Luku 17

Temppelityö – sydämemme kääntäminen perheemme ja Herran puoleen

Kun me menemme Herran huoneeseen kelvollisina, me saamme toimituksia, jotka auttavat valmistamaan meitä, esivanhempiamme ja jälkeläisiämme asumaan Jumalan luona iankaikkisesti.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Kun Kirtlandin temppeli vihittiin 27. maaliskuuta 1836, Wilford Woodruff palveli kokoaikaisessa lähetystyössä Yhdysvaltain eteläosissa. Kolme viikkoa myöhemmin hän kuuli vihkimistilaisuuden tapahtumista ja kirjoitti päiväkirjaansa, että uutiset olivat ”kerta kaikkiaan suurenmoisia”.¹ Päätettyään lähetystyönsä hän palasi Kirtlandiin saapuen ”jalkaisin kovassa lumimyrskyssä”. Hän kirjoitti: ”Saimme näkyviimme Herran temppelin ennen kuin pääsimme kylään, ja riemuitsin todella näkymästä, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun silmäni olivat katselleet käskyn ja ilmoituksen mukaan rakennettua Herran huonetta.”²

Wilford Woodruffin rakkaus temppelityötä kohtaan ei koskaan hiipunut. Hän osallistui työn kaikkiin vaiheisiin – rakentamisesta vihkimiseen ja sukututkimustyöstä toimitustyöhön kuolleiden puolesta. Hän myös riemuitsi temppelitoimituksista, jotka hän ja hänen perheensä jäsenet itse saivat.

Presidentti Woodruff puhui usein siitä, kun hän itse sai endaumentin. Profeetta Joseph Smith, joka tunsi palvelutyönsä kuolevaisuudessa olevan pian lopussa, antoi endaumentin kahdentoista apostolin koorumille Nauvoossa jo ennen kuin temppeli oli rakennettu valmiiksi. Presidentti Woodruff todisti: ”Joseph Smith teki ensimmäisenä minulle tiettäväksi ne nimenomaiset toimitukset, jotka me annamme myöhempien aikojen pyhille endaumenteissamme. Minä sain endaumenttini Joseph Smithin johdolla.”³

Kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä ja myöhemmin kirkon presidenttinä Wilford Woodruff oli mukana jatkuvassa pyrkimyksessä rakentaa temppeleitä. Hän teki työtä temppelirakennuksella Illinoisin Nauvoossa ja neljän kaupungin temppelirakennuksella Utahissa: Loganissa, St. Georgessa, Mantissa ja Salt Lake Cityssä. Hän piti vihkimisrukouksen Mantin ja Salt Lake Cityn temppeleissä.

Suolajärven temppeli, joka saatiin valmiiksi pyhien 40 vuotta kestäneen uskollisen aherruksen jälkeen, oli erityisen merkityksellinen presidentti Woodruffille. Hän näki temppelin ensimmäisen kerran yksityiskohtaisessa näyssä ennen kuin pyhät saapuivat Suolajärven laaksoon.⁴ Neljä päivää laaksoon saapumisen jälkeen hän oli läsnä, kun presidentti Brigham Youngia innoitettiin valitsemaan temppelin sijaintipaikka.⁵ Vuosia ennen kuin temppeli oli valmis, hän näki unen, jossa hän sai temppelin avaimen ja presidentti Young käski häntä ”päästämään temppeliin kaikki, jotka etsivät pelastusta”.⁶ Hän puhui väsymättä temppelin valmiiksi rakentamisen puolesta jopa koettelemusten ja vainon aikoina. Ja kun rakentaminen saatiin viimein päätökseen huhtikuussa 1893, hän seurasi presidentti Youngin unessa antamaa käskyä järjestäen kolmen viikon ajan vihkimistilaisuuksia varmistaakseen sen, että kaikilla pyhillä olisi mahdollisuus osallistua.

