Luku 20

Tahdonvapaus – elämän tai kuoleman valitseminen

Meidän on nyt aika valita hyvän ja pahan välillä, sillä teoistamme koituu seurauksia tässä elämässä ja iankaikkisuuksissa.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Presidentti Wilford Woodruff todisti, että pelastus tulee ”Jeesuksen Kristuksen veren nojalla ja kautta”, ja hän tähdensi myös, että pelastuksen täyteys tulee ”kuuliaisuudesta evankeliumille”.¹ Tämän ymmärryksen nojalla hän opetti, että ”meillä kaikilla on tahdonvapautemme valita hyvä ja kieltää paha tai valita paha ja kieltää hyvä”² ja että Jumala ”pitää [meitä] tilivelvollisina tämän tahdonvapauden käytöstä.”³ Hän kehotti pyhiä tekemään vanhurskaita päätöksiä muistuttaen heitä siitä, että ”muutama lyhyt maallisen mielihyvän vuosi” on eri asia kuin ”pitkä iankaikkisuus täynnä valoa, totuutta, siunauksia ja tietoa, jotka Herra suo jokaiselle ihmiselle, joka pitää hänen lakinsa”.⁴

Kuten meillä kaikilla, presidentti Woodruffilla oli lukemattomia tilaisuuksia käyttää tahdonvapauden lahjaa. Eräs sellainen tilaisuus oli Herefordshiressä Englannissa John Benbow’n kotona (ks. tämän kirjan s. 92). ”John Benbow oli hieno mies”, presidentti Woodruff muisteli. ”Hän oli kuin englantilainen lordi, arveluni mukaan rikkain mies, mitä kirkkoon on koskaan tullut. Hän ei ollut luullakseni ollut jäsen kuukauttakaan, kun hän tuli pieneen olohuoneeseen vaimonsa kanssa ja käytti varmaankin kolme neljännestuntia kertomalla minulle, että hän oli lukenut Uudesta testamentista, kuinka ihmiset apostolien päivinä möivät kaiken omaisuutensa ja laskivat sen apostolien jalkojen juureen [ks. Ap. t. 4:31–37], ja hän sanoi, että hänestä tuntui, että hänen velvollisuutensa oli täyttää tuo laki, ja hän halusi tehdä sen. Kuuntelin häntä kärsivällisesti, ja kun hän pääsi loppuun, minulta vei kenties puoli tuntia kertoa hänelle, mitä eroa oli asemassamme tänä aikana ja apostolien asemassa tuona aikana. Sain hänet ymmärtämään, ettei Jumala ollut lähettänyt minua Englantiin pitämään huolta hänen kullastaan, hänen hevosistaan, hänen lehmistään ja hänen tiluksistaan. Jumala oli lähettänyt minut sinne saarnaamaan evankeliumia. Sanoin hänelle kuitenkin, että Herra hyväksyisi hänen uhrinsa ja että aina kun hän voisi tehdä hyvää, hänen pitäisi tehdä niin. Hänen pitäisi avustaa köyhiä, auttaa Mormonin kirjan julkaisemisessa jne.”

Kertoessaan tästä kokemuksesta presidentti Woodruff kommentoi sitä kauaskantoista vaikutusta, joka oli hänen päätöksellään torjua kohteliaasti veli Benbow’n tarjous:

”Mikä olisi ollut tulos, jos olisin valinnut toisen tien ja sanonut: ’Niin, anna minulle omaisuutesi, niin minä pidän siitä huolta’? Hän olisi luultavasti luopunut kirkosta. Eikä vain sitä, vaan sen lisäksi olisi ollut yksi typerä apostoli, joka olisi ollut myös sopiva ehdokas luopumukseen. Mutta oliko se minulle minkäänlainen kiusaus? Ei, se ei ollut. Se ei olisi ollut sitä kenellekään vanhimmalle, jolla on riittävästi Jumalan Henkeä tietääkseen, mitä eroa on sadallatuhannella punnalla rahaa ja osallisuudessa ensimmäiseen ylösnousemukseen niin että voi kulkea ohi enkelien ja jumalien korotukseen ja kirkkauteen ja olla Jumalan ja Karitsan edessä aina ja iankaikkisesti.”⁵

Wilford Woodruffin opetuksia

Koska Jumala on antanut meille tahdonvapauden, me olemme vastuussa teoistamme.

