Valinnat
Huomisen siunaukset ja mahdollisuudet riippuvat tänään tekemistämme valinnoista.
Rakkaat Jumalan pyhän pappeuden veljeni kautta maailman, tervehdin teitä jokaista rakkauden ja toveruuden hengessä.
Tässä elämässä meidän on tehtävä monia valintoja. Jotkin ovat hyvin tärkeitä valintoja. Toiset eivät ole. Monet valintamme ovat hyvän ja pahan välillä. Tekemämme valinnat määräävät kuitenkin suurelta osin onnemme tai murheemme, koska emme voi välttää valintojemme seurauksia. Ei ole mahdollista tehdä täysin oikeita valintoja kaiken aikaa. Niin ei vain tapahdu. On kuitenkin mahdollista tehdä sellaisia hyviä valintoja, joiden kanssa tulemme toimeen ja jotka kasvattavat meitä. Kun Jumalan lapset elävät jumalallisen opastuksen arvoisesti, heistä voi tul-la ”ikuisesti vapaita, niin että he erottavat hyvän pahasta, toimimaan omasta puolestaan eikä olemaan toiminnan kohteita”.1
Joskus teemme huonoja valintoja antaessamme periksi vertaisryhmän painostukselle. Kieth Merrillille tapahtui niin, kun hän oli nuori mies. Hän oli ystäviensä kanssa sukeltelemassa paljailta kallioseinämiltä East Canyonin tekoaltaalla Salt Lake Citystä koilliseen. Siitä muodostui väistämättä teini-ikäisten kilpailu, kun eräs nuori mies kiipesi padon harjalle ja sukelsi 15 metrin korkeudesta altaan syvään veteen. Muutkin nuoret miehet menivät padon harjalle, ja hekin hyppäsivät sieltä korkealta. Eräs poika ei tyytynyt siihen, vaan sanoi: ”Hyvä on, minä hyppään vielä korkeammalta!” Hän kiipesi kallioseinämälle 18 metrin korkeuteen. Koska Kieth ei halunnut olla huonompi, hän kiipesi toisen rinnalle. Kun toinen poika oli sukeltanut veteen ja näytti olevan kunnossa, Kieth keräsi rohkeutta ja sukelsi itsekin. Kilpailu oli nyt näiden kahden pojan välinen. Kiethin ystävä kiipesi 21 metrin korkeuteen ja sukelsi. Hän nousi vedestä nauraen ja hieroen hartioitaan ja silmiään. Sitten hän haastoi Kiethin: ”No, aiotko hypätä?”
”Tietenkin hyppään!” Ja kaikki rannalla olijat sanoivat: ”Tietenkin hän hyppää!”
Niinpä Kieth ui rantaan ja kiipesi kallioille. Hän tiesi, että jos hän hyppäisi samasta 21 metrin korkeudesta, hänen ystävänsä haluaisi nousta korkeammalle, joten hän kiipesi nopeasti 24 metriin aivan kallion laelle. Kukaan ei voisi nousta lakea korkeammalle. Kun Kieth katsoi alas, hän kauhistui nähdessään, kuinka kaukana vesi oli. Hän oli tehnyt hätiköidyn päätöksen. Hän ei suinkaan halunnut hypätä, ja hänestä tuntui, ettei se olisi oikein. Hänen päätöksensä oli perustunut puolen tusinan sellaisen nuoren miehen kannustukseen ja yllytykseen, joiden nimiä hän ei nyt edes muista.
Kieth meni ottamaan vauhtia ja juoksi kohti reunaa niin lujaa kuin pystyi. Hän näki merkin, jonka oli pannut huolellisesti kallion reunalle ja hyppäsi ilmaan. Pudotessaan hän muisti vanhempiensa opetukset siitä, että päätökset pitää tehdä harkiten, koska väärä päätös voisi koitua kohtalokkaaksi. Ja nyt hän ajatteli: ”Nyt olen tehnyt sellaisen, sillä nopeus on niin kova, että kun iskeydyn veteen, se voisi yhtä hyvin olla sementtiä.” Kun hän iskeytyi veteen, se tuntuikin sementiltä. Kuinka kiitollinen hän olikaan, kun hänen päänsä viimein nousi veden pinnalle.
Miksi Kieth hyppäsi? Mitä hän yritti osoittaa? Häntä yllyttäneet nuoret miehet eivät välittäneet, ja tuskin he muistavatkaan tuota typerää tekoa. Mutta Kieth käsitti jälkeenpäin, että hän oli tehnyt päätöksen, joka olisi hyvin voinut koitua kohtalokkaaksi. Hän oli antanut periksi sellaisten ystävien painostukselle, jotka odottivat hänen tekevän jotakin sellaista, mitä hän ei halunnut tehdä. Hän tiesi, että hänen olisi pitänyt tehdä toisin. Hän sanoi: ”Minä elin maailmassa, ja sillä hetkellä olin maailmasta, koska en hallinnut itseäni. Päätöksiä omasta elämästäni en tehnyt minä. Maailma teki päätökset minun puolestani. – – Ja [minä] hädin tuskin vältyin joutumasta maailmaan mullan alle.”2
Vaatii tietynlaista rohkeutta perääntyä sen sijaan että hyppäisi typerästi eteenpäin ja antaisi jonkun muun tehdä valinnat omasta puolestamme. Meidän on helpompi tehdä oikeita päätöksiä ja pitää niistä kiinni, kun meillä on selkeä käsitys siitä, että me olemme Jumalan poikia ja pyhän pappeuden haltijoita, joilla on lupaavat mahdollisuudet merkitykselliseen tulevaisuuteen.