Suolajärven temppelin vihkimisen jälkeen presidentti Woodruff tähdensi perheen tärkeyttä temppelityössä. Hän sanoi: ”Me haluamme myöhempien aikojen pyhien tästä eteenpäin jäljittävän sukulinjansa niin pitkälle kuin mahdollista ja tulevan sinetöidyiksi isiinsä ja äiteihinsä, Sinetöikää lapsia vanhempiinsa, ja jatkakaa tätä ketjua niin pitkälle kuin pystytte.”⁷ (Tähän opetukseen liittyvän historiallisen selonteon voit lukea tämän kirjan johdannon sivuilta XXXIV–XXXVI.)

Vuonna 1894 presidentti Woodruff valvoi Utahin sukututkimusseuran perustamista, mikä johti kirkon nykyiseen maailmanlaajuiseen hankkeeseen auttaa ihmisiä etsimään esivanhempiaan. Sata vuotta myöhemmin vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista huomautti: ”Tuon historiallisen vuoden tapahtumien seurauksena sukututkimus ja temppelipalvelus vakiintuivat kirkossa yhdeksi työksi.”⁸ Nuo tapahtumat olivat osa jatkuvasti täyttyvää profetiaa, että ”lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen” (OL 2:2; ks. myös Mal. 3:23–24).

Koska presidentti Woodruff esitti monia merkittäviä opetuksia temppelityöstä, tämä on ensimmäinen kahdesta aihetta käsittelevästä luvusta tässä kirjassa. Tässä luvussa keskitytään temppelissä käymisen siunauksiin ja perheen iankaikkiseen luonteeseen, ja luvussa 18 keskitytään enemmän työhön kuolleiden puolesta.

Wilford Woodruffin opetuksia

Me osallistumme temppelityöhön taivaallista iloa tuntien, koska tiedämme sen auttavan valmistamaan meitä, jälkeläisiämme ja esivanhempiamme asumaan Jumalan luona.

Ei ole olemassa työtä, joka kiinnostaisi myöhempien aikojen pyhiä enemmän kuin temppeleiden rakentaminen ja valmiiksi saattaminen.⁹

Kun ajattelen voimaa, joka meillä on ollut pystyttää temppeleitä korkeimman Jumalan nimeen – – ja etuoikeutta, joka meillä on mennä noihin temppeleihin ja tehdä työtä, joka on tarpeen omaksi pelastukseksemme sekä kuolleidemme lunastamiseksi, riemuitsen suuresti ja tunnen, että meitä on suuresti siunattu.¹⁰

Näiden temppelien historia on tiedossanne. Tiedätte, että profeetat [Joseph ja Hyrum Smith] surmattiin ja Herra vaati [Nauvoon] temppelin rakentamista pyhiltä ennen kuin heidät ajettiin erämaahan. Erään tietyn ilmoituksen antaminen innoitti suuressa määrin Jumalan kirkon vanhimpia suorittamaan tuon työn [ks. OL 124:25–41]. He ahersivat kaikella voimallaan ja he saivat valmiiksi tuon työn. He menivät tuohon temppeliin ja saivat toimituksia ja endaumentteja ennen kuin he lähtivät erämaahan. Nämä temppelit, jotka olemme rakentaneet – – ovat muistomerkkinä Jumalan, enkelien ja ihmisten edessä myöhempien aikojen pyhien uskosta ja aikaansaannoksista.¹¹

On ilmeistä, että myöhempien aikojen pyhät arvostavat siunauksia, jotka voidaan saada tämän temppelityön kautta. – – Sydämemme on täynnä iloa emmekä voi pidättyä ylistämästä Jumalaamme ja Hänen hyvyyttään kansaansa kohtaan Hänen salliessaan heidän vastustuksesta ja monista vaikeuksista huolimatta, joissa heidän on ollut kamppailtava, pystyttää sellaisia rakennuksia ja vihkiä ne sen mallin mukaan, jonka Hän on antanut näitä pyhiä käyttötarkoituksia varten.

