmoja hallitsee selestinen laki, ja jotta ihminen voisi kestää saman kirkkauden, on välttämätöntä, että hän pitää saman lain, sillä ”sen, mitä laki hallitsee, sen laki suojelee ja tekee täydelliseksi ja pyhittää” [OL 88:34]. Mutta koska ihminen rikkoi Jumalan lain ja sai oikeutetusti osakseen tottelemattomuudesta kirouksen, josta hän oli kykenemätön lunastamaan itseään, niin mikään vähempi kuin ääretön uhri ei voisi sovittaa hänen lankeemustaan.

Hänen tottelemattomuutensa seuraus, kuten hyvin tiedetään, oli kuolema, ja tämä kirous on periytynyt kaikille Aadamin jälkeläisille. Pitäkäämme mielessämme, että ihminen joutuu kärsimään tämän rangaistuksen ilman mitään itsellään olevaa, riippumatonta voimaa toteuttaa ylösnousemuksensa ja palata Jumalan eteen ja Hänen kirkkauteensa. Hän on nyt kuoleman lain ja vallan alainen, ja jotta hän saavuttaisi voiton kuolemasta, oli välttämätöntä, että joku pyhempi ja puhtaampi kuin se olento, joka oli langennut, alistuisi kuoleman valtaan ja pystyisi näin voittamaan sen, ja ellei niin tapahtuisi, kuoleman täytyisi pitää ihmiskuntaa vallassaan ikuisesti. Ei tarvitse juurikaan todistella, että Jumalan Poika oli kaikin tavoin pätevä suorittamaan tämän tehtävän, koska Hän oli puhdas, pyhä ja tahraton, ja sen, että Hänet määrättiin toteuttamaan se, on osoittanut täysin oikeaksi Johanneksen todistus Hänestä – ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” [Joh. 1:29] – ”sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi” [1. Kor. 15:22]. – –

– – Todistusten tulvasta – – Jumalan ilmoituksista, jotka on annettu eri taloudenhoitokausina ja maailmanaikoina ja eri osissa maapalloa, käy täysin kiistattomasti ilmi, että Kristuksen maanpäällisen palvelutyön tavoite oli antaa itsensä uhriksi ja lunastaa näin ihmiskunta iankaikkisesta kuolemasta, ja että oli täysin Isän tahdon mukaista, että sellainen uhri annettaisiin. Hän [Jeesus Kristus] toimi täysin kuuliaisena Isänsä tahdolle kaikessa alusta asti ja joi sen katkeran maljan, joka Hänelle annettiin. Tässä ilmenevät kirkkaus, kunnia, kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä sekä rakkaus, joka on suurempaa kuin usko tai toivo, sillä Jumalan Karitsa on näin toteuttanut sen, mitä [ihminen] ei itse voinut saada aikaan.⁸

Me voimme saada korotuksen lahjan vain Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta ja olemalla kuuliaiset evankeliumin laeille ja toimituksille.

Meidän pitää kansana ymmärtää se tosiasia, että taivaallinen Isä on tehnyt kaiken voitavansa ihmissuvun pelastamiseksi. Hän on tehnyt tiettäväksi lait, jotka ovat välttämättömiä ihmisen korotukseksi ja kirkkaudeksi, ja tehnyt kaiken, mitä lain mukaan voidaan tehdä. – – Jeesus on kuollut lunastaakseen kaikki ihmiset, mutta jotta heille olisi hyötyä Hänen kuolemastaan ja jotta Hänen verensä puhdistaisi heidät kaikista lihassa tehdyistä synneistä, heidän on pitäydyttävä evankeliumin lakiin. Kristuksen veri on lunastanut meidät Aadamin synneistä, ja pelastuksen saavuttaaksemme meidän on oltava kuuliaisia ja uskollisia evankeliumin säännöille.⁹

Jos koskaan saan täyden pelastuksen, se tapahtuu siksi, että pidän Jumalan lait.¹⁰

Ensinnäkin oikeudenmukaisuudella on ollut vaatimuksensa, ja oikeiksi ovat osoittautuneet Jumalan sanat – ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma” [1. Moos. 2:17]. Toisaalta on osoitettu armoa, ja Jumalan rakkaus on ilmennyt siinä, että kuoleman siteet on katkaistu, jonka myötä ihmisen henki ja ruumis yhdistyvät jälleen. Vanhurskaiden henget saavat korotuksen Jumalan ja Karitsan kasvojen edessä – samassa tomumajassa [fyysisessä ruumiissa], jossa he raatoivat, tekivät työtä ja kärsivät ollessaan maan päällä, sillä ilman tätä yhteyttä ihmissielujen on mahdotonta saada kirkkauden täyteyttä. Siihen liittyy kirkkaus, joka on iankaikkinen ilon lähde jokaiselle selestisen valtakunnan asukkaalle. Toisaalta niiden henkien, jotka hylkäävät Kristuksen evankeliumin ja halveksivat Hänen tarjoamaansa armoa, on palattava ruumiiseensa viimeisessä ylösnousemuksessa saamaan rangaistuksensa täyteys samassa tomumajassa, jossa he asuivat taistellessaan Jumalaa vastaan. Kehotamme täten kaikkia ihmisiä, jotka kuulevat nämä sanat, tekemään parannuksen synneistään ja noudattamaan Jumalan Pojan evankeliumia.¹¹