Jumala on antanut kaikille lapsilleen tällä taloudenhoitokaudella, kuten Hän on antanut kaikille lapsilleen aiemmilla taloudenhoitokausilla, yksilöllisen tahdonvapauden. Tämä tahdonvapaus on aina ollut ihmisen perintönä Jumalan säädösten ja hallinnon mukaan. [Meillä] oli se taivaiden taivaassa ennen kuin maailmaa oli, ja Herra säilytti sen ja puolusti sitä siellä Lusiferin ja hänen puolelleen asettuneiden hyökkäystä vastaan kukistaen Lusiferin ja kolmanneksen taivaallisista joukoista [ks. Ilm. 12:1–9; OL 29:26–27; Moos. 4:1–4]. Tämän tahdonvapauden vuoksi te ja minä ja koko ihmiskunta olemme tulleet vastuullisiksi olennoiksi, jotka ovat vastuussa kulkemastaan tiestä, elämästään ja ruumiissa tekemistään teoista.⁶

Jumalalliseen järjestelmään kuuluu, ettei ketään pakoteta taivaaseen, mieltä ei taivuteta väkisin, vaan se jätetään toimimaan vapaasti omasta puolestaan. [Jumala] asettaa luomansa ihmisen eteen ikuisen evankeliumin, elämän ja pelastuksen periaatteet, ja jättää hänet sitten valitsemaan itse tai hylkäämään itse, niin että hän ymmärtää varmasti olevansa vastuussa Jumalalle tekojensa seurauksista.⁷

Päätöksistämme tehdä hyvää tai pahaa koituu seurauksia tässä elämässä ja iankaikkisuuksissa.

Kaikki saavat sitä, minkä eteen tekevät työtä. Mitä sitten kylvämmekin, olipa se hyvää tai pahaa, siitä me korjaamme sadon [ks. Gal. 6:7; OL 6:33].⁸

Herra on antanut meille käskyjä, ja meidän on toteltava Hänen käskyjään, jos [aiomme] saada kuuliaisuuden siunaukset.⁹

Mitä tiukemmin me pidämme kiinni Jumalan käskyistä, sitä varmemmiksi me tulemme siitä, että Jumala on ystävämme ja että Hän varjelee meitä ja että Hänen Poikansa Jeesus on puolustajamme Isän luona, että Hän on tämän kansan keskuudessa ja että Hän taistelee pyhiensä oikeuksien puolesta ja torjuu jokaisen aseen, joka taotaan Siionia vastaan.¹⁰

Meidän tulee painaa lastemme mieliin synnin tekemisen tai minkä tahansa Jumalan lain rikkomisen pahat seuraukset. Heidät pitää saada ymmärtämään, että tekemällä väärin he perivät surua ja koettelemuksia, jotka he voivat helposti välttää tekemällä oikein. Ja heidän tulee oppia tämä periaate ohjein eikä surun ja ahdistuksen myötä, jotka tulevat väärin tekemisen tuoman kokemuksen kautta.¹¹

En ole koskaan tässä kirkossa ja valtakunnassa tehnyt syntiä, joka ei olisi tullut maksamaan minulle tuhatkertaisesti sitä, minkä arvoista se oli. Me emme voi tehdä syntiä rangaistuksetta. Me emme voi jättää mitään neuvoa noudattamatta rangaistuksetta, sillä se tuo surua.¹²

Veljet ja sisaret, etsikää Jumalaa. Huutakaa Häntä salaisissa paikoissanne älkääkä kääntykö pois vanhurskaudesta ja totuudesta. Niin tekemällä ei ole mitään voitettavana vaan kaikki menettävänä.¹³

Niiden ihmisten, jotka eivät vaella sen valon mukaan, joka heillä on, täytyy ennemmin tai myöhemmin kokea piinallisia koettelemuksia. He eivät voi kokea iloa ja onnea ja pelastusta kuten sellainen ihminen, joka noudattaa Jumalan käskyjä ja tekee jatkuvasti sitä, mikä on oikein. Jumalattomat ovat aina pelon vallassa. Kenelläkään miehellä tai naisella ei ole mitään syytä tehdä syntiä, sillä se ei kannata. Meidän on parempi palvella Herraa, sillä ne, jotka palvelevat Herraa aamuin, keskipäivin ja illoin, ovat onnellisia, olivatpa he rikkaita tai köyhiä.¹⁴