Valitettavasti jotkin huonoista valinnoistamme ovat peruuttamattomia, mutta monet eivät ole. Usein voimme muuttaa kurssia ja palata oikealle tielle. Oikealle tielle palaaminen voi edellyttää parannuksen periaatteiden noudattamista: ensiksi, että ymmärrämme menettelymme virheellisyyden, toiseksi, että hylkäämme väärän käyttäytymisen, kolmanneksi, että emme enää milloinkaan toista sitä, ja neljänneksi, että tunnustamme3 ja hyvitämme, mikäli mahdollista. Kokemuksesta oppimisella on arvonsa, mutta kokemuksen koulun opetukset voivat olla kovia. Voimme edistyä nopeammin ja helpommin ottamalla oppia vanhemmiltamme, niiltä, jotka rakastavat meitä, ja opettajiltamme. Voimme oppia myös muiden virheistä kiinnittämällä huomiota heidän väärien valintojensa seurauksiin.
Eräät valinnat sisältävät hyviä mahdollisuuksia, kuljimmepa mitä tietä tahansa – esimerkiksi, kun päätämme, mille uralle lähdemme tai mihin kouluun menemme. Tunnen erään neuvokkaan ja kyvykkään nuoren miehen, joka halusi tulla lääkäriksi, mutta hänelle ei avautunut sitä mahdollisuutta, joten hän päätti ryhtyä lakimieheksi. Hänestä on tullut erittäin menestyksellinen lakimies, mutta olen varma, että hän olisi menestynyt yhtä hyvin lääkärinä.
Eräillä tärkeillä valinnoillamme on tietty aikansa. Jos viivyttelemme päätöstä, mahdollisuus menee iäksi. Toisinaan epäilyksemme estävät meitä tekemästä valintaa, johon liittyy muutos. Se voi aiheuttaa mahdollisuuden menettämisen. Joku on sanonut: ”Kun sinun on tehtävä valinta, etkä tee sitä, se itsessään on valinta.”4
Joidenkuiden ihmisten on vaikea tehdä päätöksiä. Psykiatri kysyi kerran potilaalta: ”Onko sinun koskaan vaikea tehdä ratkaisuja?” Potilas vastasi: ”No, kyllä ja ei.” Toivon ja rukoilen, että voimme olla yhtä päättäväisiä kuin Joosua, kun hän julisti: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”5
Toisilla valinnoilla on suurempia seurauksia kuin toisilla. Emme tee tässä elämässä mitään sen suurempaa vapaaehtoista valintaa kuin aviokumppanin valinta on. Tuo päätös voi tuottaa iankaikkista onnea ja iloa. Tavoittaakseen korkean täyttymyksen avioliitossa molempien kumppaneiden täytyy täysin sitoutua avioliittoon.
Eräät tärkeät valinnat täyttymyksen ja onnen saavuttamiseksi tulisi tehdä vain kerran, ja kun ne sitten on tehty, niitä ei tarvitse tehdä koskaan uudestaan. Esimerkiksi, meidän tarvitsee vain kerran tehdä luja ja ehdoton päätös, että emme polta tupakkaa, emme juo alkoholijuomia emmekä käytä huumeita.
Vuonna 1976 vanhin Robert C. Oaks, siihen aikaan eversti Yhdysvaltain ilmavoimissa, toimi merellä sattuneiden välikohtausten neuvotteluryhmän jäsenenä. Ryhmä oli vieraana Leningradin laivastopiirin isännöimällä illallisella. Noin 50 Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain korkea-arvoista upseeria oli läsnä, kun isäntä ehdotti joukolle maljoja ennen illallista. He nousivat juomaan ensimmäistä maljaa ja kohottivat lasinsa, joista useimmissa oli venäläistä vodkaa. Veli Oaksin lasissa oli vaaleanpunaista limonadia, mihin maljaa ehdottanut amiraali kiinnitti heti huomiota. Hän keskeytti ja vaati, että veli Oaks täyttäisi lasinsa vodkalla, ja sanoi, ettei hän jatkaisi ennen kuin tämä olisi tehnyt niin. Veli Oaks kieltäytyi selittäen tyytyvänsä siihen, mitä hänen lasissaan oli.
