Luku 4

Pyhän pappeuden voima ja valtuus

Jumala suo pappeuden kansalleen sen siunaukseksi ja korotukseksi.

Wilford Woodruffin elämänvaiheita

Nuoruudessaan Wilford Woodruff halusi löytää kirkon, jossa on oikea pappeuden valtuus – ”voima taivaissa ja maan päällä”.¹ Vuonna 1889 pitämässään puheessa hän kertoi:

”Kävin poikavuosinani pyhäkoulussa. – – Siellä pyhäkoulussa luin Uutta testamenttia. Opin jakeen ja luvun toisensa perään. Mitä testamentti minulle opetti? Se opetti minulle elämän ja pelastuksen evankeliumia, se opetti minulle voiman evankeliumia taivaissa ja maan päällä. Se opetti minulle, että kirkon organisaatio koostuu profeetoista, apostoleista, papeista ja opettajista apuineen ja hallitsemisineen. Mitä varten? ’Tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.’ [Ks. 1. Kor. 12:28; Ef. 4:11–13, vuoden 1938 suomennos.]

Nämä ovat asioita, joita opin, ja ne tekivät vaikutuksen minuun. Uskoin niihin, mutta en ollut koskaan kuullut yhdenkään kirkonmiehen tai papin opettavan niitä maan päällä. Nuorena miehenä kävin miltei jokaisen silloisen kirkkokunnan kokouksissa. Erään kerran olin yhdessä noista suurista kokouksista, joita Connecticutissa joskus pidettiin, jossa oli yhdessä koolla eri kirkkokunnista noin neljä- tai viisikymmentä pappia. He rukoilivat Pyhän Hengen vuodatusta ja sangen monia muita asioita. Siinä kokouksessa kenellä tahansa oli lupa esittää ajatuksiaan. Olin silloin melkoisen nuori. Nousin ja astuin käytävälle ja sanoin tuolle pappisjoukolle: ’Ystäväni, kertoisitteko minulle, miksi ette tyydy siihen uskoon, jonka pyhät kerran saivat? Kertoisitteko minulle, miksi ette tyydy siihen evankeliumiin, jota Jeesus Kristus ja Hänen apostolinsa opettivat? Miksi ette tyydy siihen uskontoon, joka antaa teille voiman Jumalan edessä, voiman parantaa sairaita, saada sokeat näkemään, rammat kävelemään ja joka antaa teille Pyhän Hengen ja ne lahjat ja armolahjat, jotka ovat ilmenneet maailman luomisesta alkaen? Miksi ette opeta ihmisille niitä periaatteita, joita muinaiset patriarkat ja profeetat opettivat ollessaan puettuina Jumalan ilmoituksilla? He saivat enkelien palvelusta, he saivat unia ja näkyjä ja jatkuvaa ilmoitusta johdattamaan ja opastamaan heitä polulla, jolla heidän piti kulkea.’

Johtava vanhin sanoi: ’Hyvä nuorimies, sinä olisit hyvin älykäs mies ja hyvin hyödyllinen mies maan päällä, ellet uskoisi kaikkiin noihin typeryyksiin. Ne annettiin ihmislapsille maailman pimeinä aikoina ja ne annettiin siinä tarkoituksessa, että ne valaisisivat tuon ajan ihmislapsia, jotta he uskoisivat Jeesukseen Kristukseen. Me elämme tänä aikana suurenmoisen evankeliumin valon loistossa emmekä tarvitse niitä.’ Minä sanoin: ’Antakaa sitten minulle maailman pimeät ajat. Antakaa minulle ne ajat, jolloin ihmiset saivat nämä periaatteet.’”²

Joulukuun 29. päivänä 1833 Wilford Woodruff kuuli vihdoin evankeliumia Jumalan valtuuttamilta palvelijoilta. Hän kertoi: ”Ensimmäisen kerran elämässäni näin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon vanhimman. Hän oli Zera Pulsipher. Hän kertoi minulle, että Herra innoitti häntä. Hän oli puimassa viljaa riihessään, kun hänelle tuli Herran ääni, joka käski häntä nousemaan ja lähtemään pohjoiseen, sillä Herralla oli siellä hänelle tehtävää. Hän pyysi toverikseen veli [Elijah] Cheneyn, naapurinaan asuvan kirkon jäsenen. He kulkivat jalan noin sata kilometriä – – syvässä lumessa, ja ensimmäinen paikka, johon he tunsivat innoitusta poiketa, oli veljeni ja minun talo. He tulivat sisälle ja puhuivat veljeni vaimon kanssa ja kertoivat hänelle, keitä he olivat ja millä asioilla he liikkuivat. He kertoivat hänelle, että he olivat saaneet halun lähteä pohjoiseen eivätkä olleet tunteneet innoitusta pysähtyä missään, ennen kuin he tulivat sen talon luo. Kun he kertoivat hänelle periaatteistaan, hän sanoi miehensä ja lankonsa olevan miehiä, jotka uskoivat noihin periaatteisiin ja että he olivat rukoilleet vuosia noiden periaatteiden johdosta. He sopivat kokouksesta koulutalolla, joka sijaitsi maillamme.