Yksikään oikein ajatteleva myöhempien aikojen pyhä ei voi ajatella tätä aihetta ilman että häntä sykähdyttää taivaallinen ilo sen johdosta, mitä Jumala on tehnyt meille sukupolvessamme, antaen meille – kuten Hän on tehnyt – kaikki keinot valmistaakseen meitä, jälkeläisiämme ja esivanhempiamme siihen iankaikkiseen maailmaan, joka odottaa nykyisen elämän jälkeen. Myöhempien aikojen pyhät ovat todellakin suuressa suosiossa oleva kansa, ja ylistyksen Jumalalle pitäisi kohota jokaisesta sydämestä ja asumuksesta maassamme sen suuren armon ja hyvyyden tähden, jota Hän on osoittanut meille. Hän on antanut meille lupauksia, jotka ovat luonteeltaan mitä kallisarvoisimpia, ja Hän on täyttänyt ne nykyiseen aikaan asti. Olisimme kiittämättömin ja kelvottomin kansa, mikä on koskaan elänyt, jos me näin suurenmoisia osoituksia Hänen hyvyydestään saatuamme väsyisimme ahkeruudessamme tai emme olisi kuuliaisia emmekä omistautuisi Hänelle ja Hänen suurelle asialleen.¹²

Haluamme jatkaa [työtä] näissä temppeleissä. Haluamme niiden olevan myöhempien aikojen pyhien käytössä. Haluamme veljiemme ja sisartemme edelleen menevän sinne ja lunastavan kuolleita ja siunaavan eläviä.¹³

Suolajärven temppelin vihkimisrukouksesta: Oi Herra, suhtaudumme syvin ja sanoin kuvaamattomin tuntein tämän pyhän huoneen valmistumiseen. Ota vastaan tämä neljäs temppeli, jonka liittolapsesi Sinun avullasi ovat pystyttäneet näille vuorille. Menneisyydessä innoitit Pyhän Henkesi kanssa palvelijoitasi profeettoja puhumaan myöhemmistä ajoista, jolloin Herran pyhäkön vuori kohoaisi ylimpänä vuorista ja korkeimpana kukkuloista [ks. Jes. 2:2; Miika 4:2]. Me kiitämme Sinua siitä, että meillä on ollut loistava tilaisuus olla mukana toteuttamassa näitä muinaisten näkijöidesi näkyjä ja että Sinä olet hyvyydessäsi sallinut meidän olla osallisina suuressa työssä.¹⁴

Sukututkimustyön ja temppelitoimitusten kautta meidät sinetöidään sukuumme, niin että sukupolvien välille muodostuu yhdistävä side.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin periaatteet ovat voimassa ja vaikuttavat kuoleman jälkeen. Ne tuovat yhteen miehet, vaimot ja lapset perheyhteisönä ja yhdistävät heidät jälleen maailmoissa, joilla ei ole loppua. – – Sinetöintitoimitukset on ilmoitettu myöhempien aikojen pyhille, ja ne ovat voimassa kuoleman jälkeen, ja kuten olen sanonut, yhdistävät jälleen miehen ja naisen ikuisesti perheyhteisöksi. Siksi nämä periaatteet ovat osa uskontoamme, ja niiden kautta aviomies ja vaimo, vanhemmat ja lapset yhdistetään jälleen, kunnes ketjun lenkit yhdistetään aina isä Aadamiin asti. Emme voisi saada selestisen kirkkauden täyteyttä ilman tätä sinetöintitoimitusta.¹⁵

Veljet ja sisaret, koko asian autuus on siinä, että kun me pääsemme perille, me saamme luoksemme perheemme – isämme ja äitimme, veljemme ja sisaremme, vaimomme ja lapsemme – ylösnousemuksen aamussa perheyhteisönä selestisessä maailmassa asuaksemme siellä iankaikkisesta iankaikkiseen. Se on kaiken sen arvoista, mitä te tai minä voimme uhrata niiden muutaman vuoden aikana, jotka meidän on oltava täällä lihassa.¹⁶