Mikä on Jeesuksen itsensä opettama evankeliumi? Aivan ensimmäinen periaate oli usko Messiaaseen; se oli ensimmäinen ihmiselle opetettu periaate. Kun Adam, sen jälkeen kun hänet oli karkotettu Eedenin puutarhasta, meni Aadam-ondi-Ahmaniin uhraamaan, Herran enkeli kysyi häneltä, miksi hän teki niin. Aadam vastasi, ettei hän tiennyt mutta että Herra oli käskenyt häntä tekemään niin. Silloin hänelle kerrottiin, että härkien ja vuohien, pässien ja karitsoiden veri tuli vuodattaa alttarille sen suuren ja viimeisen uhrin vertauskuvana, joka uhrattaisiin maailman syntien tähden. [Ks. Moos. 5:4–7.] Ensimmäinen isä Aadamille opetettu periaate oli siis usko Messiaaseen, joka tulisi aikojen keskipäivänä antamaan henkensä ihmisen lunastukseksi. Toinen periaate oli parannus. Ja mitä on parannus? Synnin hylkäämistä. Jos parannuksen tekevä on kiroillut, hän ei kiroile enää, jos hän on varastanut, hän ei varasta enää. Hän kääntyy pois kaikista aiemmista synneistään eikä tee niitä enää. Parannus ei ole sitä, että sanoo: Minä teen parannuksen tänään ja varastan sitten huomenna. Se on maailman mukaista parannusta, joka ei ole soveliasta Jumalan silmissä. Parannus on toinen periaate.

Olen kuullut monien ihmisten sanovan, että toimitukset eivät ole tarpeellisia, että vain usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on tarpeen pelastuksen saamiseksi. En ole oppinut sitä itse mistään Jumalan ihmiselle antamasta ilmoituksesta, en entisestä enkä nykyisestä, vaan päinvastoin patriarkat ja profeetat ja Jeesus Kristus ja Hänen apostolinsa opettivat uskoa Kristukseen, parannusta ja kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Kaste syntien anteeksisaamiseksi on evankeliumin toimitus. Joku sanoo, ettei kaste ole pelastukselle välttämätön. Jeesus ei vain opettanut tuota vaatimusta vaan alistui siihen kuuliaisuudesta, ei siksi, että Hänet olisi kastettu syntien anteeksisaamiseksi vaan, kuten Hän sanoi, Jumalan vanhurskaan tahdon täyttämiseksi, joten tässä kuten kaikissa muissakin suhteissa Hän antoi esimerkin kaikille, jotka seuraavat Häntä [ks. Matt. 3:15]. Mukautuessaan näihin evankeliumin periaatteisiin ihminen on sitten kelvollinen saamaan Pyhän Hengen, ja tämä pyhä lahja annetaan tänä aikana kuten muinoin kätten päällepanolla sellaisten miesten toimesta, joilla on valtuus suorittaa evankeliumin toimituksia. Nämä ovat evankeliumin ensimmäiset periaatteet, joihin me myöhempien aikojen pyhät uskomme ja joita me opetamme lähimmäisillemme.¹²

Kun ihmisiä kutsutaan tekemään parannus synneistään, kutsu tarkoittaa heidän omia yksilöllisiä syntejään eikä Aadamin rikkomusta. Se mitä sanotaan perisynniksi, on sovitettu Kristuksen kuoleman kautta mistään ihmisen teosta riippumatta. Sama uhri sovitti myös ihmisen omat synnit mutta vain sillä ehdolla, että hän on kuuliainen pelastuksen evankeliumin suunnitelmalle, kun hän kuulee sitä saarnattavan.¹³

Kaikki ihmislapset, jotka [ovat saavuttaneet] vastuullisen iän, ovat syyllistyneet syntiin, koska kaikki ovat yhtä taipuvaisia tekemään pahaa kuin kipinät ovat lentämään ylöspäin. ”Mitä meidän pitää tehdä?” kysyivät ihmiset, jotka kuulivat Pietarin saarnaavan helluntaipäivänä [ks. Ap. t. 2:37], ja saman voidaan sanoa sopivan kaikkiin ihmisiin jokaisessa sukupolvessa. Vastaus olisi: noudattaa evankeliumin lakia. Se on turvallinen keino, joka on annettu ihmissuvun pelastukseksi.¹⁴

Minusta tuntuu, että meidän kansana pitäisi riemuita ja meidän tulisi arvostaa näitä lahjoja ja siunauksia, jotka Jumala on antanut käsiimme, ja meidän tulisi pitää kutsumuksemme kunniassa ja täyttää kansana taivaallisen Isämme odotukset ja niiden odotukset, jotka ovat menneet ennen meitä. – –

– – Kristuksen evankeliumi on yksi suurimmista siunauksista, mitä ihminen voi saada. Herran mukaan iankaikkinen elämä on suurin Jumalan lahjoista [ks. OL 14:7]. Me voimme saada sen vain olemalla kuuliaisia tälle evankeliumille. Veljet ja sisaret, se on siunauksemme.¹⁵

Harras rukoukseni on, että Jumalamme siunaukset olisivat päällämme aikanaan, että kun matkamme päättyy ja siirrymme verhon taakse, me olemme tehneet kaiken, mitä meiltä vaaditaan, ja olemme valmiita asumaan pyhitettyjen ja vanhurskaiden kanssa, jotka on tehty täydellisiksi Karitsan veren kautta.¹⁶

Sovituksen ansiosta meidät voidaan tehdä täydellisiksi Kristuksessa.