Jännittyneisyys alkoi nousta huomattavasti, ja umpikuja alkoi ärsyttää jopa eräitä hänen omankin ryhmänsä jäseniä, joista useimmat olivat häntä ylempiarvoisia. Veli Oaksin neuvostoliittolainen seuralainen sihahti hänen korvaansa: ”Täytä lasisi vodkalla!”Veli Oaks lausui elämänsä lyhimmän rukouksen: ”Jumala, auta minua!”
Siinä samassa neuvostoliittolainen tulkki, armeijan kapteeni, jonka kanssa veli Oaks oli aiemmin keskustellut uskonnosta, kuiskasi isäntänä toimineen amiraalin korvaan: ”Se johtuu hänen uskonnostaan.” Amiraali nyökkäsi päätään, jännitys laukesi samassa, ja ohjelma jatkui.6
Vanhin Oaks oli päättänyt vuosia aikaisemmin, ettei hän milloinkaan joisi alkoholia, joten koetuksen tullessa hänen ei tarvinnut tehdä tätä päätöstä uudestaan. Vanhin Oaks oli vakuuttunut siitä, että jos hän olisi jättänyt noudattamatta uskonnollista periaatettaan, siitä olisi koitunut hänelle enemmän vahinkoa kuin vodkan juomisesta. Sivumennen sanoen, uskonnollisista periaatteista kiinni pitäminen ei vahingoittanut hänen uraansa. Tämän tapahtuman jälkeen hän yleni urallaan ja hänestä tuli neljän tähden kenraali.
Niin kummallista kuin se onkin, väärin tekeminen tuntuu usein järkevältä, ehkä siksi, että se näyttää helpoimmalta tieltä. Kuulemme usein väärän käyttäytymisen puolusteluna: ”Kaikkihan niin tekevät.” Tämä paha ajatus vääristää totuutta ja on lähtöisin Saatanasta. Nefi sanoo meille: ”Näin Perkele pettää heidän sielunsa ja eksyttää heidät varovasti alas helvettiin.”7
Kukaan ei saa oikeutusta olla epärehellinen, valehdella, petkuttaa, käyttää alhaista kieltä, etenkään käyttää väärin Herran nimeä, ryhtyä siveettömiin sukupuolisuhteisiin tai olla kunnioittamatta Herran päivää, tekipä kuinka moni tahansa yhteiskunnassamme sillä tavoin.
Muiden ihmisten teot eivät määrää sitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Yksi henkilö, jolla on rohkeutta tehdä oikea valinta, voi vaikuttaa siihen, että monet muutkin valitsevat viisaasti. Haluan allekirjoittaa sen, mitä sanotaan kirjasessa Nuorten voimaksi:
”Olet vastuussa tekemistäsi valinnoista. Jos päätät olla noudattamatta Jumalan käskyjä, niin älä syytä olosuhteitasi, perhettäsi tai ystäviäsi. Olet Jumalan lapsi, jolla on suuri voima. Sinulla on kyky valita vanhurskaus ja onni, olivatpa olosuhteesi millaiset tahansa.”8
Kuinka me voimme valita oikein? Valintaan kuuluu tietoisen päätöksen tekeminen. Tehdäksemme älykkään päätöksen meidän on arvioitava kaikkia käytettävissä olevia tosiasioita asian molemmilta puolilta. Mutta se ei riitä. Oikeiden päätösten tekemiseen tarvitaan rukousta ja innoitusta. Opin ja liittojen luvussa 9 on tärkeä avain. Herra sanoi Oliver Cowderylle:
”Katso, sinä et ymmärtänyt; kuvittelit, että minä antaisin sen sinulle, vaikka et käyttänyt harkintaa, paitsi että pyysit minulta.
Mutta katso, minä sanon sinulle, että sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein, ja jos se on oikein, minä saatan sinun sydämesi palamaan sisälläsi; sen tähden sinä tunnet, että se on oikein.
Mutta ellei se ole oikein, sinulla ei ole mitään sellaisia tunteita, vaan ajatuksesi hämärtyvät, niin että unohdat sen, mikä on väärin.”9
Kun katsomme tulevaisuuteen, meidän pitää olla vahvempia ja ottaa enemmän vastuuta valinnoistamme maailmassa, jossa ihmiset ”sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi”.10 Me emme valitse viisaasti, jos käytämme tahdonvapauttamme vastoin Jumalan tahtoa tai pappeusjohtajien neuvoa. Huomisen siunaukset ja mahdollisuudet riippuvat tänään tekemistämme valinnoista.
Veljet, uskoni ja todistukseni on, että meillä on yhteinen velvollisuus näyttää esimerkkiä vanhurskaudesta koko maailmalle. Presidentti Gordon B. Hinckleyn suurenmoisella johdolla meidän täytyy näyttää tietä tekemillämme innoitetuilla valinnoilla. Teillä on valinnan valta. Käyttäkäämme kaikki Jumalan antamaa tahdonvapautta viisaasti tehdessämme näitä iankaikkisia valintoja. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.