Kun tulin illalla kotiin, kälyni kertoi minulle tuosta kokouksesta. Olin ollut tukinajossa Ontariojärven rannoilla (olin mukana puutavarayrityksessä) ja riisuin hevoseni valjaista. En pysähtynyt edes syömään mitään vaan lähdin kokoukseen. Tullessani talo ja piha olivat täynnä ihmisiä. Kuuntelin ensimmäisen kerran elämässäni evankeliumin saarnaa, jota tämän kirkon vanhimmat opettivat. Se oli sitä, mitä olin poikasesta asti etsinyt. Kutsuin miehet mukanani kotiin. Lainasin Mormonin kirjan ja istuin koko sen yön valveilla lukemassa. Aamulla sanoin veli Pulsipherille, että halusin saada kasteen. Minulla oli todistus siitä, että nuo periaatteet olivat totta. Minä ja veljeni – – menimme ja otimme kasteen – kaksi ensimmäistä siinä piirikunnassa.”³

Vanhin Pulsipher kastoi Wilford Woodruffin purossa 31. joulukuuta 1833 ja konfirmoi hänet sinä samana päivänä. Kolme päivää myöhemmin Wilford Woodruff sai Aaronin pappeuden, ja hänet asetettiin opettajan virkaan. Siitä alkoi elinikäinen työ Herran palveluksessa. Muistellessaan tuota päivää hän sanoi: ”Työni alkoi välittömästi.”⁴

Wilford Woodruffin opetuksia

Jumala tekee kaiken työnsä pappeuden voimalla.

En tiedä kirkossa mitään aihetta, joka olisi tärkeämpi maan asukkaille ja itsellemme kuin pyhä pappeus.⁵

Pappeuden voimalla Jumala, iankaikkinen Isämme, on järjestänyt kaikki maailmat ja lunastanut kaikki maailmat, jotka on koskaan lunastettu. Samalla pappeudella miehet ovat toimittaneet maan päällä Kristuksen evankeliumin toimituksia.⁶

Pyhä pappeus on kanava, jonka välityksellä Jumala on yhteydessä ihmisiin ja kanssakäymisissä heidän kanssaan maan päällä, ja taivaalliset sanansaattajat, jotka ovat käyneet maan päällä ja olleet yhteydessä ihmisiin, ovat ihmisiä, joilla lihassa ollessaan on ollut pappeus ja jotka ovat kunnioittaneet sitä. Kaikki, mitä Jumala on innoittanut tekemään ihmisen pelastukseksi ihmisen tulemisesta maan päälle maailman lunastamiseen asti, on tapahtunut ja on tapahtuva iankaikkisen pappeuden voimalla.⁷

Herralla ei ole koskaan maailman perustamisesta tähän aikaan asti ollut maan päällä kirkkoa, ellei sitä kirkkoa ole perustettu ilmoituksen kautta, niin että siinä on profeetat ja apostolit, papit, opettajat, apulaiset ja johtajat, joille on annettu pyhä pappeus, tuo ihmisen Jumalalta saama voima, joka antaa hänelle valtuuden toimia Jumalan nimessä. Ilman tuota pappeutta ei yhdelläkään ihmisellä siitä päivästä, kun maailma luotiin, ole ollut mitään oikeutta toimittaa mitään Hänen pyhän huoneensa toimituksia, eikä yhdelläkään ihmisellä ole ollut oikeutta tuohon pappeuteen, ellei Jumala ole kutsunut häntä niin kuin Hän kutsui Aaronin, kuten meille on kerrottu, ilmoituksen kautta [ks. Hepr. 5:4]. Mitä tarkoitusta varten tämä pappeus on? Se on evankeliumin, taivaallisen Isämme, iankaikkisen Jumalan, juutalaisten Elohimin ja pakanoiden Jumalan evankeliumin, toimituksia varten.⁸

Yhdelläkään ihmisellä ei ole Jumalan suomaa valtuutta antaa ihmislapsille elämän ja pelastuksen toimituksia [ilman] pyhän pappeuden valtuutta. Tuon pappeuden valtuus on myöhempien aikojen pyhillä.⁹

Pappeudenhaltijoiden tulee käyttää pappeutta palvelemiseen ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen, ei itsensä rakentamiseen.