[Sinetöitäköön] jokainen mies isäänsä, ja silloin te teette täsmälleen sen, mitä Jumala sanoi, kun Hän julisti lähettävänsä profeetta Elian viimeisinä päivinä [ks. Mal. 3:23–24]. Profeetta Elia ilmestyi Joseph Smithille ja sanoi hänelle, että oli tullut aika, jolloin tämä periaate täytyy panna täytäntöön [ks. OL 110:13–16]. Joseph Smith ei elänyt niin kauan, että olisi lisännyt mitään näihin asioihin. Hänen sielunsa oli kiinni tässä työssä, kunnes hänet surmattiin marttyyrina Jumalan sanan ja hänen Jeesuksesta Kristuksesta lausumansa todistuksen tähden. Hän sanoi meille, että täytyy olla yhdistävä side, joka liittää toisiinsa kaikki taloudenhoitokaudet ja Jumalan työn yhdestä sukupolvesta toiseen [ks. OL 128:18]. Se oli hänen mielessään enemmän kuin juuri mikään muu aihe, joka hänelle annettiin.

Rukouksissani Herra ilmoitti minulle, että oli minun velvollisuuteni käskeä koko Israelia panemaan täytäntöön tämä periaate, ja tuon ilmoituksen täyttymisenä esitän sen tälle kansalle. – – Me haluamme myöhempien aikojen pyhien tästä hetkestä alkaen jäljittävän sukulinjojaan niin kauas kuin he voivat ja tulevan sinetöidyiksi isiinsä ja äiteihinsä. Sinetöikää lapsia vanhempiinsa, ja jatkakaa tätä ketjua niin pitkälle kuin pystytte.¹⁷

Suolajärven temppelin vihkimisrukouksesta: Oi Isämme taivaassa, tuomme eteesi alttarit, jotka olemme valmistaneet, jotta palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat sinetöivät siunauksensa. Vihimme ne Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikkein pyhimmälle nimellesi ja pyydämme Sinua pyhittämään nämä alttarit, niin että ne, jotka tulevat niiden ääreen, voivat tuntea Pyhän Hengen voiman lepäävän päällään ja ymmärtää solmimiensa liittojen pyhyyden. Ja me rukoilemme, että Pyhä Henkesi johtaisi liittojamme ja sopimuksiamme, jotka solmimme Sinun kanssasi ja toistemme kanssa, että pitäisimme ne pyhinä ja että Sinä hyväksyisit ne ja että kaikki julistetut siunaukset toteutuisivat vanhurskaiden ylösnousemuksen aamuna kaikkien pyhien kohdalla, jotka tulevat näiden alttarien ääreen. – –

Oi isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joiden Jumalaksi haluat itseäsi kutsuttavan, me kiitämme Sinua ylitsevuotavan kiitollisuutemme koko palavalla innolla, että olet ilmoittanut voimat, joiden kautta lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen ja isien sydämet lasten puoleen, että ihmislapset kaikissa sukupolvissaan voivat päästä osallisiksi taivaan valtakunnan kirkkauksista ja iloista. Me rukoilemme Sinua, että vahvistaisit meissä Elian henkeä, että me voisimme siten lunastaa kuolleemme ja myös yhdistää itsemme isiimme, jotka ovat kulkeneet verhon taa, ja lisäksi sinetöisimme kuolleemme tulemaan esiin ensimmäisessä ylösnousemuksessa, että meidät, jotka asumme maan päällä, voitaisiin sitoa niihin, jotka asuvat taivaassa. Me kiitämme Sinua niiden puolesta, jotka ovat saattaneet päätökseen työnsä kuolevaisuudessa, sekä itsemme puolesta, että vankilan ovet ovat avautuneet, että vapautusta on julistettu vangituille ja kahlitut ovat irrottautuneet kahleistaan. Me ylistämme Sinua siitä, että isämme viimeisestä ensimmäiseen, nykyisestä alkuun asti, voidaan yhdistää meihin katkeamattomaksi ketjuksi pyhän pappeuden sitein ja että meidät voidaan yhtenä suurena perheenä yhdistää Sinuun ja että voimasi lujittamina me voimme yhdessä seisoa edessäsi ja Poikasi sovitusveren voimalla vapautua kaikesta pahasta, tulla pelastetuiksi ja pyhitetyiksi, korotetuiksi ja kirkastetuiksi.¹⁸