Ei ole olemassa muuta voimaa, joka pelastaisi ihmisten sielut ja antaisi heille iankaikkisen elämän, kuin Isänsä käskystä toimiva Herra Jeesus Kristus.¹⁷

Meidän tärkeimpänä läksynämme pitäisi olla elämän sanojen kokoaminen, niin että voimme kasvaa armossa ja edistyä Jumalan tuntemisessa ja tulla täydellisiksi Kristuksessa Jeesuksessa, jotta saisimme täyteyden ja meistä tulisi Jumalan perillisiä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. [Ks. Room. 8:16–17.]¹⁸

Veljet ja sisaret, emmekö me ole Jumalan poikia ja tyttäriä, ja kun Hän ilmestyy, eikö meistä pitäisi tulla Hänen kaltaisiaan, jos olemme uskollisia? [Ks. 1. Joh. 3:2.] Kyllä, ja kun tuo loistava päivä saapuu, meillä on jälleen kerran etuoikeus seistä tämän maan päällä ja kohdata riemuiten ja kiittäen – – tuhannet muut, jotka ovat pesseet viittansa valkoisiksi Karitsan veressä ja jotka Hänen sovituksensa ansiosta on voideltu kuninkaiksi ja papeiksi Jumalalle ja jotka Hänen kanssaan hallitsevat korotettuina Hänen valtakunnassaan. Olkaamme kaikki kelvollisia saamaan tämä palkinto; ja nyt matkatessamme tämän muutosten ja surun maailman halki ottakaamme malliksemme kelvollisten elämä – – ja ennen kaikkea seuratkaamme Hänen jalanjäljissään, joka on suuri kaiken vanhurskauden esimerkki, Herramme Jeesuksen Kristuksen, jonka armo olkoon aina teidän kaikkien kanssa.¹⁹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Mitä kertomus sivuilla 67–69 paljastaa presidentti Woodruffin tunteista Jeesusta Kristusta kohtaan?
Kertaa opetukset sivuilla 69–70. Mitä presidentti Woodruff opetti Vapahtajan sovituksen tarpeellisuudesta meille?
Silmäile lukua ja tutki joitakin seuraavalla sivulla luetelluista pyhien kirjoitusten kohdista. Kun teet niin, etsi lauseita, jotka kuvaavat sitä, mitä Jeesus Kristus kärsi pelastaakseen meidät fyysiseltä kuolemalta ja tarjotakseen meille pelastuksen synneistämme. Miltä sinusta tuntuu, kun pohdit sitä, mitä Vapahtaja on tehnyt puolestasi?
Mitä sanoisit henkilölle, joka väittää, etteivät toimitukset ”ole tarpeellisia, että vain usko Herraan Jeesukseen Kristukseen on tarpeen pelastuksen saamiseksi”? (Ks. s. 71–74.)
Lue tämän luvun viimeinen osa (s. 74–75) ja kiinnitä erityisesti huomiota ilmaisuun ”Hänen sovituksensa ansiosta”. Tutki sitten kohtia 2. Nefi 2:6–8 ja Alma 22:14. Kuinka nämä opetukset lisäävät ymmärrystäsi sovituksesta?
Kuinka todistuksesi Vapahtajan sovituksesta on vaikuttanut elämääsi?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Artikkelissa, joka mainitaan sivuilla 67–69, vanhin Woodruff lainasi seuraavia Jeesuksen Kristuksen sovituksesta kertovia pyhien kirjoitusten kohtia tai viittasi niihin: Job 19:25; Matt. 26:28; 27:52; Joh. 1:29; 3:16–17; Ap. t. 2:23; 4:12; 20:28; Room. 3:24–25; 1. Kor. 15:22; Gal. 3:17–24; Ef. 1:7; Kol. 1:19–20; Hepr. 9:28; 10:7–10, 29; 11:26, 35; 1. Piet. 1:18–21; 1. Joh. 2:2; Ilm. 1:5; 5:9–10; 13:8; 1. Nefi 10:5–6; 11:32–33; 2. Nefi 2:26; 9:3–14; 26:23–24; MK Jaak. 6:8–9; Moosia 3:11, 16–18; 15:19–20; 18:2; Alma 7:12; 11:42; 21:9; 34:8–15; 42:13–17; 3. Nefi 11:9–11; 27:14; Morm. 9:13; Et. 3:14; Moroni 10:33; OL 18:10–11; 19:16–19; 35:2; 38:4; 45:3–4; 88:34.