On suuri vastuu pitää hallussaan tätä taivaallista, tätä iankaikkista, tätä ikuista pappeutta! Ja meidän on tehtävä siitä tili. Apostoleja, seitsenkymmeniä, ylipappeja, vanhimpia ja kaikkia, joilla on jokin osuus tästä pappeudesta, joka meille on annettu, pidetään vastuussa siitä.¹⁰

Harteillemme on laskettu tehtävä. Joseph Smithillä oli, Brigham Youngilla samoin, kahdellatoista apostolilla on, meillä kaikilla on, ja meidät tuomitaan, ellemme täytä tehtäväämme. Näemme sen mennessämme verhon tuolle puolen. – – Olen usein mielessäni toivonut, että voisin käsittää täysin sen vastuun, jonka alaisena olen Jumalaan nähden ja sen vastuunalaisuuden, joka kuuluu jokaiselle, jolla on pappeus sukupolvemme keskuudessa. Mutta sanon teille, veljet, että luullakseni sydämenne ovat liian paljon mieltyneet siihen, mikä on tästä maailmasta. Me emme pidä arvossa siinä määrin kuin tämän sukupolven pyhän pappeuden haltijoiden tulisi pitää sitä suurta vastuunalaisuutta, joka meillä on niin Jumalaan ja korkeaan taivaaseen kuin maahankin nähden. Mielestäni me olemme liian kaukana Herrasta.¹¹

Jos me – – pyhän pappeuden haltijat käytämme tuota pappeutta johonkin muuhun tarkoitukseen taivaan alla kuin Jumalan valtakunnan rakentamiseen, jos teemme niin, meidän voimamme katoaa. – – Melko monet miehet ovat tehneet niin – miehet, joilla on ollut korkea virka pappeudessa, jopa apostolin virka – rakentaakseen itseään pappeuden valtuudella. Ja minne he ovat joutuneet? Heidän voimalleen ja valtuudelleen voi sanoa hyvästit. – – Pohtikaamme näitä asioita. Sanon samaa itselleni. Sanon samaa apostoleille, seitsenkymmenille ja ylipapeille. Ette voi käyttää pappeutta mihinkään muuhun tarkoitukseen taivaan alla kuin valtakunnan rakentamiseen ja Jumalan tahdon tekemiseen, ja kun yritätte tehdä toisin, voimanne otetaan teiltä pois.¹²

Olen aina lukenut suurella mielenkiinnolla ilmoitusta, jonka Joseph Smith sai vastauksena rukoukseensa Libertyn vankilassa [ks. OL 121:34–46]. Olen aina tarkastellut tuota Jumalan ilmoitusta tuolle miehelle, pohtinut muutamia siihen sisältyviä lauseita, jotka sisältävät yhtä paljon periaatteita kuin mikä tahansa ilmoitus, jonka Jumala on koskaan ihmiselle antanut. Hän antoi Josephin ymmärtää, että tällä oli pappeus, joka pappeus oli Jumalan järjestyksen mukainen, Melkisedekin järjestyksen mukainen, sama pappeus, jolla Jumala itse on tehnyt kaiken työnsä taivaissa ja maan päällä, ja kenellä tahansa miehellä, jolla oli tuo pappeus, oli sama voima. Tuo pappeus on yhteydessä taivaisiin, sillä on voima siirtää taivaita, voima tehdä taivaiden työtä, ja aina kun joku mies on pitänyt kunniassa tuota kutsumusta, Jumala on antanut enkeleilleen käskyn hänestä, ja hänen palvelunsa on ollut voimallista ja väkevää sekä tässä maailmassa että tulevassa maailmassa. Mutta jos tuo mies käyttää tuota pappeutta johonkin muuhun tarkoitukseen kuin Jumalan valtakunnan rakentamiseen, mihin tarkoitukseen se on annettu, niin taivaat vetäytyvät, pappeuden voima jättää hänet ja hän jää vaeltamaan pimeydessä eikä valossa, ja se on avain luopumukseen kaikkien ihmisten kohdalla, olivatpa he tässä sukupolvessa tai jossakin toisessa.¹³