Kysykää miltä tahansa kansalta, kansakunnalta, valtakunnalta tai ihmissukupolvelta, niin he kertovat teille etsivänsä onnea, mutta kuinka he etsivät sitä? Ottakaa esimerkiksi suurin osa ihmiskuntaa ja se, kuinka he etsivät onnea. Palvelemalla Paholaista niin huikentelevaisesti kuin he voivat. Ja miltei viimeinen Olento tai asia, jota ihmislapset palvelevat, ja viimeinen Olento, jonka lait he haluavat pitää, on taivaan Jumala ja Hänen lakinsa. He eivät palvele Jumalaa, eivät kunnioita Hänen nimeään eivätkä pidä Hänen lakejaan vaan pilkkaavat Hänen nimeään päivästä toiseen, ja lähes koko maailma etsii onnea tekemällä syntiä, rikkomalla Jumalan lakia, pilkkaamalla Hänen nimeään ja hylkäämällä sen ainoan lähteen, joka voi antaa onnen.

Jos me todella ymmärtäisimme, ettemme voi saada onnea vaeltamalla synnin poluilla ja rikkomalla Jumalan lakeja, meidän pitäisi silloin nähdä sen mielettömyys. Jokainen mies ja jokainen nainen näkisi, että saavuttaaksemme onnen meidän tulee ryhtyä työhön ja tehdä vanhurskauden tekoja ja tehdä taivaallisen Isämme tahto, sillä me saamme Hänen kädestään kaiken onnen, siunauksen, kirkkauden, pelastuksen, korotuksen ja iankaikkiset elämät, joita me ikinä saamme joko ajassa tai iankaikkisuudessa.¹⁵

Olkaamme uskollisia ja olkoot kaunistuksenamme evankeliumin hyveet. Väärin tekemällä ei saada aikaan mitään hyvää. Valehteleminen, varastaminen, jumalanpilkka, juopumus, panettelu ja Herran Jeesuksen Kristuksen kieltäminen tuovat surua ja katumusta. Ne halventavat ihmistä, joka on luotu Jumalan kuvaksi. Mutta oikein tekeminen, Jumalan käskyjen noudattaminen, armeliaisuus ja ystävällisyys tuovat iloa ja rauhaa ja Pyhän Hengen ja lopulta korotuksen Isämme valtakunnassa.¹⁶

Saamme iankaikkisen palkinnon sen lain mukaan, jonka päätämme pitää lyhyenä aikanamme maan päällä.

Hyvänen aika, elämämme täällä kestää vain muutaman päivän, mutta verhon toisella puolella me elämme iankaikkisesti. Me elämme ja olemme olemassa aivan yhtä kauan kuin Luojamme on olemassa, ja iankaikkinen kohtalomme riippuu tavasta, jolla vietämme lyhyen elämämme täällä lihassa.¹⁷

Kun me voimme todella ymmärtää, että tuleva kohtalomme – tuleva onni, korotus ja kirkkaus tai tuleva kurjuutemme, alennustilamme ja surumme – riippuvat kaikki siitä pienestä ajasta, jonka vietämme tässä maailmassa, voin sanoa, ettei kenenkään ihmisen taivaan alla kannata käyttää aikaansa väärin tekemiseen. – – Jos ihminen ylipäätään saa mitään siunauksia miltään taholta, hänen on saatava ne Herralta, sillä Paholaisella ei ole taipumusta siunata eikä hän siunaa ihmislapsia vaan hän ahkeroi johtaakseen heidät pois vanhurskauden ja totuuden poluilta.¹⁸

Taivaan Jumala, joka loi tämän maan ja asetti lapsensa tänne, antoi heille lain, jonka mukaan heidät voidaan korottaa ja pelastaa kirkkauden valtakuntaan. Sillä kaikille valtakunnille on annettu laki, ja laki hallitsee kaikkea kautta koko maailmankaikkeuden. Sen, jota laki hallitsee, sen laki suojelee, ja hän saa sen palkkion, jonka laki hänelle takaa [ks. OL 130:20–21]. On Jumalan tahto, että kaikkien hänen lastensa tulee noudattaa korkeinta lakia, jotta he saisivat korkeimman kirkkauden, joka on säädetty kaikille kuolemattomille olennoille. Mutta Jumala on antanut kaikille lapsilleen tahdonvapauden valita, mitä lakia he noudattavat.¹⁹

Yksikään ihminen ei saa selestistä kirkkautta, ellei hän noudata selestistä lakia. Yksikään ihminen ei saa terrestristä kirkkautta, ellei hän noudata terrestristä lakia. Eikä yksikään ihminen saa telestistä kirkkautta, ellei hän noudata telestistä lakia [ks. OL 88:19–33]. Keskipäivän auringon valon ja öisen tähtien tuikkeen välillä on suuri ero, mutta tuo ero ei ole yhtään suurempi kuin ero kirkkaudessa eri osissa Jumalan valtakuntaa.²⁰

Herra on ilmoittanut meille selestisen lain eli Hän on antanut meille Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden ja on antanut meille tiedon iankaikkisen elämän periaatteista.