Meidän on valmistauduttava hengellisesti ottamaan vastaan temppelipalvelun siunaukset.

Ennen kuin menette temppeliin – – vetäytykää itseksenne rukoilemaan. Osoittakaa rukouksenne Herralle ja rukoilkaa, että ette ainostaan saisi anteeksi syntejänne vaan että teillä kaikilla olisi Jumalan Henki ja todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, että Jumalan Henki olisi niiden kanssa, jotka kokoontuvat temppeliin. – –

Haluaisin pyhien tekevän niin, sillä toivon näkeväni niiden, jotka menevät temppeliin, menevän sinne puhtain sydämin ja että Jumalan Henki olisi heidän kanssaan, että heillä olisi hyvä olla, että he kaikki tuntisivat tuon voiman vaikutuksen.¹⁹

Yhtään sellaista kirkon jäsentä, jota pidettäisiin kelvollisena menemään tuohon pyhään huoneeseen, ei voida pitää tietämättömänä evankeliumin periaatteista. Ei ole liikaa olettaa, että jokainen tietää, mikä on hänen velvollisuutensa Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan. Kukaan ei ole niin huonomuistinen, että unohtaisi kehotuksen, että meidän täytyy olla täynnä rakkautta ja laupeutta veljiämme kohtaan. Ja siksi kukaan ei voi hetkeäkään epäillä sitä, miten äärimmäisen tärkeää jokaisen seurakunnan jäsenen on olla sovussa kaikkien veljiensä ja sisartensa kanssa ja sovussa Jumalan kanssa. Kuinka me muutoin voimme toivoa saavamme siunaukset, jotka Hän on luvannut, paitsi mukautumalla vaatimuksiin, joiden palkintona nuo siunaukset ovat!

Voivatko miehet ja naiset, jotka rikkovat Jumalan lakia, tai ne, jotka ovat leväperäisiä kuuliaisuudessaan Hänen käskyilleen, odottaa, että vain käyminen Hänen pyhässä huoneessaan – – tekee heistä kelvollisia saamaan tai antaa heille aiheen ottaa vastaan Hänen siunauksensa?

Luulevatko he, että he voivat niin helposti vapautua parannuksenteosta ja kääntyä pois synnistä?

Uskaltavatko he edes ajatuksissaan syyttää näin Isäämme epäoikeudenmukaisuudesta ja puolueellisuudesta ja väittää Häntä huolimattomaksi omien sanojensa pitämisessä?

Varmastikaan kukaan, joka väittää kuuluvansa Hänen kansaansa, ei syyllistyisi sellaiseen.

Silloin täytyy niiden, jotka eivät ole kelvollisia, lakata odottamasta siunausta käynnistään temppelissä, sillä synti, josta ei tehdä parannusta, lyö heihin yhä leimansa, ja heidän sydämessään on katkeruutta tai jopa heltymätöntä kylmyyttä veljiään ja sisariaan kohtaan.

