Luku 21

Koettelemusten ja vastustuksen kestäminen uskollisesti

Jos me olemme uskollisia ja kuuliaisia koettelemusten aikoina, Herra vahvistaa meitä ja käyttää vastoinkäymisiä auttaakseen meitä valmistautumaan selestiseen kirkkauteen.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Me olemme turvassa niin kauan kuin teemme velvollisuutemme”, presidentti Wilford Woodruff opetti. ”Kutsuttiinpa meidät kestämään millaisia koettelemuksia tai kärsimyksiä hyvänsä, Jumalan käsi on kanssamme ja tukee meitä.”¹ Opettaessaan tätä periaatetta presidentti Woodruff puhui kokemuksesta. Hän kesti uskonnollista ja poliittista vainoa, roskajoukon väkivaltaa, lähetystyön vastustusta, sairautta, perheenjäsenten ja sukulaisten kuoleman ja jokapäiväisen elämän koettelemuksia. Mutta hän suhtautui sellaisiin vastoinkäymisiin uskoen eikä epätoivolla ja turvasi Herran lupauksiin saaden voimaa omasta todistuksestaan evankeliumista.

Marraskuussa 1835 palvellessaan lähetystyössä Yhdysvaltain eteläosissa Wilford Woodruff ja hänen matkakumppaninsa saivat Herran johdatusta koettelemuksen hetkenä. Hän kirjoitti: ”Matkatessamme yöllä – – meidät yllätti valtava myrsky ja kaato-sade. Tulimme purolle, joka oli tulvinut sateen johdosta siinä määrin, ettemme voineet ylittää sitä uittamatta hevosiamme. – – Lähdimme etsimään puron yläjuoksua kahlataksemme puron yli, mutta yrittäessämme sitä keskellä pimeyttä ja tuulen ja sateen raivoa eksyimme synkkään metsään keskelle sadetta, tuulta, puroja ja katkenneita puunlatvoja. Kahlasimme puroissa lähes parikymmentä kertaa. – – Mutta Herra oli meille armollinen keskellä koettelemuksiamme, sillä haparoidessamme tietämme pimeässä ja ollessamme vaarassa menettää oman ja eläintemme hengen ratsastaessamme äkkijyrkillä jyrkänteillä edessämme loisti äkkiä kirkas valo. Se paljasti vaarallisen tilanteemme juuri kun olimme syvän kuilun reunalla. Valo loisti edellämme, kunnes löysimme talon ja saimme selville oikean reitin.”²

Puhuessaan tästä kokemuksesta presidentti Woodruff sanoi: ”Sitten jatkoimme matkaamme riemuiten, vaikka pimeys palasi ja sade jatkui.”³ Tuo lause kuvaa hänen suhtautumistapaansa elämän vaikeuksiin. Hän jatkoi aina matkaa riemuiten Herran siunauksista – silloinkin, kun kaikki koettelemukset eivät hellittäneet.

Wilford Woodruffin opetuksia

Koettelemukset ja vastustus antavat meille kokemusta ja auttavat meitä valmistautumaan selestiseen kirkkauteen.

Monta kertaa miesten ja naisten mielessä on epäilemättä herättänyt ihmetystä se, miksi Jumala ikinä on asettanut miehiä ja naisia tällaiseen maailmaan, miksi Hän sallii lastensa kokea surua ja ahdistusta täällä ruumiissa. Herra on ilmoittanut meille jotakin tästä asiasta, ja me olemme oppineet siitä riittävästi tietääksemme, että se on välttämätöntä.⁴

Vaikuttaa selkeältä, että Jumalan tarkoitus on antaa pyhiensä tulla perusteellisesti koetelluiksi ja testatuiksi, jotta he voivat osoittaa nuhteettomuutensa ja tietää, millainen on se pohja, jolle he rakentavat.⁵

Vaikka me olemme joskus menneinä aikoina tunteneetkin halua valittaa, koska olemme kohdanneet sortoa, vainoa ja ahdistusta, niin haluan sanoa veljilleni ja sisarilleni, että ne ovat Jumalan pyhien perintöosa. – – En ole koskaan lukenut Jumalan kansan missään elämän koettelemuksissa, kuten lahkolaismaailmalla on tapana sanoa, eläneen kuin ruusuilla tanssien ilman minkäänlaista vastustusta. – – Meidät on kutsuttu monta kertaa kokemaan koettelemuksia enkä usko, että meidän pitäisi valittaa, sillä ellei meillä olisi koettelemuksia, me tuskin tuntisimme olomme kotoisaksi toisessa maailmassa profeettojen ja apostolien seurassa, joita on sahattu kahtia, ristiinnaulittu ja niin edelleen Jumalan sanan ja heidän todistuksensa vuoksi Jeesuksesta Kristuksesta.⁶