Jos me haluamme mennä selestiseen maailmaan, meidän tulee silloin toimia siinä hengessä, joka siellä vallitsee, ja pitää jatkuvasti kiinni niistä periaatteista, joiden mukaan meitä tulee hallita. Meillä on oltava sama henki ja samat periaatteet tässä maailmassa, ja meidän on noudatettava täällä selestistä lakia ja oltava yhtä periaatteessa, joka yhdistää Hänen edessään asuvaa Jumalan kansaa, jotta saisimme saman kirkkauden, josta he nauttivat.

Nämä ovat periaatteita, joita meille opetetaan päivästä toiseen, ja meidän on opittava toteuttamaan niitä ja meidän on hylättävä itsekkyytemme ja kaikki väärät periaatteet.²¹

Ihmisten kannattaa tehdä oikein, ja ihmiset surevat ja katuvat katkerasti valitessaan tässä tai jossain toisessa sukupolvessa minkä tahansa reitin, mikä on vastoin Jumalaa ja Hänen työtään. – – Jos ihminen tekee oikein, on urhoollinen todistuksessaan Jeesuksesta Kristuksesta, noudattaa evankeliumia ja pitää liittonsa, niin kun hän siirtyy verhon toiselle puolen, hän pääsee Jumalan ja Karitsan eteen. Pidettyään selestisen lain hän pääsee selestiseen kirkkauteen, tuo laki suojelee häntä ja hän pääsee osalliseksi tuosta kirkkaudesta kautta iankaikkisuuden loputtomien aikojen. Kenen tahansa taivaan alla kannattaa noudattaa Jumalan lakia ja olla sille uskollinen niinä muutamana päivänä, jotka hän viettää lihassa.²²

Voisimme hyvinkin tutkia omaa sydäntämme ja päättää heti, että me teemme vanhurskauden tekoja, kunnioitamme taivaallista Isäämme, teemme velvollisuutemme Jumalaa ja ihmistä kohtaan, pidämme kiinni Jumalan valtakunnasta ja rakennamme sitä. Silloin me ymmärrämme, että saadakseen onnen ja kuolemattoman sielun kirkkauden täyteyden ihmisen täytyy pysyä selestisessä laissa ja hänet täytyy tehdä eläväksi osalla Jumalan selestistä Henkeä. Ja me ymmärrämme myös, että synnin tekeminen, Jumalan lain rikkominen ja Hänen nimensä pilkkaaminen tuovat surua ja kurjuutta ja tuovat sekä ajallisen että hengellisen kuoleman. Jos me vaellamme jumalattomuuden poluilla, me tuomme surua Pyhälle Hengelle ja surua veljillemme ja vahingoitamme itseämme.²³

Elämän tie on viitoitettu, ja jos me emme kulje sitä, meitä ei ole odottamassa mitään muuta kuin kuolema. Pysähtykäämme hetkeksi miettimään – katsokaamme, onko meille parasta saada elämä vai kuolema. – – Olette kuulleet selkeitä totuuksia, ja ne on saneltu Pyhän Hengen voimasta ja todistuksella Jeesuksesta Kristuksesta, ja nyt teidän on aika päättää, ketä te palvelette.²⁴

Tulevat siunauksenne, tuleva korotuksenne ja kirkkautenne aina ja ikuisesti riippuu reitistä, jota kuljette täällä. Tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään, on selvänä edessänne. – – Teidän tehtäväksenne jää nyt vaeltaa sitä.²⁵

Jumala asettaa pelastuksen ulottuvillemme tarjoten yksinkertaisia käytöksen periaatteita ja antaen meille voimaa elää niiden mukaan.