Meistä tuntuu, että tästä jälkimmäisestä aiheesta voisi sanoa paljon. Pyrittäessä noudattamaan ilmeisesti painavampia asioita laissa on olemassa mahdollisuus, että tämän rakkauden ja laupeuden hengen merkitystä saatetaan aliarvioida. – –

– – Ennen kuin menemme temppeliin esittäytymään Herran edessä – – meidän on karkotettava itsestämme jokainen tyly ja epäystävällinen tunne toisiamme kohtaan. Meidän tulee tehdä niin, jotta paitsi että riitelymme loppuu niin myös niiden syy unohtuu, ja jokainen tunne, joka on ne aiheuttanut ja pitänyt niitä yllä, häviää. Tunnustamme syntimme toinen toisellemme ja pyydämme anteeksiantoa toisiltamme. Rukoilemme Herralta parannuksen henkeä ja sen saatuamme seuraamme sen kehotuksia. Nöyrtymällä Hänen edessään ja pyytämällä anteeksi toisiltamme me osoitamme tätä rakkautta ja ylevämielisyyttä niitä kohtaan, jotka pyytävät samaa anteeksiantoa meiltä kuin me pyydämme ja odotamme taivaasta.

Tulkaamme sitten pyhään paikkaan sydämemme vapaana vilpistä ja sielumme valmiina mielenylennykseen, joka on luvattu! Silloin rukouksemme, joita ei mikään epäsovun ajatus häiritse, kohoavat yhdessä Jehovan korviin ja tuovat meille taivaan Jumalan parhaat siunaukset! – –

– – Me kehotamme [yksittäisiä kirkon jäseniä] tavoittelemaan veljiensä ja sisariensa toveruutta ja heidän luottamustaan ja rakkauttaan ja ennen kaikkea tavoittelemaan Pyhän Hengen toveruutta ja yhteyttä. Etsittäköön Henkeä ja vaalittakoon sitä yhtä ahkerasti pienimmässä ja vaatimattomimmassa perhepiirissä kuin korkeimman järjestön ja koorumin jäsenistössä. Tunkeutukoon se veljien ja sisarten sydämeen, vanhempien ja perhekunnan lasten sydämeen sekä myös ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista sydämeen. Hillitköön ja pehmentäköön se kaikkia erimielisyyksiä vaarnan johtokunnan ja korkean neuvoston jäsenten välillä sekä myös samassa seurakunnassa asuvien naapurusten välillä. Yhdistäköön se nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, laumaa ja paimenta, ihmisiä ja pappeutta kiitollisuuden ja anteeksiannon ja rakkauden sitein, niin että [me] tuntisimme Herran hyväksyvän meidät ja että me voisimme kaikki tulla Hänen eteensä omatunto puhtaana rikkomuksista kaikkia ihmisiä kohtaan. Silloin ei tule pettymystä niiden siunausten suhteen, jotka on luvattu Häntä vilpittömästi palveleville. He saavat Pyhän Hengen suloisia kuiskauksia, ja aika ajoin he saavat taivaan aarteita ja enkelien palvelusta, sillä Hän on antanut lupauksensa eikä se voi pettää!²⁰

Suolajärven temppelin vihkimisrukouksesta: Taivaallinen Isämme, Sinä, joka olet luonut taivaat ja maan ja kaiken, mitä niissä on, Sinä ihmeellisin kaikista, täydellinen armossa, rakkaudessa ja totuudessa, me Sinun lapsesi tulemme tänä päivänä eteesi ja tässä huoneessa, jonka olemme rakentaneet pyhimmälle nimellesi, pyydämme nöyrästi ainosyntyisen Poikasi sovitusveressä, ettet enää muistaisi syntejämme ikuisesti, vaan että rukouksemme nousisivat luoksesi ja pääsisivät valtaistuimesi luo, että meitä kuultaisiin pyhällä asuinsijallasi. Ja ole meille niin armollinen, että kuulet rukouksemme ja vastaat niihin äärettömän viisautesi ja rakkautesi mukaan ja suot päällemme ne siunaukset, joita tavoittelemme, jopa satakertaisina, siinä määrin kuin pyrimme sydämen puhtaudessa ja täysin päättäväisinä tekemään tahtosi ja kirkastamaan nimesi. – –