Jumalan pyhien – – on mahdotonta periä selestistä valtakuntaa, ellei heitä koetella siinä, mukautuvatko he Herran liittoihin vai eivät.⁷

Jeesus – – laskeutui kaiken alapuolelle, jotta Hän voisi nousta kaiken yläpuolelle ja käsittää kaiken. Kukaan ihminen ei ole laskeutunut alemmas kuin maailman Vapahtaja. Hän syntyi tallissa, makasi seimessä, kulki sieltä kärsien ja verta vuotaen ristille ja edelleen armon valtaistuimelle, eikä Hänellä ollut koko elämänsä aikana mitään maallista, mikä näytti omistamisen arvoiselta. Hän eli koko elämänsä köyhyydessä, kärsimyksessä, tuskassa, ahdistuksessa, työssä, rukouksessa, murheessa ja surussa, kunnes Hän antoi henkensä ristillä. Silti Hän oli Jumalan Esikoispoika ja maailman Lunastaja. Saatetaan esittää kysymys, miksi Herra antoi Poikansa tulla tänne ja elää ja kuolla siten kuin Hän teki. Kun me menemme henkimaailmaan ja verho poistetaan, silloin me ehkä ymmärrämme, miksi ja minkä tähden kaikki tämä.

Jumalan kaitselmuksesta ja sallimuksesta näyttää siltä, että me ihmiset synnymme kärsimään kipua, ahdistusta, suruja ja koettelemuksia. Sen Jumala on ihmissuvun kestettäväksi säätänyt. Ja jos me käytämme oikein tämän koetusaikamme, sen tuoma kokemus osoittautuu lopulta meille suureksi siunaukseksi, ja kun me saamme kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän, korotuksen, valtakuntia, valtaistuimia, ruhtinaskuntia ja valtoja kaikkine Kristuksen evankeliumin täyteyden siunauksineen, me ymmärrämme ja käsitämme, miksi meidät pantiin kestämään jatkuvaa taistelua niiden muutamien vuosien ajan, jotka vietimme lihassa.⁸

Mitä kaikki se, mitä voimme tehdä tai kärsiä, on verrattuna moninaisiin valtakuntiin, valtaistuimiin ja ruhtinaskuntiin, joista Jumala on meille ilmoittanut?⁹

Herra ja Hänen kansansa voittavat pimeyden ja valon välisessä sodassa.

Vastustusta Jumalaa ja Hänen Kristustaan, vastustusta valoa ja totuutta vastaan on ollut alusta aina tähän aikaan asti. Tämä on sotaa, joka alkoi taivaassa, joka on ollut kautta aikojen ja joka jatkuu maailman loppuun asti, kunnes hallitsee Hän, jonka oikeutena on hallita, kun Hän tulee kirkkauden pilvissä palkitsemaan jokaisen ihmisen ruumiissa tehtyjen tekojen mukaan.¹⁰

Sodankäynnin henki, joka ilmenee näinä aikoina, on ollut olemassa kaikkina aikoina, jolloin pappeus on ollut maan päällä. Valon ja pimeyden, Jumalan ja Paholaisen, pyhän ja syntisen, oikeiden periaatteiden ja väärien oppien välillä on aina ollut sota. Me itse käymme sotaa luontomme pahoja taipumuksia vastaan.¹¹

Maan päällä ja maan asukkaiden keskuudessa on kaksi voimaa – Jumalan voima ja Paholaisen voima. Meillä on ollut historiassamme joitakin hyvin epätavallisia kokemuksia. Kun Jumalalla on ollut kansa maan päällä minä aikana tahansa, Lusifer, sarastuksen poika, ja miljoonat langenneet henget, jotka on syösty taivaasta, ovat sotineet Jumalaa vastaan, Kristusta vastaan, Jumalan työtä vastaan ja Jumalan kansaa vastaan. Eivätkä he peräänny tekemästä niin meidän aikanamme ja sukupolvessamme. Aina kun Herra on ojentanut kätensä suorittaakseen jonkin työn, nuo voimat ovat ahkeroineet hävittääkseen sen.¹²