Meille on annettu pappeus, ja ellemme käytä sitä oikein, me joudumme tuomion alaisiksi. Ryhdistäkäämme siis hartiamme ja kantakaamme valtakuntaa. Tehkäämme työtä saadaksemme Pyhän Hengen – ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voiman – joka on annettu käsiimme, ja siinä määrin kuin teemme sen, Jumalan siunaus on mukana pyrkimyksissämme.¹⁴

Herra tukee ketä tahansa, jolla on osa pappeudesta, olipa hän pappi, vanhin, seitsenkymmen tai apostoli, jos hän pitää kutsumuksensa kunniassa ja hoitaa velvollisuutensa.¹⁵

Olin hyvin mielissäni nähdessäni kerran joukon diakoneja pitävän kutsumustaan kunniassa. – – He kulkivat kaupunkinsa halki ja pilkkoivat polttopuiksi jokaisen tuon kaupungin leskivaimon jokaisen halon. Veli [George] Teasdalella, vaarnanjohtajalla, oli kolme tai neljä pinoa setripuuta tontillaan, ja eräänä iltana kotiin tullessaan hän huomasi niiden kadonneen. Hän mietti, mistä mahtoi olla kyse, mutta kun hän lähti katselemaan ympärilleen, hän huomasi, että ne kaikki olivat pilkottuina hänen puuvajassaan. Diakonit pitivät siellä suurenmoisella tavalla kunniassa kutsumustaan.

Olemme tänä aikana joissakin suhteissa epätavallisissa olosuhteissa. Meidän pitäisi luottaa Herraan ja tehdä se, mikä on oikein. Tiedän, että pappeus on annettu ihmisten pelastukseksi ja toimitusten suorittamiseksi sekä eläville että kuolleiden puolesta. Henkimaailmassa on lunastettu kymmeniätuhansia niiden heidän jälkeläistensä ansiosta, jotka ovat lihassa ja pitävät hallussaan kuolleidensa pelastuksen avaimia. Pelastajia on noussut Siionin vuorelle, sillä valtakunta on Herran, kuten profeetta Obadja sanoi tapahtuvan [ks. Ob 1:21, vuoden 1938 suomennos]. Tämä kansa tekee tätä työtä nyt. Herra on kanssanne, ja esivanhempanne henkimaailmassa riemuitsevat. Olkaamme siis uskollisia ollessamme täällä. Jumala on antanut meille tämän pappeuden. Miljoonista ihmisistä maan päällä Herra on valinnut tämän kourallisen miehiä saamaan sen: asettamaan, järjestämään, varoittamaan maailmaa, saarnaamaan sille evankeliumia. Minä toivon, että veljeni, joilla on tämä pappeus, muistavat sen arvon. – –

– – Olkaamme tosia ja uskollisia. Älkäämme menettäkö otettamme pappeudesta älkäämmekä Jumalan valtakunnasta. Menkäämme Herran eteen rukoilemaan salassa ja huutakaamme avuksi Hänen pyhää nimeään. Siinä on meidän voimamme.¹⁶

Jos me olemme uskollisia liitoillemme, me saamme pappeuden siunaukset tässä elämässä ja tulevassa elämässä.

Kun Herra antaa pappeuden yhteydessä lahjoja ihmislapsille, noiden lahjojen saajilla on vastuu siitä, miten he käyttävät niitä.¹⁷

Kun apostoli tai vaarnanjohtaja, piispa tai kuka hyvänsä mies, jolla on pappeus, toimii pappeudessa, hän tekee sen Herran Jeesuksen Kristuksen valtuudella. Silloin tuolla pappeudella on vaikutuksensa, ja kaikki siunaukset, joita Jumalan palvelija suo ihmislapsille, astuvat voimaan tässä elämässä ja siinä, joka on tuleva. Jos minä olen saanut siunauksen pyhän pappeuden kautta tai jos saan siunauksen patriarkalta, nuo lahjat ja siunaukset ulottuvat toiseen maailmaan, ja jos olen uskollinen liitoilleni koko tämän elämän ajan, voin vaatia jokaista siunausta, joka minulle on annettu, koska se valtuus, jolla ne annettiin, on Jumalan säätämä, ja sillä valtuudella Korkeimman pojat antavat ihmislapsille elämän ja pelastuksen toimituksia, ja nuo viralliset toimenpiteet ovat voimassa noiden henkilöiden kohdalla niin haudan tuolla puolen kuin tässä elämässäkin. Ne ovat todellisia rikkauksia. Ne ovat rikkauksia, jotka kestävät koko iankaikkisuuden, ja meillä on näiden siunausten kautta, jotka evankeliumi on suonut, valta saada ruumiimme takaisin ja säilyttää yksilöllisyytemme iankaikkisuuksissa. Niin, me voimme vaatia sitä pyhän pappeuden nojalla.¹⁸