Tulemme eteesi iloiten ja kiittäen, juhlavin mielin ja sydän täynnä ylistystä, että Sinä olet sallinut meidän nähdä tämän päivän, jota me näiden 40 vuoden ajan olemme odottaneet ja jonka vuoksi uurastaneet ja rukoilleet, kun voimme vihkiä tämän huoneen, jonka olemme rakentaneet suurelle nimellesi. Vuosi sitten asetimme paikoilleen lakikiven huutaen hoosiannaa Jumalalle ja Karitsalle. Ja tänään me vihimme Sinulle kokonaisuuden kaikkinensa, että se olisi pyhä Sinun silmissäsi, että se olisi rukouksen huone, kiitoksen ja palveluksen huone, että kirkkautesi lepäisi sen yllä, että pyhä läsnäolosi voisi aina olla siinä, että se olisi rakkaan Poikasi, Vapahtajamme, olinpaikka, että enkelit, jotka seisovat kasvojesi edessä, olisivat pyhiä sanansaattajia, jotka käyvät siellä tuoden meille Sinun toiveesi ja tahtosi, että se pyhitettäisiin ja omistettaisiin kaikilta osiltaan pyhäksi Sinulle, Israelin Jumala, ihmiskunnan kaikkivaltias Hallitsija. Ja me rukoilemme Sinua, että kaikki ihmiset, jotka astuvat tämän huoneesi kynnyksen yli, tuntisivat voimasi ja heidän olisi tunnustettava, että Sinä olet pyhittänyt sen, että se on Sinun huoneesi, pyhyytesi sija.²¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Miten vanhin Wilford Woodruff reagoi kuullessaan Kirtlandin temppelin vihkimisestä ja nähdessään temppelin ensimmäisen kerran? (Ks. s. 177.) Onko sinulla ollut samanlaisia kokemuksia, joista olisi sopivaa kertoa?
Millä tavoin varhaiset myöhempien aikojen pyhät osoittivat kiinnostuksensa temppeleitä kohtaan? (Ks. s. 180–182.) Miksi meidän pitäisi olla erittäin kiinnostuneita temppelityöstä?
Kertaa viimeinen kappale, joka alkaa sivulta 179. Millä tavoin temppelipalvelu ja sukututkimustyö ovat mielestäsi ”yhtä työtä”? (Ks. s. 182–189.) Kuinka tämä työ on auttanut sinua kääntämään sydämesi esivanhempiesi ja jälkeläistesi puoleen?
Miksi me tarvitsemme sinetöintitoimitusta saadaksemme ”selestisen kirkkauden täyteyden”? (Ks. s. 182–183; ks. myös OL 131:1–4.)
Silmäile koko lukua ja etsi lausuntoja perhesuhteista. Mitä me voimme oppia näistä opetuksista? Kuinka ymmärryksemme Herran huoneesta vaikuttaa tunteisiimme omaa kotiamme kohtaan?
Millä tavoin temppelissä käyminen on ollut siunaukseksi sinulle ja perheellesi? Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsensa kunnioittamaan temppeliä ja valmistautumaan temppelitoimitusten saamiseen?
Sivuilla 184–186 on joitakin presidentti Woodruffin neuvoja, jotka auttoivat pyhiä valmistautumaan Suolajärven temppelin vihkimiseen. Kuinka nämä neuvot voivat auttaa meitä joka kerta kun menemme temppeliin?
Mitä periaatteita Suolajärven temppelin vihkimisrukouksessa opetetaan? (Ks. s. 181–182, 183–184, 186–187.) Pohdi sitä, kuinka rukouksen sanat voivat auttaa meitä pyrkimyksissämme tehdä temppeli- ja sukututkimustyötä, tai keskustelkaa siitä.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Ps. 24:3–5; Matt. 16:18–19; OL 27:9; 97:10–17; 109; 110; 138:46–48.