Meidän ei tarvitse taistella vain pimeyden voimia, meitä ympäröiviä näkymättömiä mahteja, vastaan, vaan meidän on käytävä sotaa hyvin monia ulkoisia olosuhteita vastaan ja kamppailtava hyvin monia vaikeuksia vastaan, jotka meidän on välttämättä kohdattava, ja mitä enemmän meidän on kohdattava sellaista, sitä enemmän meidän pitäisi herätä toimimaan ja ahkeroida kaikesta voimastamme Herran edessä vanhurskauden ja totuuden vakiinnuttamiseksi ja Jumalan työn rakentamiseksi, ja huolehtia siitä, että Hänen nimeään kunnioitetaan maailmassa.¹³

Paholainen tiesi, kun enkeli toimitti [Mormonin kirjan] Joseph Smithille, että se oli perusta järjestelmälle, joka kukistaisi hänen valtakuntansa. Häädöt jne., jotka tämä kansa on kestänyt, eivät ole johtuneet siitä, että he ovat olleet lainrikkojia – että he ovat olleet jumalattomampia kuin muut – vaan siitä, että he ovat laskeneet perustusta Jumalan valtakunnalle, joka kasvaisi ja lisääntyisi – – ja valmistaisi tietä Herran Jeesuksen Kristuksen tulemiselle. Hän on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra, joka tulee hallitsemaan koko maailmaa ja kaikkia muita valtakuntia, presidenttejä ja hallitsijoita, ja heidän alamaistensa on pakko tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Se myöhempien aikojen työ, jota me edustamme, sitoo Paholaisen vallan, joka on hallinnut ihmislasten keskuudessa. – – Ei siis ole outoa, että Paholainen suuttuu ja nostattaa jumalattomat sotaan sitä vastaan. Herra innoittaa palvelijoitaan ja antaa heille kyvyn säilyttää tämä valtakunta maan päällä. Hän on johdossa. En piittaisi siitä paljonkaan, ellei Hän olisi sen alkuunpanija – se ei voisi ilman Häntä vastustaa sitä suurta voimaa, joka taistelee sitä vastaan.¹⁴

Meidän tehtävämme on herätä tuntemaan velvollisuutemme ja kääntyä Herran puoleen nöyryydessä ja elää lähellä Häntä. Silloin silmämme avautuvat niin kuin muinaisen profeetta Elisan palvelijan, nuoren miehen, tapauksessa, ja me näemme, että niitä, jotka ovat puolellamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat meitä vastaan [ks. 2. Kun. 6:8–17], ja tuo vastustuksen voima näyttää vain jouduttavan Jumalan tarkoitusten täyttymistä. Pankaa luottamuksenne Jumalaan ja turvatkaa Hänen lupauksiinsa eläen hallussanne olevan valon ja tiedon mukaan, niin kaikki koituu parhaaksenne, elittepä sitten tai kuolitte.¹⁵

Herra varjelee meitä koettelemusten aikoina vahvistaen meitä uskomme, nöyryytemme ja kuuliaisuutemme mukaan.

Emme varmastikaan ole koskaan joutuneet kokemaan enempää kuin Vapahtaja, emmekä yhtä paljon. Mutta Hän pysyi koko elämänsä totisena ja uskollisena Isälleen ja kutsumukselleen maailman Vapahtajana. Hän rukoili paljon ja Hän murehti Herran edessä maailman syntien tähden. Hän on keskellämme tänä aikana. Hän on Puolustajamme Isän luona. [Ks. OL 29:5.] Hän varjelee meitä ja tekee kaiken voitavansa pelastuksemme eteen.¹⁶

Meitä on vainottu, meitä on ahdistettu ja me olemme kokeneet vakavia koettelemuksia elinaikanamme, mutta Herra on kantanut meitä kaikissa näissä asioissa.¹⁷

Katastrofit ja vaikeudet lisääntyvät maan päällä, ja siihen on olemassa syy. Muistakaa se ja pohtikaa näitä asioita. Jos te teette velvollisuutenne ja minä teen omani, meillä on suojelus ja kestämme koettelemuksemme rauhaa tuntien ja turvallisesti.¹⁸

Vaatii riippumatonta mieltä, rehellistä sydäntä, uskoa Jumalaan ja luonteenlujuutta elää myöhempien aikojen pyhien elämää meitä paheksuvassa maailmassa ja keskellä koettelemuksia ja vaikeuksia ja vainoa.¹⁹

Daniel oli valmis menemään leijonien luolaan. Kolme heprealaista lasta [Sadrak, Mesak ja Abed-Nego] eivät pelänneeet heitä odottavaa kohtaloa. Apostolit olivat uskollisia totuudelle eivätkä kavahtaneet kuolemaa sen tähden. Miksi nuo miehet ja muut samankaltaisissa olosuhteissa saattoivat pysyä horjumatta vakaumuksensa takana? Koska ensinnäkin heillä oli totuus ja he tunsivat sen omakohtaisesti, ja toiseksi, Pyhä Henki, Lohduttaja, tuki heitä kuten vain yksin tuo voima voi kaikissa vaikeissa tilanteissa, jotka Jumalan kansa pantiin kestämään. Ja niin on tänäkin aikana.²⁰