Mietin usein lupauksia, jotka pappeudesta on annettu. Herra sanoo eräässä tätä aihetta koskevassa ilmoituksessa: – – ”Sillä ne, jotka ovat uskollisia, niin että saavat nämä kaksi pappeutta, joista minä olen puhunut, ja pitävät kunniassa kutsumuksensa, Henki pyhittää heidän ruumiinsa uudistamiseksi. – – kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle. Sen tähden kaikki ne, jotka ottavat vastaan pappeuden, ottavat vastaan tämän minun Isäni valan ja liiton, jota hän ei voi rikkoa, eikä sitä voi kumota.” [Ks. OL 84:33–40.] Joskus esitän itselleni kysymyksen: Käsitämmekö me nämä asiat? Käsitämmekö me, että jos me elämme pappeuden lakien mukaan, meistä tulee Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa? Ymmärrän, etteivät silmämme ole nähneet, korvamme eivät ole kuulleet emmekä ole sydämessämme voineet aavistaa sitä kirkkautta, joka on valmistettu uskollisille [ks. 1. Kor. 2:9].¹⁹

Millaisia miehiä ja naisia pitäisi olla meidän, jotka on kutsuttu ottamaan osaa suureen myöhempien aikojen työhön? Meidän pitäisi olla uskon miehiä ja naisia, uskollisia totuudelle sellaisena kuin se on ilmoitettu ja uskottu käsiimme. Meidän pitäisi olla miehiä ja naisia, jotka ovat rehellisiä Jumalalle ja Hänen pyhälle pappeudelleen, uskollisia Hänelle ja uskollisia toisilleen. Meidän ei pitäisi antaa talojen ja maiden, kullan ja hopean eikä minkään tämän maailman tavaran estää meitä tavoittelemasta sitä suurta päämäärää, jonka Jumala on lähettänyt meidät saavuttamaan. Tähtäimemme on korkealla, määränpäämme on korkealla, emmekä saisi koskaan tuottaa pettymystä Isällemme emmekä taivaan joukoille, jotka valvovat meitä. Emme saisi tuottaa pettymystä niille miljoonille henkimaailmassa, jotka myös valvovat meitä kiinnostuksella ja innolla, joita olemme tuskin sydämessämme käsittäneet. Nämä ovat suuria ja mahtavia asioita, joita Jumala meiltä vaatii. Emme olisi pelastuksen arvoisia, emme olisi arvollisia iankaikkiseen elämään Jumalamme valtakunnassa, jos jokin voisi kääntää meidät pois totuudesta tai sen rakkaudesta.²⁰

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Harkitse näitä ideoita, kun tutkit lukua ja valmistaudut opettamaan. Katso lisää apua sivuilta V–X.

Millaiset merkit johtivat nuoren Wilford Woodruffin etsimään tosi kirkkoa? (Ks. s. 36–38.) Miten nämä merkit liittyivät pappeuteen?
Kertaa sivut 39–40 ja ota selville, mitä Herra saa aikaan pappeuden voimalla. Kuinka pappeudenhaltijat ovat mukana Herran työssä?
Miksi sekä miesten että naisten on tärkeää hankkia enemmän tietoa pappeudesta?
Kuinka pappeus on ollut siunauksena elämässäsi?
Mitä erityisiä periaatteita löydät, kun luet presidentti Woodruffin opetuksia pappeudenhaltijoiden velvollisuuksista? (Ks. s. 40–43.)
Millaiset asenteet ja teot presidentti Woodruffin mukaan saavat taivaat vetäytymään pappeudenhaltijan luota? Miksi miehen on mahdotonta käyttää pappeutta henkilökohtaisen hyödyn hankkimiseen? (Ks. s. 40–43; ks. myös OL 121:34–40.) Miten pappeudenhaltijan on elettävä, jotta hänellä olisi ”voima tehdä taivaiden työtä”? (Ks. s. 40–43; ks. myös OL 121:41–46.)
Mitä pappeuskutsumuksen kunniassa pitäminen tarkoittaa? (Ks. s. 42–43.) Mitä esimerkkejä olet nähnyt siitä, kuinka veljet ovat pitäneet pappeuskutsumuksensa kunniassa?
Kertaa luvun viimeinen osa (s. 43–45). Millä tavoin pappeus tuo siunauksia sekä tässä elämässä että tulevassa elämässä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia: Joh. 15:16; Hepr. 5:4–6; Alma 13:1–20; OL 84:17–48; 107:18–20; UK 5.