Pelastus, iankaikkinen elämä ja osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa ovat ulottuvillanne. Itse asiassa kaikki siunaukset, jotka Jumala on luvannut mille tahansa kansalle, joka on joskus ollut lihassa, tarjotaan teille ja ovat ulottuvillanne siinä määrin kuin teette velvollisuutenne.²⁶

Myöhempien aikojen pyhillä on kaikki kannustimenaan. Heidän polkunsa on selkeänä ja kutsuvana heidän edessään.²⁷

On vain yksi oikea tie ja se on suora, ja periaatteet ja säännöt, jotka hallitsevat teitä tuolla tiellä, ovat yksinkertaisia ja helppoja ymmärtää. Se on tie, jota meidän on vaellettava, ja olen sitä mieltä, että me olemme suuresti siunattuja, kun olemme saaneet tietää oikean tien.²⁸

Mitä tahansa Herra sitten vaatiikin käsistämme, Hän ei vaadi meiltä mitään, mihin emme pysty. Me voimme noudattaa Hänen käskyjään sen aseman mukaan, joka meillä on, ja niiden keinojen avulla, jotka meillä on hallussamme. Ei ole yhtään niin heikkoa miestä tai naista, etteikö hän voisi noudattaa evankeliumia. He voivat mennä ja ottaa kasteen syntiensä anteeksisaamiseksi ja jos he pitävät Herran käskyt, Hän antaa heidän käsiinsä vallan ja keinot täyttää sen, mitä heiltä vaaditaan.²⁹

Rukoilen, että me seuraisimme sitä reittiä, että kun pääsemme verhon toiselle puolelle, olisimme tyytyväisiä aikakirjaamme. Löydämme historiamme ja aikakirjamme sieltä Jumalamme selestisen valtakunnan suuresta kirjastosta ja tiedämme, mitä olemme tehneet tässä elämässä. Jos teemme jotakin, mikä on väärin, tulemme katumaan sitä. Meidän tulee tehdä parannus väärästä ja yrittää tehdä paremmin. Rukoilen, että Jumalan Henki olisi kanssamme ohjaamassa ja johtamassa meitä työssämme, kunnes me pääsemme täältä, jotta meidät täältä lähdettyämme otettaisiin vastaan Jumalan valtakuntaan. Me riemuitsemme, jos teemme oikein, sillä silmämme eivät ole nähneet, korvamme eivät ole kuulleet eikä ihmislasten sydän ole koskaan voinut aavistaa kirkkautta, joka odottaa Aadamin poikia ja tyttäriä. Se on kätketty silmiltämme tänä aikana eikä avaudu meille, ennen kuin pääsemme Jumalan ja Karitsan eteen.³⁰

Maan päällä ei ole koskaan elänyt miestä eikä naista, joka Jumalan käskyt pidettyään häpeäisi sitä tai olisi pahoillaan siitä mennessään Jumalan eteen.³¹

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Kertaa kertomus sivuilta 212–213. Mitkä periaatteet johtivat vanhin Woodruffin päätöstä hänen vastatessaan veli Benbow’n ehdotukseen?
Lue toinen kokonainen kappale sivulta 214. Miksi on Jumalan luonnon vastaista pakottaa tai taivuttaa väkisin ketään taivaaseen? Mitä taivaallinen Isämme tekee kannustaakseen meitä valitsemaan iankaikkiseen elämään johtavan polun?
Presidentti Woodruff sanoi: ”Kaikki saavat sitä, minkä eteen tekevät työtä” (s. 214). Mitä se merkitsee sinulle? Kuinka tämä ajatus voisi vaikuttaa päätöksiin, joita teemme?
Mitä siunauksia me presidentti Woodruffin mukaan saamme tässä elämässä, kun pidämme käskyt? Mitä seurauksia koemme tässä elämässä, jos päätämme olla pitämättä käskyjä? (Ks. s. 215–216.)
Kertaa neljäs ja viides kappale sivulta 215. Mikä on synnin hinta?
Miten päivittäiset päätöksemme vaikuttavat iankaikkiseen kohtaloomme? (Ks. s. 216–219.) Miksi on tärkeää muistaa, että tämä elämä on lyhyt iankaikkisuuksiin verrattuna?
Mitä sanoisit perheenjäsenelle tai ystävälle, joka etsii onnea pitämättä käskyjä? Mitä kokemuksia voisit kertoa auttaaksesi kyseistä henkilöä?
Mistähän syystä ihmisistä tuntuu joskus, että pelastus on heidän ulottumattomissaan? Kun tutkit presidentti Woodruffin opetuksia sivuilla 219–220, niin mitkä ajatukset mielestäsi olisivat erityisen rauhoittavia ihmisille, joista tuntuu siltä?
Miten vanhemmat voivat kunnioittaa lastensa tahdonvapautta mutta auttaa silti lapsiaan tekemään vanhurskaita päätöksiä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joos. 24:15; Jes. 64:4; Kol. 3:24–25; 1. Nefi 3:7; 2. Nefi 2:25–30; Alma 7:14–25; 41:10; Hel. 14:30–31; OL 130:20–21.