Olen usein ajatellut, etten ole koskaan nähnyt tätä kansaa onnellisempana kuin heidän ankarimman köyhyytensä, karkotustensa ja koettelemustensa aikana Jumalan sanan ja todistuksensa vuoksi Jeesuksesta. Jumalan Henki on ollut heidän kanssaan, ja heidän nöyryydessään ja kärsimyksissään Pyhä Henki, Lohduttaja, on ollut heidän jatkuvana toverinaan, ja he ovat täyttyneet ilolla ja lohdutuksella ja ovat riemuinneet Herran edessä kaikesta tästä. He eivät olisi tunteneet niin, elleivät he olisi yrittäneet pitää Herran käskyjä.²¹

Meidän täytyy tehdä parannus ja nöyrtyä Herran, Jumalamme, edessä, että me saisimme ja kokisimme enemmän Pyhää Henkeä valmistautuaksemme siihen, mikä meitä odottaa.²²

Haluan esittää todistukseni myöhempien aikojen pyhille: Jumala on tämän kansan kanssa. Hän muovaa reittiämme ja tekee niin jatkuvasti, jos me vain kuulemme Hänen ääntään, ja Hän antaa meille edelleen riittävästi armoa kestää koettelemusten ja vaikeuksien ajan. Herra on ollut armollinen kansalleen jokaisena maailmanaikana, mutta kuten Kristus kärsi, kuten apostolit kärsivät – jotkut heistä jopa kuolemaan asti – todistuksensa vuoksi Jeesuksesta, niin ovat myöhempien aikojen pyhät kärsineet, ja jotkut heistä ovat myös sinetöineet todistuksensa omalla verellään. Heidät on kutsuttu kestämään ankaria koettelemuksia evankeliumin tähden, mutta meitä ei ole koskaan vaadittu kestämään enempää kuin olemme kyenneet kestämään, eikä meitä koskaan vaaditakaan niin kauan kuin me noudatamme taivaan neuvoja.²³

Jumalan käsi on ojentunut tämän kansan pelastukseksi, ja näyttivätpä pilvet miten synkiltä tahansa, tulipa vaino, sorto ja vastustus tätä työtä kohtaan miten ankaraksi tahansa, Herra on alusta tähän päivään asti varjellut sen etuja ja tukenut ja suojellut sitä, ja Hän tekee niin edelleen sen loppuun asti, kunnes Siion nousee ja pukeutuu kauniisiin vaatteisiinsa ja kaikki viimeisten aikojen suuret tapahtumat on saatu päätökseen.²⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Lue kertomus sivuilta 223–225. Mitä opit tästä kertomuksesta?
Monet ihmiset miettivät, miksi Jumala sallii lastensa ”kokea surua ja ahdistusta” (s. 225). Kuinka presidentti Woodruff vastasi tähän kysymykseen? (Ks. s. 225–226.)
Miksi Jeesuksen oli kärsittävä? (Ks. s. 226; ks. myös Alma 7:11–12; OL 88:6.) Kuinka Hän suhtautui vastuksiin? (Ks. s. 229.) Kuinka me voimme seurata Hänen esimerkkiään?
Presidentti Woodruff opetti, että valon ja pimeyden kesken on käyty sotaa aina (ks. s. 226). Miten näet tämän sodan jatkuvan nykyään? Kuinka me voimme puolustaa itseämme ja perhettämme tässä sodassa? (Ks. s. 227–229.)
Millä tavoin sinä olet ”herännyt toimimaan” (s. 227) koettelemusten johdosta?
Tutki kohtaa 2. Kun. 6:8–17. Mikä tässä kertomuksessa tekee sinuun vaikutuksen? Mitä presidentti Woodruff opetti viitatessaan tähän kertomukseen? (Ks. s. 228.)
Millä tavoin Herra auttaa meitä kohtaamaan koettelemuksemme? (Ks. s. 229–230; ks. myös Moosia 24:13–16.) Mitä meidän on tehtävä saadaksemme Herran tarjoamaa lohtua ja voimaa? Kuinka Herra on auttanut sinua kestämään vastoinkäymisiä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: 2. Nefi 2:11–24; Alma 36:3; OL 58:2–5; 101:1–5; 121:7–8, 29; 122:5–9.